Talviturkit heitetty

 

Leian ja Sessen kanssa käytiin viikonloppuna uiskentelemassa ja heittämässä vihdoin talviturkit :)

Haukkumis- ja haukkumattomuustreenejä

Perjantain rauniotreeneissä tuli vinkkejä haukkuilmaisun opettamiseen ja aloitettiinkin Leian kanssa sitten lauantai-aamun metsälenkillä haukkumistreenit. Kun se ensin oli minuutin tarjonnut paikallamakuuta, se turhautui ja haukahti. Palkkasin sen avaamalla aina palkkarasian jokaisesta haukusta. Nyt siitä onkin viimepäivinä tullut superkiva leikki, Leia haukkuu niin kauan kunnes kansi aukeaa ja saa sitten palkan. Jo itse haukkuminen sallitusti tuntuu olevan sen mielestä superkivaa. Luulenpa että siitä tulee oikein hyvä haukkuilmaisija, vaikka ensin sitä vahvasti epäilinkin. Toisekseen mun mielestä on hyvä että sillä on edes yksi paikka missä haukkuminen on toivottua ja sallittua, kun se nyt tuntuu tulevan siltä aika luonnostaan.

Mutta sitten tämä varjopuoli.. Leiahan haukkuisi mielellään ihan kaikkialla, koska vain. Se raportoisi haukahduksilla kaikki vastaan tulevat asiat mielellään ja arjessa sen asian eteen on saanut tehdä töitä. Agitreeneissä Leia haukkuisi mielellään, mutta ongelma on ohitettu sillä että Leia odottaa häkissään jossa se rentoutuu ja on hiljaa. Omatoimisissa tokotreeneissä se kestää jo sen että leevi treenaa joskus pari minuuttia.. Haussa ja raunioilla se haukkuisi mielellään ennen lähettämistä mutta tottisliikkeiden treenaamisella ennen lähettämistä hillitsee sen hyvin.

Nyt ollaankin sitten käyty viimeviikolla oman seuran tehis kouluttaa-treenissä jossa paikallaolot teemana. Leia teki hyviä makuita, mutta nousi jostain syystä istumaan yhden paikkiksen aikana.. Suuremmaksi ongelmaksi koin kuitenkin sen että Leia haukkuisi mielellään kaiken sen ajan mitä kouluttaja puhuu. Sen mielestä turhan pölinät ei kuulu kentälle vaan siellä tehdään töitä alusta loppuun. Silloin kun sillä on kokoajan käsky niin se on hiljaa, mutta silloin kun ei ole niin mulla istuu vieressä räksyttävä vesiäinen huutamassa itselleen lisää hommia..

Tänään ohjatuissa tottistreeneissä sama homma, sain paljon infoa pelastuskokeiden tottisosuuksista kouluttajalta mutta Leia olisi halunnut louskuttaa kokoajan vieressä. Olen pysynyt sillä linjalla etten halua siitä kieltääkään, koska silloin Leia saa huomiota ja se on sille se palkka mitä se sillä louskutuksella haluaa. Tänään syötin sitä koko sen ajan mitä kouluttajan kanssa juteltiin loppuajasta, mutta ei sekään ole kovin hyvä konsti, sen vaan täytyisi oppia sietämään sitä.
Että jos joku on innokas tulemaan kertomaan tarinoita ja kuulumisiaan meidän treeneihin niin tervetuloa pölöttämään ;) Ehkä me harjoittelemme jonkun uuden "nyt saat valita missä asennossa odotat, hetken päästä treenataan" käskyn. Omatoimitreeneissä kun ei tälläiset näy, silloin kommunikoin vaan Leian kanssa. Tai sitten vaan se joutuu pois kentältä haukkumisesta  Hyviä vinkkejä otetaan vastaan jos jollain on.

Vähän siellä sun täällä

Tästä blogista on kyllä tullut ihan säälittävän epäaktiivinen, kirjoitus kuukaudessa tahdilla näemmä.
Manuaali treenipäiväkirja on ollut paljon kätevämpi tapa pysyä itse kartalla missä mennään ja kuvia on tullut otettua niin vähän että eipä ole ollut mitään ihmeellisempää julkaistavaakaan.

Kevät on tapansa mukaan tuonut valtavasti intoa kaikkeen liikuntaan, retkeilyyn ja koiratreeneihin, oikeastaan ihan kaikkeen. Leia aloitti tänä keväänä pelastuskoiratreenit ja perjantai-illat vietetään tiiviisti metsässä tai raunioradalla. Ollaan myös tutustuttu ketteryysesteisiin, tottisliikkeissä nyt ei kauheasti ihan uusia juttuja pitäisi tullakaan mutta toki sekin vaatii treenaamista. Leia on sekä haussa että raunioilla täynnä intoa ja on päässyt nopeasti jyvälle siitä että ihmisten etsiminen on se juttu ja niiltä saa ruokaa. Leia etenee sekä raunioilla että metsässä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ja se näyttää tykkäävän hommasta vähintäänkin yhtä paljon kun ohjaajansa.  Mielenkiintoista ja hauskaa hommasta tekee sekin että pääsee tutustumaan ja auttamaan muidenkin kun sen oman koiransa kouluttamiseen ja opittavaa on paljon monessa suhteessa - niin sunnistus ja ensiaputaidoissa, kun oman koiran lukemisessa ja monen eri lajin kouluttamisessa.

Agilityssäkin on taas motivaatio kohdillaan, talvella suunnittelin lopetanko koko lajin harrastamisen mutta jostain taas sain uutta virtaa siihenkin. Treenit on menneet oikeestaan aika hyvin, Leia alkaa pikkuhiljaa irtoamaan paremmin ja kun luotan siihen enemmän sitä lujempaa ja määrätietoisemmin sekin etenee. Kaikki kisatavoitteet olen haudannut agilityn osalta ainakin joksikin aikaa, haluan taas harrastaa samalla innolla kun alkuaikoina Leevin kanssa ja pitää vain hauskaa radalla. Tavoitteita silti on, mutta ne on tällä hetkellä saada kepeistä oikeasti hyvät (ei niin että koira tekee ne 50% varmuudella..) ja saada itselle itsevarmuutta käyttää monipuolisesti eri ohjauskuvioita.

Tokossa Leia on ottanut jättiharppauksen eteenpäin tunnarissa, mikä on tosi iso juttu. Ei ennakointia ja arpomista, vaan se oikeasti käyttää nenäänsä eikä ole kertaakaan nostanut väärää. Oma on ollut jo samassa rivissä 10-20 väärän kanssa, joskus myös väärien takana esim. ruohon ja oksien alle jemmattuna. Seuraavaksi pitäisi opettaa tuomaan se ohjaajalle asti, kun nyt olen palkannut vain oman nostamisesta. Leiahan on vähän noutohullu, siksi olen suosiolla jättänyt tuomisen opettelun vasta siihen vaiheeseen kun liike alkaa olla varma. Ruutu vaatii treeniä jottei koira varasta tai livistä ruudusta ennen kutsua ja sitten luoksetulon pysäytykset - suoraan sanoen ei mitään hajua miten saisin sen pysähtymään aina 100% varmasti myös kokeessa. Siinäpä meille treenattavaa kesälle.

Me ollaan myös käyty leikkimässä näyttelykoiria! Koska lupauduin meidän hoitolasta Sesseä esittämään nyt tulevana keväänä, kesänä näyttelyissä, ollaan me juostu sen kanssa muutamissa mätsäreissä. Pääsiäisenä Sesse oli SIN2, muut pari kertaa saanut vuoroin sinistä ja punaista. Tästä innostuneena keksin lähteä vappupäivänä viettämään sateista vapaapäivää mätsäriin omien koiruuksien kanssa. Leevihän pääsi ilmaiseksi kehään ikänsä puolesta niin pitihän senkin päästä. Leevi oli nähnyt näyttelyhihnan aiemmin aika monta vuotta sitten, mutta oli se SIN3 veteraaneissa ja voi sitä riemua kun pikkukoira pääsi esiintymään! Leevi seisoi vapaasti ihan hyvin ja heilutti häntäänsä kokoajan, ravaaminen oli vähän laukkailua välillä ja tuomariin suhtauduttiin neutraalin epävarmasti. Leia taas esiintyi tosi hienosti ja sekin oli niin innoissaan että yritti haukkua mulle että mennään jo kehään.. Punaisen nauhan sai, muttei sen suurempia sijoituksia.

Muuten ollaan vaan lenkkeilty paljon metsissä ja Leian kanssa viikko-ohjelmaan on otettu juoksulenkit ainakin pari kolme kertaa viikossa. Niin ja kaverikoirakeikoilla ollaan toki käyty, Leia on käynyt ainakin kerran viikossa ja Leevi pari kertaa kuussa.