Vuosi 2014 lopuillaan

Ajattelin raapustaa muutaman sanan tästä vuodesta, kuten tapana on ollut tässä blogivuosien aikana tehdä aina vuoden ollessa loppusuoralla.

Vuosi 2014 on ollut pääasiassa hyvä vuosi. Tein alkuvuodesta päätöksen vähän hidastaa tahtia tai siis ennemminkin unohtaa kisapaineet ja keskittyä siihen mikä tuo itselle ja koiralle iloa ja saavuttaa taas se alkuaikojen iloisuus ja tavoitteettomuus harrastuskentillä. Agilityssä hankittiin C-lisenssi eli päätin olla kisaamatta koko vuonna. Tokossakaan ei sitten kisattu vaikka alunperin suunnittelinkin, me ei siis kilpailtu koko vuonna missään lajissa - merkittävä saavutus sekin!

Agilityt pyöri pitkin vuotta ohjattujen treenien merkeissä sekä silloin tällöin tehtiin omatoimitreenejäkin. Syksyllä saatiin paljon hyvää palautetta kouluttajalta. Pekotreenien myötä Leia alkoi myös irtoamaan aksakentillä hienosti ja sai radalle hurjan paljon itseluottamusta ja vauhtia! Kömpelön ohjaajansa kanssa en tiedä onko se niin hyvä yhtälö.. Käytiin me yksissä epiksissä kuulemassa tuomarilta että Leia on lahjakas, nopea ja taitava, mutta ohjaaja.. noh. - koiran tiellä takamuksensa kanssa joka kaarteessa. Allekirjoittaneella on onn/off suhde agilityyn ollut jo vuosia, taas tuskaillaan motivaation kanssa ohjaajan puolelta, mutta kenties kevät toisi taas uutta intoa.

Kevään tullessa alkoi pelastuskoiratreenit hepekolla. Silloin makkararinkiä tehdessä en olisi uskonut että syksyllä Leia ilmaisisi tarmokkaasti umpipiiloja, kävelisi häntä heiluen ritilätasoilla palotalossa ja juoksisi tikapuut intoa puhkuen. Tiesin kyllä että Leia tulee rakastamaan tätä lajia. Haukkuilmaisu oli sille arvatenkin helppo opettaa, ja tuntuu että palkan ohella sille myös etsiminen ja etenkin ilmaisu on palkinto. Pelastuskoiratouhuihin syventyminen on ollut äärimmäisen mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa. Kiitos siitä millainen etsijä Leia on, on ollut pitkälti sitä kouluttaneiden maalimiesten ansiota. Koiran ohjaajana on vielä päässyt aika helpolla. Tulevana vuonna olisikin tarkoitus alkaa kouluttamaan itseään paremmaksi koiranohjaajaksi. Muiden koirien kouluttaminen maalimiehen roolissa on myös ollut mielenkiintoista puuhaa. Perjantai-illat onkin kuluneena vuonna vietetty tiiviisti milloin sammalmättäiden suojissa vesisateessa ja milloin raunioiden uumenissa hiirten ja hämähäkkien seuralaisena :) Jälkeä olen ollut laiska treenaamaan ja mejän jätin Leian kanssa pois kun totesin että Leialla alkaa olla aika maksimimäärä eli lajeja ja koiralle on ehkä selkeämpää että metsästä etsitään nyt alkuun ainakin vain ihmisiä, eikä haavoittuneita eläimiä.

Koirat on olleet terveitä Leevin alkuvuoden korvatulehdusta lukuunottamatta. Ei niskavaivoja ollenkaan! Fyssarilla ollaan käyty yhä säännöllisesti, lähinnä Leevin takia koska sillä on taipumusta mennä alaselästä hiljalleen jumiin. Myös Nemolla on taipumusta mennä selästään jumiin joten piisonit käyvät yhdessä fysioterapiassa joka toinen kuukausi.
Leia sterilointiin maaliskuun alkupuolella ja se on ehdottomasti ollut yksi parhaista päätöksistä tänä vuonna. Tähystämällä tehtynä ei pitkää sairaslomaa tarvinnut pitää ja operaatiosta selvittiin kivuitta ja komplikaatioitta. Koko vuoteen ei ole ollut hoitopaikkaongelmia kun ei ole ollut juoksujakaan. Ainoana miinuksena Leian turkista on tullut hieman suuritöisempi sen pehmennettyä laadultansa. Onneksi turkin määrä on kuitenkin pysynyt samana, eikä vanhan turkin tilalle ole tullut mitään valtavaa pehkoa :)

Elokuussa meille muutti Nemo koira lauman jatkeeksi, ystäväni muuttaessa  vuodeksi ausseihin.
Alkuun Leevi oli jännittyneempi ja katseli Nemoa välillä pahalla silmällä, nopeasti ne kuitenkin taas ystävystyi ja piisoneista on tullut erottamattomat ystävykset. Leevi jakaa lempi nukkumispaikatkin Nemon kanssa ja kulkee lenkit kylki toisen kyljessä kiinni. Yhä useammin yllätän nuo jurot äijät nukkumassa vierekkäinkin, vaikka Leevi yleensä vierastaakin läheisyyttä muilta koirilta. Toisaalta Leevin puolelta on välillä myös pientä kyräilyä ilmassa, joten poikien keskenäistä elekieltä saa seurailla tarkkaan. Leevistä on vanhemmiten tullut herkempi puolustautumaan kokiessaan asemansa johtajakoirana yhtään uhatuksi.
Nemon kanssa ollaan tehty tokoa ja käyty rallytokon alkeet opiskelemassa. Mahtava harrastuskaveri! Ja mahtava tyyppi muutenkin. Nemosta on viidessä kuukaudessa tullut olennainen osa meidän porukkaa.

Entäs vuosi 2015?

Leia
- Tokoa! Koulutuksia, kursseja, teematunteja.. Paljon erilaisten häiriöiden harjoittelua. Vanhojen sääntöjen aikaan vielä useampi startti voittajaluokassa.

- Pelastuskoiratreeniryhmään pääseminen taas keväällä. Tottiksen viilailu valmiiksi. Erilaisia häiriöääniä ja ihmisiä treeneihin mukaan. Rakennusetsintää, jälkeä lisää. Paljon, paljon treeniä!

- Ulkoilukäytöksen vahvistamista ja uskon valamista koiruuden päähän ettei naapureiden koirat tule päälle enää kertaakaan, rauhallisen pihakäytöksen vahvistamista..

Leevi
- Jos vain pikkukoira pysyisi edelleen terveenä olisin ikionnellinen!

- Kenties Leevinkin kanssa innostuttaisiin vähän rallytokoilemaan?

Nemo
- Suunnataan helmikuussa rallytokon jatkokurssille, ja toivottavasti kisaamaankin mikäli tuo valtava ruuhka kisoihin alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja koepaikan saaminen on realistisempaa.. Epiksiin ainakin.

- Tammikuun alussa ensimmäiset yhteiset tokomöllit! Kenties Nemon pitkä kisatauko tulisi päätökseen tänä keväänä? Treenaillaan ainakin ja hiotaan yhteistyötä.

Ohjaaja
- opettelee suunnistusta ja päivittää juuri vanhaksi menneet ensiapukortit, yrittää kovasti opetella mm. sääolosuhteiden vaikutusta hajujen liikkumiseen rakennuksissa, raunioilla, metsässä..
- treenaa ahkerasti keskittyen muutamaan lajiin kerrallaan, opettelee sietämään jäätävää kisajännitystä, mutta ei ota treeneistä turhaa painetta vaan tarkoituksena on yhä pitää hauskaa kentällä eikä ottaa turhan vakavasti tätäkään harrastusta :)