Voi häntä sentään!

Nemolla on häntä kipeä ja nyt on tuomiona kulkea lautasantenni päässä, antibioottikuuria pari viikkoa, kipulääkettä, putsailua ja pihkavoiteella rasvailua. Hotspot ilmestyi näiden hellepäivien seurauksena tyypille häntään ja oli tosi kipeä. Leia sai kyytiä kun katsoikin häntään, itse meinasin saada hampaasta osumaa, eläinlääkäristä ja hoitajasta puhumattakaan. Selvittiin kuitenkin ilman rauhoitusta tästä keikasta. Häntä kutisee yhä, mutta ei ole enää kipeän oloinen.

Nemo ei ehkä ole mikään kesän lapsi.. Kenties talvella pysytään sitten terveempänä.

Lähempänä koulareita

Viimeaikoina nämä kisamatkat ei ole menneet ihan putkeen, niimpä sunnuntain hyvinkään rallykisoihin mennessä unohdin kevythäkin junaan ja se vaikutti kyllä kaikkeen. Piti jatkaa katsokaas keskeytyneitä yöunia junassa ja oli kiva sitten havahtua "Hyvinkää" kuulutukseen, koirat onneksi tuli mukaan. Ehkä häkkikin vielä löytää kotiin VR:n löytötavarasäilöstä..

Mutta kisat meni kohtuullisesti helteestä ja häkittömyydestä huolimatta.

Leialle 77p., arvostelulipukkeen mukaan tein jonkun käännöksen väärään suuntaan ja 1-2-3 askelta kyltissä en osannut laskea ja kävelin ylimääräisen, neljännen askeleen. Niistä lähti aika paljon pisteitä. Ei ollut parasta Leiaa muutenkaan, teki "vähän sinnepäin" - kuitenkin sääntöjen puitteissa tehtävät tehtiin mutta se täpäkkä versio tuosta koirasta hävisi kai oman jännitykseni alta sellaiseksi "ihan kivaksi" suorittamiseksi.

Nemo oli aika täpäkkänä, sille 84p. Innokas ja iloinen, käännökset meni hyvin. Mokasin taas yhden kyltin unohtamalla yhden perusasennon edestä sivulle- tulossa ja siitä lähti iso siivu pisteitä. Muut oli lähinnä pieniä kauneusvirheitä, kuten hihnan lukon nousemista liian korkealle. Äh.

Molemmille siis toiset ALOHYV  suoritukset ja yhtä vaille koulutustunnukset :)

Ensimmäiset rallytokokisat

Vietettiin Leian ja Nemon kanssa pitkää viikonloppua Tampereen seuduilla.

Torstaina illalla treenien jälkeen junalla kohti Lempäälään, jossa ei junan ovet auenneetkaan yrityksistä huolimatta - joten löysin itseni Tampereelta näiden otusten kanssa. Onneksi konnari pisti tuulemaan kun ilmoitin etten meinaa yötäni viettää Tampereen asemalla ja järjesti illan viimeisen Pendolinon pysähtymään Lempäälässä että päästiin perille.
Perjantaina hengailtiin äidin ja siskon perheen luona, seikkailtiin metsässä reilu 15km lenkki ja Leia pääsi ihanaan mädältä haisevaan järveen uimaan..
Lauantaina seikkailtiin koirien kanssa Ylöjärvellä kisareissulla melkein koko päivä.
Sunnuntaina seikkailtiin taas lempäälän puolella kunnon sateessa lähemmäs 15 km kun metsästettiin helsinkiin suuntaavaa bussia, jota ei kuitenkaan koskaan näkynyt.. Onneksi päästiin junalla lopulta keskustasta helsinkiin päin.
Konnari katseli junassa penkin alla makaavia väsyneitä matkakavereita ja totesi että nuo saat kyllä kaupan päälle, viis jostain lemmikkimaksuista. Oltiin varmaan vähän nuukahtaneen näköisiä koko sakki, koirat litimärkiä itsestäni puhumattakaan. Sellainen seikkailu tälläkertaa, mutta hauska viikonloppu oli kyllä kaikkiaan :)

Leevi seikkaili viikonlopun Heidin laumassa, kolme bichontyttöä seuranaan. Olisi taatusti viihtynyt pidempäänkin, sen verran kivaa oli sillä ollut :)

Sitten niihin rallytokokisoihin, joihin vaan Nemon piti osallistua. Torstaina tulikin viesti että otanko Leialle paikan varasijalta vastaan ja toki vastasin myöntävästi. Sen jälkeen vasta mietin että oliko se kovin järkevä veto, Leian kanssa ei olla tehty rallytokoa kun sen yhden treenin verran jolloin harjoiteltiin eteentuloa ja seuraamista lähinnä.. Oikealta se ei osannut tulla sivulle ja sen sellasta, mutta olihan meillä 1,5 päivää aikaa opetella :D

Leia oli starttasi luokassa ensimmäisenä. Se olisi ehkä tarvinnut paremman virittelyn ennen suoritusta. Rata meni yllättävän sujuvasti ja yhtään virhettä ei otettu ylimääräisistä istumisista, yksi eteentulo ei ollut kovin sujuva mutta sain sen kuitenkin jotenkin pelastettua ilman uusimista. Leia teki kaiken kyllä ihan hyvin, mutta huomasin että se paineistui jännittämisestäni, eikä tehnyt töitä yhtään niin intensiivisesti ja täpäkästi mihin olen tottunut. Ei mitää parasta Leiaa, mutta ilmeisesti ei kovin pahasti mokailtu koska saatiin 94 /100p. ALOHYV.

Nemosta olin tosi tyytyväinen että se oli niin hyvässä mielentilassa, teki innolla töitä ja seurasi kylttien välit hyvin. Vasemmalle käännökset kaikissa muodoissaan ei olleet niin parhaita mahdollisia ja viimeinen 270 asteen käännöksessä olin vähällä kompastua siihen. Nemolle sama pistemäärä kun Leialle eli 94/100p. ALOHYV.

Tasapeli kaveruksille ;) Aika hauska että saatiin sama pistemäärä vaikka virheet oli tulleet ihan eri kohdista. Arvostelulomake ei sanonut mulle oikein mitään (olis varmaan fiksua lukea niistä enemmän) mutta vähän luulen että lukko saattoi välillä nousta vahingossa (hihnan kanssa kävely on pirun haastavaa..) ja muutama kauneusvirhe tuli kyllä molempien radalla.

Tämän innottamana lähdetään kyllä metsästämään koularia molemmille, jospa elokuulle saisi muutamaan kokeeseen paikan. Pitää olla skarppina että ehditään mukaan :) Ja miksei Leevinkin kanssa voisi kokeilla kisaamista rallyssä tässä syksyn aikana! Sille vaan pitäisi opettaa seuraamista uudelleen, kun ei olla pitkään aikaan oikein tokoa tehty.

"Ihana pikkukoira"

Käytiin Nemon kanssa tokokokeessa tänään Hyvinkäällä, ensimmäinen kerta yhdessä kehänauhojen sisäpuolella. Kova helle osuikin sitten tälle päivälle ja pitkä päivä auringossa. Kisapäivä matkoineen venähti kymmentuntiseksi. Nemo ei antanut itsestään parasta, mutta tsemppasi hyvin ja olen siihen tosi tyytyväinen. Se on kyllä tosi helppo kisakaveri, ei turhia hötkyile ja matkustaa mielellään.

Tuomarina Pernilla Tallberg. Tältä näytti pisterivistö:

Luoksepäästävyys 10, nökötti hienosti sivulla ja vähän nuuhkaisi tuomaria
Paikallamakuu 10, tästä olen superiloinen,  Nemo oli rauhallinen ja piti kontaktia
Seuraaminen kytkettynä 8,5, vinoja perusasentoja eikä muutenkaan mitään parasta Nemoa
Seuraaminen vapaana 9, samoja juttuja kun hihnassa mutta vähän parempi kuitenkin.
Maahanmeno 8,5, en muista mistä pistevähennys lähti mutta ei se mikään huippusuoritus ollut
Luoksetulo 10, innokas ja iloinen, tuli vauhdikkaasti ja suoraan perusasentoon
Seisominen 0, jäi istumaan! Ihan hieno liikkeestä istuminen kyllä, vaikkei olla sitä treenattu edes. Kehänauhojen ulkopuolella teki kyllä tosi hienoja seisomisia.
Estehyppy 8, hyppäsi hyvin mutta ennakoi istumisen.
Kokonaisvaikutelma 10, tuomarin mukaan "ihana pikkukoira ja hurmaava pari", kehui Nemon tekemistä ja harmitteli seisomisen nollautumista.

Mutta 166p. ALO1! Ykkönen kuitenkin siitä typerästä nollasta huolimatta :)

Seuraavaksi varmaan katsellaan avokokeita Nemon kanssa. Elokuun alkupuolella ainakin näyttäisi olevan hyvin kokeita lähellä. Lähiviikkojen tavotteeksi siis noudon ja ruudun opettelua :)

Rallytokohurahdus

 

 

Kokeiltiin Leevin kanssa rallytokoa joskus kuusi vuotta taaksepäin. Innostuin äkkiä lajista missä "melkein mikä vaan" on sallittua. Nopeasti kuitenkin into lakkasi kun tuntui ettei koiralta vaadittu mitään. Sisäinen perfektionistini ei sulattanut kehuja hyvästä seuruusta jossa koira seuraa puolen metrin päässä, tuntui että kaikki sinnepäin suorituksetkin oli hyviä enkä saanut siitä oikein mitään irti. Unohdin koko lajin vuosiksi.

Viimesyksynä Nemon tultua ajattelin että jotain täytyy senkin kanssa alkaa harrastamaan ja pelkkä tokon toistaminen on aika yksipuolista. Agi suljettiin pois rakenteen ja jumiutumistaipumusten takia. Sinänsä harmi, koska Nemosta saisi ihan mahtavan agilitykoiran. Siispä käytiin kokeilemassa rallytokoa ja innostuin vähän.

Kevät meni aikalailla sumussa ja toko oli kuitenkin ainut mihin ehdin panostaa edes vähän. Mutta nyt kesällä ilmoittauduin rallytokokurssille ja joko oma asenteeni on muuttunut tai sitten laji vaan on kehittynyt vuosien aikana - koska rallytoko on kivaa! Edelleen uskon että koiran kouluttamisessa pääsee vähällä rallyssä jos tavoite on vaan juuri ja juuri päästä kisoista läpi. Mutta sitten kun halutaan mahdollisimman tyylipuhdas ja iloinen suoritus niin sitä voikin hinkkailla vaikka kuinka paljon. Nemolle ja Leialle alokasluokka tuntuu olevan aikalailla läpihuutojuttu, ohjaajalle ei. Haasteita ei niinkään tuota liikkeet vaan se että osaa itse suorittaa liikkeet oikeasta kohdasta kyltteihin nähden ja muutenkin suorittaa ne oikein. Jo hihna kädessä käveleminen on yllättävän haastavaa..

Ihan ykköslajiksi en rallytokoa kaavaile, mutta se voisi olla hauska lisä meidän viikko-ohjelmaan ihan pysyvästi. Hauska nähdä miten pitkälle sitä itse voisi päästä tuossa lajissa, oppiiko niitä ylempien luokkien kylttejä koskaan kaikkia ja muistaako niitä kymmeniä sääntöjä. Ehkä Leevinkin kanssa voisi kokeilla uudestaan? Tai jos ei kisalajiksi niin ihan hauskanpitoharrastukseksi ainakin?

 

Leia 3kk kokeilemassa rallytokoa. arkistojen uumenista ;)

Ihan lomalla

 

Täällä ollaan kesälomalla. Treenattu ollaan joka päivä jotakin kaikkien kanssa, mutta muuten meininki on omistajan puolelta melkoisen hidastempoista. Vuorokausirytmi on kääntynyt ihan päälaelleen, senkin puolesta puistattaa ajatus parin viikon päästä töihin siirtymisessä, kuinka ikinä pystyn heräämään aamulla aikaisin.. Säiden puolesta loma on muistuttanut enemminkin syyslomaa, koirat on jatkuvasti samannäköisiä kun ylläolevassa kuvassa. Ei kauheasti naurattanut katsella niitä sen kahden tunnin kaatosadelenkin jälkeen, Nemokin oli eilen pesty ja föönattu. Mutta sellaista se on, ihanaa kun ei ole kuuma ja ihanaa kun saa olla lomalla, eikä tarvitse kiirehtiä minnekään.

 



Leian ohjelmistossa on ollut lähinnä arkitottista ja pelastuskoirailua. Nyt lomalla on ehtinyt panostaa ihan lenkkikäytökseen, vahvistettu sitä ettei millekään vastaantulevalle asialla tarvitse räyhätä. Muutamassa viikossakin on tapahtunut paljon edistystä, tästäkin vaan huomaa että se vaatii panostamista joka ikisellä lenkillä jotta tuloksia tulee.

Maanantait on menneet metsässä ja raunioilla. Molemmissa Leia etsii hyvin ja on tosi motivoitunut, mutta tarvitsee tosi paljon treeniä irrotakseen suoraan eteenpäin pidempää matkaa ja raunioilla se on viime aikoina ruvennut välillä kyselemään turhan paljon etsiessään, eli itsenäisyyttä pitää vahvistaa.
Ollaan nyt viimeviikkoina myös panostettu tottiksen treenaamiseen. Ollaan kokeiltu erilaisia noutoesineitä, treenattu merkille lähetystä ja pöytiä. Ja ikuisuushaastetta, paikallamakuuta.

