Uuteen aikaan

Marraskuuta mennään ja kellojakin on siirretty tunnilla taaksepäin. Kun katsoo ikkunasta on selvää että vuoden pimein aika on juuri nyt käsillä. Toisaalta ollakseen marraskuu, nyt on vielä aika lämmintä!



Sen verran kuitenkin pimeys ja viilentyneet illat on vaikuttaneet Leeviin, että se on alkanut viihtyä vieressä. Piisoniherra käpertyy joka yö nukkumaan viereen peiton alle. Päivisin se ottaa pitkiä päivänokosia sohvan lämmössä, omien tyynyviritelmiensä päällä ja tarvittaessa hyödyntää Leian lämmintä turkkia päänalusenaan. Lenkille lähdetään innoissaan, mutta yhtä hyvin näyttäisi maistuvan tuo nukkuminenkin, syömisestä puhumattakaan. Kun taivaan täydeltä sataa vettä, ei tarvitse paljon miettiä kumman se valitsisi - kodin lämmön vai reippaan sadelenkin.. Leia valitsisi toisin :D



Mutta ollaan me muutakin tehty kun laiskoteltu.. Maanantaina käytiin Ojangossa aksailemassa. Molemmilla oli virtaa ihan mielettömästi, olihan viimekerrasta jo melkein kaksi viikkoa aikaa. Treenit oli molempien kanssa kohtuu lyhyet, koska palkkana toimineet nakinpalat hupeni vähän suunniteltua nopeammin.. Leevi teki tosi hienoja keppejä, eri suunnista läheteltynä ja haki nyt hyvin jopa "väärältä puolelta" keppejä :) Tehtiin myös pientä putki-keinu ympyrää, jossa herra stoppasi oikein kivasti joka kerta keinulla. Hypyillä tehtiin pieniä ohjaustreenejä, ja lopuksi parin hypyn ja A'n pätkä. Tässä sattuikin pieni työtapaturma.. Herra tuli niin kovaa kun pienillä jaloillaan pääsi, mutta lähestyi A'ta ilmeisesti vähän huolimattomasti. Seurauksena kova *TÖMS*, Leevi juoksi päin A'n kontaktia, ei sis lähtenyt nousemaan kuten normaalisti vaan kolautti kuononsa/hampaansa/etuosansa kontaktipinnalle ja kiljaisi. Ehdin jo kuvitella kuinka nyt irtosi kaikki hampaat, koiralta murtui kuono ja mitä kaikkea.. Onneksi ei mitään kuitenkaan näkynyt ja ihan normaali on ollut sen jälkeen. Hetkeksi jopa Leevi säikähti tilannetta, mutta hetken päästä tehtiin vielä A'ta uudelleen ja kiipesi sinne oikein mielellään - mitä nyt ylösmeno oli normaalia varovaisempaa, alastulo olikin sitten normaalin vauhdikas.. Leevi on aika tapaturma-altis eläin, mutta onneksi sille harvemmin mitään varsinaisesti käy (*kop,kop*).



Leia harjoitteli keppejä kapealla kujalla. En tiedä onko sen kanssa junnattu leveällä kujalla liian kauan vai mistä johtuu, mutta se selvästi vierastaa nyt tuota kapeampaa kujaa kun saanut juosta ennen vaan täysiä ja suoraan. Se osaa kepitellä hyvin, sillä on hyvä taktiikka - mutta se ei aina viitsi. Nytkin se ehti monta kertaa juosta vaan täysiä namikipolle, ei mitään aikomustakaan kepitellä. Lähettäessäni sen tosi läheltä ja laittamalla myös loppupalkan lähelle, se teki tosi hienoja keppejä, jos siis näki minun odottavan sitä keppien edessä tai sivussa. Eteenlähettäessä se paineli suoraan kipolle häntä heiluen. Kivakiva. Neiti sai tehdä myös kontakteja urakalla. Vauhtia oli "pikkasen " enemmän kun osaamista, täysiä vaan ja sitten ihan alastulolla sellanen "ai juu, piti pysähtyä", eikä meinannut muistaa. Hinkattiin ja hiottiin, lopulta näytti jo paremmalta. Tein sen kanssa myös välistä veto-, ja kiertämisharjotuksia hypyillä ja päästin sitä putkiin milloin mistäkin suunnasta. Hyvin se kuunteli, vauhtiakin oli ehkä tuplasti enemmän kun yleensä (hui!). Tehtiin pääasiassa ihan lyhkäsiä radanosia ja yhdistelin kontaktiesteitä hyppyihin.



Viime viikonloppuna myös canicrossailtiin pitkästä aikaa, eikä mitään maratonilenkkiä - kunhan halusin vakuuttaa koirattomalle kaverille millaista on juosta koiran kanssa. Leia yritti vähän kusettaa bongailemalla irtokissoja ja lähtemällä vetämään sinne suuntaan. Muutenkin se oli hämmentynyt, koska ei ole koskaan vetänyt ketään muuta kun minua. Katteli mua jatkuvasti, että mitäs tässä nyt oikeen meinataan. Alkoi se kuitenkin vetää alkuhankaluuksien jälkeen ja kovaa vetikin. Me hölkkäiltiin Leevin kanssa perässä, tai yritettiin ottaa etumatkaa..