Tassua toisen eteen

 

 

Lauantaina meillä oli ruuhkaa tassupesulla.. :) Olin mielissäni kun sain lauantai-aamuna viestiä voisiko portugeesitytöt tulla tänne viikonlopun viettoon, sillä juuri hetkeä aiemmin olin miettinyt että Leia tarvitsisi akuutisti jotain riehumiskavereita. Se ei nähnyt juoksujen aikana yhden yhtä koiraa, eikä muutenkaan ole pitkään aikaan saanut nenäkkäin olla muiden kun Leevin kanssa. Tuo neljän piskin lauma toimii niin hyvin, kun ovat toisinaan tottuneet elämään tällä kokoonpanolla pidempiäkin aikoja. Kaikilla on aina seuraa ja toimivat kuten laumassa kuuluukin. Neljän koiran kanssa arki on paljon mielenkiintoisempaa ja tavallaan helpompaa kun kahden nelijalkaisen kanssa, mutta tiedostan kyllä sen etten ikinä pystyisi tarjoamaan neljälle koiralle täyttä huomiota ja aktivointia pidemmällä tähtäimellä, ellen sitten voittaisi lotossa.. Mutta onneksi saan aina välillä toimia näiden ihanien geesineitien hoitotätinä :)

Koska Leia tosiaan oli aika väsynyt torstain ja perjantain agitreenien jälkeen, ei käyty liitelemässä hallilla viikonloppuna. Ei se kunto siellä hallilla kohene vaan metsässä! Ollaan tehty reippaita kävelylenkkejä metsissä ja käyty Leian kanssa juoksulenkeillä. Ja sillä hetkellä kun on tunnin juossut yhteen mittaan, eikä koira edes ole hengästynyt vielä - niin tuli kyllä mieleen että kenen kuntoa tässä kohotettiinkaan.. Siispä juoksutreenit jatkuu, molemmilla.

Tokokausi on pistetty myös vireille. Sunnuntaina järkättiin kimppatokot messukeskuksen viereen ihanassa lumipyryssä (mikä kevät?). Leevi keskittyi lähinnä näyttämään maailman surkeimmalta koiralta läpimärässä turkissansa keskijakauksella varustettuna, mutta vesikoiraa se ei haitannut. Leian kanssa palauttelin lähinnä luoksarin stoppeja mieleen, tehtiin seuraamista, kaukoja ja reilusti helpotettu paikallamakuu ryhmässä. En vaan ole saanut luottoa takaisin Leian makuun suhteen, joten edetään mielummin hitaasti ja varmasti takaisin siihen mistä ollaan tultu - ja toivottavasti päästäisiin eteenpäinkin.

Tänään käytiin tokoilemassa ihan yksikseen tuossa parin kilsan päässä. Leian kanssa pitkästä aikaa ruutua, ja sinne oli kova into ja palo! Laitoin välillä palkan ruutuun ja välillä mentiin ilman, yhtä hyviä kaikki. Hiottiin siirtymisiä, yleistä odottamista kentän laidalla, paikkista piilossa.. Olen lisäillyt tietoisesti Leian palkkaamista lelulla, etenkin luoksareiden pysähdyksissä toimii erinomaisesti lelun heitto sen selän taakse. Ja muutenkin mielellään saalistaa lelua ja saa siitä hyvin virtaa myös liikkeisiin.

Yritän nyt pitää itselläni motivaation tokoon tässä, ja sitä tukee todellakin tuo innokas treenikaveri :) Saatiin ryhmäpaikka touko-kesäkuulle, joten ehkä ohjatuista saadaan sitten uusia treeni-ideoita taas, jihuu!