On taas blogiin raapusteleminen vähän jäänyt. Tarkoituksena tälle blogille on ollut treenimuistiinpanojen kirjaaminen jonnekin konkreettisesti ja ongelmakohtien miettiminen, on kiva kun voi palata aina vanhoihin merkintöihin ja huomata kuinka koirat on kehittyneet sekä itse on oppinut uutta vuosien aikana. Toisaalta kisojen ja treenien väliin haluaisin tuoda blogiin myös ihan sitä tavallista arkea johon koirat vahvasti liittyy iloineen ja suruineen. Joskus sitä vaan unohtaa blogin olemassa olon..
Leevin hammas poistettiin kolmisen viikoa taaksepäin ja nyt on jo tikitkin lähteneet pois. Leevi on niin helppo toipilas koska se on niin maltillinen, tikit on saaneet olla ihan rauhassa ja ensimmäiset pari päivää se otti vähän rauhallisemmin pitkien päivätorkkujen merkeissä. Leevi on hengaillut mukana treenikentillä samaan tapaan kun ennenkin, mutta se on ollut "sairaslomalla" eli joutunut tyytymään vain sivusta seurailijan rooliin. Tarkoitus oli muutenkin että seuraavat kisat olisi vasta joulukuussa, mutta kun Sara nyt sattui kyselemään meitä kisaseuraksi niin tulinkin ilmoittaneeksi pienen valkoisen kolmelle startille janakkalaan ensi sunnuntaina. Hups. Niinpä melkein pakon sanelemana suunnattiin tänään tekemään jotain pientä agilityä muistuttavaa treeniä hallille, ja sen jälkeen lähinnä nauratti ajatus kisoista. Sanotaan vaikka näin että takaan että yleisöllä tulee olemaan hauskaa, minulla ei.. Leevillä oli kova halu sinkoilla väärille esteille ja keppejä se osannut sitten ollenkaan. Tosin jos vanhat merkit pitää paikkansa niin se osaa ne kisoissa ja kehittää jotain ihan uusia ongelmia sitten sinne. En tiennyt itkenkö vai nauranko kun piisoni pinkoi eteenpäin silmät loistaen, ja juoksi sitten pariin otteeseen täysiä keppejä päin.. Sellaset treenit, oliko se niin että taukoilu tekee hyvää, vai?
Leia tuli ilmoitettua toko-kokeeseen, oman seuran järjestämään ja se nyt sitten olis parin viikon päästä. Ja kuinka ollakaan tuntuu että treenit menee vaan huonommin mitä lähemmäs kokeita tullaan.
Tänään tuntuu siltä että voisin lahjottaa koepaikan jollekin muulle, tai sitten me mennään hyvällä fiiiliksellä kehään ja sanon ettei tehdä paikallamakuuta ollenkaan. Jälkimmäinen tuntuu hölmöltä, koska miksi mennä kokeeseen ellei tavoitteena ole se ykkönen..? Se on tai oli meidän tämän vuoden tavoite, toisaalta mikäs kiire meillä voittajaan on kun siellä paikallamakuu vaikeutuu entisestään. On vaan kurjaa miten koira kehittyy muuten, mutta sama ongelma seuraa meitä luokasta seuraavaan vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä asian eteen töitä. Tämä siis mietteitä tältä päivältä kun Leia vinkui makuussa vaikkei kyse edes ollut koetilanteesta, huoh.
Viime kokeessahan Leia lähti noutamaan liikkurin käskystä, jonka takia tehtiin treenejä joissa liikkuri käskyttää, heitän kapulan ja palkkaankin perusasennosta. Ja kuten tiedän Leia on taitava ennakoimaan ja muistamaan asioita, joten nyt se tarjoaakin sitten innokkaan noudon sijasta perusasennossa kökkimistä eikä kuule edes minun käskyä "tuo", tosi hienoa. Tänään vaan ketuttaa koko laji, vaikka noin muuten koira on toiminut viimeaikoina treeneissä ihan tosi hienosti. Ja mainitaan vielä että luoksarin pysäytyksen erityisesti toimii.
Mutta agilityssä Leialla on mennyt tosi hyvin viimeaikoina :) Kontaktit alkaa olemaan varmalla pohjalla, mukaanlukien keinu. Edelleen työstetään irtoamisen kanssa, mutta siinäkin ollaan päästy askelia eteenpäin. Kepit on vielä kesken, suoria keppejä verkoilla edelleen. Tänään otin kahdesta välistä verkot pois ja toimi hyvin, enempää en ole vielä uskaltanut ottaa pois. Leian kanssa olisi hauska päästä johonkin mölleihin kokeilemaan kisaamista, mutta kun ei ole mitään missään näin talven kynnyksellä :( Virallisia vain ja sielläpä ei ole verkotettuja keppejä.. ;)
Leia täytti tänään kokonaiset 4-vuotta, enkä voi vieläkään sitä uskoa.. Miten siitä voi olla neljä vuotta kun kouristelin pahalaatuisen pentukuumeen kourissa ja lopulta hain sitten pienen mustan karvapallon kotiin. Tänään oli hallilla kaksikin pikkupentua hengailemassa, tuli ihan mieleen pikkuinen Leia joka vielä säntäíli sinne tänne kaiken uuden ja ihmeellisen äärelle. Vaikkei tuo aikuiseksi varmaan koskaan kasvakkaan, niin on se kuitenkin jo tasapainoisempi ja paljon nähnyt/kokenut jo näiden vuosien aikana. Vaikea kuvitella enää elämää ilman sitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti