Blogi on muuttanut

Uusi blogi, uudet kujeet. Tänne päivittyy jatkossa hukkien kuulumiset:

http://soleijan.blogspot.fi

Vuosi 2015

 









 Vuosi alkaa lähentyä loppuaan ja on hyvä aika pysähtyä miettimään kulunutta vuotta ja miettiä millaisia odotuksia asettaa tulevalle vuodelle. Tämä vuosi on ollut yhtä vuoristorataa, paljon surua ja huolta - mutta vastaavasti paljon iloa ja hienoja hetkiä. Yksi tärkeä asia mitä opin tänä vuonna on ainakin se ettei elämää voi aina suunnitella, nurkan takaa voi aina tulla mitä tahansa.

Talven ja kevään aikana koirista kehittyi kelvollisia sairaalakoiria läheisen ollessa koko kevään osastolla. Niistä oli iloa niin potilaille kun hoitajillekin. Koiratreenit jäi olosuhteiden pakosta vähemmälle.  Leia kävi treenaamassa raunio- ja rakennusetsintää sekä myöhemmin keväällä myös hakua ja Nemon kanssa satunnaisesti tokoiltiin. Talvi ja kevät hurahti kovaa vauhtia ohi  kiireisten ja tiukkaan aikataulutettujen päivien takia.

Kesällä vietin pitkän loman ja vietin paljon aikaa koirien kanssa. Nemon kanssa käytiin ensimmäisessä tokokokeessa ja saatiin ALO1. Siitä innostuen käytiin myös ekassa avo-kokeessa naurattamassa tuomareita. Nemon piti muuttaa elokuussa, mutta tyyppi saikin jatkoaikaa vuodeksi omistajansa hankittua toisen viisumin  Nemo kävi myös rallytokokurssin. Siitä innostuessa käytiin kisaamassa  RTK1 koulutustunnukset Nemolle ja Leialle. Lenkkeiltiin valoisissa kesäöissä, nähtiin kavereita ja nautittiin elämästä. Taisteltiin punkkeja vastaan ja lopulta voitettiin bayvanticin ansiosta.
Nemo kävi eläinlääkärissä sekä tulehtuneiden punkinpuremien, että myöhemmin kesällä hännän hotspot ihottuman takia. Leian kanssa työstettiin arkikäytöstä. Elokuussa Leia joutui ensimmäisen kerran luopumaan turkistaan ja oli loppukesän täysin naku.

Syksyllä koitti muutto omaan asuntoon toiselle puolen Helsinkiä. Koiratreenit jäi muiden proektien takia valitettavan vähälle ja suunnitelma saada Leia rauniokoevalmiiksi oli pakko hylätä ainakin tältä vuodelta. Raunioita ja hakua treenailtiin maanantaisin. Innostuin itse juoksusta ja samalla koirien kunto kasvoi. Loppusyksystä Leevi ja Nemo rakastui Leiaan, joka aiheutti melkoisen paljon hankaluuksiaa arjessa. Syy löytyi lopulta Leevin kasvaimesta ja päädyttiin sen kastroimiseen. Koiravanhus säikäytti todella myös kun tällä viikolla löytyi pieni patti kainalosta, onneksi paljastui harmittomaksi rasvapatiksi.

Entäs tuleva vuosi 2016?

 

Toivoisin eniten että sekä koirat että itsekin pysyttäisiin terveinä se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Nemon kanssa olisi tarkoitus ehtiä kisaamaan rallytokoa ja tokoa kevään aikana ennen sen lähtöä kotiin. Bh-koe tehdään jos saadaan vihdoin koepaikka jostakin. Rallyssä olisin tyytyväinen avoimen koulutustunnukseen ja tokosta oikeus voittajaluokkaan olisi hieno homma!

Leevi jatkaa aktiivisena kaverikoirana mummojen piristämistä vanhainkodeissa ja toivon mukaan jaksaa vielä muutenkin porskutella menossa mukana virkeänä ja iloisena koiravaarina. Leian kanssa voisi panostaa ainakin tokoon ja kenties päästäisiin kisaamaankin pitkän tauon jälkeen. Suurin toive Leian kanssa olisi kuitenkin saada arkikäytös taas paremmalle mallille, viitaten lähinnä remmirähjäilyyn ja kasvattaa meidän välistä luottamusta lisää.

Hyvää, kaunista, rauhallista, iloista ja onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti uusi vuosi on taas täynnä uusia, mahtavia seikkailuita meille jokaiselle!

Aika kuluu

 

 Päivät, viikot ja kuukaudet kuluu ihan uskomatonta vauhtia. Eikä se taida olla vaan oma kokemus, kun samaa valitteli sataa vuotta lähestyvä rouva tänään kaverikoiravierailulla.

Koko vuosi on ollut tapahtumarikas, syksy mukaan lukien. Syyskuun alussa muutin koirakolmikon kanssa uuteen asuntoon. Tässä olisi tarkoitus pidempään asustella, - ei kiitos sille muuttokaaokselle.

Syksyllä tehtiin vielä muutama kisareissu ja nyt on molemmilla koirilla RTK1 koulutustunnukset hyppysissään. Nemon kanssa käytiin yhdessä avokokeessakin - vähän keskeneräisillä suorituksilla joten arvatenkaan ei sieltä saatu tulosta. Sen sijaan paljon kannustavaa palautetta miten hyvällä moottorilla tuo pikkukoira tekee töitä. En hetkeäkään mieti etteikö Nemo voisi päästä tokossa vielä pitkälle, mutta sohvalla makaamalla se ei valmistu. Bh-kokeesta kyselin sille paikkaa mutta valitettavasti ne ehtivät täyttyä. Leian kanssa oli tarkoitus päästä rauniokokeeseen syksyn aikana, mutta hautasin sen tavoitteen kun ei vaan kerta kaikkiaan aika ole riittänyt treenata sitä riittävästi.

Leevi jouduttiin kastroimaan viikko sitten kun siltä löydettiin kiveskasvain toiselta puolelta. Pikkukoira on ollut uskomattoman helppo potilas ja kaikki muutenkin meni tosi hyvin. Eläinlääkärin mukaan todella harvassa on ne tapaukset kun tälläinen kasvain lähettäisi etäispesäkkeitä muualle elimistöön. Kyllä siinä havahtui siihen ettei pikkukoira ole enää nuori. Onneksi se on muuten hyvässä kunnossa ja tänäänkin veteli sellaisia hepuliralleja mitä pentunakin aina harrasti. Maailman paras pikkukoira :)

Kasvain löytyi siis yllätyksenä, vein sen todellakin lääkäriin vain "varmuuden vuoksi" näytille kun se oli käyttäytynyt niin oudosti. Leevi ja Nemo siis käyttäytyivät 1,5 kk ihan kun Leia olisi ollut kokoajan tärppipäiväinen juoksunarttu. Pojat valvoivat välillä vuorokauden ympäri, piippailua, haukkumista, astumisyrityksiä, perässä juoksemista, riidanhaastamista.. Leevi alkoi naapureiden iloksi haukkua työpäivieni aikana. Sain Leevin lopulta pariksi päiväksi hoitoon, jolloin Leevi rakastui melkein samalla tavalla hoitopaikan narttukoiraan ja Nemo rauhottui kotona.
Alkoi olla itsellä niin voimat vähissä kun heräilin yöllä siihen piippailuun ja koirat oli kokoajan levottomia. Aika epätoivoista alkoi olla ratkaisujen keksiminen varsinkin tuohon haukkumisongelmaan.

Nyt on viikko kulunut ja kotona on ihanan rauhallista. Pitkästä aikaa. Nyt sitä todella osaa arvostaa!

Voi häntä sentään!

Nemolla on häntä kipeä ja nyt on tuomiona kulkea lautasantenni päässä, antibioottikuuria pari viikkoa, kipulääkettä, putsailua ja pihkavoiteella rasvailua. Hotspot ilmestyi näiden hellepäivien seurauksena tyypille häntään ja oli tosi kipeä. Leia sai kyytiä kun katsoikin häntään, itse meinasin saada hampaasta osumaa, eläinlääkäristä ja hoitajasta puhumattakaan. Selvittiin kuitenkin ilman rauhoitusta tästä keikasta. Häntä kutisee yhä, mutta ei ole enää kipeän oloinen.

Nemo ei ehkä ole mikään kesän lapsi.. Kenties talvella pysytään sitten terveempänä.

Lähempänä koulareita

Viimeaikoina nämä kisamatkat ei ole menneet ihan putkeen, niimpä sunnuntain hyvinkään rallykisoihin mennessä unohdin kevythäkin junaan ja se vaikutti kyllä kaikkeen. Piti jatkaa katsokaas keskeytyneitä yöunia junassa ja oli kiva sitten havahtua "Hyvinkää" kuulutukseen, koirat onneksi tuli mukaan. Ehkä häkkikin vielä löytää kotiin VR:n löytötavarasäilöstä..

Mutta kisat meni kohtuullisesti helteestä ja häkittömyydestä huolimatta.

Leialle 77p., arvostelulipukkeen mukaan tein jonkun käännöksen väärään suuntaan ja 1-2-3 askelta kyltissä en osannut laskea ja kävelin ylimääräisen, neljännen askeleen. Niistä lähti aika paljon pisteitä. Ei ollut parasta Leiaa muutenkaan, teki "vähän sinnepäin" - kuitenkin sääntöjen puitteissa tehtävät tehtiin mutta se täpäkkä versio tuosta koirasta hävisi kai oman jännitykseni alta sellaiseksi "ihan kivaksi" suorittamiseksi.

Nemo oli aika täpäkkänä, sille 84p. Innokas ja iloinen, käännökset meni hyvin. Mokasin taas yhden kyltin unohtamalla yhden perusasennon edestä sivulle- tulossa ja siitä lähti iso siivu pisteitä. Muut oli lähinnä pieniä kauneusvirheitä, kuten hihnan lukon nousemista liian korkealle. Äh.

Molemmille siis toiset ALOHYV  suoritukset ja yhtä vaille koulutustunnukset :)

Ensimmäiset rallytokokisat

Vietettiin Leian ja Nemon kanssa pitkää viikonloppua Tampereen seuduilla.

Torstaina illalla treenien jälkeen junalla kohti Lempäälään, jossa ei junan ovet auenneetkaan yrityksistä huolimatta - joten löysin itseni Tampereelta näiden otusten kanssa. Onneksi konnari pisti tuulemaan kun ilmoitin etten meinaa yötäni viettää Tampereen asemalla ja järjesti illan viimeisen Pendolinon pysähtymään Lempäälässä että päästiin perille.
Perjantaina hengailtiin äidin ja siskon perheen luona, seikkailtiin metsässä reilu 15km lenkki ja Leia pääsi ihanaan mädältä haisevaan järveen uimaan..
Lauantaina seikkailtiin koirien kanssa Ylöjärvellä kisareissulla melkein koko päivä.
Sunnuntaina seikkailtiin taas lempäälän puolella kunnon sateessa lähemmäs 15 km kun metsästettiin helsinkiin suuntaavaa bussia, jota ei kuitenkaan koskaan näkynyt.. Onneksi päästiin junalla lopulta keskustasta helsinkiin päin.
Konnari katseli junassa penkin alla makaavia väsyneitä matkakavereita ja totesi että nuo saat kyllä kaupan päälle, viis jostain lemmikkimaksuista. Oltiin varmaan vähän nuukahtaneen näköisiä koko sakki, koirat litimärkiä itsestäni puhumattakaan. Sellainen seikkailu tälläkertaa, mutta hauska viikonloppu oli kyllä kaikkiaan :)

Leevi seikkaili viikonlopun Heidin laumassa, kolme bichontyttöä seuranaan. Olisi taatusti viihtynyt pidempäänkin, sen verran kivaa oli sillä ollut :)

Sitten niihin rallytokokisoihin, joihin vaan Nemon piti osallistua. Torstaina tulikin viesti että otanko Leialle paikan varasijalta vastaan ja toki vastasin myöntävästi. Sen jälkeen vasta mietin että oliko se kovin järkevä veto, Leian kanssa ei olla tehty rallytokoa kun sen yhden treenin verran jolloin harjoiteltiin eteentuloa ja seuraamista lähinnä.. Oikealta se ei osannut tulla sivulle ja sen sellasta, mutta olihan meillä 1,5 päivää aikaa opetella :D

Leia oli starttasi luokassa ensimmäisenä. Se olisi ehkä tarvinnut paremman virittelyn ennen suoritusta. Rata meni yllättävän sujuvasti ja yhtään virhettä ei otettu ylimääräisistä istumisista, yksi eteentulo ei ollut kovin sujuva mutta sain sen kuitenkin jotenkin pelastettua ilman uusimista. Leia teki kaiken kyllä ihan hyvin, mutta huomasin että se paineistui jännittämisestäni, eikä tehnyt töitä yhtään niin intensiivisesti ja täpäkästi mihin olen tottunut. Ei mitää parasta Leiaa, mutta ilmeisesti ei kovin pahasti mokailtu koska saatiin 94 /100p. ALOHYV.

Nemosta olin tosi tyytyväinen että se oli niin hyvässä mielentilassa, teki innolla töitä ja seurasi kylttien välit hyvin. Vasemmalle käännökset kaikissa muodoissaan ei olleet niin parhaita mahdollisia ja viimeinen 270 asteen käännöksessä olin vähällä kompastua siihen. Nemolle sama pistemäärä kun Leialle eli 94/100p. ALOHYV.

Tasapeli kaveruksille ;) Aika hauska että saatiin sama pistemäärä vaikka virheet oli tulleet ihan eri kohdista. Arvostelulomake ei sanonut mulle oikein mitään (olis varmaan fiksua lukea niistä enemmän) mutta vähän luulen että lukko saattoi välillä nousta vahingossa (hihnan kanssa kävely on pirun haastavaa..) ja muutama kauneusvirhe tuli kyllä molempien radalla.

Tämän innottamana lähdetään kyllä metsästämään koularia molemmille, jospa elokuulle saisi muutamaan kokeeseen paikan. Pitää olla skarppina että ehditään mukaan :) Ja miksei Leevinkin kanssa voisi kokeilla kisaamista rallyssä tässä syksyn aikana! Sille vaan pitäisi opettaa seuraamista uudelleen, kun ei olla pitkään aikaan oikein tokoa tehty.

"Ihana pikkukoira"

Käytiin Nemon kanssa tokokokeessa tänään Hyvinkäällä, ensimmäinen kerta yhdessä kehänauhojen sisäpuolella. Kova helle osuikin sitten tälle päivälle ja pitkä päivä auringossa. Kisapäivä matkoineen venähti kymmentuntiseksi. Nemo ei antanut itsestään parasta, mutta tsemppasi hyvin ja olen siihen tosi tyytyväinen. Se on kyllä tosi helppo kisakaveri, ei turhia hötkyile ja matkustaa mielellään.

Tuomarina Pernilla Tallberg. Tältä näytti pisterivistö:

Luoksepäästävyys 10, nökötti hienosti sivulla ja vähän nuuhkaisi tuomaria
Paikallamakuu 10, tästä olen superiloinen,  Nemo oli rauhallinen ja piti kontaktia
Seuraaminen kytkettynä 8,5, vinoja perusasentoja eikä muutenkaan mitään parasta Nemoa
Seuraaminen vapaana 9, samoja juttuja kun hihnassa mutta vähän parempi kuitenkin.
Maahanmeno 8,5, en muista mistä pistevähennys lähti mutta ei se mikään huippusuoritus ollut
Luoksetulo 10, innokas ja iloinen, tuli vauhdikkaasti ja suoraan perusasentoon
Seisominen 0, jäi istumaan! Ihan hieno liikkeestä istuminen kyllä, vaikkei olla sitä treenattu edes. Kehänauhojen ulkopuolella teki kyllä tosi hienoja seisomisia.
Estehyppy 8, hyppäsi hyvin mutta ennakoi istumisen.
Kokonaisvaikutelma 10, tuomarin mukaan "ihana pikkukoira ja hurmaava pari", kehui Nemon tekemistä ja harmitteli seisomisen nollautumista.

Mutta 166p. ALO1! Ykkönen kuitenkin siitä typerästä nollasta huolimatta :)

Seuraavaksi varmaan katsellaan avokokeita Nemon kanssa. Elokuun alkupuolella ainakin näyttäisi olevan hyvin kokeita lähellä. Lähiviikkojen tavotteeksi siis noudon ja ruudun opettelua :)