Hyvää Uutta Vuotta 2014!

Hyvää, iloista, onnellista, rauhallista ja vauhdikasta uutta vuotta 2014 kaikille koirallisille ja koirattomille ystävillemme! Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta! Meillä vuosi vaihtuu varsin rauhallisissa merkeissä :)

 

Kohti tulevaa

Mulla on ensimmäinen joululoma sitten peruskouluaikojen! Aika siistiä, 17 päivää ilman ainuttakaan heräämistä kukonlaulunaikaan, ei enää kiireisiä aamuja ja bussiin juoksuja.. Vasta loppiaisen jälkeen jatkuu arki. Syksy, ja etenkin tämä joulukuu on ollut niin hektistä aikaa että tekee kyllä hyvää rauhoittua ja hengähtää ennen uutta vuotta ja sen tuomia uusia haasteita.

Vuosi 2013 on ollut varsin raskas monessa suhteessa, mutta siihen on mahtunut myös paljon kaikkea hauskaa ja mukavaa. Koiraelämässä harmaita hiuksia on tuonut Leevin kesällä yhtäkkisesti alkaneet niskakipuilut jotka havahdutti allekirjoittuneen miettimään sitä ettei pieni valkoinen enää olekaan enää nuori vaan enemmänkin jo seniori-ikäinen koirakansalainen. Leian pentuprojekti vei myös jäätävän määrän aikaa ja jaksamista, monia menetettyjä yöunia ja pähkäilyitä milloin kenenkin kanssa, keskussteluja ja tapaamisia pennunetsijöiden kanssa, muutamia reissuja ouluun jne. Onnistuneista astutuksista huolimatta Leia jäi tyhjäksi, mutta koko projektista jäi käteen paljon tärkeätä kokemusta ja paljon uusia tuttavuuksia. Kennelnimikin on ollut matkalla viimekesästä ja FCI:n hyväksyttävänä. Aika näyttää tulenko koskaan kasvattamaan, tällähetkellä en usko että se on ainakaan vuosiin ajankohtaista. Toisinsanoen en usko että heti tulisi vastaan "toista Leiaa", jonka haluaisin omaksi "kantanartuksi". Kolmannella koiralla ei muutenkaan ole mikään kiire, joten voi olla mennä porskutamme tällä kokoonpanolla vielä pitkän aikaa.

 

 

Leia täytti tavoitteensa tokon osalta ja sai tämän vuoden ainoasta kokeesta AVO1. Kesän aikana käytiin myös suorittamassa BH-koe. Paikallamakuun kanssa tehtiín mielettömästi töitä ja oli kyllä sen arvoista kun koira pysyi makuussa! Loppukesä ja alkusyksy aloiteltiinkin sitten treenaamaan "enemmän tosissaan" voittajaa. Agilityn osalta ei mennyt ihan nappiin. Leia aloitti kisauransa ja kisaili aktiivisestikin alkukesästä. Nollia ei sadellut kuin mölleissä, pari kertaa päästiin kuitenkin palkinnoillekin vitosella tai jopa kympillä. Muuten Leia treenaili myös säännöllisesti mejää ja kävi vähintään viikoittain kaverikoirakeikoilla piristämässä vanhuksia.

Vuonna 2014: Panostetaan tokoon ja tähdätään VOI1 tulokseen. Agilityssä en aseta mitään tulostavoitteita, enkä lupaa että kisattaisikaan, mutta treenataan varmasti sitäkin enemmän. Kesällä treenaillaan varmaankin vesityöjuttuja, ehkäpä suoritetaan taipparit. Jotain uutta haluaisin kokeilla, kenties palataan sittenkin pelastuspuolelle hakua/raunioita treenaamaan, innostutaan vetolajeista tai syvennytään taas paremmin pk-jälkeen.

Leevin vuosi jakaantuu aika lailla kahtia. Tammi-toukokuun se vietti aktiivisen koiran elämää ja kisaili agilityssä kaikkiaan 24 starttia. Leevi nousi helmikuussa kakkosiin ja ehti kerätä tokaluokkalaisena viisi nollatulosta, mutta niistä vain yksi riitti LUVAan. Toiveikkaina ajattelin että ehdin tuon hurttimuksen kanssa vielä kolmosiin keräämään luvat kasaan, mutta sitten iski kun salama kirkkaalta taivaalta kipu kesken kisamatkan ja vei melkeinpä jalat alta pikkukoiralta..

Leevin kesä meni toipilaana, ja se protestoi elämäntapamuutostaan tuhoamalla tavaroita ensikerran elämässään. Loppukesästä otettiin magneettikuvat jotka osoitti niskassa olevan pienenpieni välilevynpullistuma joka saattaisi aiheuttaa ajoittaiset kiputilat.Viimeaikaiset kiputilat on olleet onneksi lieviä ja nopeasti kipulääkkeillä hoidettavissa. Leevi lenkkeilee taas normaalisti ja on oma, iloinen itsensä, mutta agilitykentille se ei enää pääse revittelemään. Leevi on vuoden aikana kuitenkin kunnostautunut kaverikoirana, ja pieni valkoinen on varsin odotettu kaveri omassa vierailupaikassaan. Leevi on päässyt varautuneisuudestaan paljon eroon, ja pitää vierailuista tutussa vanhainkodissa ja nauttii siitä ihan eritavalla kun ennen.

Vuosi 2014: Kipuepisodien jälkeen olen oppinut olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä mitä saan tuon koiran kanssa olla. Leevi jatkaa elämäänsä kaverikoirana vanhainkodissa sekä minun pikku seurahauvana ja lähtee ehkä kokeilemaan jotain niskaystävällisempää lajia kuten rallytokoa ja hieman tokoakin.. Lenkkeillään paljon ja nautitaan elämän pienistä asioista. Jos terveys antaa myöten niin kesällä tottakai mejäillään, se kun on pikkukoiran suuri nautinto.