Odottavan aika on pitkä

 

Leevi saapui kolme viikkoa kestäneeltä reissultaan lempäälän kulmilta keskiviikkoiltana. Piisoni oli siis ensimmäistä kertaa juoksuhoidossa äitini luona, ja ilmeisesti hyvin oli mennyt kun ei siitä meinattu enää luopuakaan.. ;-)  Kotiin se tuli kuitenkin mielellään, ja intoilee Leian perään minkä kerkeää. Leiaa ei kiinnosta tippaakaan tuollainen perässä piipittävä innokas pikkukoira..

Ylläoleva kuva on otettu tänään pesupäivän päätteeksi. Hyvin huomaa että turkkia alkaa olla päässäkin jo aika kivasti, turhaa pelkäsin ajaa turkki alas sen pelossa ettei se kasvakaan takaisin.. Nyt sitä olisi taas vaikka muille jakaa. Saa nähdä saisinko sen ensi vuonna yhteen näyttelyyn ilmoitettua, ihan vain mielenkiinnosta haluaisin kuulla mitä siitä sanotaan.. Viimeksi se oli kehässä noin seitsemän vuotta sitten..

 Ja sitten tämä toinen tapaus.. Leiasta on tullut aivan mielettömän hellyydenkipeä ja mukavuudenhaluinen pieni koira. Joko se on oikeasti tiine tai sitten sillä on vain hyvin aito valeraskaus aluillaan. Nisätkin alkaa erottua selvemmin. Astutuksesta on siis nyt tasan 2 viikkoa, eli ultraamiseen on vielä toinen samanlainen aikaa.

Leia nukkuu sohvalla melkein kaiken aikaa, ellei se onnistu tunkeutumaan mielummin jonkun syliin pienelle kerälle. Yöt se hakeutuu nukkumaan ihan kylkeen kiinni. Aamulenkille löntystellään hihna löysällä perässä, mutta treenaaminen on yhä huippukivaa koska tahansa. Ruokakipolle tullaan myös nanosekunnissa. Treenattu ollaan kovin vähän, mutta ensi viikolla aloitetaan tokoilemaan kuukauden tauon jälkeen. Agilityt pidetään suosiolla tauolla, ainakin kunnes selviää onko se tiine vai ei. Kennelyskää ainakin on ollut liikkeellä, eikä hallilla häärääminen ole varmasti nyt kovin järkevää senkään takia. Katsotaan, ja odotellaan..

 

Oulussa vihdoinkin!

Blogin päivittely on jäänyt yli kuukaudeksi ihan kokonaan... Nyt siihen tulee loppu!

Leian juoksu on jo voiton puolella, Leevi lempäälässä hoidossa ja treenit tauolla. Viime viikon stressailin Leian astutusta ja olin jo jalka oven välissä hilppasemassa ouluun heti sopivan päivän tultua. Töistäkin sain pari vapaapäivää, vaikka neiti itse sitten lopulta päättikin odotuttaa viikonloppuun. Maanantai oli 10 juoksupäivä, mutta proget eläinlääkärissä eivät silloin olleet nousseet vielä lainkaan. Keskiviikkona arvo oli jo 2, eli viikonloppuun suositeltiin odottelemaan.. Siltä tuo itse koirakin vaikutti, mutta koska välimatka helsingistä ouluun on aika pitkä niin koin parhaimmaksi pelata mielummin varman päälle.

Itse reissu meni hyvin! Perjantaina lähdettiin junalla helsingistä töiden jälkeen ja oltiin yöllä oulussa. En olekaan ennen majoittunut koiran kanssa hotellille, mutta ihanasti ottivat koiravieraankin vastaan!
Lauantaina Viksu ja Leia treffasi ensimmäisen kerran, ja tulivat erinomaisesti juttuun toistensa kanssa. Ajankohta vaikutti oikealta, eikä koirat turhia aikailleet. Sunnuntaina saivat vielä treffata uudestaan, ja olivat taas intoa täynnä :-) Kaksi hyvin onnistunutta astutusta siis takana!

Nyt sitten jännitetään että tuottiko reissu tulosta... Pitkiä viikkoja siis tiedossa. Nyt otetaan rauhallisesti, ja jatketaan agilitytaukoilua vielä ainakin siihen saakka kun selviää onko mahassa elämää vai ei. Ei auta kun toivoa :)

Yhteensä 15 tuntia junanatkustamista, asumista hotellissa, kauniin syksyisissä keskuspuistoissa kävelyä, riekkumista Viksun kanssa, autoilua paikasta toiseen ja pentutreffejä.. Tosin viimeksi mainituille Leialla ei juoksuisena ollut mitään asiaa ;) En tiedä kumpi meistä on väsyneempi, mutta ollaan molemmat oltu ihan nukuksissa tänään koko päivä.. On se reissailu vaan rankkaa :-)

 

 

 

Viksulla on yksi pentue ennestään, viime keväältä. Kolme pennuista osallistui yhteisiin pentutreffeihin, ikää lapsosilla nyt 6kk. Iloisia ja touhukkaita kakaroita :)