Operaatio turkki ja laulava agilitykoira

Leevin turkki on suoraan sanottuna aivan onneton. Jos siitä tämän vuoden puolella kasvaa sellainen että jätkän kehtaa viedä kehään niin ihmettelen suuresti. Ehkä pitäisi luovuttaa ja ajella koneella nuo loputkin säälittävät tupsut. Mutta kun en raaski, sillä on normaalisti niin hieno turkinlaatu ja onhan se komea tuossa piisoniturkissaan, tai no oli. Yllä oleva kuva on otettu tänään trimmauksen jälkeen. Lyhyimmät kohdat vedin koneella ja saksillakin vedin sen tosi lyhyeksi. Niskaharjan leikkasin miltei kokonaan pois, ainostaan päähän, häntään ja tassuihin tuli jätettyä pidemmäksi. Suoraansanottuna turkki on aika kamala nyt, mutta toivotaan että se kasvaa takaisin parempana.

Turkin alamäki alkoi siis Leevin ollessa hoidossa, sen päästyä varastamaan Pirkan kissanraksuja isomman määrän. Leevihän ei kestä nappulaa, etenkään sellaisia missä on säilöntäaineita ja korkea viljapitoisuus. Siitä alkoi kutiseminen, joka onneksi nyt alkaa pikkuhiljaa (vasta..) helpottamaan. Tänä aikana Leevi on raapinut turkkiaan niin, että päässä, niskassa ja kyljissä on jäljellä vaan höttöistä ja ohkaista karvaa. Äh..

Nyt kasvatellaan turkkia, ja toivon todella että se kasvaisi entiselleen. Ruokavalio on taas entisellään, sisältäen myös paljon rasvoja ja öljyjä. Lisäksi herra saa nyt kuurina biotiinia, merilevän ja nokkosrouheen lisäksi.

Leian kanssa oltiin torstaina hallilla ohjatuissa agilitytreeneissä piiiitkästä aikaa (ne juoksut..). Yli kuukauden tauko näkyi kyllä koiran hallikäytöksessä. Sidoin otuksen seinään ja lähdin rakentamaan rataa muiden kanssa, vaan se meteli oli suorastaan kamala..! Neidillä oli hitusen liikaa kierroksia ja sen katsellessa minun pyörimistäni agikentällä ilman sitä oli näemmä ihan liikaa. Ihan muiden treenirauhan takia on asialle pakko tehdä jotain ja pian. Huomioimattomuus ei auta, eikä kieltäminenkään kun hetkeksi..

Treenit itsessään meni hyvin. Leia oli radalla hyvin kuulolla ja oli miellyttävä ohjattava. Yksittäin tehtiin pitkästä aikaa puomia ja hyvin näytti olevan muistissa kontaktien ottaminen, jes :) Keppejä tehtiin kujalla ja koiruus meni lujaa, ja ennen kaikkea rennosti ja innolla. Häiriötä se ei näyttänyt muista koirakoista ottavan lainkaan, hassua miten se onkin keskittyneempi nimenomaan tuolla hallissa. Odotan kuitenkin niin että alkaa taas ulkokausi, niin päästäisiin treenaamaan useamman kerran viikossa.