Maaliskuukin kohta loppusuoralla, ja taas huomaan etten ole päivittänyt blogia pieneen ikuisuuteen..Meille kuuluu pitkiä aamulenkkejä, kevätaurinkoa, raparalleja ja kissoja. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty paljon, lähinnä pitkiä kävelylenkkejä Leian juostessa vapaana. Olen niin iloinen että tuo pieni musta on niin hyvin kuulolla ja sitä pystyy pitämään vapaana lähes missä tahansa. Se on mun varjoni, sielunpuolikas, sen kanssa ei tarvitse vääntää mistään - koska se tietää mitä ajattelet. Siitä on kasvanut varsin tasapainoinen otus, vaikkakin samanlainen vauhtiveikko se on kun ennenkin ja aina kaikessa täysillä mukana.
Oltiin siis vajaa viikko kissoja vahtimassa, eli normaalia arkea eleltiin mitä nyt oli kaksi suuta enemmän ruokittavana ja rapsutettavana. Lauma tulee erinomaisesti toimeen, ainoat hankaluudet tulee noiden ollessa keskenään, sillä Leia on intohimoinen kissojen hiekkalaatikon tyhjentäjä ja Leevi on erikoistunut kissojen ruokintapuoleen. Kissat sen sijaan on taitavia avaamaan ovia, joten noiden jättäminen keskenään vaati vähän luovuutta. Leevi pääsi taas maistamaan kissanraksuja, ja sen huomaa.. Se kutisee taas ja turkki on vielä onnettomampi.. Hakasia ei kissat osaa avata, mutta vaikkei ehkä uskoisi niin, niin kapeaa hakasta ei olekkaan mistä mahtuisi kissa mutta ei Leia. Tuon karvapehkon alla asuu yllättävän siro neiti...
Ohessa kuvia eiliseltä aamulenkiltä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti