Vuosi 2015

 









 Vuosi alkaa lähentyä loppuaan ja on hyvä aika pysähtyä miettimään kulunutta vuotta ja miettiä millaisia odotuksia asettaa tulevalle vuodelle. Tämä vuosi on ollut yhtä vuoristorataa, paljon surua ja huolta - mutta vastaavasti paljon iloa ja hienoja hetkiä. Yksi tärkeä asia mitä opin tänä vuonna on ainakin se ettei elämää voi aina suunnitella, nurkan takaa voi aina tulla mitä tahansa.

Talven ja kevään aikana koirista kehittyi kelvollisia sairaalakoiria läheisen ollessa koko kevään osastolla. Niistä oli iloa niin potilaille kun hoitajillekin. Koiratreenit jäi olosuhteiden pakosta vähemmälle.  Leia kävi treenaamassa raunio- ja rakennusetsintää sekä myöhemmin keväällä myös hakua ja Nemon kanssa satunnaisesti tokoiltiin. Talvi ja kevät hurahti kovaa vauhtia ohi  kiireisten ja tiukkaan aikataulutettujen päivien takia.

Kesällä vietin pitkän loman ja vietin paljon aikaa koirien kanssa. Nemon kanssa käytiin ensimmäisessä tokokokeessa ja saatiin ALO1. Siitä innostuen käytiin myös ekassa avo-kokeessa naurattamassa tuomareita. Nemon piti muuttaa elokuussa, mutta tyyppi saikin jatkoaikaa vuodeksi omistajansa hankittua toisen viisumin  Nemo kävi myös rallytokokurssin. Siitä innostuessa käytiin kisaamassa  RTK1 koulutustunnukset Nemolle ja Leialle. Lenkkeiltiin valoisissa kesäöissä, nähtiin kavereita ja nautittiin elämästä. Taisteltiin punkkeja vastaan ja lopulta voitettiin bayvanticin ansiosta.
Nemo kävi eläinlääkärissä sekä tulehtuneiden punkinpuremien, että myöhemmin kesällä hännän hotspot ihottuman takia. Leian kanssa työstettiin arkikäytöstä. Elokuussa Leia joutui ensimmäisen kerran luopumaan turkistaan ja oli loppukesän täysin naku.

Syksyllä koitti muutto omaan asuntoon toiselle puolen Helsinkiä. Koiratreenit jäi muiden proektien takia valitettavan vähälle ja suunnitelma saada Leia rauniokoevalmiiksi oli pakko hylätä ainakin tältä vuodelta. Raunioita ja hakua treenailtiin maanantaisin. Innostuin itse juoksusta ja samalla koirien kunto kasvoi. Loppusyksystä Leevi ja Nemo rakastui Leiaan, joka aiheutti melkoisen paljon hankaluuksiaa arjessa. Syy löytyi lopulta Leevin kasvaimesta ja päädyttiin sen kastroimiseen. Koiravanhus säikäytti todella myös kun tällä viikolla löytyi pieni patti kainalosta, onneksi paljastui harmittomaksi rasvapatiksi.

Entäs tuleva vuosi 2016?

 

Toivoisin eniten että sekä koirat että itsekin pysyttäisiin terveinä se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Nemon kanssa olisi tarkoitus ehtiä kisaamaan rallytokoa ja tokoa kevään aikana ennen sen lähtöä kotiin. Bh-koe tehdään jos saadaan vihdoin koepaikka jostakin. Rallyssä olisin tyytyväinen avoimen koulutustunnukseen ja tokosta oikeus voittajaluokkaan olisi hieno homma!

Leevi jatkaa aktiivisena kaverikoirana mummojen piristämistä vanhainkodeissa ja toivon mukaan jaksaa vielä muutenkin porskutella menossa mukana virkeänä ja iloisena koiravaarina. Leian kanssa voisi panostaa ainakin tokoon ja kenties päästäisiin kisaamaankin pitkän tauon jälkeen. Suurin toive Leian kanssa olisi kuitenkin saada arkikäytös taas paremmalle mallille, viitaten lähinnä remmirähjäilyyn ja kasvattaa meidän välistä luottamusta lisää.

Hyvää, kaunista, rauhallista, iloista ja onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti uusi vuosi on taas täynnä uusia, mahtavia seikkailuita meille jokaiselle!

Aika kuluu

 

 Päivät, viikot ja kuukaudet kuluu ihan uskomatonta vauhtia. Eikä se taida olla vaan oma kokemus, kun samaa valitteli sataa vuotta lähestyvä rouva tänään kaverikoiravierailulla.

Koko vuosi on ollut tapahtumarikas, syksy mukaan lukien. Syyskuun alussa muutin koirakolmikon kanssa uuteen asuntoon. Tässä olisi tarkoitus pidempään asustella, - ei kiitos sille muuttokaaokselle.

Syksyllä tehtiin vielä muutama kisareissu ja nyt on molemmilla koirilla RTK1 koulutustunnukset hyppysissään. Nemon kanssa käytiin yhdessä avokokeessakin - vähän keskeneräisillä suorituksilla joten arvatenkaan ei sieltä saatu tulosta. Sen sijaan paljon kannustavaa palautetta miten hyvällä moottorilla tuo pikkukoira tekee töitä. En hetkeäkään mieti etteikö Nemo voisi päästä tokossa vielä pitkälle, mutta sohvalla makaamalla se ei valmistu. Bh-kokeesta kyselin sille paikkaa mutta valitettavasti ne ehtivät täyttyä. Leian kanssa oli tarkoitus päästä rauniokokeeseen syksyn aikana, mutta hautasin sen tavoitteen kun ei vaan kerta kaikkiaan aika ole riittänyt treenata sitä riittävästi.

Leevi jouduttiin kastroimaan viikko sitten kun siltä löydettiin kiveskasvain toiselta puolelta. Pikkukoira on ollut uskomattoman helppo potilas ja kaikki muutenkin meni tosi hyvin. Eläinlääkärin mukaan todella harvassa on ne tapaukset kun tälläinen kasvain lähettäisi etäispesäkkeitä muualle elimistöön. Kyllä siinä havahtui siihen ettei pikkukoira ole enää nuori. Onneksi se on muuten hyvässä kunnossa ja tänäänkin veteli sellaisia hepuliralleja mitä pentunakin aina harrasti. Maailman paras pikkukoira :)

Kasvain löytyi siis yllätyksenä, vein sen todellakin lääkäriin vain "varmuuden vuoksi" näytille kun se oli käyttäytynyt niin oudosti. Leevi ja Nemo siis käyttäytyivät 1,5 kk ihan kun Leia olisi ollut kokoajan tärppipäiväinen juoksunarttu. Pojat valvoivat välillä vuorokauden ympäri, piippailua, haukkumista, astumisyrityksiä, perässä juoksemista, riidanhaastamista.. Leevi alkoi naapureiden iloksi haukkua työpäivieni aikana. Sain Leevin lopulta pariksi päiväksi hoitoon, jolloin Leevi rakastui melkein samalla tavalla hoitopaikan narttukoiraan ja Nemo rauhottui kotona.
Alkoi olla itsellä niin voimat vähissä kun heräilin yöllä siihen piippailuun ja koirat oli kokoajan levottomia. Aika epätoivoista alkoi olla ratkaisujen keksiminen varsinkin tuohon haukkumisongelmaan.

Nyt on viikko kulunut ja kotona on ihanan rauhallista. Pitkästä aikaa. Nyt sitä todella osaa arvostaa!

Voi häntä sentään!

Nemolla on häntä kipeä ja nyt on tuomiona kulkea lautasantenni päässä, antibioottikuuria pari viikkoa, kipulääkettä, putsailua ja pihkavoiteella rasvailua. Hotspot ilmestyi näiden hellepäivien seurauksena tyypille häntään ja oli tosi kipeä. Leia sai kyytiä kun katsoikin häntään, itse meinasin saada hampaasta osumaa, eläinlääkäristä ja hoitajasta puhumattakaan. Selvittiin kuitenkin ilman rauhoitusta tästä keikasta. Häntä kutisee yhä, mutta ei ole enää kipeän oloinen.

Nemo ei ehkä ole mikään kesän lapsi.. Kenties talvella pysytään sitten terveempänä.

Lähempänä koulareita

Viimeaikoina nämä kisamatkat ei ole menneet ihan putkeen, niimpä sunnuntain hyvinkään rallykisoihin mennessä unohdin kevythäkin junaan ja se vaikutti kyllä kaikkeen. Piti jatkaa katsokaas keskeytyneitä yöunia junassa ja oli kiva sitten havahtua "Hyvinkää" kuulutukseen, koirat onneksi tuli mukaan. Ehkä häkkikin vielä löytää kotiin VR:n löytötavarasäilöstä..

Mutta kisat meni kohtuullisesti helteestä ja häkittömyydestä huolimatta.

Leialle 77p., arvostelulipukkeen mukaan tein jonkun käännöksen väärään suuntaan ja 1-2-3 askelta kyltissä en osannut laskea ja kävelin ylimääräisen, neljännen askeleen. Niistä lähti aika paljon pisteitä. Ei ollut parasta Leiaa muutenkaan, teki "vähän sinnepäin" - kuitenkin sääntöjen puitteissa tehtävät tehtiin mutta se täpäkkä versio tuosta koirasta hävisi kai oman jännitykseni alta sellaiseksi "ihan kivaksi" suorittamiseksi.

Nemo oli aika täpäkkänä, sille 84p. Innokas ja iloinen, käännökset meni hyvin. Mokasin taas yhden kyltin unohtamalla yhden perusasennon edestä sivulle- tulossa ja siitä lähti iso siivu pisteitä. Muut oli lähinnä pieniä kauneusvirheitä, kuten hihnan lukon nousemista liian korkealle. Äh.

Molemmille siis toiset ALOHYV  suoritukset ja yhtä vaille koulutustunnukset :)

Ensimmäiset rallytokokisat

Vietettiin Leian ja Nemon kanssa pitkää viikonloppua Tampereen seuduilla.

Torstaina illalla treenien jälkeen junalla kohti Lempäälään, jossa ei junan ovet auenneetkaan yrityksistä huolimatta - joten löysin itseni Tampereelta näiden otusten kanssa. Onneksi konnari pisti tuulemaan kun ilmoitin etten meinaa yötäni viettää Tampereen asemalla ja järjesti illan viimeisen Pendolinon pysähtymään Lempäälässä että päästiin perille.
Perjantaina hengailtiin äidin ja siskon perheen luona, seikkailtiin metsässä reilu 15km lenkki ja Leia pääsi ihanaan mädältä haisevaan järveen uimaan..
Lauantaina seikkailtiin koirien kanssa Ylöjärvellä kisareissulla melkein koko päivä.
Sunnuntaina seikkailtiin taas lempäälän puolella kunnon sateessa lähemmäs 15 km kun metsästettiin helsinkiin suuntaavaa bussia, jota ei kuitenkaan koskaan näkynyt.. Onneksi päästiin junalla lopulta keskustasta helsinkiin päin.
Konnari katseli junassa penkin alla makaavia väsyneitä matkakavereita ja totesi että nuo saat kyllä kaupan päälle, viis jostain lemmikkimaksuista. Oltiin varmaan vähän nuukahtaneen näköisiä koko sakki, koirat litimärkiä itsestäni puhumattakaan. Sellainen seikkailu tälläkertaa, mutta hauska viikonloppu oli kyllä kaikkiaan :)

Leevi seikkaili viikonlopun Heidin laumassa, kolme bichontyttöä seuranaan. Olisi taatusti viihtynyt pidempäänkin, sen verran kivaa oli sillä ollut :)

Sitten niihin rallytokokisoihin, joihin vaan Nemon piti osallistua. Torstaina tulikin viesti että otanko Leialle paikan varasijalta vastaan ja toki vastasin myöntävästi. Sen jälkeen vasta mietin että oliko se kovin järkevä veto, Leian kanssa ei olla tehty rallytokoa kun sen yhden treenin verran jolloin harjoiteltiin eteentuloa ja seuraamista lähinnä.. Oikealta se ei osannut tulla sivulle ja sen sellasta, mutta olihan meillä 1,5 päivää aikaa opetella :D

Leia oli starttasi luokassa ensimmäisenä. Se olisi ehkä tarvinnut paremman virittelyn ennen suoritusta. Rata meni yllättävän sujuvasti ja yhtään virhettä ei otettu ylimääräisistä istumisista, yksi eteentulo ei ollut kovin sujuva mutta sain sen kuitenkin jotenkin pelastettua ilman uusimista. Leia teki kaiken kyllä ihan hyvin, mutta huomasin että se paineistui jännittämisestäni, eikä tehnyt töitä yhtään niin intensiivisesti ja täpäkästi mihin olen tottunut. Ei mitää parasta Leiaa, mutta ilmeisesti ei kovin pahasti mokailtu koska saatiin 94 /100p. ALOHYV.

Nemosta olin tosi tyytyväinen että se oli niin hyvässä mielentilassa, teki innolla töitä ja seurasi kylttien välit hyvin. Vasemmalle käännökset kaikissa muodoissaan ei olleet niin parhaita mahdollisia ja viimeinen 270 asteen käännöksessä olin vähällä kompastua siihen. Nemolle sama pistemäärä kun Leialle eli 94/100p. ALOHYV.

Tasapeli kaveruksille ;) Aika hauska että saatiin sama pistemäärä vaikka virheet oli tulleet ihan eri kohdista. Arvostelulomake ei sanonut mulle oikein mitään (olis varmaan fiksua lukea niistä enemmän) mutta vähän luulen että lukko saattoi välillä nousta vahingossa (hihnan kanssa kävely on pirun haastavaa..) ja muutama kauneusvirhe tuli kyllä molempien radalla.

Tämän innottamana lähdetään kyllä metsästämään koularia molemmille, jospa elokuulle saisi muutamaan kokeeseen paikan. Pitää olla skarppina että ehditään mukaan :) Ja miksei Leevinkin kanssa voisi kokeilla kisaamista rallyssä tässä syksyn aikana! Sille vaan pitäisi opettaa seuraamista uudelleen, kun ei olla pitkään aikaan oikein tokoa tehty.

"Ihana pikkukoira"

Käytiin Nemon kanssa tokokokeessa tänään Hyvinkäällä, ensimmäinen kerta yhdessä kehänauhojen sisäpuolella. Kova helle osuikin sitten tälle päivälle ja pitkä päivä auringossa. Kisapäivä matkoineen venähti kymmentuntiseksi. Nemo ei antanut itsestään parasta, mutta tsemppasi hyvin ja olen siihen tosi tyytyväinen. Se on kyllä tosi helppo kisakaveri, ei turhia hötkyile ja matkustaa mielellään.

Tuomarina Pernilla Tallberg. Tältä näytti pisterivistö:

Luoksepäästävyys 10, nökötti hienosti sivulla ja vähän nuuhkaisi tuomaria
Paikallamakuu 10, tästä olen superiloinen,  Nemo oli rauhallinen ja piti kontaktia
Seuraaminen kytkettynä 8,5, vinoja perusasentoja eikä muutenkaan mitään parasta Nemoa
Seuraaminen vapaana 9, samoja juttuja kun hihnassa mutta vähän parempi kuitenkin.
Maahanmeno 8,5, en muista mistä pistevähennys lähti mutta ei se mikään huippusuoritus ollut
Luoksetulo 10, innokas ja iloinen, tuli vauhdikkaasti ja suoraan perusasentoon
Seisominen 0, jäi istumaan! Ihan hieno liikkeestä istuminen kyllä, vaikkei olla sitä treenattu edes. Kehänauhojen ulkopuolella teki kyllä tosi hienoja seisomisia.
Estehyppy 8, hyppäsi hyvin mutta ennakoi istumisen.
Kokonaisvaikutelma 10, tuomarin mukaan "ihana pikkukoira ja hurmaava pari", kehui Nemon tekemistä ja harmitteli seisomisen nollautumista.

Mutta 166p. ALO1! Ykkönen kuitenkin siitä typerästä nollasta huolimatta :)

Seuraavaksi varmaan katsellaan avokokeita Nemon kanssa. Elokuun alkupuolella ainakin näyttäisi olevan hyvin kokeita lähellä. Lähiviikkojen tavotteeksi siis noudon ja ruudun opettelua :)

Rallytokohurahdus

 

 

Kokeiltiin Leevin kanssa rallytokoa joskus kuusi vuotta taaksepäin. Innostuin äkkiä lajista missä "melkein mikä vaan" on sallittua. Nopeasti kuitenkin into lakkasi kun tuntui ettei koiralta vaadittu mitään. Sisäinen perfektionistini ei sulattanut kehuja hyvästä seuruusta jossa koira seuraa puolen metrin päässä, tuntui että kaikki sinnepäin suorituksetkin oli hyviä enkä saanut siitä oikein mitään irti. Unohdin koko lajin vuosiksi.

Viimesyksynä Nemon tultua ajattelin että jotain täytyy senkin kanssa alkaa harrastamaan ja pelkkä tokon toistaminen on aika yksipuolista. Agi suljettiin pois rakenteen ja jumiutumistaipumusten takia. Sinänsä harmi, koska Nemosta saisi ihan mahtavan agilitykoiran. Siispä käytiin kokeilemassa rallytokoa ja innostuin vähän.

Kevät meni aikalailla sumussa ja toko oli kuitenkin ainut mihin ehdin panostaa edes vähän. Mutta nyt kesällä ilmoittauduin rallytokokurssille ja joko oma asenteeni on muuttunut tai sitten laji vaan on kehittynyt vuosien aikana - koska rallytoko on kivaa! Edelleen uskon että koiran kouluttamisessa pääsee vähällä rallyssä jos tavoite on vaan juuri ja juuri päästä kisoista läpi. Mutta sitten kun halutaan mahdollisimman tyylipuhdas ja iloinen suoritus niin sitä voikin hinkkailla vaikka kuinka paljon. Nemolle ja Leialle alokasluokka tuntuu olevan aikalailla läpihuutojuttu, ohjaajalle ei. Haasteita ei niinkään tuota liikkeet vaan se että osaa itse suorittaa liikkeet oikeasta kohdasta kyltteihin nähden ja muutenkin suorittaa ne oikein. Jo hihna kädessä käveleminen on yllättävän haastavaa..

Ihan ykköslajiksi en rallytokoa kaavaile, mutta se voisi olla hauska lisä meidän viikko-ohjelmaan ihan pysyvästi. Hauska nähdä miten pitkälle sitä itse voisi päästä tuossa lajissa, oppiiko niitä ylempien luokkien kylttejä koskaan kaikkia ja muistaako niitä kymmeniä sääntöjä. Ehkä Leevinkin kanssa voisi kokeilla uudestaan? Tai jos ei kisalajiksi niin ihan hauskanpitoharrastukseksi ainakin?

 

Leia 3kk kokeilemassa rallytokoa. arkistojen uumenista ;)

Ihan lomalla

 

Täällä ollaan kesälomalla. Treenattu ollaan joka päivä jotakin kaikkien kanssa, mutta muuten meininki on omistajan puolelta melkoisen hidastempoista. Vuorokausirytmi on kääntynyt ihan päälaelleen, senkin puolesta puistattaa ajatus parin viikon päästä töihin siirtymisessä, kuinka ikinä pystyn heräämään aamulla aikaisin.. Säiden puolesta loma on muistuttanut enemminkin syyslomaa, koirat on jatkuvasti samannäköisiä kun ylläolevassa kuvassa. Ei kauheasti naurattanut katsella niitä sen kahden tunnin kaatosadelenkin jälkeen, Nemokin oli eilen pesty ja föönattu. Mutta sellaista se on, ihanaa kun ei ole kuuma ja ihanaa kun saa olla lomalla, eikä tarvitse kiirehtiä minnekään.

 



Leian ohjelmistossa on ollut lähinnä arkitottista ja pelastuskoirailua. Nyt lomalla on ehtinyt panostaa ihan lenkkikäytökseen, vahvistettu sitä ettei millekään vastaantulevalle asialla tarvitse räyhätä. Muutamassa viikossakin on tapahtunut paljon edistystä, tästäkin vaan huomaa että se vaatii panostamista joka ikisellä lenkillä jotta tuloksia tulee.

Maanantait on menneet metsässä ja raunioilla. Molemmissa Leia etsii hyvin ja on tosi motivoitunut, mutta tarvitsee tosi paljon treeniä irrotakseen suoraan eteenpäin pidempää matkaa ja raunioilla se on viime aikoina ruvennut välillä kyselemään turhan paljon etsiessään, eli itsenäisyyttä pitää vahvistaa.
Ollaan nyt viimeviikkoina myös panostettu tottiksen treenaamiseen. Ollaan kokeiltu erilaisia noutoesineitä, treenattu merkille lähetystä ja pöytiä. Ja ikuisuushaastetta, paikallamakuuta.

 



 Leevillä nuo nukkumapaikat on aina mielenkiintoisia. Tyyppi suosittelee mm. repun alla nukkumista lajitovereilleen. Leevi on harrastanut lähinnä lenkkeilyä, mukana hengailua treeneissä ja mummojen viihdyttämistä vanhainkodeissa. Piisoni on ollut myös hoidossa uudessa paikassa yhden päivän ja kahdesti lenkillä muun kun minun kanssa. Meillä koirat siis harvemmin viettää aikaa hoitopaikoissa, ja Leevikin on ollut viimeksi joskus monta vuotta sitten. Hoitokeikat on menneet kuitenkin ongelmattomasti ja Leevi ehti taas saada uusia ihmisystäviä.

 



 Nemo on saanut elää nyt punkkivapaata elämää, yhdessäkään koirassa ei ole ollut punkkeja sen punkkiepisodin jälkeen. Bayvantic toimii, eikä kukaan saanut siitä minkäänlaisia sivuoireita. Pelkäsin pientenvalkoisten kanssa iho-oireita kun ne on niin herkkiksiä, mutta ei onneksi.

Nemolla olisi ohjelmassa tokokoe viikon päästä ja seuraavana viikonloppuna rallytokokoe. Vähän jännittää kisaaminen sen kanssa, mutta toisaalta koen sen paljon varmemmaksi kisakaveriksi kun Leian. Nemo ei tunnu paineistuvan ohjaajasta, eikä se ota häiriötä ympäriltäänkään. Ollaan Nempsin kanssa nyt rallytokokurssilla kahtena päivänä viikossa kuukauden ajan, tosin voi olla että Leia tulee siitä muutaman kerran Nemon tilalle. Tokossa se on ollut ihanan innokas ja se oppii ihan uskomattoman nopeasti uutta.

Punkkien vallankumous

 Tällaisilla eväillä kotiuduttiin sunnuntaina eläinlääkärin päivystyksestä Nemosen kanssa. Tämä kevät on ollut ihan uskomaton punkkikevät. Koirien punkkisyynit alkoi venyä iltaisin kolmen tunnin mittaiseksi, punkkeja löytyi parhaimmillaan lähemmäs 20 yhden iltalenkin jälkeen. Nemolle sitten nousi puremakohtiin isoja rupia ja lisäksi korvalehti alkoi märkimään (olin siitä juuri edel.iltana poistanut kaksi punkkia). Nemo oli kivulias ja sen myötä tosi äkäinen ja yhteistyöhaluton mitä tuli puremakohtien syynäykseen. Eläinlääkärin kanssa yhteistuumin päätettiin että parempi rauhoittaa Nemo siksi aikaa että saadaan puremakohdat kunnolla hoidettua, sen verran stressaantunut ja kiukkuinen oli pikkukoira jo niitä kauempaakin silmäillessä. Yhdenkin ruven sisältä paljastui vielä elävä punkki, ja tulehtuneita puremakohtia oli pitkin koiraa useampia.

Periaatteessa en ole aiemmin laittanut kovempia punkkimyrkkyjä koirille, vaan ollaan menty tarkkaan punkkitarkastukseen ja hyvään tuuriin luottaen. Yhtenä kesänä kokeilin Scalibor-pantaa aiheuttaen molemmille koirille oireita ja sitten oltiin taas monta vuotta ilman. Viime kesän (marraskuussa loppui) punkkisirkus mielessä päätin tänä vuonna kokeilla Symppis-pantoja mutta niiden teho mitä ilmeisemminkin oli aika mitätön. Elektronista punkinkarkotintakin kokeilin roikottaa Leevin pannasta kun siitä oli kuulemma saatu paljon hyvää palautetta, mutta ei se tainnut hillitä punkkeja lainkaan.

Nyt otettiin sitten Bayvantic:in valeluliuokset mukaan eläinlääkäristä. Kukaan ei saanut niistä iho-oireita! Onhan nuo melkoisia myrkkyjä, mutta ei ollut kauheasti vaihtoehtoja kun vaakakupissa painoi mahdolliset haittavaikutukset punkkilitkuista vastaan borrelioosi ja ihotulehdukset.

Tämän viikon punkkisaldo on näin torstaihin mennessä vain 1!! Ja sekin oli Leevillä maanantaina ennen kun lykkäsin senkin niskaan liuoksen.. Jospa tämä tästä..

Nemo sai 10 päivän antibioottikuurin ja kipulääkettä. Alkukesälle olin ilmoitellut sitä pariin tokokokeeseen mutta ne nyt jouduttiin sitten perumaan rauhoitusaineen ja antibiootin takia. Mutta ehkä me ehditään vielä kisata myöhemminkin kesällä, etusijalla kivuton koira tietenkin!

Uusi alku

Myönnän unohtaneeni kuluneen kevään aikana koko blogin. Kevät on ollut yksi elämäni raskaimpia ja kiireisempiä, on ollut aika laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja juosta kellon kanssa kilpaa. Päällimmäisenä ollut huoli läheisen ihmisen sairastamisesta, elämän rajallisuudesta ja lopulta irti päästämisestä. Sen lisäksi lauma on pienentynyt kolmen rottamummon verran ja oli aika hyvästellä myös melkein koko elämäni matkassa kulkeneet kissakaverukset jotka tosin ei meidän "ydinlaumassa" asustaneetkaan. Surua ja luopumista, mutta myös hyviä ja iloisia hetkiä on mahtunut mukaan.

 

Erityisesti Leevi kunnostautui kevään "sairaalakoirana" ja sillä oli hyvin merkityksellinen rooli siinä suhteessa. Sen lisäksi ollaan pikkukoiran kanssa kierretty vanhainkodeissa kaverikoirahommissa. Koirat oli alkuvuodesta tosi vähällä treenillä kaikkiaan ja piti miettiä mihin kaventuneen harrastusajan käyttäisi fiksusti. Päätin olla hakematta agilityryhmään tulevalle kaudelle ja keskittyä pääasiassa pelastuskoiralajeihin. Leia sai treenipaikan tälle vuodelle ja uuden porukan kanssa on nyt takana muutamat hakutreenit metsässä ja yhdet rauniotreenit. Vanhalla porukalla ehdittiin vielä talven-kevään aikana käydä tekemässä rakennusetsintää ja harjoitella raunioilla.

 

Huomasin jo viime vuonna että tässä lajissa suunnistustaidot on välttämättömiä. Siispä tänään alkoikin suunnistuskurssi sipoon metsässä ja jatkuu ihan myöhäiseen syksyyn saakka. Treenattavaa riittää mutta jäi oikein hyvä fiilis ja paljon uutta oppia mieleen, josta on varmasti hyötyä.

Leialle olen kaavaillut tämän vuoden tavoitteeksi ensimmäistä rauniokoetta.. Haku vaatii enemmän treeniä, tällähetkellä harjoitellaan kovasti sitä että Leia irtoaisi itsenäisemmin ja suoremmin maalimiehille. Rauniot taitaa olla enemmän se meidän laji noista kahdesta ja Leia on siinä pidemmällä.

 

Nemon tokoprojekti on vähän jäänyt taka-alalle, mutta äsken laitoin kyselyitä josko mahduttaisiin johonkin kokeeseen vielä tälle keväälle- kesän alkuun. Nemon tulevaisuus on vielä vähän epäselvä, luultavasti alkusyksystä sen olisi tarkoitus pakata tavaransa ja palata kotiin. Saa nähdä.

Leevi täytti tiistaina tasan 12 vuotta! On sen kanssa pitkä matka kuljettu ja monenlaista yhdessä koettu. Päivääkään en antaisi pois, olisin taatusti ihan erilainen ihminen jos ei olisi tuota pientä otusta ollut kanssani kasvamassa aikuiseksi ja jakamassa elämän iloja ja suruja. Ja joka ikinen päivä tuo koira opettaa minulle niin paljon. Vaikea kuvitella että se olisi vielä vanha, meno on vauhdikasta ja olemus päivä päivältä leikkisämpää :)

 



AlokasNemo

Käytiin Nemon kanssa hallilla oman seuran kisatreenissä. Leia oli myös mukana treenaamassa häkissä odottelua ja rauhassa hengailua hallilla. Tehtiin liikkuroituna kaikki yksilöliikkeet läpi. Nemo sai palautetta innokkuudestaan ja iloisesta tekemisestään. Ottaen huomioon että koirat olleet viimeviikkoina paljon treenaamatta kun olen itse sairastellut ja telonut milloin minkäkin osan itsestäni, niin olen tosi tyytyväinen sen tekemiseen. Ja hyvin se pysyy kuulolla, mitä nyt kerran meinasi liikkeiden välissä käydä pussaamassa tuomaria, mutta kääntyi heti takaisin käskystä. Palkkailin jätkää kahdesti suorituksen aikana. Toisen vapaana seuruusta ja toisen hienosta seisomisesta. Tästä on hyvä jatkaa. Ehdottomasti osallistutaan seuraavaankin kisaharkkaan, kenties myös Leian voivoi-liikkeet saataisiin siihen mennessä ainakin osittain siihen kuntoon.

Seuraamiset: Innokasta ja sujuvaa, mitä nyt hihnassa ensimmäinen pysähtyminen meinasi jäädä istumatta kun itse olin liian hätäinen, loput pysähdykset, siirtymät yms. hyvin. Vapaana seuraaminen mun mielestä vähän parempi kun hihnan kanssa.

Maahanmeno liikkeestä: Hyvä, meni nopeasti maahan.
Seisominen liikeestä: Hyvin pysähtyi ja muutenkin onnistui. Tätä vähän epäilin kun sillä on ollut vähän ongelmia viime treeneissä jäädä seisomaan kun seuraaminen olis paljon hauskempaa.

Luoksetulo: Nemolla on niin ihana into ja vauhti, hyvä.

Hyppy: Lähetin liian kaukaa ensin, Nemo nauratti yleisöä juoksemalla vauhdikkaasti hyppyä kohti, sitten sellanen "ainiin, meniköhän se ihan näin..?" ja pysähtyi esteen eteen istumaan ja katseli mua kysyvästi. Uudella yrityksellä lyhyemmällä matkalla se hyppäsi hyvin ja seisoi nätisti esteen takana.

Uuteen vuoteen!

 

Onnea ja iloa uudelle vuodelle 2015 kaikille tasapuolisesti!

 

 

Meillä uutta vuotta vietettiin kotona kolmikon kanssa ja mukaan liittyi vielä yksi portugeesineitonen lisää eli neljän koiran kanssa. Kukaan ei onneksi reagonut paukkeeseen mitenkään. Ulos mentin kuitenkin varmuuden vuoksi vasta yön hiljennettyä. Facebookin puolelle taas ilmestyi koirien katoamisilmoituksia kun sieniä sateella. Todella raivostuttavaa ja surullista miten joka vuosi käy sama juttu. Koiran paikka on uutena vuotena kotona, ei raketteja katsomassa eikä pihalla irrallaan. Musertavaa ajatellakin pieniä pentujakin paniikissa juoksevan aattoyönä sitä rätinää pakoon. Täytyy kädet ristissä toivoa että nämä koirat löytävät kotiinsa ja omistajat viisastuvat ensi vuonna. Jos minulta kysytään voisi koko raketit kieltää, niillekin rahoille löytyisi varmasti miljoonasti parempia sijoituspaikkoja..

 

 

Uusi vuosi havahdutti sihen että tämä on myös seitsemäs (!!) vuosi tämän blogin elämää! Ajan kulua ei voi pysäyttää millään. Nauran katketakseni lukiessani ensimmäisiä tänne raapustettuja kirjoituksia, mutta toisaalta en myöskään juuri siitä syystä ole halunnut aloittaa uutta blogia vaikka mieli tekisikin ajoittain. Blogia aloittaessa olin itse vielä peruskoulussa ja koiraharrastuskin oli aivan alkutekijöissään. Nyt itsellä tulee tänä vuonna vuosia täyteen peräti 23 ja Leevillä 12 ja Leiallakin 7. Näihin vuosiin on mahtunut isoja elämänmuutoksia. Koirat on olleet mukana niin ylä- kun alamäissäkin ja niiden kanssa on koettu yhtä jos toistakin, ja edessä on vaan uusia seikkailuja tulevinakin vuosina. Näiden vuosien aikana arkitottisryhmässä treenaaminen on vaihtunut kokeissa käymiseen ja useamman lajin treenaamiseen. Ensimmäinen harrastuskaverikin on siirtynyt pikkuhiljaa olemaan enimmikseen eläkkeelle menevimmistä harrastuksista. Leevi on yhä maailman paras pieni koira ja porskuttaa mukana ainakin samaa tahtia kun nuorempanakin!