Tälläkertaa kuvia vaan Leiasta, ja niistä kaikista kiitos Heidille! Ja pääasiassa Leian kanssa treenailinkin. Leia näyttää niissä superpieneltä! Tai sitten mä olen iso :D En tiedä, mutta pieneltä se näyttää jokatapauksessa.
Leian oli tarkoitus tehdä vaan jokunen toisto puomia, vahvistaen kontakteja. Mutta kuinkas kävikään, kun koira aivan puolivälissä tipahtikin puomilta maahan. Liekö vauhtia ollut taas reilusti ja keskittyminen vaan siinä agilityn riemussa.. Onneksi Leia ei ole mikään maailmaan pehmein koira, eikä sille helpolla saa mitään traumoja aiheutettua, huh. Kyllä se häntä heiluen siltä puomin toiselta puolelta tuli ja innoissaan lähdettiin uudestaan puomia kohti. Mutta meno puomilla oli maltillisempaa, ehkä vähän liiankin rauhallista. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono juttu, mutta hyvin se ainakin malttoi kontaktit tehdä.
Tein Leialla pienen vauhtiradan, mihin lukeutui suora putki- käyrä putki- hyppy-hyppy-suora putki. Etenkin koira meni taas tuttuun tapaansa ihan mieletöntä vauhtia ja etenkin putket lukeutuu ihan lempiesteisiin. Yllättävän hyvin se myös kestää erilaisia ohjauksia. Sé menee takaaleikaten loistavasti, Leevi ei vaikka sillä agilityä on takana jo kolmisen vuotta.. Treenailtiin myös vähän hyppyjä ihan erikseen, tai siis muutaman hypyn sarjana edestä kutsuttaen tai namialustalla.
Hyppytekniikka pitäisi saada mahdollisimman hyväksi, joten sitä voisi treenailla enemmänkin.
Tokoakin tehtiin lopuksi. Seuraamista, luoksareita, jääviä.. Meni tosi kivasti, samoin hyppy, jota ei oltukkaan tehty vähäänaikaan. Mutta, tyytyväisin olen taas paikallamakuuseen, 2 minuutin paikallamakuu ninjan tokoillessa vieressä. Pysyi hyvin ja kontaktikin pääasiassa pysyi hyvin. Ilmotin Leian möllikokeeseen viikon päähän. Muuten ei ole väliä miten menee kunhan kivaa on, mutta paikallamakuussa sen täytyisi pysyä myös "koetilanteessa". Meille voitto on siis onnistunut paikallamakuu. Ja aika varma sen pitäisikin olla, kun ei se ole aikoihin enää noussut ja kestää jo hyvin koirahäiriötä. Mutta silti en osaa siihen 100% luottaa että se pysyy..
Tämän päivän treeneihin ollaan tyytyväisiä taasen. On tuon koirulin kanssa ilo treenata oli laji mikä tahansa. Enemmän vauhtia olisin siltä ehkä kaivannut, mutta ilma oli aika lämmin eikä se sade treeniilmana vähän uusi tuttavuus. Innokas se oli ja nopea, muttei se antanut kuitenkaan ihan sitä 101% itsestään enää lopputreeneissä.
Ihmeen nopeasti se kyllä edistyy ja oppii kun ottaa huomioon että sen käynnit agikentällä on laskettavissa yhden käden sormilla.. Olisko tämä kolmas kerta ollut..
Leevi herra pääsi tekemään ihan vauhtirataa kepeillä, puomilla ja putkilla. Se pistelikin menemään melkoista kyytiä ja lopetettiinkin sellaseen innokkaaseen fiilikseen. Ensiviikolla alkaa sitten piisonien ohjatut agit, joten päästään taas tekemään ohjatusti pidempiä ratoja mitä itse en saa koskaan aikaiseksi tehdä. Leian kanssa olis tarkotus nyt jatkaa tuota ojangossa käymistä, viikoittain mielellään.
Piti vielä kertoa täälläkin viikon löydöksestä kirjakauppareissulta. Nimittäin ihan sattumoisin selailin uudet koirakirjat läpi ja bichonin kuvauksessa komeilikin itse Leevi-herra ja Nelly Kaisaniemen suihkulähteellä! Vuoden vanha kuva, joka on otettu koirapicnikin jälkeen ja jonka tarkoitus oli -ehkä, joskus- päätyä koirakirjaan. Jos jollekkin osuu käteen Tapani ja Päivi Romppaisen teos "Hyvä koira kotiin" niin sieltähän nämä julkkispiisonit voi bongata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti