Vuosi 2014 lopuillaan

Ajattelin raapustaa muutaman sanan tästä vuodesta, kuten tapana on ollut tässä blogivuosien aikana tehdä aina vuoden ollessa loppusuoralla.

Vuosi 2014 on ollut pääasiassa hyvä vuosi. Tein alkuvuodesta päätöksen vähän hidastaa tahtia tai siis ennemminkin unohtaa kisapaineet ja keskittyä siihen mikä tuo itselle ja koiralle iloa ja saavuttaa taas se alkuaikojen iloisuus ja tavoitteettomuus harrastuskentillä. Agilityssä hankittiin C-lisenssi eli päätin olla kisaamatta koko vuonna. Tokossakaan ei sitten kisattu vaikka alunperin suunnittelinkin, me ei siis kilpailtu koko vuonna missään lajissa - merkittävä saavutus sekin!

Agilityt pyöri pitkin vuotta ohjattujen treenien merkeissä sekä silloin tällöin tehtiin omatoimitreenejäkin. Syksyllä saatiin paljon hyvää palautetta kouluttajalta. Pekotreenien myötä Leia alkoi myös irtoamaan aksakentillä hienosti ja sai radalle hurjan paljon itseluottamusta ja vauhtia! Kömpelön ohjaajansa kanssa en tiedä onko se niin hyvä yhtälö.. Käytiin me yksissä epiksissä kuulemassa tuomarilta että Leia on lahjakas, nopea ja taitava, mutta ohjaaja.. noh. - koiran tiellä takamuksensa kanssa joka kaarteessa. Allekirjoittaneella on onn/off suhde agilityyn ollut jo vuosia, taas tuskaillaan motivaation kanssa ohjaajan puolelta, mutta kenties kevät toisi taas uutta intoa.

Kevään tullessa alkoi pelastuskoiratreenit hepekolla. Silloin makkararinkiä tehdessä en olisi uskonut että syksyllä Leia ilmaisisi tarmokkaasti umpipiiloja, kävelisi häntä heiluen ritilätasoilla palotalossa ja juoksisi tikapuut intoa puhkuen. Tiesin kyllä että Leia tulee rakastamaan tätä lajia. Haukkuilmaisu oli sille arvatenkin helppo opettaa, ja tuntuu että palkan ohella sille myös etsiminen ja etenkin ilmaisu on palkinto. Pelastuskoiratouhuihin syventyminen on ollut äärimmäisen mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa. Kiitos siitä millainen etsijä Leia on, on ollut pitkälti sitä kouluttaneiden maalimiesten ansiota. Koiran ohjaajana on vielä päässyt aika helpolla. Tulevana vuonna olisikin tarkoitus alkaa kouluttamaan itseään paremmaksi koiranohjaajaksi. Muiden koirien kouluttaminen maalimiehen roolissa on myös ollut mielenkiintoista puuhaa. Perjantai-illat onkin kuluneena vuonna vietetty tiiviisti milloin sammalmättäiden suojissa vesisateessa ja milloin raunioiden uumenissa hiirten ja hämähäkkien seuralaisena :) Jälkeä olen ollut laiska treenaamaan ja mejän jätin Leian kanssa pois kun totesin että Leialla alkaa olla aika maksimimäärä eli lajeja ja koiralle on ehkä selkeämpää että metsästä etsitään nyt alkuun ainakin vain ihmisiä, eikä haavoittuneita eläimiä.

Koirat on olleet terveitä Leevin alkuvuoden korvatulehdusta lukuunottamatta. Ei niskavaivoja ollenkaan! Fyssarilla ollaan käyty yhä säännöllisesti, lähinnä Leevin takia koska sillä on taipumusta mennä alaselästä hiljalleen jumiin. Myös Nemolla on taipumusta mennä selästään jumiin joten piisonit käyvät yhdessä fysioterapiassa joka toinen kuukausi.
Leia sterilointiin maaliskuun alkupuolella ja se on ehdottomasti ollut yksi parhaista päätöksistä tänä vuonna. Tähystämällä tehtynä ei pitkää sairaslomaa tarvinnut pitää ja operaatiosta selvittiin kivuitta ja komplikaatioitta. Koko vuoteen ei ole ollut hoitopaikkaongelmia kun ei ole ollut juoksujakaan. Ainoana miinuksena Leian turkista on tullut hieman suuritöisempi sen pehmennettyä laadultansa. Onneksi turkin määrä on kuitenkin pysynyt samana, eikä vanhan turkin tilalle ole tullut mitään valtavaa pehkoa :)

Elokuussa meille muutti Nemo koira lauman jatkeeksi, ystäväni muuttaessa  vuodeksi ausseihin.
Alkuun Leevi oli jännittyneempi ja katseli Nemoa välillä pahalla silmällä, nopeasti ne kuitenkin taas ystävystyi ja piisoneista on tullut erottamattomat ystävykset. Leevi jakaa lempi nukkumispaikatkin Nemon kanssa ja kulkee lenkit kylki toisen kyljessä kiinni. Yhä useammin yllätän nuo jurot äijät nukkumassa vierekkäinkin, vaikka Leevi yleensä vierastaakin läheisyyttä muilta koirilta. Toisaalta Leevin puolelta on välillä myös pientä kyräilyä ilmassa, joten poikien keskenäistä elekieltä saa seurailla tarkkaan. Leevistä on vanhemmiten tullut herkempi puolustautumaan kokiessaan asemansa johtajakoirana yhtään uhatuksi.
Nemon kanssa ollaan tehty tokoa ja käyty rallytokon alkeet opiskelemassa. Mahtava harrastuskaveri! Ja mahtava tyyppi muutenkin. Nemosta on viidessä kuukaudessa tullut olennainen osa meidän porukkaa.

Entäs vuosi 2015?

Leia
- Tokoa! Koulutuksia, kursseja, teematunteja.. Paljon erilaisten häiriöiden harjoittelua. Vanhojen sääntöjen aikaan vielä useampi startti voittajaluokassa.

- Pelastuskoiratreeniryhmään pääseminen taas keväällä. Tottiksen viilailu valmiiksi. Erilaisia häiriöääniä ja ihmisiä treeneihin mukaan. Rakennusetsintää, jälkeä lisää. Paljon, paljon treeniä!

- Ulkoilukäytöksen vahvistamista ja uskon valamista koiruuden päähän ettei naapureiden koirat tule päälle enää kertaakaan, rauhallisen pihakäytöksen vahvistamista..

Leevi
- Jos vain pikkukoira pysyisi edelleen terveenä olisin ikionnellinen!

- Kenties Leevinkin kanssa innostuttaisiin vähän rallytokoilemaan?

Nemo
- Suunnataan helmikuussa rallytokon jatkokurssille, ja toivottavasti kisaamaankin mikäli tuo valtava ruuhka kisoihin alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja koepaikan saaminen on realistisempaa.. Epiksiin ainakin.

- Tammikuun alussa ensimmäiset yhteiset tokomöllit! Kenties Nemon pitkä kisatauko tulisi päätökseen tänä keväänä? Treenaillaan ainakin ja hiotaan yhteistyötä.

Ohjaaja
- opettelee suunnistusta ja päivittää juuri vanhaksi menneet ensiapukortit, yrittää kovasti opetella mm. sääolosuhteiden vaikutusta hajujen liikkumiseen rakennuksissa, raunioilla, metsässä..
- treenaa ahkerasti keskittyen muutamaan lajiin kerrallaan, opettelee sietämään jäätävää kisajännitystä, mutta ei ota treeneistä turhaa painetta vaan tarkoituksena on yhä pitää hauskaa kentällä eikä ottaa turhan vakavasti tätäkään harrastusta :)

Joulu

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukoira on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

 Koiralla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.

 Jälkeen koulun on odotus joulun,
kaikkein kauneinta maailmassa.

 Koiran mielessä joulu väikkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.

 

(Upponallen jouluruno muokattuna..)

Iloista, rauhallista, lämmintä, lumista ja koiramaista joulunaikaa meidän blogia seuraaville!
Toivottaa: Laura & Leia, Leevi ja Nemo

Tilataan lumisade

 

 Voi sitä riemua kun oli tässä jokin aika sitten muutama päivä lunta!

 

Synttäreitä ja umppareita

 

Pieni musta täyttää tänään 6 vuotta!! Kuono sen kun harmaantuu, mutta Leia on ikuinen pentu ja sellaisena niin mahtava tyyppi ja rakastettava otus. Samaan aikaan se on kun oikea käteni ja toisaalta taas oikea Hessu Hopo, joka naurattaa kaikkia ihmisiä ympärillään vaan olemassolollaan.

Leia on treenaillut viimeaikoina enimmikseen pelastusjuttuja. Ja tokoa siinä sivussa. Ollaan oltu viimeaikoina raunioilla aina perjantaisin. Ollaan viimeiset pari kertaa otettu Leialle umpipiiloja, eikä se niistä hämmentynyt ollenkaan vaan ilmaisi voimakkaasti hajun perusteella. Luulenpa että Leia osittain palkkautuu jo haukkumisesta, se on niin kauhen kivaa. Hyvällä haukulla se jaksaa ilmaista pitkän aikaa. Hyvin se on muutenkin tehnyt töitä raunioradalla.

Peko tottiksista ollaan pidetty vähän taukoa ja tehty enimmikseen sitten tokoa kun ollaan oltu kentällä. Tänään tehtiin sitten tottista ja kettistä. Leialle supervaikeat tikapuut meni tänään kun vettä vaan, meni ne alusta loppuun itsenäisesti, keskittyneesti ja iloisesti! Mahtava likka :)

Piisoneille kuuluu myös hyvää. Niiden kanssa ollaan naksuteltu pieniä tokojuttuja ja Nemon kanssa treenitty tokoliikkeitä pidemmälläkin kaavalla. Piisonit riehaantui molemmat viimeviikolla sataneesta ensilumesta, joka ikävä kyllä muuttuikin sitten rännäksi maahan asti päästyään...

Päiväkävelyllä

 

 

Syystouhuja

Lokakuu ja hiljainen blogi. Meille kuuluu ihan tavallista elämää. Arjen komiikasta vastaa tämä koirakolmikko, joka pitää huolen ettei pimeys vedä voittoa lauman ihmisjäsenestä.

Leevi ja Nemo kävi molemmat fyssarilla eilen, ja oli rouva vesiäinenkin siellä mukana nukkumassa. Molemmat piisonit olivat alaselästään jumissa ja saatiin onneksi avattua kuitenkin hyvin. Leevin edellisestä käynnistä olikin jo 3,5 kuukautta ja Nemon käynnistä aika paljon enemmän. Tänään koirat viettikin sitten lepopäivää ja päivälenkillä molemmat ravaili oikein pitkällä askeleella.

Leialla alkoi viimeviikolla voittajaluokkalaisille suunnattu tokokurssi hallilla ja jatkuu joka toinen viikko vuoden loppuun saakka. Ensimmäinen kerta hinkkailtiin seuraamisia ja sivulletuloja, askelsiirtymiä, peruuttamisia.. Huomasin että yllättävän paljon riittää hienosäätöä. Leia helposti edistää seuraamisessa ja olen opettanut sen tulemaan pikkasen liian eteen peruasentoon. Pelastuspuolellahan se ei ole niin tarkkaa eikä alemmissa luokissa, mutta voittajassa aletaan jo nostamaan sitä rimaa aika korkealle.. Pilkunviilaus on kyllä ihan kivaa, ei tule ihan valmista koskaan.
Sain myös vapaatreenikortin, niin päästään hallille treenailemaan itsekseenkin.

Perjantaina Lei teki ensimmäisen kerran rakennusetsintää pimeässä talossa, ja oli kyllä tosi mielenkiintoinen kokemus. Ekaksi kerraksi meni kuitenkin ihan hyvin, Leia löysi maalimiehille, käytti nenäänsä hyvin ja ilmaisi kuuluvalla haukulla. Vintillä oli pimeässä paljon seinämiä, ja sillä meinasi vähän usko loppua ja se kyseli katseeltaan välillä apuja että miten jatketaan. Rohkeasti se kuitenkin eteni ja tapansa mukaan häntä heiluen ja innolla. Muilla viikoilla ollaan tehty rauniohakua. Ja tottis ja kettisjuttuja vähän myös.

Syyskuun loppupuolella vietettiin myös yksi viikonloppu tampereella leian kanssa kaverikoiraseminaarissa. Piisonit vietti sillä aikaa laatuaikaa ainoina koirina hoitopaikoissaan. Toinen hotellikokemus koiran kanssa ja tämäkin oikein onnistunut sellainen. Hotellivirkailija tarjoutui heti lauantai aamuna ottamaan koiran vaikka takahuoneeseen luentojen ajaksi, kun vapaita huoneita ei heti aamusta ollut. Lopulta Leia saikin tulla luentosaliin mukaan nukkumaan häkissään ja sille oltiin heti tarjoilemassa vettä. Virkailijat tervehti koiraa iloisesti ja tulivat rapsuttelemaan sitä aina kun tultiin aulan ohi. Oli mukava viikonloppu kaikkiaan.

Mitähän muuta.. Ollaan vaan ihasteltu syksyistä metsää ja kuljettu kolmikon kanssa vähän siellä sun täällä :)

Ihan metsässä

 

 



 Syyskuu on alkanut vauhdikkaasti, enkä ole muistanut blogiin raapustella mitään moneen viikkoon. (Vaikka kuinka lupasin Nemon omistajalle skarpata tässäkin asiassa..)

Nemon kanssa käytiin parin lauantain mittainen rallytokon alkeiskurssi alkaneen kuukauden aikana. Alkeiskurssin kävin joskus kuusi vuotta sitten Leevin kanssakin vähän verkkaisemmalla tahdilla, mutta en vaan itse siitä innostunut vaikka koiruus innostuikin. En vieläkään siitä mitään ykköslajia kaavaile, mutta kurssi oli hyvä väylä aloitella meidän yhteistyötä Nemon kanssa ja laji itsessään sellainen mitä voisi Leevinkin kanssa vielä treenailla. Tokoakin ollaan sen kanssa tehty. "Uuden" koiran kanssa kaikki on uutta ja hauskaa, on helppo iloita siitä että koiran motivaatio on niin hyvä ja opin joka päivä tuosta koirasta lisää uusia puolia. Hiljaa odottelen josko päästäisiin jonnekin epiksiin kokeilemaan ohjaajan sääntöjen osaamista, koira varmasti osaa kaikki alossa vaaditut jutut..

 

 Leian kanssa käytiin nyt elo-syyskuussa kuukauden mittainen pelastuspuolen tottiksen häiriökurssi. Yhdellä kerralla Leia puhahti kovasti rapisevalle ja leijuvalle kouluttajan sadeviitalle, sen sijaan moottorinmelu, huutavat/juoksevat ihmiset, kolisevat purkit ja erilaiset koirahäiriöt eivät herättäneet siinä minkäänlaista mielenkiintoa. Luulen että jätetään peko-tottiksen treenaamiset vähän vähemmälle loppuvuonna ja keskitytään tokoon. Kettisesteitä toki tehdään kun ne sattuu sopivasti tuossa lähikentällä ja raunioradalla olemaan.

Perjantain maastotreeneissä ollaan nyt oltu monta kertaa peräkkäin metsässä, lokakuussa tarkoituksena olla enemmän raunioilla. Eilisissä treeneissä oli jo täysin pimeää kun oli Leian vuoro, ja koiran pystyi paikantamaan vain pannassa olevasta vilkkuvalosta ja ilmaisusta. On ihana katsella miten se tykkää etsiä, tyyppi on niin täynnä intoa ja ilmaisukin on edennyt hyvää vauhtia.

Agilityä Leia pääsi viimeviikolla tekemään useamman treenin. Maanantaina itse olin pikaista kotivisiittiä lukuunottamatta melkein koko päivän töissä, mutta Leia pääsi Heidin mukaan paikkailemaan juoksuista Hilmaa treeneihin. Koska Leia ei ole koskaan ollut hoidossa, saatika treenannut muiden kanssa - jännitin mitenhän se mahtaa mennä. Tosi hyvin oli kuulemma mennyt, mitä nyt neiti oli yrittänyt vähän varastella lähdöissä mutta intoa ja vauhtia oli piisannut, ja korvat pysyneet silti menossa mukana. Omissa torstaitreeneissä oli viimeiset ohjatut ratatreenit ja Leian kanssa oli tosi kivaa radalla vaikka vähän mokailinkin oman ohjauksen kanssa. Talveksi en hakenut ryhmäpaikkaa tänä vuonna, mutta toivon mukaan saan vapaatreenikortin niin voidaan treenata itsekseen. Kepit nyt ainakin on saatava kuntoon ennen ensi vuotta.

 

Metsässä on kyllä just nyt niin mielettömän kaunista, eikä ole enää kuuma. Ollaan samoiltu metsissä ihan urakalla kolmikon kanssa. Ihania syyspäiviä muillekin blogiin eksyneille!

Vilijonkka ja pienet valkoiset

 

 

 Nemolla tulee pian kaksi viikkoa täynnä stadilaisena ja osana meidän poppoota. Leevi on ottanut Nemon hyvin kaverikseen, vaikkakin sen mielestä on järkyttävää että öisin sängyn alle pyrkii toinenkin koira tai joku muukin haluaisi nukkua päivänokosia sohvan kulmassa. Onneksi matala murina ja pahalla silmällä katsominen saa jo Nemon nöyräksi niin ei tarvitse pelätä valtataisteluita. Nemolla ja Leevillä on paljon samanlaisia juttuja vaikka ovatkin aika erityyppisiä. Leian suuret eleet ja vilkas häntä saa Nemonkin totiseksi, eikä se lähde leikkimään. Kaikki siis tulee toimeen ja lauma toimii, mutta ne eivät vielä toimi tiiviinä laumana varsinaisesti.

Nemo on muuten tosi luottavainen ja sopeutunut mainiosti, mutta ihan yksin oleminen on sille selkeästi nyt vaikeaa. Ensi viikolla jatketaan harjoituksia, tavotteena kuitenkin on että Nemo oppisi odottamaan satunnaisesti myös ilman koiraseuraa.

 

 Viime lauantaina trimmeri lauloi, eikä vain Leian takamuksen verran vaan myös Nemon tukka lähti häntätupsua ja minimaalista pallopäätä lukuunottamatta. Nemo on selkeästi järsinyt tassujaan, koska turkki oli niissä niin onneton  - nyt kasvatellaan sitten uutta tilalle ja paljon parempana. Myös Nemon ruokavalio vaihtui raakaruokaan kokonaan, vähän epäilen ettei piisoni ole siitä pahoillaan :-)

 

Viime lauantaina vierähti ilta tällä kokoonpanolla. Näistä vaan neljä tosin asusti meillä viikonlopun, kun Leia sai portugeesivahvistusta laumaan.

 

 

Leia on kaahaillut taas koko viikon. Onneksi tällä viikolla on ollut kolmet ohjatut treenit niin ei ole voinut livistää treenaamisesta. Tottista, agilityä ja hakua ohjelmassa. Sekä viime- että tämän perjantain hakutreeneissä kaikki maalimiehet on ilmaistu hyvällä haukulla, mutta itse maalimiehelle irtoaminen ei tänään ollut yhtä sujuvaa kun yleensä. Pienellä ääniavulla lähti kyllä hyvin etsimään.
Agissa hinkkailtiin tiiviitä käännöksiä ja tehtiin suhtellisen lyhyitä ratoja muutama mitä sitten viilailtiin, Lei oli oikein taitava oppilas.

Meitä on kolme

 

 Leia kävi tänään juoksemassa yhden mölliradan herttoniemessä ihan hetkellisenä päähänpistona. Toinen meno peruuntui ukkosen ja myrkyvaroituksien takia, mutta sehän ei ollut este päästä aksailemaan. Viimeisestä agistartista on ikuisuus aikaa, en todella osannut edes jännittää enää mikä on sinällään aika positiivista. Meidän meno sen sijaan oli samaa sarjaa kun alkeiskurssilla monta vuotta sitten. Ne tavalliset ongelmat, ohjaaja on tiellä, ei muista Ohjata vaan menee sellaisen epämääräisen huitomisen puolelle ja on liian hidas. Saatiin sellaista palautetta että mulla on nopea ja hyvä koira, mutta ohjaaja on takapuolensa kanssa sen tiellä etenkin valsseissa :D Siinä oli hyvin tiivistetty meidän ongelma, ja näkyi ulkopuoliselle muutamassa kymmenessä sekunnissa. Eli aika huonosti menee, mutta menköön. Ei ole ehkä meidän juttu tämä agissa kisaaminen, kun alkaa vaan masentaa oma surkeus ohjaajana. Onneksi ei ole pakko.

 



 Sen sijaan käytiin tokoilemassa möllien jälkeen, liikkeiden välejä ja kisamaisia kokonaisuuksia. Koska päivään sopien ei ollut rekvisiittaa mukana niin tehtiin kaukoja, jääviä, luoksareita ja seuruuta. Lei oli super, ihana tarmokas ja innokas pieni koira. Etenkin kaukot on tällähetkellä tosi hyvät. Mutta meidän pitäisi treenata nimenomaan ruutua ja tunnaria, muuten ei kokeisiin ole mitään asiaa..

Lei myös aloitti eilen pelastuspuolen tottiksen häiriökurssin, mikä kuulosti meille just sopivalta. Kaikki koirat treenasi samaan aikaan kentällä, tehtiin mm. pujottelua aivan tuntemattomien koirien kanssa, ryhmäpaikkista koirahäiriöillä, erilaisia häiriköityjä ryhmäseuruita jne. Leia ei ottanut häiriötä vaikka sen kanssa on viimeaikoina paljon treenattu ihan kahdestaan.

 



 Niin ja Nemo ♥ muutti meille maanantaina evakkoon, siksi aikaa kun omistajansa viettää välivuotta toisella puolella maailmaa, Australiassa. Sinne koiran ottaminen ei olisi ollut kovin mutkatonta. Allekirjoittaneelle tämä on hyvä tilaisuus oppia tuntemaan ja kouluttamaan "uutta" koiraa ja kokeilla millaista elämä on kolmen koiran kanssa. Kiitos vaan Nemon omistajalle luottamuksesta (tiedän että kyttäilet blogia sieltä kuitenkin) :) Nemosta on tarkoitus tänä aikana tehdä kaverikoira vanhainkotiin sekä kokeilla rallytokoa ja jatkaa vanhaa tokoharrastusta.

Tähän asti on mennyt tosi hyvin. Leevi ja Nemo on niin hyvät kaverukset ja Nemolla on pitkä pinna Leiankin kanssa. On sellainen fiilis ettei talossa ole yhtään vierasta koiraa, vaan meillä on nyt lauma. Ei vaan kaksikko, vaan lauma. Nemolle meidän arki on jo ennestään tuttua ja se on niin sopeutuvainen että tuntee jo pitkälti kaikki talon tavat.

Tänään treenasin möllien jälkeen myös Leevin ja Nemon kanssa tokoa. Nemolla on ihailtava työmoraali ollakseen puhdasverinen seurakoira, sille on siis tehty hyvät pohjatyöt vaikka sen kanssa ei juuri nyt olekaan kauhean aktiivisesti harrastettu. Tehtiin seuruuta, hyppyä ja paikallamakuuta. Hetken mielijohteesta kokeilin myös liikkeestä seisomista, mutta käsky oli väärä ja Nemo katsoi mua sen näköisenä että meillä oli selkeästi kielimuuri.. Päätin tarkastaa kotona mikä sen käskyn nimi oli, vaatii vielä hieman hiomista siis meidän kommunikointi mutta kaikki treenin alla olleet jutut Nemo suoritti täysillä, kovalla tarmolla ja iloisuudella. Tästä on hyvä jatkaa :)

 

Agilitykuvista ylhäällä kiitos Heidille! :)

Tikapuita pitkin helteeseen

 

Viikonloppuna käytiin koirien kanssa uimassa ja Leia sai rallatella koirakaveriensa kanssa. Myös Leevi pääsi joutui uimaan. Uiminen ei ole sen suosikkipuuhaa ja tekniikka on vähän hakusessa..

 

 





Leian treenit on ollut edelleen helteiden takia ihan minimissä, tarkoittaen vaan lyhyitä tokotreenejä ja kettistä lähikentällä. Voiskohan nämä helteet jo pian olla ohi?

Leian kanssa kertailtiin tänä iltana ruutua ja meinasi omistajalta loppua huumorintaju. Kenties tauko tekisi hyvää tokosta ja voitaisiin jatkaa ensi viikolla paremmalla meiningillä. Melkein tulin ilmottaneeksi viimeviikkosen perusteella Lein voivoi-koitokseen loppukuulle, mutta turha haaveilla tällä menolla menevänsä nolattavaksi kokeeseen kun ei suju lähikentälläkään. *syvä huokaus*

Leia ei osannut istu-seiso vaihtoa sitten mitenkään vaikka kaukot on sen varmin liike. Ruutuun se juoksi ihan väärästä laidasta sisään ja tarjosi merkkiä mahdollisimman kaukana olevalle ruutukartiolle vaikka ei merkkiä olla treenattu aikoihin. Tunnaripalikkaa oli kiva järsiä ja mässyttää..

Kettis taas toimii paremmin. Leia teki kokonaiset tikkaat ilman että autoin sitä takajalkojen siirtelyssä ollenkaan. Vesiäinen on taas muistanut että sillä on takajalat ja järki on tullut sen häsläämisen tilalle. Keinu on tosi hyvä ja tynnyrisilta myös.

Leevikin on tehnyt pikkupätkiä tokoa. Into ja iloisuus on toki se ykkösjuttu, mutta joskus sitä malttia voisi ottaa kentälle mukaan...

                                  Kaikesta huolimatta ne on ihan maailman parhaat otukset ♥

Elokuu

Kuvia iltalenkiltä. Elokuu on ehdottomasti yksi parhaista kuukausista vuodessa. Kesäillat ♥

Lämmintä on

 

 

Kuluneella viikolla on mittari paukkunut yli 30 asteen joka päivä. Loppuviikon treenit peruttiin ja ollaan vaan iltaisin tehty vähän kettistä ja tokoa lähikentällä Leian kanssa - eikä sitäkään joka ilta. Koirat ei ainakaan ole näyttäneet kärsineen kuumista ilmoista, mitä nyt väsyneempiä ovat kotona. Helteillä onni on koti metsän ja puiden varjostamalla paikalla, joten kämppä on pysynyt siedettävissä lämpötiloissa. Mutta jos minulta kysytään voisi helteet alkaa jo pikkuhiljaa hellittää..

 

Torstaina tuli ihana Sissi viikonloppuhoitoon. Leia ja sissi on tosi hyviä kavereita - nukkuvat toistensa vieressä, leikkivät samanlaisia leikkejä ja tulevat kaikkiaan aivan mainiosti juttuun. Leevikin tulee hyvin juttuun, mutta pysyttelee mieluusti kaukana tyttöjen (rajuista) leikeistä.

 

Tänään neidot pääsi tuorinniemeen uimaan, ja huomenna tietenkin uudestaan. Molemmat uivat ja noutivat keppejä rantaan ja välillä vedettiin rannalla kunnon portugeesipainia - kunnes oli taas pakko päästä veteen. Loppupäivän onkin sitten ollut aika huomaamattomia koiria. Leevi taas vuorostaan väsytettiin vanhainkotivierailulla ja pikavisiitillä torilla. Koirat saa tietenkin osansa ihanista tuoreista kasviksista ja marjoista, tekevät mitä tahansa saadakseen vaikkapa palan porkkanaa tai mansikoita :-)