Vitsit tuon nartun kanssa, ei se osaa päättää vieläkään että juoksisiko vai eikö.. Sillä on viimepäivinä ollut niin kummallisia päähänpistoja. Lyhyesti viimeviikon agitreenit meni molemmilla koirilla tosi hyvin, tämän viikon treenit olikin sitten jotain ihan muuta.
Leian luokse sinkosi tänään yksi terrieri, samalla kun treenattiin erilaisia lähestymistapoja hypylle namialustalla. Normaalisti Leia antaa mun hoitaa kaikki irtokoirat, etenkin treeneissä. No mitä se teki tänään? Vastasi haasteeseen, ja laukalla lähti sen terrierin mukaan pari metriä, ensin leikkimielellä, mutta tunteet kuumeni ihan pieneen kahakkaan asti eikä meinannut karjasulla lopettaa. Meni siinä pari sekuntia kun sain tuon pöljän revittyä turkista pois sieltä. Sellasta.
Eikä sen kummallisuudet siihen loppunut, vaan se vaan kuumeni sen jälkeen ja oli tosi tarkka rakkaasta namialustastaan. Tehtiin kolmen esteen sarjaa, jonka päässä namialusta taas. Leia yritti ensin ottaa varaslähdön, johon kouluttaja reagoi poistamalla nopeasti namialustan viimeisen esteen takaa. Normaalisti Leia katsoisi vaan että eiköhän oteta uudestaan, kun palkka lähti pois. Nyt se haukkui ja murisi kouluttajalle, joka piti namialustaa kädessään. Olipa se vielä tarkkana senkin jälkeen ettei vaan kukaan lähesty hänen namialustaansa ja pörisi vielä kouluttajalle senkin jälkeen! Lopetti vasta kun kouluttaja syötti sille nameja kädestä, ja silloinkin vähän pälyili epäuskoisena. En ole koskaan nähnyt Leian vartoivan ruokaa, saatika murisevan ihmiselle, hullua. Mietittiin siinä että ehkä se pieni välitapaus kuumensi sen tunteita.. (Ehkä yhdistettynä siihen odotettavaan juoksuun?)
Saatiin me tehtyä hienoja alas- ja ylösmenokontakteja, jumppasarjaa hypyillä (Leia on alkanut hoksaamaan jo idean!), hyppyjä, vauhdikkaita kujakeppejä kulmista lähetettynä ja sitä hyppy-putki-hyppysarjaa joka noin muuten meni hyvin. Mutta vähän taka-alalle jäi nuo hienot suoritukset kun Leia oli ihan sika. Kerrankin näinpäin, vaan toivottavasti jäi viimeiseksi kerraksi tollaset tonttuilut. Ja taatusti jääkin. Mur.
Leevinkin agitreenit alkuviikosta meni ihan huonosti.. Tyyppi ei keskittynyt yhtään, yritti ottaa varaslähtöjä, ei kuunnellut ohjausta ja juoksi renkaan ali monta kertaa. Paahtoi vaan menemään, kun niin kivaa oli, mutta meni vähän sähläämisen puolelle meidän touhut.
Tiistaina käytiin Järvenpäässä, moikkaamassa Karoliinaa ja Nemo piisonia. Järvenpäässä en ollutkaan koskaan käynyt, niin tulipahan sekin nähtyä :D Ja kivat lenkkimaastothan siellä olikin, peltoa ja metsää missä kirmailla. Piipahdettiin me treenaamassakin, ilman mitään järkevää suunnitelmaa. Paikkiksia pari, ja Nemo teki Leian vierestä luoksareita. Hyvin pysyi. Pari parin minuutin lyhytmatkaista makuuta myös, ja pari luoksaria. Siinä se. Leevi teki pari vauhtiluoksaria ja riehui lelun kanssa. Oli vähän turhan kuuma treenata mitään :/ Tehtiin aika pitkä lenkki koiruuksien kanssa ja piipahdettiin puistossa. Leevikin oli vapaana, eikä niillä Nemon kanssa tullut yhtään kähinöitä. Leevi piti tutun linjansa, "mä olen niin arvokas ja hieno, ettei tarvitse kovistella, kun kaikki tietää sen kuitenkin". Joka nykyään on se vallitseva puoli Leevissä, vaikka kyllä se edelleen vastaisi jos joku nostaisi vapaana rähinän.. Kiitos Karoliina ja Nemo seurasta, meillä oli ainakin mukava aamupäivä ja väsyneitä piskejä sen jälkeen :)
Kiito Karoliinalle kuvista!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti