Viikko taaksepäin käytiin ekan kerran ikinä ottamassa osaa jokakesäiseen Roturace-tapahtumaan. Suoraan sanottuna olen ollut vähän ennakkoluuloinen kyseistä tapahtumaa kohtaan enkä ole siitä ennen innostunut mutta koska A) kaikkea pitää kokeilla ja B) ei annettu paljon muitakaan vaihtoehtoja niin pitihän se lähteä Heidin ja lauman mukaan Hyvinkäälle pikkukoiran kanssa!
Joukkoeen nimeksi ristittiin Valkoinen Armeija, koirilla tietysti sotilasarvoja kuvaavat huivit kaulassa ja omistajilla maastoprinttisiä vaatteita teeman mukaan. Naureskeltiin vielä yhdessä että tuskimpa kiinnostaa piisoneita viehejuoksu tuon taivaallista joten järkkäiltiin kunkin koiran omistaja maaliviivalle huutelemaan koiraansa vuorollaan. Ihme ja kumma kyllä tämä kolmikko vieheelle lähti! Joukkoeen seniori, Leevikin kirmaili musta (ja makkaroista!) ohi maaliviivalta ja säntäsi tappamaan vielä sen vieheen ;) Siinä meinas silmät tipahtaa päästä, mun pieni saalisvietitön koira! Leevihän ei ole oikein osannut edes leikkiä koskaan, se on pitänyt opettamalla opettaa saalileikeille. Hiiriä, sammakoita, jäniksiä ym. taas voi kävellä sen nenän alta eikä sitä vaan kiinnosta. Mutta viehe, hitto soikoon, se oli kiva juttu! Voin kertoa ettei kyllä 11-vuotiastakaan koiraa voi läpikotaisin tuntea, näemmä aina voi oppia uutta. Itsestäänkin, oli oikeastikin hauska päivä ja tapahtuma kaikkiaan, voisin jopa lähteä uudestaankin ensi vuonna..
Leia ei päässyt noihin karkeloihin mukaan, sen tiedän kuumenevan vieheestä vähän liiankin kanssa..
Leian ohjatut tottistreenit viilarilla loppui viime viikolla, ja nyt voi sanoa että on ohjaajalla selvillä mitä pelastuskokeissa tottiksessa vaaditaan. Ketteryysesteillä Leia jännittää vielä tikkaita ja tarjoaa keinulla agilityn alastulokontaktia herkästi, mutta aika pienellä treenaamisella päästään tottis-kettisjutuissa kun on muista harrastuksista tuttuja liikkeitä pitkälti. Kevään vikoissa maastotreeneissä käytiin heurekan takana muistelemassa jälkeä, tai ennemminkin ruokkimassa lokkeja huoh.. Voisikin nyt kesällä tehdä sille jälkiä enemmänkin. Leia paikantaa ihmisen hajua tosi hyvin raunioilla ja metsässä ja jäljestääkin hyvin välillä, mutta sillä on liian kiire jäljellä ja rupeaa helposti häsläämään.
Viikon verran meillä on asustellut myös toinen pieni valkoinen, Nemo 6 vee. Nemo on vanha tuttu meidän laumassa. Leevi kävi ensimmäisen päivän tarkastelemassa vähän väliä että "vieläkö TOI on täällä!?", sen ilme oli juuri sellainen.. Leevi järkyttyi myös syvästi kun Nemo tuli hänen sohvalleen ja rähähti sille kerran. Seuraavana päivänä Nemo totteli nöyränä talon sääntöjä ja pojat käveli lenkit kyljet kiinni toisissaan, laidunsivat samoja ruohotupsuja, kakkivat jonossa ja nukkuivat samassa sängyssä.. ja seuraavat päivät. Tällä kokoonpanolla ollaan vietetty ihan tavallista arkea ja viikonlopuksi suunnattiin vielä rippijuhliin lempäälään junalla. Nemo on ihan mahtityyppi, se kulkee helposti mukana ja on tosi tasapainoinen otus kaikinpuolin. Vähän omanlaisensa tietenkin, kuten bichonin kuuluukin ;) Nemo mm. nukkuu eteisen kirjahyllyssä päivänokosia.. Leiaa vähän huolestutti tänään kun Nemo haukkui unissaan kangaskassissa olkkarin lattialla, sen oli pakko käydä tsekkaamassa onko pikkukoiralla kaikki ihan kunnossa.. Ei käy kyllä tylsäksi elämä näiden kanssa. Nemo pakkaa elokuussa tavaransa ja muuttaa tänne pidemmäksikin ajaksi hoitoon, joten tyypistä kuullaan vielä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti