Treenausta, riehumista ja muuta sähläystä

Ohessa siis kuvia Leiasta pellolla. Ylläolevassa neiti niin omana itsenään, vetämässä hepulia 8)

Eilen oltiin Leian kanssa herttoniemen koirarannassa illalla. Neiti ui tosi paljon ja innostui noutamaan keppiä vedestä aika pitkältäkin matkalta. Pikkuhiljaa tuo on saanut varmuutta veteen lisää ja uskaltaa jo uida vähän syvemmällekkin :) Rannassa oli myös jokunen muu koira, Leialle leikkiseuraa siis. Yhden koiran kanssa se juoksi ihan täyttä vauhtia (muiden ihmetellessä miten se pääsee noin lujaa..), ja yht'äkkiä kauhea kiljaisu - Leia oli juossut puuta päin..Alkuun näytti että ontuu sitä jalkaa, ja ei olis ollut ihmekkään kun miettii millaisen tällin siihen sai. Se tuli heti mun luokse, ja vähän venyttelin sitä koipea mikä näytti olevan kipeä. Ei siinä sitten pahempaa, 2 min. niin sama meno jatkui :-) Niin Leia.. Se ihana hölmö sählääjä, täysin kakara.

Tänään Lilli ja vuoden ikäinen russelipoika Taco tuli viikin metsään meidän kanssa lenkkeilemään. Muutama tunti siellä vierähti ja ihan väsyneeksi koirat ehti siinä ajassa itsensä juosta. Leia sitten nukkuikin iltaan asti 8) Kiitos leikkikaveri Tacon! Leia myös oppi samalla reissulla syömään mustikoita, ja napsi niitä suoraan puskasta :-)

Muutenkin Leian ruokavalio on saatu vaihdettua. Leian vatsa on pennusta asti ollut tosi usein vähän löysällä ja neiti myös piereskelee vähän liikaa, nappulaa se on syönyt. Ensin roburia ja sitten acanaa. Vajaa viikko sitten päätin että nyt Leiakin siirtyy barffaamaan ja katsotaan tekisikö se mahalle hyvää. Ja hyvin on mennytkin! Jätökset pienentyneet neljäsosaan siitä mitä ne olivat ja järkyttävä piereskely loppunut. Toisaalta on helpompaa barffata kahden koiran kanssa. Ruokaa kuluu enemmän, joten Leevikin saa vaihtelevammin eri lihalaatuja ilman että pakkanen pursuaa ruokaa.

Leian kanssa on myös vähän treenailtu tokoa ja temppuja. Muutaman tylsän hetken ansioista keksin opettaa Leialle kosketusalustaan koskemisen ja "oravana" istumisen ;)
Tokon puolelta ollaan aloitettu seuraamista harjoittelemaan uudelleen, paremman kontaktin toivossa. Olen palkinnut sitä lenkkeillä klikkerillä omaaloitteisesta kontaktista, ja se tarjoaa sitä paljon ja pitkiä pätkiä. Nyt alan lisäämään siihen käskyä ja sitten keskitytään tiiviyteen. Pieniä paikkalaoloja on tehty myös, alle minuutti ja palkkaus. Pidempään tuo kakara ei vaan kykene keskittymään. Nopeita maahanmenoja, liikkeestä ja muuten on kanssa harjoiteltu.

Leevin kanssa oltiin tänään taas agiliitämässä :-) Camilla oli kehitellyt meille haastavan radan, missä sai olla ohjauksen kanssa tarkkana. Tai jos ei ollut niin tadaa, koira oli jo väärällä esteellä..

Leevikin singahti pussiin omin luvin, kun en sitä tarpeeksi hyvin ohjannut putkelle. Ja ekana kun oli kepit niin niillä oli jotain keskittymisongelmaa. Muuten ihan hyvin meni ja virtaa löytyi :D Herra oli jo ennen treenejä ihan täpinöissään monta tuntia että koska me nyt oikeen lähetään ;-) Sillä on sisäinen kello, se tietää koska on agitreenit ja koska saa ruokaa. - Muuta sen ei tarviikkaan muistaa :)

Muuten hermo on vähän ollut koetuksella ton hormoonihirvityksen kanssa. Välillä se luulee olevansa kissa, ja rakastuu lajitoveriinsa. Juuh.. kyllä se on rakastunut nyt isäni kissaan Veeraan. Paremman puutteessa Huugo-kissakin helpaa. Odottelen tässä kolmatta viikkoa josko tuo vähän tasaantuisi. Narttujen hajut on vienyt tuolta korvien lisäksi aivot. On se lenkkeily niin mukavaa tollasen kanssa :<

Lopuksi kuva-arvoitus, mitä ylläoleva kuva mahtaa esittää? :D

Ja kukas se kehtaakaan väittää että mun kuvaustaidoissa olis jotain vikaa..? Mun kamerasta ei vaan löydy asetusta nimeltä "helsingin kaupungin kuvaaminen kauheassa tuulessa, myöhään illalla.." :D Yritin ottaa hienon kuvan herttoniemessä iltalenkillä, niin hienosti se helsingin keskusta sieltä erottui valoineen, kun metsä oli pimeä.