Joulutervehdys

Vuodesta seuraavaan

Edellisistä viisaantuneena lupasin itselleni etten asettaisi uusia tavoitteita ensi vuodelle, koska a. ne eivät koskaan toteudu ja b. olen äärimmäisen huono asettamaan itselleni tavoitteita.. Mutta jospa kuitenkin tekisi jotain suunnitelmia, joihin nyt ensivuonna oikeasti pyritään! Sen lisäksi tämä(kin) vuosi ansaitsee oman postauksensa, tässä siis koko vuosi paketissa.

Alkuvuosi tahkottiin tokoa, paikkallamakuuta lähinnä. Olin asettanut tavoitteen että toukokuussa kokeeseen, ja toukokuu tuli yllättävän nopeasti. Olen edelleen yllättynyt miten me tuohon kokeeseen ylipäätään päästiin, sillä sinne ehtiminen ei ollut ihan niin helppoa kun olin suunnitellut. En ollut varmaan koskaan, ikinä jännittänyt mitään niin paljon. Yhtään ei helpottanut se etten ehtinyt valmistella koiraa paikkikseen tai koepaikkaan kun puoli minuuttia, siis yhteensä. Jostain ihmeestä revittiin 10 paikkiksesta, ja loppukoe menikin sitten omalla painollaan sarjassamme "ihan hyvä" mutta ensimmäinen ALO1 napattiin samaisesta kokeesta.

Tästä innostuttuani käytiin kevään-syksyn aikana myös kahdessa muussa ALO-kokeessa, jotka mursivat sen käsitykseni siitä että paikallamakuu olisi 100% varma. Ensimmäisen kokeen makuu oli täydellinen, seuraavassa koira paineistui uroksesta joka rähähti sille jo luoksepäästävyyden jälkeen ja kolmannessa koiruus luuli että kyse oli luoksarista "kun toi kaverikin lähti..". Kolmas koe oli rento ja hauska möhlimisestä huolimatta. Mutta paikkis söi motivaatiota syksyn treeneissä. Se mikä toimii treeneissä ei aina toimi kokeessa..


Alokasjuttujen lisäksi opeteltiin uutena tunnaria, ruutua ja metallinoutoa, niin ja jatkettiin kaukoja ja luoksarin stoppia. Näistä kaikki vaativat hiomista. paljon.

Huhtikuussa Leian kanssa päästiin agilityn soveltuvuuskokeeseen, mistä jo itsestään olin tyytyväinen sillä hakijoita oli paljon.. Siellä Leia oli oma itsensä, eli iloinen ja vallaton, ja sillä menolla saatiin myös ryhmäpaikka, jossa treenattiin ihan joulukuulle saakka. Neiti on kehittynyt hurjasti vuoden aikana ja minun haasteenani on edelleen Leian ohjaaminen. Mietin usein että "jos tämä olisi Leevi" ... Isompaa koiraa ei pyöräytetä ihan niin ahtaista kulmista esteille, eikä tuo osaa tietenkään lukea ohjausta samalla tavalla.

Kesä meni Leian osalta uidessa, Leevi ei luonnonvesiin uskaltanut vaikka se voittikin uimakammonsa. Kun Hyvinkään uimalassa katselin tuota valkoista uimakammoista eläintä juoksemassa innosta haukkuen altaan rampille ja kuinka sen häntä vispasi uinnin aikana en olisi uskonut sen olevan Leevi ellei se olisi sattunut olemaan ainut bichoni mustien postugeesien seassa. Uskomatonta :) Myös Leia tykästyi altaassa(kin) uiskenteluun ja se mahdollisti uimisen myös talviaikaan.

Leevi ei päässyt näyttelyihin, koska olin laiska tekemään asian eteen mitään ja toiseksi sen asian takia eli meille ei vielä tänäkään päivänä ole saapunut sitä todistusta siitä hampaasta..

Veteraanikehät korkattiin parissa mätsärissä jossa molemmissa herra pärjäsi mainiosti ja esiintyi iloisesti.

Leian kanssa käytiin kaikkiaan kuudessa näyttelyssä, joista 4x EH ja 2x ERI (AVK 3 ja 4). Arvostelut eivät radikaalisti toisistaan poikenneet, koira oli joko liian aivan liian kevyt kaikkialta, melko kevyt tai juuri passeli.. Ei siis tullut valiota neidistä. Vielä.

Leian kanssa tehtiin laiskanlaisesti jälkeä ja suureksi häpeäksi mejää ei kertaakaan..! Jäljellä neitonen oli kuitenkin pätevä kun mikä! Kaverikoiratoiminnassa oltiin mukana pitkin vuotta, ja saatiin paljon uusia hienoja kokemuksia :)

Leevin kanssa käytiin muutamissa agimölleissä, joista toisesta nolla hyvällä ajalla ja 2.sija ja toisesta hylly joka pistää hymyilyttämään vieläkin. Aina ei uskoisi että tuo on "veteraani-ikäinen" :-) Agia treenattiin pitkin vuotta ohjatusti ja herra kehittyikin kivasti. Tokokentillä piisoni roikkui mukana ja sitä treenattiin "siinä sivussa". Ja jälkeä tehtiin.

Ja sitten niihin suunnitelmiin.. Eli tähän pyritään ensivuonna (!)

Leevi

- Agissa ryhmäpaikka mielellään heti keväällä

- Mölleissä ahkeraa kiertelyä ja virallisten korkkaaminen!

- Veteraanikehiin!

- Silmäpeilaus

Leia

- Tokosta AVO1 (jos jaksetaan vielä ALO'ssa pyöriä niin TK1 sitä ennen..). Ruutu kuntoon!

- Agissa mölleihin, kepit varmoiksi ja keinun huolellinen opettaminen

- Näyttelyistä FI MVA. Tietää paljon näyttelyitä (?) mutta yritetään.

- Silmäpeilaus ja uudet lonkkakuvat

- Luonnetesti!!

- BH'seen tähtääviä treenejä, itse kokeen suoritus voidaan siirtää seuraavaan vuoteen..

- Mejässä ryhdistäytyminen, nyt ei luisteta..

Ensi vuotta odotellessa. Kiitos kaikille koiramaisesta vuodesta :)

Messukeskuksen hälinää ja lunta

Noniin, kotona ollaan :) Viime viikonloppu vietettiin Messukeskuksen hälinässä Leian kanssa. Molempina päivinä siellä vierähtikin melkein koko päivä. Leia esiintyi rotukehissä, ja muuten tuli pörräiltyä pitkin messuhallia ihmettelemässä vähän sitä sun tätä ja myyntikojuja tuli katseltua ja osteltua vuoden viimeiset koiramaiset ostokset. Leialle tuli hommattua kasa tunnarikapuloita ja "näätäriepu" treenilelukokoelmaan. Leeville vietiin tuliaisina oma pomppa-takki ja sian korvia pinollinen.

Lauantaina ei vaihteeksi junaliikenne ollut meille suosiollinen, joten aamulla täristiin niin bussi kun juna-asemallakin.. Junamatkat oli ihan kamalia koiran (ja takasin päin tullessa kahden) kanssa, kun juna oli ihan täysi ja pieni portugeesi meinasi jäädä sen ihmisjoukkion tallomaksi.. Lopulta Leia matkusti sylissä seisomapaikalla, joka aiheutti hilpeyttä ja kummastusta kanssamatkustajissa. Perille kuitenkin päästiin ehjänä, ja vieläpä ihan ajoissa kaikesta huolimatta.

Portugeesit arvosteli Juha Palosaari, tässä Leian arvostelu:
"Mittasuhteiltaan ok. Hyvä pään malli, muuten kauttaaltaan melko kevyt. Rungon tulisi olla kauttaaltaan tilavampi ja syvempi. Hyvä häntä ja takakulmaukset. Liike kaipaisi lisää voimaa. Seistessä miellyttävät ääriviivat." AVO EH

Leia tosiaan liikkui vähän tahmeasti lauantaina, ehkä alkoi koirakin jo olla päivällä vähän kyllästynyt messarin hälinään eikä virtaa ollut ylimääräisiä.

Sunnuntaina sitten uusiksi. Tällä kertaa päästiin autolla ja oltiin kehällä juuri samalla hetkellä kun rotukehä alkoi. Melkein lennosta siis kehään. Porvesit tuomaroi Jose Haro Haro Espanjasta. Tässä Leian arvostelu suomennettuna:
"Hyvä tyyppi. Kaunis ylälinja. Hyvä ____? Kaunis turkin kunto ja hyvät liikkeet." ERI AVK3

Molempien päivien tulokseen olen tyytyväinen, erityisesti tuo sunnuntain eri lämmitti kovasti mieltä. EH tuli selkeästi tuosta tavanomaisesta syystä - liian kevyt. Leiallahan on samaiselta tuomarilta myös serti ja rop-voitto, mutta se olikin nuorten luokassa se. Sunnuntaina Leia myös liikkui selkeästi paremmin. Seuraavaksi suunnataan turun näytelmiin tammikuussa.

Sunnuntaina hengailtiin vielä messukeskuksessa Karoliinan kanssa ja vasta lähempänä iltaa suunnattiin juna-asemalla, josta matka jatkui kohti lempäälää. Myös Leevi tuli mukaan.

Siskon perheen luokse siis suunnattiin, ja nautittiin talvesta muutama päivä. Lenkkeiltiin pelloilla koirien kanssa ja sen sellaista. Leia villiintyi lumesta ja nautti siitä täysin rinnoin. Sukelteli hangissa ja veti kunnon hepuleita. Leevikin sai olla vapaana ja pysyi hyvin kuulolla ja pinkoi muun lauman perässä :)