Uusi alku

Myönnän unohtaneeni kuluneen kevään aikana koko blogin. Kevät on ollut yksi elämäni raskaimpia ja kiireisempiä, on ollut aika laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja juosta kellon kanssa kilpaa. Päällimmäisenä ollut huoli läheisen ihmisen sairastamisesta, elämän rajallisuudesta ja lopulta irti päästämisestä. Sen lisäksi lauma on pienentynyt kolmen rottamummon verran ja oli aika hyvästellä myös melkein koko elämäni matkassa kulkeneet kissakaverukset jotka tosin ei meidän "ydinlaumassa" asustaneetkaan. Surua ja luopumista, mutta myös hyviä ja iloisia hetkiä on mahtunut mukaan.

 

Erityisesti Leevi kunnostautui kevään "sairaalakoirana" ja sillä oli hyvin merkityksellinen rooli siinä suhteessa. Sen lisäksi ollaan pikkukoiran kanssa kierretty vanhainkodeissa kaverikoirahommissa. Koirat oli alkuvuodesta tosi vähällä treenillä kaikkiaan ja piti miettiä mihin kaventuneen harrastusajan käyttäisi fiksusti. Päätin olla hakematta agilityryhmään tulevalle kaudelle ja keskittyä pääasiassa pelastuskoiralajeihin. Leia sai treenipaikan tälle vuodelle ja uuden porukan kanssa on nyt takana muutamat hakutreenit metsässä ja yhdet rauniotreenit. Vanhalla porukalla ehdittiin vielä talven-kevään aikana käydä tekemässä rakennusetsintää ja harjoitella raunioilla.

 

Huomasin jo viime vuonna että tässä lajissa suunnistustaidot on välttämättömiä. Siispä tänään alkoikin suunnistuskurssi sipoon metsässä ja jatkuu ihan myöhäiseen syksyyn saakka. Treenattavaa riittää mutta jäi oikein hyvä fiilis ja paljon uutta oppia mieleen, josta on varmasti hyötyä.

Leialle olen kaavaillut tämän vuoden tavoitteeksi ensimmäistä rauniokoetta.. Haku vaatii enemmän treeniä, tällähetkellä harjoitellaan kovasti sitä että Leia irtoaisi itsenäisemmin ja suoremmin maalimiehille. Rauniot taitaa olla enemmän se meidän laji noista kahdesta ja Leia on siinä pidemmällä.

 

Nemon tokoprojekti on vähän jäänyt taka-alalle, mutta äsken laitoin kyselyitä josko mahduttaisiin johonkin kokeeseen vielä tälle keväälle- kesän alkuun. Nemon tulevaisuus on vielä vähän epäselvä, luultavasti alkusyksystä sen olisi tarkoitus pakata tavaransa ja palata kotiin. Saa nähdä.

Leevi täytti tiistaina tasan 12 vuotta! On sen kanssa pitkä matka kuljettu ja monenlaista yhdessä koettu. Päivääkään en antaisi pois, olisin taatusti ihan erilainen ihminen jos ei olisi tuota pientä otusta ollut kanssani kasvamassa aikuiseksi ja jakamassa elämän iloja ja suruja. Ja joka ikinen päivä tuo koira opettaa minulle niin paljon. Vaikea kuvitella että se olisi vielä vanha, meno on vauhdikasta ja olemus päivä päivältä leikkisämpää :)