Talven keskeltä

On taas jäänyt vähän blogin päivittely viimeaikoina, mutta hengissä ollaan :)

Nyt on jo pari viikkoa ollut ihan mielettömän ihania ja kauniita ilmoja, kyllä kelpaa! Leia rakastaa kunnon riehumishepulointia umpihangissa, Leevi taas nautiskelee auratuista teistä omaan maltillisenpaan tapaansa.

Leia oli menneellä viikolla työparinani yhtenä yövuorona, ja täytyy kyllä kehua ettei se ollut yhtään hullumpi työkaveri :) Musta varjo seurasi minua kaikkialle, mutta osasi jättäytyä myös taka-alalle kun sitä ei tarvittu. Hiljaisimpina hetkinä se rauhoittui nukkumaan, mutta heti kun jotain tapahtui se oli heti reipas lähtemään töihin. Mielelläni tuon yöpäivystyksiin voisin tuon ottaa uudelleenkin.

Muuten neidin kanssa on sitten treenattu lähinnä tokoa ja sitäkin sisällä kun ei oikein meinaa löytyä aurattuja kenttiä.
Tällähetkellä työstetään tunnaria. Mitähän siitä sanoisi, välillä tuntuu että tuo tajuaa idean jo hyvin ja välillä taas tulee takapakkia.. Siihen että siitä siitä saadaan koevalmis liike on vielä matkaa, mutta jonkilainen käsitys sillä ainakin on siitä mitä siltä odotetaan. Avoimen kaukot näyttää aika kivoilta tällähetkellä, mutta niitä nyt on treenittykkin jo pidempään.

Lauantaina oli tarkotus lähteä katsomaan Ojangon agihallin avajaisia ja treenata Leian kanssa samalla hallissa olemista, olisi ollut kiva päästä kisojakin katselemaan. Olin niin puolikuollut yövuoron jälkeen että heräsinkin vasta myöhään päivällä eli se siitä sitten..

Uusi alku

Uusi vuosi on aina uuden alku, vuosi 2011 on nyt jätetty lopullisesti taakse. Yksi mikä on ja pysyy on tuo pimeys ja märkyys. Vettä tulee päivästä päivään, aurinkoa näkee ehkä kerran viikossa ja sekin useimmiten ikkunan takaa. Tuo keli vähän syö treenimotivaatiota, eikä olla pariin viikkoon treenattu mitään..

Vaan nyt siihen tulee muutos. Leia aloitti tänään agilityn hallikauden, ja kuukausi oli meillä agilitytaukoa. Leevin viimeisimmistä agitreeneistä taas on jo pieni ikuisuus. Leia ei vierastanut hallia treeniympäristönä, vaan otti siellä ihan lungisti :) Se oli jopa paremmin kuulolla kun normaalisti kentällä. Ohjaajalla sen sijaan oli vähän treenitauko jäänyt päälle ja se näkyi ohjaamisessa.. Loppua kohden meni paremmin. Tehtiin erilaisia ohjaustreenejä hyppy-ympyrällä ja -neliöllä (+putkella).

Mutta meillä on hieno halli missä treenata :) Ei haittaa lumimyrskyt eikä metrin loskakerrokset!
Kyllä kelpaa treenailla :)

Turun näyttelyyn en nyt sitten ilmonnutkaan Leiaa, niin naurettavasta syystä ettei vaan huvittanut ilmoittaa sitä sinne. Mutta ainakin keväälle ja kesälle olisi suunnitteilla useampi kehäkäynti. Sen sijaan tokon suhteen ollaan aktivoiduttu ja tänä vuonna oikeasti treenataan ja kisataan enemmän. Maaliskuulle olisi tarkoitus nuo kaksi kisaa kisata vielä ALOssa Porvoossa. Sitä ennen treenataan paikkista ahkerasti :) Hallissa työskentely ei näyttänyt tuottavan Leialle ongelmia, joten ei tuo sisäkoe tuota suurempaa päänvaivaa.

Joulutervehdys

Vuodesta seuraavaan

Edellisistä viisaantuneena lupasin itselleni etten asettaisi uusia tavoitteita ensi vuodelle, koska a. ne eivät koskaan toteudu ja b. olen äärimmäisen huono asettamaan itselleni tavoitteita.. Mutta jospa kuitenkin tekisi jotain suunnitelmia, joihin nyt ensivuonna oikeasti pyritään! Sen lisäksi tämä(kin) vuosi ansaitsee oman postauksensa, tässä siis koko vuosi paketissa.

Alkuvuosi tahkottiin tokoa, paikkallamakuuta lähinnä. Olin asettanut tavoitteen että toukokuussa kokeeseen, ja toukokuu tuli yllättävän nopeasti. Olen edelleen yllättynyt miten me tuohon kokeeseen ylipäätään päästiin, sillä sinne ehtiminen ei ollut ihan niin helppoa kun olin suunnitellut. En ollut varmaan koskaan, ikinä jännittänyt mitään niin paljon. Yhtään ei helpottanut se etten ehtinyt valmistella koiraa paikkikseen tai koepaikkaan kun puoli minuuttia, siis yhteensä. Jostain ihmeestä revittiin 10 paikkiksesta, ja loppukoe menikin sitten omalla painollaan sarjassamme "ihan hyvä" mutta ensimmäinen ALO1 napattiin samaisesta kokeesta.

Tästä innostuttuani käytiin kevään-syksyn aikana myös kahdessa muussa ALO-kokeessa, jotka mursivat sen käsitykseni siitä että paikallamakuu olisi 100% varma. Ensimmäisen kokeen makuu oli täydellinen, seuraavassa koira paineistui uroksesta joka rähähti sille jo luoksepäästävyyden jälkeen ja kolmannessa koiruus luuli että kyse oli luoksarista "kun toi kaverikin lähti..". Kolmas koe oli rento ja hauska möhlimisestä huolimatta. Mutta paikkis söi motivaatiota syksyn treeneissä. Se mikä toimii treeneissä ei aina toimi kokeessa..


Alokasjuttujen lisäksi opeteltiin uutena tunnaria, ruutua ja metallinoutoa, niin ja jatkettiin kaukoja ja luoksarin stoppia. Näistä kaikki vaativat hiomista. paljon.

Huhtikuussa Leian kanssa päästiin agilityn soveltuvuuskokeeseen, mistä jo itsestään olin tyytyväinen sillä hakijoita oli paljon.. Siellä Leia oli oma itsensä, eli iloinen ja vallaton, ja sillä menolla saatiin myös ryhmäpaikka, jossa treenattiin ihan joulukuulle saakka. Neiti on kehittynyt hurjasti vuoden aikana ja minun haasteenani on edelleen Leian ohjaaminen. Mietin usein että "jos tämä olisi Leevi" ... Isompaa koiraa ei pyöräytetä ihan niin ahtaista kulmista esteille, eikä tuo osaa tietenkään lukea ohjausta samalla tavalla.

Kesä meni Leian osalta uidessa, Leevi ei luonnonvesiin uskaltanut vaikka se voittikin uimakammonsa. Kun Hyvinkään uimalassa katselin tuota valkoista uimakammoista eläintä juoksemassa innosta haukkuen altaan rampille ja kuinka sen häntä vispasi uinnin aikana en olisi uskonut sen olevan Leevi ellei se olisi sattunut olemaan ainut bichoni mustien postugeesien seassa. Uskomatonta :) Myös Leia tykästyi altaassa(kin) uiskenteluun ja se mahdollisti uimisen myös talviaikaan.

Leevi ei päässyt näyttelyihin, koska olin laiska tekemään asian eteen mitään ja toiseksi sen asian takia eli meille ei vielä tänäkään päivänä ole saapunut sitä todistusta siitä hampaasta..

Veteraanikehät korkattiin parissa mätsärissä jossa molemmissa herra pärjäsi mainiosti ja esiintyi iloisesti.

Leian kanssa käytiin kaikkiaan kuudessa näyttelyssä, joista 4x EH ja 2x ERI (AVK 3 ja 4). Arvostelut eivät radikaalisti toisistaan poikenneet, koira oli joko liian aivan liian kevyt kaikkialta, melko kevyt tai juuri passeli.. Ei siis tullut valiota neidistä. Vielä.

Leian kanssa tehtiin laiskanlaisesti jälkeä ja suureksi häpeäksi mejää ei kertaakaan..! Jäljellä neitonen oli kuitenkin pätevä kun mikä! Kaverikoiratoiminnassa oltiin mukana pitkin vuotta, ja saatiin paljon uusia hienoja kokemuksia :)

Leevin kanssa käytiin muutamissa agimölleissä, joista toisesta nolla hyvällä ajalla ja 2.sija ja toisesta hylly joka pistää hymyilyttämään vieläkin. Aina ei uskoisi että tuo on "veteraani-ikäinen" :-) Agia treenattiin pitkin vuotta ohjatusti ja herra kehittyikin kivasti. Tokokentillä piisoni roikkui mukana ja sitä treenattiin "siinä sivussa". Ja jälkeä tehtiin.

Ja sitten niihin suunnitelmiin.. Eli tähän pyritään ensivuonna (!)

Leevi

- Agissa ryhmäpaikka mielellään heti keväällä

- Mölleissä ahkeraa kiertelyä ja virallisten korkkaaminen!

- Veteraanikehiin!

- Silmäpeilaus

Leia

- Tokosta AVO1 (jos jaksetaan vielä ALO'ssa pyöriä niin TK1 sitä ennen..). Ruutu kuntoon!

- Agissa mölleihin, kepit varmoiksi ja keinun huolellinen opettaminen

- Näyttelyistä FI MVA. Tietää paljon näyttelyitä (?) mutta yritetään.

- Silmäpeilaus ja uudet lonkkakuvat

- Luonnetesti!!

- BH'seen tähtääviä treenejä, itse kokeen suoritus voidaan siirtää seuraavaan vuoteen..

- Mejässä ryhdistäytyminen, nyt ei luisteta..

Ensi vuotta odotellessa. Kiitos kaikille koiramaisesta vuodesta :)

Messukeskuksen hälinää ja lunta

Noniin, kotona ollaan :) Viime viikonloppu vietettiin Messukeskuksen hälinässä Leian kanssa. Molempina päivinä siellä vierähtikin melkein koko päivä. Leia esiintyi rotukehissä, ja muuten tuli pörräiltyä pitkin messuhallia ihmettelemässä vähän sitä sun tätä ja myyntikojuja tuli katseltua ja osteltua vuoden viimeiset koiramaiset ostokset. Leialle tuli hommattua kasa tunnarikapuloita ja "näätäriepu" treenilelukokoelmaan. Leeville vietiin tuliaisina oma pomppa-takki ja sian korvia pinollinen.

Lauantaina ei vaihteeksi junaliikenne ollut meille suosiollinen, joten aamulla täristiin niin bussi kun juna-asemallakin.. Junamatkat oli ihan kamalia koiran (ja takasin päin tullessa kahden) kanssa, kun juna oli ihan täysi ja pieni portugeesi meinasi jäädä sen ihmisjoukkion tallomaksi.. Lopulta Leia matkusti sylissä seisomapaikalla, joka aiheutti hilpeyttä ja kummastusta kanssamatkustajissa. Perille kuitenkin päästiin ehjänä, ja vieläpä ihan ajoissa kaikesta huolimatta.

Portugeesit arvosteli Juha Palosaari, tässä Leian arvostelu:
"Mittasuhteiltaan ok. Hyvä pään malli, muuten kauttaaltaan melko kevyt. Rungon tulisi olla kauttaaltaan tilavampi ja syvempi. Hyvä häntä ja takakulmaukset. Liike kaipaisi lisää voimaa. Seistessä miellyttävät ääriviivat." AVO EH

Leia tosiaan liikkui vähän tahmeasti lauantaina, ehkä alkoi koirakin jo olla päivällä vähän kyllästynyt messarin hälinään eikä virtaa ollut ylimääräisiä.

Sunnuntaina sitten uusiksi. Tällä kertaa päästiin autolla ja oltiin kehällä juuri samalla hetkellä kun rotukehä alkoi. Melkein lennosta siis kehään. Porvesit tuomaroi Jose Haro Haro Espanjasta. Tässä Leian arvostelu suomennettuna:
"Hyvä tyyppi. Kaunis ylälinja. Hyvä ____? Kaunis turkin kunto ja hyvät liikkeet." ERI AVK3

Molempien päivien tulokseen olen tyytyväinen, erityisesti tuo sunnuntain eri lämmitti kovasti mieltä. EH tuli selkeästi tuosta tavanomaisesta syystä - liian kevyt. Leiallahan on samaiselta tuomarilta myös serti ja rop-voitto, mutta se olikin nuorten luokassa se. Sunnuntaina Leia myös liikkui selkeästi paremmin. Seuraavaksi suunnataan turun näytelmiin tammikuussa.

Sunnuntaina hengailtiin vielä messukeskuksessa Karoliinan kanssa ja vasta lähempänä iltaa suunnattiin juna-asemalla, josta matka jatkui kohti lempäälää. Myös Leevi tuli mukaan.

Siskon perheen luokse siis suunnattiin, ja nautittiin talvesta muutama päivä. Lenkkeiltiin pelloilla koirien kanssa ja sen sellaista. Leia villiintyi lumesta ja nautti siitä täysin rinnoin. Sukelteli hangissa ja veti kunnon hepuleita. Leevikin sai olla vapaana ja pysyi hyvin kuulolla ja pinkoi muun lauman perässä :)

Lumeton Helsinki

Joulukuu lähestyy kovaa vauhtia, mutta lumi puuttuu edelleen. Sen sijaan pimeyttä, kylmää tuulta ja sadetta on riittänyt ihan kyllästymiseen saakka. Eipä ole blogiinkaan pitkään aikaan jaksanut raapustaa oikein mitään.

Tänään osallistuttiin ensimmäisen kerran Senaatintorilla järjestettyyn lemmikkien joulusiunaukseen, tästä voisi kehitellä jonkinlaisen vuosittaisen tradition. Kaverikoirat siunattiin ensin kuten myös muut hyötykoirat (pelastus-, etsintä- ja avustajakoirat) tuomiokirkon portailla, josta meillekkin oli paikka varattu Leian kanssa. Tilaisuudessa oli lämmin ja jouluinen tunnelma, ja mukavasti oli koiraihmisiä saapunut paikalle. Hilma ja Heidikin (kuva) bongattiin ja kotimatka taittui kivasti hyvässä seurassa :)

Heidi toi minulle lainassa olleen objektiivini, eli kuvia sain otettua vain tulomatkalta, Joulukadulta. Aika suttuista jälkeä nuokin on (Canon 50mm f1.8), kun ulkona oli (vaihteeksi) pilkkopimeää..

Viime torstaina oli viimeiset agitreenit Leian kanssa tänä vuonna. Nyt odotellaan hallin valmistumista käyttökuntoon, ja sitten alkaakin tammikuussa treenit hallissa. Ihan kivasti meni vuoden vikat treenit, paljon on vuodessa opittu, mutta sitäkin enemmän on vielä opittavaa jäljellä. Tehtiin yhtä pidempää rataa, ja sen lisäksi keppejä, kontakteja ja tehotreeninä sylkkäriä pienemmällä estesarjalla.

Tokon suhteen ollaan otettu ihan lungisti, nyt tuntuu siltä että parempi keräillä motivaatiota (siis itselle) ja aloitella taas uuden vuoden ja uusien tavoitteiden myötä treenit. Ensi vuodelle on tullut jo vähän katseltua kokeita, ja muutenkin alustavaa kalenteria tullut kirjailtua ylös.

Lenkkeilty ollaan viimeaikoina paljon koiraseurassa, ollaan nähty kaikkia vanhoja koiratuttuja, joiden kanssa ei olla ehditty olla juurikaan yhteyksissä viimeaikoina. Miten komea saksanpaimeuros oli Nemostakin kasvanut! Leian kanssa tulivat samoihin aikoihin, nyt kokoero on jo yli kaksinkertainen ;)

Täällä odotellaan kunnon lumien ja pakkasten lisäksi myös ensi viikonlopun messaria! Se vaan on yksi vuoden kohokohta, mitä ei voi ohittaa. Ensi kertaa olen messarissa koirallisena, Leia kun on ilmoitettu molemmille päiville kehäkettuilemaan. Mitään menestystä ei jo pelkästään ison koiramäärän takia ole odotettavissa, mutta niin hienoa nähdä taas kaikkia tuttuja eri puolilta suomea. Kaikkihan messariin tulee! ;)

3-vuotta mittarissa..

Meidän musta pörriäinen täyttää tänään hurjat 3 vuotta! Aika kuluu järkyttävän nopeasti, pikkuneiti oli ihan eilen vielä NÄIN pieni...

Aika paljon on neitonen noista ajoista muuttunut, sen lisäksi että se on saanut vähän mittasuhteita, lihasta ja karvaa, on sille myös kasvanut jonkinverran järkeä päähän. Kaikki jotka Leian näkivät pentuna, muistavat sen mustan pienen pörriäisen joka suhelsi paikasta paikkaan nanosekunnissa ja jolta se energia ei tuntunut loppuvan sitten millään.

Nyt se on sitten melkein aikuinen.. Ei aina uskoisi, sen verran pentumainen se on luonteeltaan. Meno jatkuu melkein yhtä innokkaana ja vauhdikkaana, voisiko muuta olettaakkaan? Voisin sanoa että Leia on parhaassa harrastusiässään, ja niitä vuosia tulee olemaan toivottavasti vielä monia. Hienompaa koiraa en olisi uskonut saavani, onhan tuo mitä mainion otus, sen lisäksi että se on mitä mainioin harrastuskoira on se myös oikea arjen sankari, jonka elämäntarkoitus lienee kuitenkin se ihmisten ilahduttaminen - ja siinä se toimii erinomaisesti :)

Tulipas pitkä tarinointi, tarkoitus oli vaan onnitella Leiaa synttäreiden johdosta, kuten myös koko sisaruslaumaa eli Pennydalen E-pentuetta, hienosti 11.11.2011 :)