Mätsäri Purinalla

Ylläolevissa kuvissa poseeraa näiden omien turriaisten lisäksi pikkuinen Hilma, 8 kk.

Lähdettiin tänään käymään mätsärissä Purinalla. Samalla tuli nähtyä vähän helsinkiä. Seikkallessani vuoroin lassilassa, kannelmäessä, haagassa ja konalassa kellon kanssa kilpaa juosten mietin miten paljon auto (navigaattorin kera!) helpottaisi elämää. Ihmisistä ei paljoa ollut apua, "mikä se sellainen purina-areena on? En ole koskaan kuullutkaan". Kiitos vaan Heidille (joka löysi sinne myös viime minuuteilla :D) joka ilmoitti Leian kehään ja Heidin vanhemmille jotka loppuenlopuksi kuskasivat minut loppumatkan kannelmäestä Purinalle! Sama seikkailu tehtiin takaisinpäin, päätyen lopuksi haagan asemalle, josta matka jatkui keskustan kautta kotiin. Yhtään liioittelematta tuli tehtyä mätsärin ohessa vähintään 10 km kierros. Harmi etten ollut paikalla kun sitä suuntavaistoa jaettiin.. Karttakin jäi kotiin. Perhana sentään!

No joka tapauksessa Leia kävi kehässä ja Leevi oli turistina hengailemassa. Leia esiintyi tosi hienosti kehässä vaikka viime kerrasta on ties kuinka kauan aikaa. Se meni kehässä kovaa ravia, mikä myös toi sen lennokkaat liikkeet hyvin esille. Häntä vispasi, ja koiruus tuntui siltä että se nautti kehässä olemisesta :) Isoja koiria oli 40 paikalla. Leian tulos tänään SIN2, mikä oli mukava yllätys noinkin isosta porukasta. Hieno Lei :)

Koirakavereita ja aivoituksia tokokentällä

Yllä kuvia meidän viimeviikkoisesta "vierailevasta tähdestä", jonka asusteli meillä muutaman päivän verran. Pikkuinen Ruu asustelee siis Lempäälässä siskoni perheen luona. Aika hauska otus kaikkiaan, pieni mutta pipppurinen ;) Neiti on tervetullut tänne hoitoon toistekin!

Ja sitten tämänpäiväiseen reissuun, käytiin siis moikkaamassa Karoliinaa ja Nemoa järvenpäässä. Tehtiin kunnon lenkki koirien kanssa, ja piskit kirmaili pelloilla (tai siis Nemo ja Leia, Leevi väisteli parhaansa mukaan..), niin ja käytiin toki myös tokoilemassa kentällä. Molemmista kyllä huomasi että liian vähillä treeneillä on menty viimeviikot. Molemmat oli ihan kierroksilla..

Leevi teki ruutua, noutoa ja luoksareita, kaikki noita pitkästä aikaa. Nouto oli kaikkea muuta kun noutoa, en voinut kun nauraa sille kun se viiletti aivot piisonihepulin sumentamana pitkin kenttää niin kovaa kun jaloista lähti ja piti samalla kapulan laipasta kiinni etuhampaillaan.. Juu, tehtiin sitten vaan tylsiä pitoharjotuksia. Ruutuun piisoni taas keksi omia varioitaan (miksi sinne pitäisi suoraan juosta, kun voi keilata pari törppöä ensin tai vaihtoehtoisesti kiertää niistä jonkun sattumanvaraisesti?) Luoksarit sitten oli ihan näppäriä.

Leia teki ruutua namialustalla ja oli ihan jees. Täytyisi vaan kehitellä joku fiksumpi opetusmetodi tuohon että päästäisiin joskus eteenpäinkin. Tehtiin myös kaukoja, ja ne oli kivat, koira jaksoi keskittyä jopa! Luoksetuloja tehtiin ja voin kertoa ettei tuota liikettä mennä enää tänävuonna kokeisiin esittelemään! Olipa kerran tiivis eteentulo, sitten tuli vauhtia, lisää vauhtia, ja sitten unohtui jarru matkasta kokonaan.. En todellakaan tiedä mitä tuolle liikkeelle tehdään, se nimittäin törmää nyt lähes poikkeuksetta, ja niin että tömähtää. Hemmetti sentään. En vaan tiedä miten saisin sen hidastamaan, ilman että se kuitenkaan rikkoisi raville. Leian luoksetulovauhti on ihan liian kova, niin kova kun noilla pitkillä koivilla lähtee. Tässä riittääkin mietittävää.. Lopuksi tehtiin vielä paikkista, ja ihan pätevä likkahan tuo oli.

Kiitos Karoliinalle ja Nemppaselle tästä päivästä! Sellaset 6 h. taisi mennä yhteensä reissuun, jonka seurauksena sohvallani on hienot pörröiset karvatyynyt, musta ja valkoinen. Päivän riehumiset taitaa olla riehuttu :-D

Laatikkokoira

Elokuisesta muutosta on jäljellä vielä yksi yksinäinen banaanilaatikko, joka toimii tällähetkellä paperinkeräyslaatikkona.. tai piisoniherran uutena asumuksena. Pohjana tässä sanomalehtiä, ja takkini jonka herra on varastanut (ja myllännyt) naulakosta.

Älä häiritse nukkuvaa koiraa! Ei ainakaan ole huolta murtovarkaista, tätä vakuuttavampaa vahtia saa etsiä :)

Ollaan me treenattukkin...

Viime viikkoina treenit on jatkuneet tuttuun tapaan, vaikken ole mitään jaksanut tänne raapustellakkaan. Leevillä tosin ei ole nykyään ryhmäpaikkaa, mikä vähän harmittaa. Tässä(kin) tapauksessa koira on niin paljon ohjaajaansa edellä, että itse tarvitsisin neuvoja sen ohjaamiseen ja jonkun joka suunnittelisi meille sopivalla vaativuusasteella varustettuja ratoja. Itsekseen treenaillaan toki (ainakin melkein) joka viikko, mutta itse tulee tehtyä vain pieniä radan osasia tai hiottua niitä pieniä ongelmakohtia (kuten kuinka saada piisoni stoppaamaan keinulla, ja kuinka saada siitä itsenäisempi kepittelijä...).

Leian kanssa onni on hyvä ryhmäpaikka :) Viimeisimmissä treeneissä ollaan saatu kivasti keppikujaa kavennettua (ja jee, kepit ei enää ole ollenkaan kamalat!), työstetty kontakteja ja tehty jo ihan agilityradaksi kutsuttavia esteratoja. Rengasta olisi hyvä treenata lisää, kuten myös tehdä "hallitumpia" treenejä. Leia on alkanut kuumentumaan radalla ja sen seurauksena siitä on tullut herkempi reagoimaan erilaisiin häiriötekijöihin, kuten nyt muiden koirien haukkumiseen.
Saa nähdä kauanko vielä pystyy ulkona treenaamaan, toisinaan alkaa olla jo hyvinkin kylmiä illat.. Meillä hallikausi alkaa tammikuussa eli jonkinlainen tauko on loppuvuodesta tulossa. Silloin varmaan aktivoidutaan enemmän kaverikoirahommissa ja tokoiluissa.

Viime viikolla sain aikaiseksi tehdä muutamat jäljetkin, palveluskoirajälkeä siis. Leevi joka on sellanen luottokoira jälkihommissa oli ihan porsas. Se keskittyi enemmän siihen etenemiseen (ja syömiseen) että harhaili jäljeltä sivuun ja sitä joutui korjailemaan takaisin jäljen päälle.
Leia sen sijaan oli ihanan tunnollinen ja tarkka, ja jäljesti kaikki kulmat hienosti. Pitäisi tuolla saada aikaiseksi opettaa jonkinlainen ilmaisutapa jäljelle, niin voisi niitäkin ottaa mukaan. Tällähetkellä vaan motivaatio on vähän hukassa, enemmän se mejä kiinnostaisi mutta sen treenaaminen autottomana on aina niin työlästä..

Tokoiltukin ollaan Leian kanssa pääasiassa. Tai teki Leevikin viime treeneissä paikkista, aika pitkääkin sellaista ja se on sille niin simppeli liike :) Ainut vaan että se ennakoi aika usein peruasentoon nousemista, vaikka vapautankin sen aina maasta. Leian kanssa tehtiin viime treeneissä ekaa kertaa ruutua ja joo, oli aika mielenkiintoista.
Kaavailin päässäni että sheippaamalla se tajuaa varmasti idean nopeasti. Joo koira innostui heti, yrittäen tosin tarjota varsin aktiivisesti ruututörppöjen heittelyä ilmaan, niiden polkaisua tassuilla ja niiden syömistä. Sen jälkeen lähettelin sitä ruutuun namialustalle syömään, mikä oli sen mielestä huippuhauskaa, mutten nyt kuitenkaan tiedä onko se pidemmällä tähtäimellä kovin fiksua. Mielummin opettaisin sen suoraan juoksemaan sinne ilman alustoja, ettei tartte jälkeenpäin häivyttää niitä pois.. Otamme vinkkejä mielellään vastaan ;) Ehkä voisi hankkia ruututörpöt itsellekkin, niin voisi naksutella ensin kotona ilman häiriötä..
Paikallamakuu viime treeneissä oli tosi hyvä, taisi olla 4 minuuttia tuo makuu. Koira vaihtoi keskellä rauhallisesti lonkalle, mikä on Leialta jopa toivottua. Sen kanssa tärkeämpää on oikea mielentila, kun pilkunviilaus, kun kyseessä on paikallamakuu - ja onhan se ihan sallittuakin.
Muuten tuo on tokoillut varsin innokkaasti, oikea kumipallo - jolle on taas jostain ilmestynyt valtavat annokset käyttämätöntä energiaa.. :)

Ainiin, soittelin noin viikko sitten siitä luonnetestistä. 15 minuutin päästä pääsin linjoille kun ilm.aika oli alkanut, ja neiti on "vääränrotuisten" listalla nyt neljäntenä, mutta on siis hyvin epätodennäköistä että mahduttaisiin. Ensi viikolla yritän uudelleen soitella marraskuussa olevaan luonnetestiin, kokeillaan vielä sitä. Yhdestä Mh-luonnekuvauksestakin kyselin, mutta taisi olla täynnä sekin kun en saanut vastausta.. Tylsää. Haluaisin niin saada tuon ominaisuuksista jonkun ulkopuolisen arvion, ja nähdä täsmääkö se ollenkaan omiin havaintoihini ja kokemuksiini. Viimestään keväällä sitten haluaisin tuon saada testattua, nihin on vaan järkyttävän vaikea mahtua kun ovat niin suosittuja.

Messariviikonloppuun on nyt ilmottauduttu, molemmille päiville :) Kerrankin ilmoittauduin ennen viimeistä ilmopäivää jonnekkin, historiallista.. ;)

Tunnustuksen hetki

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitokset tunnustuksesta kuuluu siis Mialle, kiitos!

Tunnustuksemme annamme Kartsulle, Amylle, Annille, Annelle, Katriinalle, Kanervalle, Piattalle, ja Saralle.

Niin ja sitten ne kahdeksan asiaa.. Täytyy myöntää etten oikein tiedä millaisia asioita tässä haetaan, mutta tässä nyt joitain tunnustuksia meistä.

1. Leialla on vakava-asteinen rotta-addiktio, joka kohdistuu erityisesti Ikean “Råtta” pehmoleluihin, mutta myös kaikenlaiset muut rottaa tai hiirtä muistuttavat lelut ovat saaneet suuren suosion. Rottaa esitellään vieraille, sen vieressä nukutaan, se löytyy tyynyni alta joka aamu, sitä esitellään kun tulee kotiin, sillä yritetään kiusata Leeviä ja sitä yritetään tunkea matkalaukkuihin ja treenireppuihin. Rotta suussa kuuluu pitää tietynlaista örinää ja paukuttaa häntää seiniin ja huonekaluihin..

2. Leevi on ehkä hieman rasistinen eläin. Tai no pikemminkin se ajattelee olevansa paljon arvokkaampi mitä monet muut koirat. Pahimpia ovat mutaojissa uineet (haisevat) koirat, liian riehakkaat koirat, kuolaavat koirat tai liian lähellä viihtyvät koirat. Täytyy olla joko bichoni tai kissa päästäkseen sen suosioon…

3. Toisinaan sitä miettii että olisiko elämä helpompaa ilman koiria. Joka kerta päädyn siihen että olisi, mutta kuka niin tylsää elämää jaksaisi elää?

4. Koirilta olisi paljon opittavaa. Haluaisin samanlaisen kärsivällisyyden ja kyvyn rentoutua kun Leevillä. Leialta haluaisin edes puolet tuosta loputtomasta elämänilosta..!

5. Leevi on paljon viattomamman näköinen mitä se todellisuudessa on. Pehmeän ja valkoisen kuoren alla on hyvä kätkeä pippurista ja toisinaan hieman ilkikuristakin luonnetta..

6. Monet koirattomat pitävät vähintään sekopäisenä jos kerron kuinka paljon aikaa koirat vievät, kuinka paljon vaivaa niiden kanssa harrastaminen ja kouluttaminen vaatii, kuinka paljon rahaa tähän kaikkeen lystiin kuluu ja kuinka se rajoittaa/sitoo koko elämää. Onneksi maailmassa on paljon meitä koiraihmisiä, jotka tekevät tästä elämäntapaharrastuksesta entistä tärkeämmän, eikä heille tarvitse perustella edellä mainittuja asioita.

7. Minun ei koskaan pitänyt kisata tai lähteä virallisiin näyttelyihinkään.. Nyt harmittelen että olen töissä valtaosan viikonlopuista, enkä pääse kisailemaan ja reissailemaan koirien kanssa joka viikonloppu. Ei minulle muuten pitänyt toista koiraakaan tulla koskaan ja nyt salaa jo haaveilen siitä kolmannesta.. Niin ja sen rodunkin piti olla (käyttölinjainen) saksanpaimenkoira..

8. Koirat on siitä hienoja otuksia että ne mukautuu täysin omistajansa elämänrytmiin, tai rytmittömyyteen. Meillä jokainen päivä on erilainen, eikä mitään tiettyyn aikaan tapahtuvia rutiineja pääse muodostumaan. Silloin kun ollaan valveilla niin mennään täysillä, ja silloin kun nukutaan niin levätään sitten ihan kunnolla.

kuka voisi kellot seisauttaa..?

Syksy on vuoden parasta aikaa, kunpa se vaan kestäisi mahdollisimman pitkään. Päivät, viikot, kuukaudet vaan kuluu niin nopeasti etten pysy perässä! Koko vuosikin on pian ohi..
Välillä tuntuu että aika menee hukkaan, en ehdi puoliakaan siitä mitä haluaisin ehtiä ja harrastusten osalta ei olla saatu juuri mitään aikaan..

Koirilla on ollut mukavaa viimepäivät, niiden ei tarvinnut olla yksin lainkaan, kun olen tehnyt yövuoroja ja kaverini on pitänyt niille seuraa. Päivisin on ollut aikaa ulkoilla tunteja metsissä, ja jopa Leevi on nyt kirmaillut onnessaan metsälenkeillä. Kameraakin olen koittanut ulkoiluttaa, ettei se ihan pölyttyisi hyllyn päälle, mutta kuviin en ole kovin tyytyväinen. Nämäkin kuvat on niin tylsiä, en vaan saa tallennettua sitä ihanaa väriloistoa mitä omilla silmilläni näen. Masentavaa.

Leevi aiheutti taas eilen uuden huolenaiheen. Se okseni aamupäivällä yllättäen kaiken edellisenä päivänä syoneensä ruuan, ja muuttui sen jälkeen aivan voimattomaksi. Se aristi koskettamista, kulki häntä alhaalla ja vetäytyi sohvan alle, ei syönyt, ei edes juonut, lenkille se ei halunnut ja hakeutui vaan mahdollisimman pieneksi murjottamaan kohtaloaan. Tuli heti mieleen että liittyiskö tämä nyt siihen viimeviikkoiseen sipulin syömiseen.. Edessä oli siis soittelua eri eläinlääkäreihin, joista parista ensimmäisestä tuli kehoitus soittaa muualle, ei vapaita aikoja samalle päivälle ollut, kunnes sitten sain yhteen paikkaan alle tunnin varotusajalla ajan :)
Eläinlääkäri epäili jotain akuuttia vatsatautia, ja nesteytti Leeviä hieman sekä laittoi sille pahoinvoinninestolääkettä. Muuten kaikki näytti olevan kunnossa, vähän apeahan se oli ja vähän vatsaansa aristi, mutta ei mitään sen kummempaa. Leevi piristyikin samantien, ruoka ja vesi maistuu normaalisti, eikä sen yhden oksentamisen jälkeen ole ollut mitään viitteitä vatsataudista. Se on normaali, iloinen ja päättäväinen oma itsensä :) Se on kyllä koira, joka on heti maailman surkeimman näköinen otus kun sillä on joku huonosti. Leiasta taas on hyvin vaikea nähdä koska sillä on kipuja, kun sitä ei tunnu lannistavan mikään. Vaikka olo olisi mikä, niin aina on isompi kasa positiivisia asioita ;)

Treenaamisessa pitäisi taas aktivoitua.. Nyt kun on vielä sopivat ilmat kaikenlaisiin harrastuksiin. Huomenna mennään agittaamaan Leian kanssa, ja ehkäpä sitten loppuviikosta voisi palautella mieleen jälki- ja vetohommia. Nyt on aika nauttia syksystä ja ulkoilusta :)

Arjen yllätyksiä..

Pikkupiisonin yllätti torstai-illan aikana suuri kiusaus syödä keittiöstä raakaa sipulia.. Niinpä se oli irrottanut koiraportin seinästä, hypännyt 1,5 metrin korkeuteen sieppaamaan sipulipussin naulasta ja syönyt 2 sipulia raakana. Tämä siis sillävälin kun oltiin Leian kanssa treeneissä.
Muistin lukeneeni sipulin aiheuttavan koirille anemiaa, joten pikkuherran kohtalo vähän huoletti.. Kello oli paljon kun tultiin Leian kanssa kotiin, ja koska Leevi vaikutti virkeältä niin soittelin eläinlääkäriin vasta aamulla. Soitinpa vielä töistä kaverilleni että menee tarkistamaan onko Leevi hengissä.. ;) Eläinlääkäristä saatiin mielenrauhan lisäksi ohje c-vitamiinikuuriin. Tälläinen yksittäinen annos ei kuitenkaan ole yleensä niin haitallista, mutta vointia tietysti kehotettiin seurailemaan ja mahdollisesti tulemaan verikokeisiin. Enpä ollut tuollaista osannut mitenkään ennakoida, enkä ole koskaan ennen kuullut koiran syövän raakoja, kokonaisia sipuleita :o Mutta kun kyse on Leevistä niin mikä tahansa on mahdollista, myös sen koiraportin kaataminen..

Muuten viikko on mennyt ihan mukavasti. Keskiviikkona käytiin Annen ja Jemman kanssa lenkkeilemässä viikissä, ja haettiin akvaariokalat vihdoin kotiin :) Torstaina Karoliina kävi meillä Nemon kanssa kyläilemässä. Leia otti koiravieraan aika riehakkaasti vastaan, ja Leevi taas piti asemastaan kiinni ja Nemo sai välillä vähän tuimia silmäilyjä osakseen, ja se riitti. Ei tarvinnut pöristä yhtään, mikä oli oikein positiivista :)

Torstaina tosiaan treenattiin Leian kanssa agilityä, ja 15 esteen rataa tehtiin, mikä taisi olla uusi ennätys tuon kanssa ;) Pussi meni hyvin vaikka sitä oltiin tehty vain kerran aikasemmin, eikä silloinkaan kovin loisteliaasti.. Pöydällä tuo tarjosi taas 2onn/2off kontaktia, ja palkkailin sitä keskeltä pöytää. Radalla oli pussin ja pöydän lisäksi vain hyppyjä ja putkia. Ihan kivastihan tuo teki, vaikka vähän sähläiltiin välillä molemmat. ;)