Käytiin eilen taas kiljumassa hallissa. Okei, kyllä me aksailtiinkin vähän siinä ohella.
Siinä on meille tavoitetta tälle vuodelle, Leia opettelee olemaan hiljaa treenikentän reunalla! Yleensä muut koirat odottelee vuoroansa autossa, tai edes häkissä, mutta koska tullaan julkisilla, niin Leia katselee aina radan rakennusta kentän laidalla. Treenatessa se on hiljaa, mutta kita ei pysy kiinni jos se minut näkee yksin radalla - tai pahimmillaankin toisen koiran kanssa. Myönnän, olen ollut laiska tätä asiaa treenaamaan, sillä muutosta mihinkään suuntaan ei ole tapahtunut.
Eilen kokeiltiin josko haukkupannasta olisi jotain apua, ei ollut. Ei minkäänlaista reaktiota. Tarkoitus oli vaan kokeilla saisiko tuosta pannasta jotain ensiapua ongelmaan, koska hallissa Leian ääni kaikuu vähän turhankin lujaa. Lopputuloksena se että palattiin alkupisteeseen. Kun huuto alkaa - ei mitään huomiota, hetken hiljaisuudesta *naks* ja palkkaus. Seisoin koirasta parin metrin päästä ja palkkailin kun se hetkeksi rentoutui ja kävi hiljaa odottamaan. Oikoteitä ei ole, joten tällä jatketaan. Hitaasti, mutta varmasti? Se meinaa vaan kymmeniä, ja taas kymmeniä toistoja kenttien reunalla.
Eilisen päivän ohjelmassa oli koiran ohjaaminen ilman ääntä radalla, joten täälläkin oli vähän ongelmia pitää suu kiinni. Jäätiin lopulta hinkkaamaan samaa kohtaa pidemmäksi ajaksi, onnistuin nimittäin jokaikinen kerta ohjaamaan koiran kropallani saman esteen ohi.. Leian mielestä homma kävi tylsäksi siinä vaiheessa, ja sillä alkoi mennä maku koko touhuun. Siihen asti se oli nopea ja innokas itsensä, mutta rajansa kaikella.. Ohjausvirheilläkin. Lopputreenit tyydyttiinkin vaan putki-hyppy pätkiin, jossa neiti sai keräillä motivaatiota sinkoillen lelu-palkalle.
Tänään rupesin miettimään tuota eilistä, Leia on ollut tavallista rauhallisempi, ei niin "sähäkkä" kun yleensä. Lenkillä se juoksee suht. maltillisesti ottaen huomioon että se on Leia.. Treeneissä se tosiaan vetäsi herneet nenään kun ohjaukseni tyssäsi samaan kohtaan jatkuvasti. Mietin jotain lihasjumia, mikä saisi sen haluttomammaksi. Mutta luulenpa että vastaus löytyy helpommin, juoksusta on taas sen verran aikaa että taitaa olla vaan tavallinen valeraskaus-kausi kyseessä ja neiti vähän herkemmällä mielellä. Se selittää sen "rauhallisuudenkin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti