Tun(n)arit kentällä

 

Viimeviikkoina olen saanut kuulla muutamaltakin suunnalta että mulla on hihnan päässä ihan huipputyyppi, hauska koira, todellinen hessuhopo tilanteen vaatiessa :) Leiahan rakastaa työntekoa yli kaiken, mutta sen kanssa treenaaminen kasvattaa kyllä kärsivällisyyttä ja sen kanssa treenaamiseen sisältyy aina myös naurua ja huumoria. Niin sen kuuluu ollakin!
Välillä ärsyttää koiraharrastuksissakin kasvava suorittamisen meininki, liika vakavuus ja kilpailukeskeisyys, mutta ne on taas on ihan oma juttunsa.

Keskiviikkona oltiin tehiskoulutuksessa opiskelemassa tunnaria. Sanotaan vaikka niin että se on liike jonka kanssa tullaan treenaamaan ja jonka kanssa on tehty töitä, ja josta kyllä tulen hyppimään riemusta kun se joskus alkaa sujumaan. Leian mielestä oli ihan mielettömän siistiä päästä kaahailemaan piiiitkässä heinikossa oman hajuista etsien ja kyllä se ne sieltä nostikin. Saatiin neuvoiksi treenata palautusta/oman tuomista erillisenä liikkeenä jotta saataisiin tunnari joskus valmiiksi asti. (Jatkettiin tätä seuraavana yönä iltaruokapalkalla ja hyvin toi tunnarikapulaa!) Heinikkotreenit jatkuu myös ja vieraan hajuisia kasoja mukaan. Eli vahvistetaan vielä liikkeen perusideaa ettei tuo pääsisi siihen kaahailun makuun (kapuloita, jee, kiire!).

Eilen tehtiin agiityä ja Leia oli sallivalla tuulella. Ei sinkoillut vaan kuunteli ohjausta hyvin, antoi mun virheitäkin anteeksi vaikka itse mokailin välillä. Treenattiin ainoastaan kuudella hypyllä, kolme erilaista rataa mutta niin vaan sai siitäkin aikaseksi ohjaajalle ihan kiitettävästi haasteita. Ei mitään suoraan rallattelua vaan tiukkoja käännöksiä, ennakointia, valssien ajoittamista, takaakiertoa, sylivekkejä.. Välillä vaan tuntuu että ohjaajalle ihan liian vaikea laji, mutta toisaalta just se haastavuus tekee siitä niin koukuttavaa. Keppiprojekti etenee, ei ihan toivottomalta sen suhteen näytä.

Tänään pelastuskoirajuttuja raunioilla. Leian kanssa ketteryysesteistä treenailtiin tikapuita jotka tuntuu olevan sille vaikea hahmottaa. Tässäkin auttais varmaan tehostetut takajalkojenkäyttötreenit muutenkin ja ihan vaan noiden tikkaiden aktiivisempi treenaaminen apuohjaajan kanssa. Aloitettiin myös pituusesteen harjoittelu ja tehtiin ekaa kertaa alumiinista putkea.  Putki kun putki, tuumasi Leia ja kaahasi täydellä innolla läpi vaikka mietin mahtaako se jännätä kolisevaa ja matalaa tunnelia.
Leia treenasi vielä ilmaisua kahden eri ihmisen haukuttamana ja etsi yhden maalimiehen raunioilta. Ilmasua aletaan ottaa myös etsittäville maalimiehille seuraavaksi. Ihan hyvin se haukkui, mutta varmisteli välillä multa katseella että teenkö nyt oikein.. Maalimies löytyi hyvin laatikosta, mutta kun palkkarasia ei heti auennut niin lähti etsimään seuraavaa.. Tuli toki takaisin käskystä ja malttoi syödä loppuun asti.

Iltaulkoilu vähän venähti tänään, kuusi tuntia. Hoitolapsi Sissin kanssa jaksettiin vielä riehua kotiin tullessakin kunnes oli pakko vetästä stoppi ja käskeä neidot rauhottumaan.. Leevi tietenkin katseli vesiäisiä kulmiensa alta, "voi noita kakaroita"..