Ai että kuinka mä pidän talvesta, on vaan niin satumaisen kaunista kun kaikkialla on puhdasta ja valkoista lunta! Koiratkin on virkeämpiä ja etenkin Leia rakastaa kun se saa möyriä lumikinoksissa. Viikonloppuna ulkoiltiin reilusti, eilen kolmen tunnin lenkki Miian, Nastan ja Norin kanssa, ja tänään ennen töihin lähtöä samanlainen lenkki, mutta vain kahden koiran ja kameran kera. Ilmat oli mitä parhaimmat :) Ikävä kyllä eilen en saanut kameraa mukaan, kun akku oli loppu ja kameran laturi kateissa. Käänsinpäs koko asunnon ympäri tuloksetta, kunnes tajusin yhden paikan mistä ei tullut katsottua.. Tänään korjattiin monen viikon kuvavajausta :)
Leian mielestä on hirmuisen kivaa työntää koko pää lumihankeen...
Ja loppulenkistä tulin tänään sellaiseen tulokseen että talvella lenkkipoluilla ei arvosteta lainkaan koiranulkoiluttajia, eikä varsinkaan valokuvausharrastajia, näiden yhdistelmästä puhumattakaan.. Kiistattomat lenkkipolkujen kingit ovat hiihtäjät! Täytyisiköhän tässä nousta vastarintaan vai laittaa sukset talvikenkien alle saadakseen ulkoilla rauhassa?Tästä syystä kuvasaldo jäi kuitenkin varsin minimaaliseksi, ja omistajan ja koiran ärsytyslukemat nousivat välillä pilviin saakka. Leialla on valeraskaus siinä vaiheessa että niin hiihtäjille kun vieraille koirillekkin pitäisi päästä pärisemään... Niinpä tänäänkin seistiin melkein puoli tuntia mäen alla, ja yritin siedättää sitä hiihtäjiin. Niin kauan onnistuu kun on ruokaa taskussa, mutta sitten kiinnittyy huomio taas hiihtäjiin. No ehkä tämäkin vaihe loppuu aikanaan ja saan takaisin sen kiltin ja kuuliaisen mustan otukseni.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti