Leia kävi tänään juoksemassa yhden mölliradan herttoniemessä ihan hetkellisenä päähänpistona. Toinen meno peruuntui ukkosen ja myrkyvaroituksien takia, mutta sehän ei ollut este päästä aksailemaan. Viimeisestä agistartista on ikuisuus aikaa, en todella osannut edes jännittää enää mikä on sinällään aika positiivista. Meidän meno sen sijaan oli samaa sarjaa kun alkeiskurssilla monta vuotta sitten. Ne tavalliset ongelmat, ohjaaja on tiellä, ei muista Ohjata vaan menee sellaisen epämääräisen huitomisen puolelle ja on liian hidas. Saatiin sellaista palautetta että mulla on nopea ja hyvä koira, mutta ohjaaja on takapuolensa kanssa sen tiellä etenkin valsseissa :D Siinä oli hyvin tiivistetty meidän ongelma, ja näkyi ulkopuoliselle muutamassa kymmenessä sekunnissa. Eli aika huonosti menee, mutta menköön. Ei ole ehkä meidän juttu tämä agissa kisaaminen, kun alkaa vaan masentaa oma surkeus ohjaajana. Onneksi ei ole pakko.
Sen sijaan käytiin tokoilemassa möllien jälkeen, liikkeiden välejä ja kisamaisia kokonaisuuksia. Koska päivään sopien ei ollut rekvisiittaa mukana niin tehtiin kaukoja, jääviä, luoksareita ja seuruuta. Lei oli super, ihana tarmokas ja innokas pieni koira. Etenkin kaukot on tällähetkellä tosi hyvät. Mutta meidän pitäisi treenata nimenomaan ruutua ja tunnaria, muuten ei kokeisiin ole mitään asiaa..
Lei myös aloitti eilen pelastuspuolen tottiksen häiriökurssin, mikä kuulosti meille just sopivalta. Kaikki koirat treenasi samaan aikaan kentällä, tehtiin mm. pujottelua aivan tuntemattomien koirien kanssa, ryhmäpaikkista koirahäiriöillä, erilaisia häiriköityjä ryhmäseuruita jne. Leia ei ottanut häiriötä vaikka sen kanssa on viimeaikoina paljon treenattu ihan kahdestaan.
Niin ja Nemo ♥ muutti meille maanantaina evakkoon, siksi aikaa kun omistajansa viettää välivuotta toisella puolella maailmaa, Australiassa. Sinne koiran ottaminen ei olisi ollut kovin mutkatonta. Allekirjoittaneelle tämä on hyvä tilaisuus oppia tuntemaan ja kouluttamaan "uutta" koiraa ja kokeilla millaista elämä on kolmen koiran kanssa. Kiitos vaan Nemon omistajalle luottamuksesta (tiedän että kyttäilet blogia sieltä kuitenkin) :) Nemosta on tarkoitus tänä aikana tehdä kaverikoira vanhainkotiin sekä kokeilla rallytokoa ja jatkaa vanhaa tokoharrastusta.
Tähän asti on mennyt tosi hyvin. Leevi ja Nemo on niin hyvät kaverukset ja Nemolla on pitkä pinna Leiankin kanssa. On sellainen fiilis ettei talossa ole yhtään vierasta koiraa, vaan meillä on nyt lauma. Ei vaan kaksikko, vaan lauma. Nemolle meidän arki on jo ennestään tuttua ja se on niin sopeutuvainen että tuntee jo pitkälti kaikki talon tavat.
Tänään treenasin möllien jälkeen myös Leevin ja Nemon kanssa tokoa. Nemolla on ihailtava työmoraali ollakseen puhdasverinen seurakoira, sille on siis tehty hyvät pohjatyöt vaikka sen kanssa ei juuri nyt olekaan kauhean aktiivisesti harrastettu. Tehtiin seuruuta, hyppyä ja paikallamakuuta. Hetken mielijohteesta kokeilin myös liikkeestä seisomista, mutta käsky oli väärä ja Nemo katsoi mua sen näköisenä että meillä oli selkeästi kielimuuri.. Päätin tarkastaa kotona mikä sen käskyn nimi oli, vaatii vielä hieman hiomista siis meidän kommunikointi mutta kaikki treenin alla olleet jutut Nemo suoritti täysillä, kovalla tarmolla ja iloisuudella. Tästä on hyvä jatkaa :)
Agilitykuvista ylhäällä kiitos Heidille! :)
