Portugalilaisia tokokoiria & mätsärireissu

Eilen tuli näyttelykirje ensi viikon näyttelyä varten ja niinpä tuli mieleen että voisi olla aiheellista käydä kertaamassa kehäkäyttäytymistä mätsärissä. Ja tänään sattuikin sopivasti olemaan mätsäri herttoniemessä, jotenkas aamun pesuoperaation päätteeksi lähdettiin mätsäröimään pitkästä aikaa. Mukaan lähti Kanerva Papu-aussin kanssa, kiitos siis seurasta sinnepäin!



Leia käyttäytyi kehässä oikein hienosti, tuomari tutki neitiä läpiktaisin ja Leia vaan seisoi hievahtamatta paikallaan. Liikkuminen oli ihanan innokasta, mutta keskittynyttä ja hienosti tuo jaksoi seistäkkin. Parikehästä saatiin punainen nauha, ja nauhakehässä Leia valittiin hienosti toiseksi! On se vaan hieno tyttö :)
Hirmu tyytyväinen olen, ja Leia tietenkin myös kun niin herkullisia palkintoja sai ;)



Eilen lähdettiin lähikentälle tokoilemaan portugeesikokoonpanolla. Leian, Norin ja Nastan lisäksi mukana keikkui 8 viikkoinen Blanca - Nastan pentu joka oli tullut viikonlopuksi hoitoon. Voi elämä miten suloinen tuollainen portugeesilapsi voikaan olla. Ihan mielettömän reipas, iloinen ja rohkea pikku tyttö.

Leia oli ihan super. Pentu hengaili mukana kun tokoiltiin, pörräsi jaloissa eikä Leia ottanut siitä lainkaan häiriötä. Muutenkin ihmisiä ja koiria tuli ja meni, mutta Leia vaan teki hommia niin suurella ilolla ja innolla.
Seuraamiset oli tosi kivoja, nyt vihdoinkin se jaksaa pitempiäkin seuraamiskuvioita ja pysyy oikealla kohdalla. Lähinnä lelupalkalla mentiin, ja sitä revitettiinkin hirmuisella innolla.




Noudot oli ensin vähän turhan nopeita, joka näkyi hirveenä kiihdytyksenä kapulalle. Tehtiinkin sitten vaan tuomisharjoituksia, eli koiralle kapula suuhun ja pyysin vaan tuomaan. Hienosti teki. Loppuun vielä tehtiin koko nouto ja se meni hitusen maltillisemmin, kunnon laukalla kuitenkin loppuun saakka. Luoksarit oli hienoja, jäävätkin ihan. Parin minuutin paikallamakuu tehtiin, jonka aikana pikku Blanca mm. käveli norin ja Leian päältä vailla mitään reaktiota, mahtavaa. Hyvää häiriötä oli ja koira pysyi :) Jee. Loppuun vielä lisää kuvia meidän vauhdikkaista treenihetkistä:









Kiitos mätsärikuvista kuuluu Kanervalle, ja treenikuvvista Piattalle!!

Kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin

Aina kun joku lähtee sujumaan tosi hyvin, niin joku tokon liike alkaa sitten purkautumaan. Kun päästään jossain eteenpäin, niin jossain otetaan takapakkia ja yleensä juuri niin että niissä tapauksissa heikot liikkeet saavat uutta potkua ja ne mihin on voinut luottaa 100% että onnistuvat aina, alkaakin mennä huonompaan suuntaan. Tuttua?

Juuh, Leian kanssa tokoiltiin tänään portugeesiporukalla. Yritettiin jotain mun uudella kameralla säätää tuon videotoiminnon kanssa, ei-niin hyvin tuloksin, mutta ehkä ne vielä tänne blogiin asti joutuvat kunhan jaksan ladata.
Leialla oli ihan mielettömästi energiaa, ja se tekikin kaiken aikamoisella innolla.

Noudoilla aloiteltiin ja videolta huomasin kuinka se meinasi unohtaa jarruttaa ja siksi sen tassut suti kapulaa ottaessa. Jostain syystä se on myös keksinyt että aina kapulaa luovuttaessa kuuluu tulla tosi tiivisti eteen ja nostaa oikeaa tassua jotenkin kummasti :') Luoksareita tehtiin kanssa, ja oli tosi hyviä MUTTA neiti varasti kahteen kertaan lähdössä. Ja tässä se liike joka on ollut varmalla pohjalla jo alle puolivuotiaana. Ehkä sen voisi pistää tuon liian energian piikkiin, mutta toivottavasti ei kokeile sitä jatkossa. Pistin kyllä neitosen takasin ja kävin yllättäen palkkaamassa. Täytynee siis harjoitella paikallaistumista välillä.

Seuraamisissa sitten ollaan otettu askelia eteenpäin. Kerrankin tuntuu että se toimii, paikka on just hyvä ja käännöksetkin alkaa pikkuhiljaa näyttää paremmilta. Seuruutin, tein käännöksen ja kun tuo pysyi tiivisti mukana niin palkkasin yllättäen lelulla. Toimi aika hyvin. Jäävistä tehtiin maahanmenoa, ei ollut tarpeeksi ripeää menoa. Koira oli niin kovalla menolla seuraamassa että se maahanmeno ei ollut niin huippujuttu sen mielestä. Muuten teki kyllä innokkaita maahanmenoja kun pesukarhurievulla palkkailin. Eipä sen kummenpia tänään touhuiltu.



Levan kanssa eilen agiteltiin varsin lyhyttä rataa, jossa kuitenkin piti vähän aivojakin käyttää. En jaksa näistä agiradoista sen pahemmin selittää, mutta muutama ahaa-elämys taas. Leevi meni sekunnin sadasosaakaan miettimättä täysiä takaaleikkaukset ja se joka irtoaa ihan kivasti! Lisäksi herralla oli sellanen draivi päällä, ettei voi olla kun tyytyväinen. On se vaan superotus :)

Syystouhuja

Koska viikkoon ei ole blogissa tapahtunut minkäänlaista elonmerkkiä, niin eiköhän ole aika taas jotain kirjoittaa, vaikkei mitään erityistä olekkaan kerrottavana.
Viileämmät ilmat on aktivoineet meitä liikkumaan enemmän. Päivittäisten useiden tuntien pituisten metsälenkkien lisäksi ollaan pari kertaa viikossa käyty Leian kanssa pyöräilemässä ja canicrossailemassa. Neitonen vasta harjoittelee vetämistä, mutta pikkuhiljaa se alkaa päästä jyvälle mistä on kyse. Toisinaan on tien päässä ollut joku kaveri houkuttelemassa koiraa, ja silloin ei vauhtia puutu koirasta ;)

Eilen sain vihdoin aikaiseksi suunnata tekemään jälkiä koirille. Pitäisi tässä syksyn aikana ruveta Leialle opettamaan ilmaisuja jäljelle ja vaikeuttaa/pidentää jälkiä. Lisäksi pitäisi keksiä miten saisin sen hiljenemään samalla kun tallailen itse jälkeä. Aivan karmea kiljuminen, kun koira istuu puuhun sidottuna niin täpinöissään että kohta tapahtuu jotain superkivaa.. Mutta juu, Leia teki siis n.60 metrin mittaista jäljenpätkää metsässä ja maasto varsin epätasaista. Jäljellä oli pieni nousu kalliolle ja puunrunkoja, ja muutama loiva kulma tuli siihen tallottua.
Hienoa ja tarkkaa työtä se teki :) Herra Leevi oli myös mukana ja teki n.40 metriä kohtuu suoraa jälkeä samanlaisessa maastossa. Aika jännä miten se nykyään rämpii niin hienosti ihan rämeikössä, ja ennen se kulki hihnanjatkeena metsään kun oli pakko. Leevi jäljesti hyvin tarkasti ja keskittyneesti, ja annoin sen irrota jo aika pitkällekkin liinassa.

Leevin kanssa ollaan myös viikoittain agiliidelty konalassa. Leian kanssa ei olla edelleen ryhmäpaikkaa agiin saatu, mutta vasta me vuosi ollaan odoteltukkin. Ojankoon olisi tarkoitus suunnata taas joku kaunis päivä, mutta se sattuu olemaan niin vaikean matkan päässä ettei sinne ihan jokapäivä jaksa raahautua. Tokoa ollaan tehty nyt kuluneen viikon aikana melkoisen vähän, ehkä pari kertaa. Tosi kivasti on mennyt. Pitäis vaan sitä paikallamakuuta treenailla joskus, ei ole ollut viimeaikoina koiraseuraa sitä vahvistamaan.

Eipä tässä ihmeempiä. Pitkästä aikaa kuvia, tälläkertaa meidän syysretkiltä lähimetsissä. Päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni järjestelmäkamerasta, ja niinpä hain lauantaina Canon EOS 500D'n kahden putken kera. Paljon on vielä harjoittelemista uuden kameran kanssa, mutta tässä nyt ensimmäisiä otoksia..

Möllitokoillen

Tänään suunnattiin Leian kanssa möllitokoon Oulunkylään. Lähtiessä salamoi ja sateli sen verran että mietin vielä kotona että jaksetaanko lähteä ollenkaan. Lähdettiin kuitenkin, mutta viime tipassa lähteminen johti 5 minuutin myöhästymiseen. Onneksi ei oltu vielä ehditty aloittaa ja oltiinkin vasta toisessa paikallamakuuryhmässä.
Sade loppui kivasti ennen möllien alkamista.

Tässä Leian suoritus tänään, luokkana mölliluokka, jossa koiran palkkaaminen oli salittua liikkeiden välillä.

Luoksepäästävyys: 10, Hienosti pysyi ja antoi tuomarin käsitellä.

Paikalla makaaminen: 8, Tuomari kyllä sanoi antavansa ysin, mutta arvostelulappuun oli kasi kuitenkin kirjattu. Leia pysyi hienosti, mihin olen supertyytyväinen! Mutta pistemenetys piippailusta, se oli epävarman näköinen. 2 minuuttia tuntui ikuisuudelta, kun jännitin mahtaako se pysyä.

Seuraaminen kytkettynä: 8, Tässä ihan itse mokailin kun jäin katsomaan koiraa ja tein huonoja käännöksiä. Taisin vähän vinoonkin kävellä välillä..
Seuraaminen vapaana: 9, Paransin itse omaa liikkumistani ja tein täykkärit oikealle. Vasemmalle ollaan niitä aina tehty, mutta oikealle sujui tälläkertaa paremmin.. Koira seurasi ihan hyvin, vähän innokkuutta olisin itse kaipaillut ja tiiviyttä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5, Hyvin jäi, mutta olis saanut mennä ripeämmin.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8, Otti pari askelta käskyn jälkeen, muuten hyvä.

Luoksetulo: 9, Tuomari sanoi tässäkin antavansa 9,5 mutta puoli pistettä sinne tai tänne.. Koira tuli kun raketti, unohti vaan käyttää jarrua joten törmäsi mun jalkoihin tullessaan eteen. Iloisuutta ja vauhtia ei ainakaan puuttunut :-D

Estehyppy: 10, Hienosti :)

Kokonaisvaikutus: 10

178 p. 1.tulos, 4.sija

Luoksetulon jälkeen koiran motivaatio kasvoi silmissä, se sai hirmu hyvän vireen päälle ja teki töitä innokkaammin. Palkailin koiraa liikkeiden väleillä pikaisesti namilla, mutta uskon että se olisi koko suorituksen jaksanut vetää putkeen jos olisi vaikka yhden luoksarin tehnyt ennen kehään menoa. Täytynee kokeilla :)
Leian kaikki virheet oli sellaisia, mitä en koskaan ole nähnyt sillä treeneissä. Se ei yleensä koskaan tee virheitä jäävissä, piippaile paikallamakuussa tai törmää muhun luoksetulossa. Paikallamakuussa se näköjään pysyy vaikka olisikin epävarma. Hyvä niin, nyt vaan treenailemaan sitä rauhallisemmaksi. Tai ehkä se vaan meni epävarmaksi, kun mä jännitin että mahtaako se nyt tälläisessäkin tilanteessa pysyä.. Mutta hieno tyttö se oli, pistemenetyksistä saan syyttää jälleen puhtaasti itseäni ;)

Hurjasti onnea Nemolle, joka vetäisi möllitokosta voiton kotiin! Oli kiva nähdä Karoliinaa ja Nemoa, toivottavasti nähdään taas tässä syksyllä tulevissakin möllikoitoksissa! Muitakin tuttuja bongailtiin, kiitos seurasta kaikille :)

Vielä on kesää jäljellä..

Kaikkiaan koko kesä on mennyt ihan hirmuista vauhtia. Viimepäivinä on iltalenkit koirien kanssa heitetty katulamppujen valaistuksessa ja ilmat olleet jo siedettävän lämpimiä, ei enää polttavan kuumia mikä sopii meille hyvin. Tosin huokaista ei saa vielä, viikonlopuksi ilmeisesti luvattu taas hellettä. Koko kesä on mennyt töitä tehdessä ja vapaa-aika tietenkin pyhitetty sitten koiralliseen ohjelmaan ja nukkumiseen. Tämä viikko on tavallaan lomaa, mitä nyt muutaman työpäivän otin tällekkin viikolle kun tarjottiin. Maanantaina alkaakin sitten koulu ja sen tuoma säännöllisempi viikkorytmi.

Tuleva syksy tulee varmasti olemaan kiireinen ja varsin rankkakin, mutta koirailun suhteen on tarkoitus myös aktivoitua. Toko, agi, mejä ja pk-jälki taitanee olla treenauksen alla ja jätetään vielä mietintään ne rauniot ja muut peko-hommat. Leian kanssa olis tarkoitus myös siihen kaverikoiratoimintaan päästä mukaan, kun ikääkin on kohta tarpeeksi.

Leian kanssa ollaan treenailtu tokoa joka päivä jotakin - tyylillä. Tälläviikolla tietenkin korostetaan paikallamakoilua ja toivotaan että se onnistuu mölleissäkin yhtä hyvin. Mitään takapakkia ei keuhesti kaipailla, ja onnistuneita suorituksia ollaan saatu kivasti alle.
Eilen tokoiltiin kahden portugeesin voimin, ja häiriönä myös yksi kipale ausseja ja yksi ihastuttava jellonalapsi. Tehtiin paikallamakuun lisäksi vaihtelevia maahanmenoharjotuksia, seisomisia, seuraamisia, luoksareita, kaukoja ja noutoa. Sopivasti kaikkea. Kaukoja ei olla tehty aikoihin, mutta jostain syystä tuo koira teki oikeen näppärät vaihdot ja lyhennetyillä käskysanoilla mitä en ole sille edes opettanut. Istu-maahan vaihtoja siis treenittiin ja takaosa pysyi kivasti paikallaan, mikä tuotti keväällä päänvaivaa. Noudot oli pääosin hyviä, ja luoksarit myös. Se mitä meidän loppuvuoden tavoitteisiin tokon saralla kuuluu onkin sitten hyvän seuraamisen kokoaminen. Vire ei pysy tarpeeksi hyvänä, vaikka teknisesti tekeekin ihan hyvin ja näin. Rasiapalkalla ollaan nyt tehty ja siten saatu varsin innokkaita seuruupätkiä.

Leevillä alkoi myöa ohjatut agiliidot tiistaina, eli paluu tuttuun treeniporukkaa, paikkaan ja aikaan. Kivaa oli pitkästä aikaa mennä rataa, ja kivasti tuo pikkuotus toimikin. Mitä nyt itse sähläsin ohjauksellani vaikka mitä, mutta mitäs pienistä kunhan kivaa on 8)

Leevi on päässyt viimepäivinä pyöräkorissa matkustelemaan taas, ja voi kuinka se on ylpeän näköinen katsoessaan korista alaspäin kaikkia isoja lajitovereita. Naapurinkoiralle täytyisi muuten aina pullistella, mutta korissa sitä katsellaan niin hiljaa ja niin ylpeänä että ;) Tuulesta ja vauhdista se nauttii sekä huomiosta ilman Leiaa. Leia taasen on päässyt omille fillarilenkeille. Sillä tosin ei käy yhtä hyvä tuuri, se kun joutuu kuntoilemaan eikä laiskottelemaan korissa..:D

Agiliitoa vesisateessa

Tänään siis ojangossa kokoonpanolla - Leia, Leevi & Ninja bichoni. Pieni tihkusade lähtiessä enteili vähän viileämpää treenisäätä, mutta lopulta se yltyi hieman kovemmaksi sateeksi ja painostavaksi ilmaksi. Mutta eipähän ollut helle, eikä toisaalta kaatosadekaan, joten ei sovi valittaa.



Tälläkertaa kuvia vaan Leiasta, ja niistä kaikista kiitos Heidille! Ja pääasiassa Leian kanssa treenailinkin. Leia näyttää niissä superpieneltä! Tai sitten mä olen iso :D En tiedä, mutta pieneltä se näyttää jokatapauksessa.
Leian oli tarkoitus tehdä vaan jokunen toisto puomia, vahvistaen kontakteja. Mutta kuinkas kävikään, kun koira aivan puolivälissä tipahtikin puomilta maahan. Liekö vauhtia ollut taas reilusti ja keskittyminen vaan siinä agilityn riemussa.. Onneksi Leia ei ole mikään maailmaan pehmein koira, eikä sille helpolla saa mitään traumoja aiheutettua, huh. Kyllä se häntä heiluen siltä puomin toiselta puolelta tuli ja innoissaan lähdettiin uudestaan puomia kohti. Mutta meno puomilla oli maltillisempaa, ehkä vähän liiankin rauhallista. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono juttu, mutta hyvin se ainakin malttoi kontaktit tehdä.



Tein Leialla pienen vauhtiradan, mihin lukeutui suora putki- käyrä putki- hyppy-hyppy-suora putki. Etenkin koira meni taas tuttuun tapaansa ihan mieletöntä vauhtia ja etenkin putket lukeutuu ihan lempiesteisiin. Yllättävän hyvin se myös kestää erilaisia ohjauksia. Sé menee takaaleikaten loistavasti, Leevi ei vaikka sillä agilityä on takana jo kolmisen vuotta.. Treenailtiin myös vähän hyppyjä ihan erikseen, tai siis muutaman hypyn sarjana edestä kutsuttaen tai namialustalla.
Hyppytekniikka pitäisi saada mahdollisimman hyväksi, joten sitä voisi treenailla enemmänkin.

Tokoakin tehtiin lopuksi. Seuraamista, luoksareita, jääviä.. Meni tosi kivasti, samoin hyppy, jota ei oltukkaan tehty vähäänaikaan. Mutta, tyytyväisin olen taas paikallamakuuseen, 2 minuutin paikallamakuu ninjan tokoillessa vieressä. Pysyi hyvin ja kontaktikin pääasiassa pysyi hyvin. Ilmotin Leian möllikokeeseen viikon päähän. Muuten ei ole väliä miten menee kunhan kivaa on, mutta paikallamakuussa sen täytyisi pysyä myös "koetilanteessa". Meille voitto on siis onnistunut paikallamakuu. Ja aika varma sen pitäisikin olla, kun ei se ole aikoihin enää noussut ja kestää jo hyvin koirahäiriötä. Mutta silti en osaa siihen 100% luottaa että se pysyy..

Tämän päivän treeneihin ollaan tyytyväisiä taasen. On tuon koirulin kanssa ilo treenata oli laji mikä tahansa. Enemmän vauhtia olisin siltä ehkä kaivannut, mutta ilma oli aika lämmin eikä se sade treeniilmana vähän uusi tuttavuus. Innokas se oli ja nopea, muttei se antanut kuitenkaan ihan sitä 101% itsestään enää lopputreeneissä.
Ihmeen nopeasti se kyllä edistyy ja oppii kun ottaa huomioon että sen käynnit agikentällä on laskettavissa yhden käden sormilla.. Olisko tämä kolmas kerta ollut..



Leevi herra pääsi tekemään ihan vauhtirataa kepeillä, puomilla ja putkilla. Se pistelikin menemään melkoista kyytiä ja lopetettiinkin sellaseen innokkaaseen fiilikseen. Ensiviikolla alkaa sitten piisonien ohjatut agit, joten päästään taas tekemään ohjatusti pidempiä ratoja mitä itse en saa koskaan aikaiseksi tehdä. Leian kanssa olis tarkotus nyt jatkaa tuota ojangossa käymistä, viikoittain mielellään.

Piti vielä kertoa täälläkin viikon löydöksestä kirjakauppareissulta. Nimittäin ihan sattumoisin selailin uudet koirakirjat läpi ja bichonin kuvauksessa komeilikin itse Leevi-herra ja Nelly Kaisaniemen suihkulähteellä! Vuoden vanha kuva, joka on otettu koirapicnikin jälkeen ja jonka tarkoitus oli -ehkä, joskus- päätyä koirakirjaan. Jos jollekkin osuu käteen Tapani ja Päivi Romppaisen teos "Hyvä koira kotiin" niin sieltähän nämä julkkispiisonit voi bongata!