Kadonnutta malttia etsimässä

Kuva on viimesyksyn arkistoista. Kerrankin voin hyvällä omatunnolla todeta että Leian kanssa on treenattu riittävästi. En jaksa kaikkia treenejä käydä läpi, mutta pientä koostetta kuitenkin tästä viikosta.

Tokon suhteen voisin todeta että Leia tekee tosi kivalla vireellä kaikki ALO-luokan liikkeet, ja voin luottaa siihen että se tekee kaikkialla. Myös kaukot ja nouto toimii hyvin. Tunnaria ollaan sen verran saatu vaikeutettua, että sain kokoelmiini nyt toisen ohjaajan/koiran hajuisia kapuloita. Mutta me junnataan ikuisuusprojektissa, paikallamakuussa. Siitä syystä en ota meille tarjottua koepaikkaa vastaan vaikka se olisi ollut ihan lähikentällä (vaan tullaan muualle tsemppaamaan kokeeseen treenikavereita, ettäs tiedät Amy - otan kamerankin mukaan!). On epäreilua koiralle vaatia että sen pitäisi pysyä koemakuussa, kun se ei toimi treeneissäkään. Se vinkuu hiljaa, vaihtaa lonkalle ja näyttää rauhattomalta. Tänään kerrankin oltiin keskustassa isommalla porukalla treenaamassa, ja koemainen makuu tehtiin. Oli rauhaton, ja juuri ennen ajan tultua täyteen, se nousi istumaan. Takapakkia siis. Sillä oli tässä välissä jo hyvä paikkis. Pakko varmaan aloittaa treenaamaan sen kanssa alusta paikallamakuuta, niin että löydetään se oikea mielentila siihen liikkeeseen. Harmittaa kun ei voida edetä luokasta seuraavaan tämän takia, ja BH koekin jäisi tuosta kiinni. Ennen seuraavia treenejä, mulla on pakko olla uusi strategia tähän. En haluaisi lopettaa tokoa, ja kisaamistakaan, koska koira on potentiaalinen tokokoirana ja sen kanssa on toko on mukavaa ja kohtuullisen helppoa, mutta olen vain epäonnistunut tuon kaikkein tärkeimmän liikkeen kanssa. Leevistä taas on hyvin pienellä treenillä tullut erittäin varma makaaja, mutta sen syy piilee suurimmaksi osaksi siinä että se on liike missä se saa tehtyyn työhön verraten hyvin ison palkan eli se kannattaa. Leialle se palkka tehdystä työstä on pääasiassa se että se saa tehdä lisää töitä.

Agihallilla käytiin torstaina. Tehtiin ensimmäisen kerran korkeampaa rengasta, ja hyvin toimii. Hyvin toimii rengas muutenkin, vaikkei ollakkaan sitä aikoihin taas treenitty. Kontakteja hiottiin sekä A'lla että puomilla. Tähän asti ollaan käytetty palkkaa valmiina alas- ja ylösmenokontakteilla, ja koiruus jääkin alasmenolle tapittamaan minua onnessaan - kohta se taas palkkaa tästä. Siirryttiin käyttämään palkkaa kontaktiesteen edessä, jolloin se odottaa alastulolla vapautusta palkalle, ja se toimi hyvin. Neiti oli paljon täpäkämpi. Olen kyllä iloinen että Leian kanssa on jaksettu panostaa kontakteihin, ja se on jäänyt sen mieleen niin hyvin. Ohjaustekniikkana hinkattiin vähän jaakotusta, en varmaan koskaan opi tuota ohjaustapaa jotenkin luontevasti käyttämään.. Leia tajusi idean hyvin kun otettiin namialusta avuksi, mutta allekirjoittaneella menee aivot solmuun.

Hiljaa olemisesta.. Ollaan naksuteltu paljon, sekä eri kentillä että hallissa. Ehkä se on jo pikkaisen eteenpäin menossa, mutta matkaa on ja paljon siihen että se oppii odottamaan rauhassa. Tuntuu että neitosella on taas niin paljon virtaa, että treenikentillä se on sellainen kumipallo.. Toivon niin että saisin auton nyt hommattua viimeistään syksyllä, niin saisi vaikka häkin roudattua mukaan.. Voisi auttaa aika paljonkin eteenpäin. Äh, no me palaillaan taas ensi viikolla rauhoittumis- ja paikkisytreenien parissa. Kuulemiin.