On taas blogi jäänyt päivittämättä mutta ei tässä huushollissa mitään mullistavaa olekaan tapahtunut. Lajitreenit on keskittyneet vain agilityyn viimeisen kuukauden ja sekin aika pienillä tehoilla. Ollaan vain lenkkeilty ja lenkkeilty vähän lisää, hoidettu toipilaita, nautittu ihanista talvikeleistä ja ladattu akkuja kiireiseen kevääseen.
Leevi oli taas ennen tammikuun fyssarikäyntiä tosi jumissa selästään, ja syötin sille muutaman neljän päivän rimadyl-kuurin kuukauden sisään. Mitään niskaan viittaavia kipuja en ole sillä nähnyt enää pitkään aikaan, hyvä niin. Fyssarin jälkeen huomasi taas suuren muutoksen pikkukoirassa, kun tyyppi juoksi pitkin kämppää ja retuutti lelua minkä ehti, sinkoili ties minkälaisia voltteja ja ravaili oikein pitkällä askeleella.
Ostin Leeville myös Back on Track verkkoloimen kokeillakseni lämmittäisikö se paremmin kun aikaisempi Hurtan haalari + pomppa kyhäelmä, jossa se paleli. Tuo verkkoloimi on ollut paras hankinta aikoihin, seniorikoira oikein sukeltaa sinne eikä palele siinä edes kovimmilla pakkasilla tai kovassa tuulessa.
Ja kun selkä saatiin sitten kuntoon, Leevi kehitteli itselleen korvatulehduksen vasempaan korvaan. Omilla koirilla ei tähän asti ole koskaan ollut korvatulehdusta, mutta olen kyllä sellaisia nähnyt muilla - vaan en koskaan mitään noin karmean näköistä sellaista. Korva eritti paljon.. todella paljon.
Leevi sai 14 vrk antibioottikuurin ja korvatipat jotka tulehdusta vähän hillitsi, mutta ei se ole lähelläkään terveen koiran korvaa vieläkään. Nyt on syöty taas viikko antibioottia ja uusia korvatippoja. Edelleen korva erittää ja on kosketusarka, on paikoitellen ihan vereslihalla. Toivotaan että jotain muutosta tapahtuisi pian! Onneksi pikkukoira ei ulospäin näytä kipeältä korva takia, vaan on tosi reipas ja touhukas.
Tuntuu että viimeisen vuoden aikana on tässä talossa kyllä sairasteltu ihan riittävästi. Sitä ennen meillä käytiin vain rokotuksilla ja virallisissa tarkeissa eläinlääkärillä, nyt siellä vieraileminen on ihan rutiinia. Teräsvatsaisella Leiallakin oli tammikuussa muutama ärhäkkä ripuli, rotat oli alkuvuodesta antibioottikuurilla rohinoiden takia ja nuo Leevin jutut...
Leia on ollut mun uskollinen juoksulenkkikaveri ja agilityä ollaan tehty sen verran mitä ohjattuja treenejä on ollut. Kartturilla on ollut isoja ongelmia motivaation kanssa, ei ole ensimmäinen kerta kun mietin tosissani jatketaanko vai ei. Mutta koska luovuttaminen ei kuulu luonteeseen, niin on vaan puskettava eteenpäin. Mikään ykköslaji se ei kuitenkaan tule tänä vuonna olemaan, saa nähdä kisataanko ollenkaan vai keskitytäänkö ihan muihin juttuihin. Hain Leian kanssa raunio/haku ryhmäänkin keväälle ja vaikka ei päästäisikään niin ainakin jälkeä sitten treenaillaan tokon ohella.
Tokossa tavoitteena olisi päästä korkkaamaan voi-luokka toukokuussa, täytyisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja treenata liikkeet valmiiksi ja koira taas kisavalmiiksi mm paikkiksen suhteen. Onneksi lumien sulaminen tuo aina satavarmasti valtaisan tokokuumeen :)
