Alan epäillä että teknisillä vempaimilla on jotain allekirjottanutta vastaan. Ensin pätki nettiyhteys, mutta alle pari viikkoa sitten sanoi puhelinkin itsensä irti. Eikun uutta puhelinta metsästämään.. Nyt uupuu vain lähestulkoon kaikkien tuttujen puhelinnumerot, jotka katosivat samassa rytäkässä. Eilen havahduin siihen että puhelin toimii muuten, mutta sellainen pieni mutta että en pysty soittamaan tai lähettämään viestejä ja tasapuolisuuden nimissä ei kukaan saa minuunkaan yhteyttä.. Tämä ihan vaan infoksi meidän koiratutuille, eli älkää ihmetelkö jos ja kun meistä ei kuulu mitään.
Nykyaika on niin riippuvainen puhelimesta. Käytännössä aika hiljaista on ollut viimeaikoina, kun ainoa sosiaalinen kontakti on työkaverit työpaikalla. Leevin kuulumisia en ole kuullut viikkoon, enkä tiedä saanko puhelimen toimintaan niin että voisin sopia sen hakemisesta. Toisaalta nautin tästä hiljaisuudesta ja riippumattomuudesta muista ihmisistä.. Mutta kieltämättä tuottaahan tämä hankaluuksiakin, se on myönnettävä.
Blogi on horrostanut vain, eikä ihme. Leia on harvinaisen helppo juoksu (*kop kop*) ja se on ollut tosi tasapainoinen ja rauhallinen. Juoksut taitaa kuitenkin olla loppusuoralla ja yritän pian saada Leevin haettua kotiin. Treeneihin ei olla (yllättävää?) päästy ja muutenkin juoksuisen narttukoiran kanssa olen todennut parhaimmaksi pelkän remmilenkkeilyn. Onneksi kohta on tämäkin aika takana ja normaali aktiivisempi arki taas edessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti