Yhtä juoksua

Kannatti mainita blogissa että ei näy juoksuja.. seuraavana päivänä Leia sitten aloitti vihdoinkin kevätjuoksunsa. Vaikka ärsyttääkin nämä koirajärjestelyt ja treenitauko nyt, niin pakko sanoa että loistavaan saumaan tuo narttu ne ajoitti! Huhtikuun alusta ollaan taas täynnä energiaa ja valmiina treeneihin, ja silloin toivottavasti alkaa lumetkin jo pikkuhiljaa sulaa ja lajivalikoima kasvaa pikkuhiljaa. En kyllä ihmettelisi jos tuota lunta riittäisi ihan kesäkuulle saakka..

Leia on siis nyt tauolla kaikesta treeneihin liittyvästä muutaman viikon. Miten tylsää... Toki nyt on aikaa lenkkeillä enemmän, mutta vähälle on kyllä tuon koiran aktivointi muuten jäänyt. Leevi lähti tuttuun hoitopaikkaan ja on kuulemma käyttäytynyt hienommin kun koskaan ennen! Leiasta kyllä huomaa miten se ei ole koskaan elänyt ainoana koirana, Leevi taas nauttii saadessaan olla huomion keskipisteenä ja ainokaisena. Leia hakeutuu kokoajan lähelleni, kaipaisi seuraa ja hellyyttä.

Tänään oli vuorossa HSKH:n kisat ja niinpä lähdin aamulla hakemaan piisonia hoidosta. Suuntasimme sieltä kohti ojankoa ja agikisoja. Jos jotain uutta tuli opittua, niin todellakin se että kisakirja on ihan hyödyllinen ottaa mukaan kisapaikalle.. Onneksi tuomari antoi luvan kisata kuitenkin (huh!) ja kaiken sähläyksen jälkeen päästiin lopulta radalle.

Eka rata oli muuten kiva, mutta kepeille vienti oli meille haastava koska Leevillä kepit on toiselta puolelta niin huonot ja turvaudun aina menemään keppien oikealle puolelle kisoissa. Niinpä epämääräisellä persjätön tapaisella juostiin kepeille, jolloin koira olikin takana olevalla muurilla, siitä siis hylly.
Seuraavalla radalla menikin paremmin, nolla! Kepeille vienti oli vielä haastavampi kun edellinen, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Estevälit olikin sitten pitkiä, joka toi vähän haastetta tälläisen ei-niin nopean koiran kanssa. 3 sekuntia tuli yliaikaa, tuomarin mukaan kannattaa jättää varmistelua vähemmälle ja painella menemään niin pysytään aikojen sisällä. Tältä radalta kuitenkin voitettiin minikakkoset, eli ei hassumpi kakkosluokan debytointi. Tosi tyytyväinen olen, myös niihin muutamaan yliaikasekuntiin koska en tiedä mihin se luva-nolla olisi merkitty kun se kisakirja odotteli kotona.. ;)

Mölliluokkalainen

Leian kanssa ollaan nyt käyty harjottelemassa kisaamista agissa, mölliradoilla on siis kirmailtu näin alkajaisiksi. Kaikkein tyytyväisin olen ollut neidin käytökseen hallilla, häkissä on nukuttu rennosti ja kisapaikalla käyttäytyminen sujunut tosi rauhallisesti. Ei huutamista, ei sähläämistä, vaan sellainen normi treeni-Leia joka osaa ihan käyttäytyäkin. Ja häiriötä on kuitenkin ollut reippaasti, sillä sekä lauantaina että tiistaina oli ojangossa aika moinen säpinä ja hulina.

Lauantain möllirata oli aika haastava tälläisen möllikoirakon mielestä, tai sitten tollaisia pitkiä estevälejä ja tiukkoja käännöksiä tartteisi treenata paljon, paljon enemmän. Video todistaa ettei ohjaajakaan ihan virheetön ollut, olin niin myöhässä joka käänteessä ja Leiakin tuntui jotenkin tahmealta. Kontaktit se teki hyvin, mitä nyt valui toisella radalta puomilla, enkä tajunnut siinä palauttaa sitä takaisin.. Oli siinä ihan hyviäkin pätkiä seassa. Hauska jotenkin huomata että todellakin jännitän Leian ohjaamista möllikisoissa, Leevin kanssa sellasta samanlaista fiilistä ei ole vähään aikaan ollut. Maksikoiran ohjaaminen on jotenkin vaikeampaa kun tuon minin, täytyy todellakin opetella ajoittamaan omaa ohjausta paremmin. En vielä osaa yhtä hyvin luottaa Leiaan, kun tuohon piisonijätkään. Jokatapauksessa videot radoista (kiitos Sara!): tässä ja tässä .

Tiistaina taas suunnattiin hallille mölleihin. Tuli taas useampi tuntia kisatilannetreeniä, koska maksit aloitti lopulta vasta kymmenen jälkeen illalla. Rata oli melko simppeli, mutta kuitenkin sopivasti haastetta. Etenkin kontaktiesteet tuppaa vetämään Leiaa puoleensa, ja ne oli tarjolla radallakin. A/puomi - putkierotteluita oli radalla, ja niitä ei olla pahemmin nyt tehtykään viime aikoina.
Leia teki kaksi tosi kivaa rataa ja vauhtia oli enemmän kun lauantaina. Ekalla radalla otettiin hylly, kun Leia singahti puomille omin luvin. Toiselta radalta vitonen, kun olin taas myöhässä samassa kohtaa ja jouduin niin jyrkästi heittämään koiruuden pituudelle että se osui siihen tassullaan hypätessään. Tällä tuloksella kuitenkin neljäs sija ja muutama piste hallicupissa. Olin ihan tosi tyytyväinen Leian suoritukseen ja ihan erityisesti sen kontakteihin jotka se otti tosi huolellisesti!

Tänään käytiin ojangossa treenaamassa jälleen, tälläkertaa oltiin niin hyvissä ajoin ennen ohjattuja treenejä hallilla että ehdin tehdä rata- ja keppitreenejä Leevinkin kanssa. Leevi teki tosi itsenäisiä keppejä ja takaaleikkauksia oikein tehostetusti radalla, nekin toimi. Piisoni oli niin innoissaan, kun sen kanssa ei sitten viime kisojen ole tehty mitään pidempää rataa.

Leia varasteli tänään lähdöissä (epiksissä ei mitään tollasta ollut, vain treeneissä..?) ja meni niin vauhdilla että olin jatkuvasti myöhässä. Tehtiin koko rataa ja välillä palkattiin radan vauhtiosuuksista etupalkalla että saataisi vähän irtoamaan tuota otusta lisää. Kepit haki hyvin ja oli hieno, mutta edelleen viisi verkkoa mukana. Taidan lauantaina lähteä taas hinkkaamaan keppejä hallille, josko päästäisiin hiljakseen niissä vähän eteenpäin..

Eli meille kuuluu tällä viikolla lyhyesti agilityä ;) Juoksuja ei näy eikä kuulu, joten treenit jatkuu normaalisti. Kaipa se lykkää niitä mahdollisimman huonoon ajankohtaan sitten.

Vuoristoradan kyydissä

 

Blogiin kirjoittaminen on taas totaalisesti jäänyt. Joskus vaan tuntuu että on parempi pysytellä hiljaa kaiken ajatustulvan keskellä ja miettiä ensin asioita omassa päässään ennen kun tarinoi ne kaikki tänne julkiseen päiväkirjaan.

 

Maaliskuuksi vaihtuminen tarkoitti ilmeisesti kumppareiden esiin kaivamista kaapista, tassupyykkiä ja pääkallokelejä, mutta myös sitä aikaa kun molemmilla koirilla on hormonit sekoittaneet päät ihan totaalisesti. Leia valmistelee kevätjuoksujaan ja Leevi on onnensa kukkuloilla. Raukka ei tiedä joutuvansa tälläkin kertaa evakkoon kun sen aika tulee. Leian mielialat menee kun vuoristorataa, ja Leevi taas elelee omassa pienessä kuplassaan haaveillen. Välillä niin raivostuttaa tuo narttukoira, sen elämä tuntuu olevan yhtä myllerystä ja verrattain sillähän on vielä helpot juoksuajat moniin muihin verraten. Saa nähdä kumpia tässä taloudessa tulee jatkossa olemaan, puolensa molemmissa...

 

Juurikin tästä syystä pistettiin tokoilut jäihin pariksi kuukaudeksi ja ollaan keskitytty vain ja ainoastaan agilityyn. Samalla olen alkanut taas panostamaan koirien arkikäytökseen, aina löytyy hiottavaa. Lähinnä Leialle se on tarkoittanut odottamistreeniä ulkona niin että itse poistun jonnekin piiloon, irtokoirien ohituksia ja hiihtäjiin siedättämistä. Leevi on sellainen viilipytty erilaisia häiriöitä kohtaan, mutta Leia kiihtyy nopeasti ja siltä ei mikään jää huomaamatta. Sen kanssa tärkeintä onkin saada paljon itsehillintätreeniä ja varmuutta uusien tilanteiden kohtaamiseen. Leevi taas treenaa kotona rottien sietämistä, kun sillä ajoittain menee niin maaniseksi niiden kyttääminen..

 

Motivaatio tokoiluun on täysin nollassa tällä hetkellä. Ei ollut järin viisas idea lähteä "kokeilemaan onneaan" kisaharkkaan muutama viikko sitten Agimestaan. Leia haukkui ja oli tosi levoton. Paikallamakuuta me lähinnä tultiin tekemään, ja ilmoitin kaikille mahdollisuudesta että Leia saattaa nousta (koska kisatilanne..) ja palkkaisin sitä mahdollisimman tiuhaan. En ehtinyt kun piilolle, niin neiti juoksi rivistä. Samaan aikaan oli lähtenyt myös toinen koira makuusta, en tiedä kumpi lähti ensin ja ottiko siitä häiriötä.. En saanut palauttaa koiraa kehänauhojen sisäpuolelle, mutta jatkettiin makuuta kehän vieressä ja pysyi loppuajan mutta.. Ei se mikään positiivinen paikallamakuutreeni ollut todellakaan, eikä mitenkään parantanut meidän kisamakuu-ongelmaa. Huoh.

 

Olin niin tuohtunut että oli kehään mennessä jo todella huono fiilis. Leia kestää nykyään jännitystäni ja kireyttä paremmin, mutta nyt onnistuin tartuttamaan fiilikseni koiraan ja se selvästi paineistui seuruussa. Leialla ei ollut aikomustakaan tehdä oikein, se teki ihan ihmeellisiä virheitä. Olin niin vihainen mielessäni katsellessani koiran touhuja (alisuorittamista) että päätin tehdä vain noudon, luoksarin ja hypyn jotka on Leian vahvuuksia. Luoksarissa varasti, noudossa palautti sivulle.. Hyppy oli hieno, mutta se ei kokonaisuutta pelastanut. En todellakaan ole ihminen joka suuttuisi koiralle epäonnistumisista, saatika koskaan syyttäisi epäonnistumisista niitä mutta yllätyin itsekin miten suuren epäonnistumisen tunteet yksi leikkimielinen tokokisa voi aiheuttaa. Olin todellakin valmis jättämään koko harrastamisen.. Pakkasin laukkuni ja lähdin kotiin heti oman vuoron jälkeen, oli mitta niin täysi ja paha mieli kaikesta. Parempi olla treenaamatta kokonaan tokoa vähään aikaan, koska en halua koiralla yhtään epäonnistunutta treeniä enää alle. Mielummin niin helppoja harjoituksia ettei se voi kun onnistua.

 

Agin osalta menee hyvin. Ollaan treenattu 2-3 kertaa viikossa hallilla, joista torstain treenit ohjattuina. Leian vauhti ja suoritusvarmuus kasvaa kokoajan. Lähdöissä on ollut vähän ongelmia, mutta niitä on treenattu. Kepit aiheuttaa tällähetkellä harmaita hiuksia, mutta niistä saisi kirjoitettua vaikka oman postauksensa.. Täytyisi saada joku joskus kuvaamaan meidän keppitreenejä, jos näkisin mikä niissä mättää. Pöytää tehtiin eilen piiiitkästä aikaa radalla, ja pakko sanoa että aika koomisen näköinen oli tuo pikkuportugeesi seistessään käytännössä etujaloillaan luullessaan sitä kontaktiesteeksi :D Kyllä se sieltä muistui mieleen kuitenkin.

 

Leevi on myös ollut treeneissä ihan tykki, se menee toisinaan niin lujaa pienet radanpätkät mitä itsekseen hallilla hinkataan etten muistanutkaan miten kovaa se pääsee. Viimeksi kuumui niin että nappasi lahkeestani ohi mennessään, sitäkään en ole nähnyt pitkään aikaan. Joskus nuorempana kuumui välillä radalla juurikin noin.. Tuntuu että viimekertainen fyssarikäynti teki ihmeitä, se todellakin menee kovempaa ja lenkillä ravaa niin helpon näköisesti. Piisonilla kun on tapana körötellä mielummin sellaisella lyhyellä laukalla, kun oikeasti ravata kunnolla.

 

Lopuksi kuvia vähän tärähtäneen näköisistä karvaisista.. Tervetuloa vaan kevät, sateet, kikkura turkki, mutatassut ja keskijakaukset!