 



 Leevillä nuo nukkumapaikat on aina mielenkiintoisia. Tyyppi suosittelee mm. repun alla nukkumista lajitovereilleen. Leevi on harrastanut lähinnä lenkkeilyä, mukana hengailua treeneissä ja mummojen viihdyttämistä vanhainkodeissa. Piisoni on ollut myös hoidossa uudessa paikassa yhden päivän ja kahdesti lenkillä muun kun minun kanssa. Meillä koirat siis harvemmin viettää aikaa hoitopaikoissa, ja Leevikin on ollut viimeksi joskus monta vuotta sitten. Hoitokeikat on menneet kuitenkin ongelmattomasti ja Leevi ehti taas saada uusia ihmisystäviä.

 



 Nemo on saanut elää nyt punkkivapaata elämää, yhdessäkään koirassa ei ole ollut punkkeja sen punkkiepisodin jälkeen. Bayvantic toimii, eikä kukaan saanut siitä minkäänlaisia sivuoireita. Pelkäsin pientenvalkoisten kanssa iho-oireita kun ne on niin herkkiksiä, mutta ei onneksi.

Nemolla olisi ohjelmassa tokokoe viikon päästä ja seuraavana viikonloppuna rallytokokoe. Vähän jännittää kisaaminen sen kanssa, mutta toisaalta koen sen paljon varmemmaksi kisakaveriksi kun Leian. Nemo ei tunnu paineistuvan ohjaajasta, eikä se ota häiriötä ympäriltäänkään. Ollaan Nempsin kanssa nyt rallytokokurssilla kahtena päivänä viikossa kuukauden ajan, tosin voi olla että Leia tulee siitä muutaman kerran Nemon tilalle. Tokossa se on ollut ihanan innokas ja se oppii ihan uskomattoman nopeasti uutta.

Punkkien vallankumous

 Tällaisilla eväillä kotiuduttiin sunnuntaina eläinlääkärin päivystyksestä Nemosen kanssa. Tämä kevät on ollut ihan uskomaton punkkikevät. Koirien punkkisyynit alkoi venyä iltaisin kolmen tunnin mittaiseksi, punkkeja löytyi parhaimmillaan lähemmäs 20 yhden iltalenkin jälkeen. Nemolle sitten nousi puremakohtiin isoja rupia ja lisäksi korvalehti alkoi märkimään (olin siitä juuri edel.iltana poistanut kaksi punkkia). Nemo oli kivulias ja sen myötä tosi äkäinen ja yhteistyöhaluton mitä tuli puremakohtien syynäykseen. Eläinlääkärin kanssa yhteistuumin päätettiin että parempi rauhoittaa Nemo siksi aikaa että saadaan puremakohdat kunnolla hoidettua, sen verran stressaantunut ja kiukkuinen oli pikkukoira jo niitä kauempaakin silmäillessä. Yhdenkin ruven sisältä paljastui vielä elävä punkki, ja tulehtuneita puremakohtia oli pitkin koiraa useampia.

Periaatteessa en ole aiemmin laittanut kovempia punkkimyrkkyjä koirille, vaan ollaan menty tarkkaan punkkitarkastukseen ja hyvään tuuriin luottaen. Yhtenä kesänä kokeilin Scalibor-pantaa aiheuttaen molemmille koirille oireita ja sitten oltiin taas monta vuotta ilman. Viime kesän (marraskuussa loppui) punkkisirkus mielessä päätin tänä vuonna kokeilla Symppis-pantoja mutta niiden teho mitä ilmeisemminkin oli aika mitätön. Elektronista punkinkarkotintakin kokeilin roikottaa Leevin pannasta kun siitä oli kuulemma saatu paljon hyvää palautetta, mutta ei se tainnut hillitä punkkeja lainkaan.

Nyt otettiin sitten Bayvantic:in valeluliuokset mukaan eläinlääkäristä. Kukaan ei saanut niistä iho-oireita! Onhan nuo melkoisia myrkkyjä, mutta ei ollut kauheasti vaihtoehtoja kun vaakakupissa painoi mahdolliset haittavaikutukset punkkilitkuista vastaan borrelioosi ja ihotulehdukset.

Tämän viikon punkkisaldo on näin torstaihin mennessä vain 1!! Ja sekin oli Leevillä maanantaina ennen kun lykkäsin senkin niskaan liuoksen.. Jospa tämä tästä..

Nemo sai 10 päivän antibioottikuurin ja kipulääkettä. Alkukesälle olin ilmoitellut sitä pariin tokokokeeseen mutta ne nyt jouduttiin sitten perumaan rauhoitusaineen ja antibiootin takia. Mutta ehkä me ehditään vielä kisata myöhemminkin kesällä, etusijalla kivuton koira tietenkin!