Kokeiltiin Leevin kanssa rallytokoa joskus kuusi vuotta taaksepäin. Innostuin äkkiä lajista missä "melkein mikä vaan" on sallittua. Nopeasti kuitenkin into lakkasi kun tuntui ettei koiralta vaadittu mitään. Sisäinen perfektionistini ei sulattanut kehuja hyvästä seuruusta jossa koira seuraa puolen metrin päässä, tuntui että kaikki sinnepäin suorituksetkin oli hyviä enkä saanut siitä oikein mitään irti. Unohdin koko lajin vuosiksi.
Viimesyksynä Nemon tultua ajattelin että jotain täytyy senkin kanssa alkaa harrastamaan ja pelkkä tokon toistaminen on aika yksipuolista. Agi suljettiin pois rakenteen ja jumiutumistaipumusten takia. Sinänsä harmi, koska Nemosta saisi ihan mahtavan agilitykoiran. Siispä käytiin kokeilemassa rallytokoa ja innostuin vähän.
Kevät meni aikalailla sumussa ja toko oli kuitenkin ainut mihin ehdin panostaa edes vähän. Mutta nyt kesällä ilmoittauduin rallytokokurssille ja joko oma asenteeni on muuttunut tai sitten laji vaan on kehittynyt vuosien aikana - koska rallytoko on kivaa! Edelleen uskon että koiran kouluttamisessa pääsee vähällä rallyssä jos tavoite on vaan juuri ja juuri päästä kisoista läpi. Mutta sitten kun halutaan mahdollisimman tyylipuhdas ja iloinen suoritus niin sitä voikin hinkkailla vaikka kuinka paljon. Nemolle ja Leialle alokasluokka tuntuu olevan aikalailla läpihuutojuttu, ohjaajalle ei. Haasteita ei niinkään tuota liikkeet vaan se että osaa itse suorittaa liikkeet oikeasta kohdasta kyltteihin nähden ja muutenkin suorittaa ne oikein. Jo hihna kädessä käveleminen on yllättävän haastavaa..
Ihan ykköslajiksi en rallytokoa kaavaile, mutta se voisi olla hauska lisä meidän viikko-ohjelmaan ihan pysyvästi. Hauska nähdä miten pitkälle sitä itse voisi päästä tuossa lajissa, oppiiko niitä ylempien luokkien kylttejä koskaan kaikkia ja muistaako niitä kymmeniä sääntöjä. Ehkä Leevinkin kanssa voisi kokeilla uudestaan? Tai jos ei kisalajiksi niin ihan hauskanpitoharrastukseksi ainakin?
Leia 3kk kokeilemassa rallytokoa. arkistojen uumenista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti