Tohelot agittaamassa

Vihdoinkin jaksauduttiin raahautua Ojankoon asti. Vaikka kuinka aina lupaan itselleni että seuraavana vapaapäivänä suunnataan ojankoon, niin eipä ole tullut lähdettyä. Milloin on liian kuuma ja milloin ei vaan kertakaikkiaan jaksa sitä 1,5 tunnin bussimatkaa tarpoa yksin koirien kanssa. Heidi lähti Ninjan kanssa mukaan, siinä siis syy meidän aktivoitumiseen agilityn saralla! Kiitos seurasta :)

Leia neidille tämä taisi olla kolmas visiitti agilitykentällä, ellei lasketa niitä kertoja kun se on ollut turistina mölleissä ja treeneissä Leevin ohella. Pakko sanoa että tuo koira soveltuu tähän lajiin mainiosti. Se on nopea, ketterä, rohkea ja nopeasti uusia asioita omaksuva. Miinuspuoleksi meidän agiharrastuksessa en tällähetkellä löydä kun sen, että tuo portugalilainen todella kiihtyy nollasta sataan hetkessä. Agility on sille huippuhauskaa, mutta se meinaa välillä mennä vähän yli. Huono tai hyvä ominaisuus, ehkä molempia.
Tein Leialle pienen simppelin estesarjan, hyppy-hyppy-putki-hyppy ja hyppy. Putki on sen mielestä ihan parasta, sinne singotaan lujaa. En muista onko sen kanssa käyrää putkea ennen menty edes, mutta ei siinä mitään, hyvin se sinne meni. Tuntuu muutenkin ettei tuolle koiralle tarvitse yhtälailla opettaa kaikkea, kun tuolle vanhemmalle. Tosin sille ehkä agiin(kin) valmistavaa "pohjatyötä" on tehty enemmän pennusta asti, vaikkei se agia olekkaan vielä kunnolla harrastamaan päässyt.

Kontaktit, voin luvata että niiden kanssa tullaan tekemään töitä vielä tulavaisuudessakin. Haluan että niistä oikeasti tulee varmat. Kotona ollaan tehty kosketusalustatreenejä, niin että koira on jonkun materíaalin/korokkeen päällä ja laskeutuu siitä kosketusalustalle. Toimii hyvin. Ja se yhdistää jossain määrin sen kontaktiesteiden laskeutumispinnallekkin, jossa siis kosketusalusta alla. Mutta koiralla on intoa niin että keskittyminen siihen alustaan koskemiseen kärsii, milloin koiralta puuttuu toinen takajalka kokonaan esteen päältä ja milloin mitäkin. Hinkattiin kontaktiharjoituksia runsaasti, loppua kohden alkoi jo paremmalta näyttää.
Niistä lisää myöhemmin, nyt ollaan ihan alkeissa vielä..

Muuria tehtiin myös, minikorkeudella. Yksittäisenä tehtiin myös hyppyjä, erilaisia putkia ja sensellaista. Naksutellen ja iloista meininkiä ylläpitäen. Agin salaisuus lienee siinä vauhdikkaassa ja iloisessa tekemisessä, ei tiukkapipoisesta harrastelussa.

Leevi oli myös mukana, vaikkei niin alumperin ollut tarkoituskaan. Sillä on ollut kolmen viikon treenitauko, ja yli viikko on vielä ohjattujen treenien alkuun.
Leevi harjoitteli ikuista ongelmakohtaansa, takaaleikkausta. Ihan vaan tyylillä hyppy ja putki, josta namialustalla palkka. Hyvin meni, oikein hyvin, ei sitä mun ohjaus niinkään kiinnostanut vaan se että sinne namialustalle pääsee sitä nopeammin mitä nopeammin sinne putkeen sinkoaa. Ja sillä totisesti oli virtaa, se oli aivan kierroksilla, töitä teetti sen pitäminen hallinnassa ettei se sinkoillut vaan riemun vallassa esteeltä toiselle. Keinua tehtiin ihan yksittäin, ja kun en tajunnut heti karjua "Seiis" niin lentokeinulla mentiin. Muut kerrat sitten pysähtyikin käskystä odottamaan sen laskeutumista. Keinu kuuluu Levan lemppareihin!
Tehtiin myös keppejä, välillä höseltäen, välillä tarkasti ja välillä vähän jähmeämmin. Ei niitäkään montaa kertaa otettu. Lopuksi kirmattiin vielä Aa'lle, herra levanderin lempiesteisiin kun sekin lukeutuu. On hirmu kivaa agiliitää tälläsen enregiapakkauksen kanssa ja samaa fiilistä halutaan ylläpitää joten aika rauhallisesti otettiin.

Tässä Linkki Leian pieneen radantynkään -> http://s209.photobucket.com/albums/bb23/Uniquemoment/?action=view¤t=1.mp4

Ja Leevin kepittelyyn -> http://s209.photobucket.com/albums/bb23/Uniquemoment/?action=view¤t=2.mp4
(En ole mikään tekniikan ihmelapsi.. jos joku kertoo miten nuo saa linkitettyä tai laitettua linkit tänne niin olisin hyvin tyytyväinen :))

Kummassakaan meno ei ehkä parhaasta päästä, mutta siinä kuitenkin jotain todistusaineistoa että kyllä me ollaan treenattu, edes vähän :'))