12.7.2012

Lomarientoja





Kesälomalla ollaan. Toisaalta lomaa on odotettu kauan, toisaalta tälläinen olotila ettei kokoajan ole kiire on niin vieras etten osaa lomasta oikeen vielä nauttiakkaan. Koirille loma meinaa myös sitä että ne saavat suurimman osan päivää palloilla mukanani kaikkialla, ja ovat yksin mahdollisimman vähän.

Maanantaina käytiin aksailemassa Ojangossa. Varustaiduin sen mukaan että sataisi vettä oikein kunnolla, sen verran uhkaavalta näytti. Kuinka ollakkaan päästiin mellunmäkeen asti niin tulikin oikein kunnon helle. Koirilla oli kuuma, allekirjoittaneella oli kuuma.. Totesin että tehdään pelkkää esteharjoittelua molempien kanssa. Leevi teki parit keinut ja kepit, siinä oli riittävästi. Leian kanssa hinkattiin kontakteja ja A:lla meinasi valua kontaktista yli kun tuli niin lujaa.
Tehtiin myös kokonaista keinua, eikä neiti ollut siitä millänsäkään. Kontaktitkin toimi.
Keppejäkin hinkattiin jonkinverran. Ei sen ihmeempiä.

Tiistaina sitten käytiin Leian kanssa uimassa. Menin itsekin uimaan, ja Leian ilme oli mielenkiintoinen, "no nyt se hukkuu".. Juoksi rantaa pitkin haukkuen, lopulta ui perääni. Neiti on silminnähden huolissaan. Ollessani itse rannalla se nousi keppiä iloisesti vedestä ja juoksutti muita koiria. Illalla vielä tokoiltiin Amyn kanssa. Paikkista piilossa Sansin vieressä ja oli ihan tosi levollinen koko ajan. Ohjelmassa oli myös ruutua ja hyppyä.

Tänään käytiin hauvasten kanssa Malminkartanossa Hau-openissa. Vielä paikanpäällä piti ratkaista monta kysymystä. 1) Kisataanko me vai ollaanko turisteina. 2) Jos kisataan niin 1 vai 2 rataa, epävirallisena vai virallisena. Oltiin ihan viimeisten joukossa ilmoittautumassa, ja koska en siihen mennessä ollut nähnyt ketään tuttua kelle voisin Leian lykätä pidettäväksi, ilmoittauduin vain ulkokentällä olevalle radalle koska tiesin saavani mustiaisen sinne kiinni. (*kirjoittaa vihkoonsa yhden autoa puoltavan lauseen lisää*) Leevi siis suoritti yhden virallisen startin, ensimmäisen laatuaan.
Itse rata oli melko suoraviivainen, mutta meidän kohtaloksi koitui puomin alla oleva putki, jonne piisoni sitten säntäsi puomin sijaan. Siitä siis hylly. Muuten rata meni kivasti, ne mitkä kuvittelin olevan meidän kompastuskivet - menikin hyvin. Erityisesti keppeihin olin tyytyväinen, sillä ne oli pitkään meille iso probleema  - nyt herra haki ne tosi nätisti ja itsenäisesti. Rengas mentiin vauhdilla ja keinullekin maltettiin pysähtyä. Kisakaverina tuo on niin ihana - niin rauhallinen ja teräshermoinen <3

Ei kommentteja: