Kaksitoista oikein!

Leia teki tänään hallilla hienoja keppejä, kokonaisella 12 kepillä! Aiemmin ollaan nyt tehty kuudella, ja nyt tänään ajattelin että kokeilempa laittaa kaksi 6 kepin rivistöä hieman erilleen toisistaan. Leia ei hämmentynyt lainkaan, joten ajattelin kokeilla miten se reagoi täyteen keppiriviin. Ei ollut millänsäkään ja teki virheettömiä, itsenäisiä keppejä!

Tehtiin keppejä myös pienen radan osana, ja Leia pisti oikein vauhtia kun näki että rata jatkuu vielä keppien jälkeen. Ihan parasta! Siitä epäröinnistä ja paineistumisesta ei ollut tänään tietoakaan.

Lupasin ilmoittaa Leian kisaamaan kun kepit alkaa toimia, joten taidetaan juosta helatorstaina pari starttia ykkösissä :) Sitä ennen meillä riittää treenattavaa yhdessä jos toisessakin asiassa, mutta onpahan sitten pakko treenata, eikä auta luistaa...

2x2=6

Agilityesteiden opetus noille molemmille piskeille on ollut suhteellisen helppoa, kun ovat niin uteliaita, eivätkä yleensä ihan pienestä jää aristelemaan mitään vaan mennään vaan tukka liehuen seuraavalle esteelle. Mutta kepit, ne on sitten ollut pirun vaikeat molemmille koirille!

Leevin kanssa kun aloitettiin alkeiskurssi syksyllä 2006, ainoa tapa opettaa kepit oli peruuttamalla takapuoli taivasta kohti ja ohjata koiraa namilla. Meni pari vuotta ennen kun edes kuulin että kepit voi koiralle opettaa jotenkin muuten. Tuo namiohjaus tuntuu nykypäivänä olevan ihan vanhanaikainen juttu. Menikin vuosia ennen kun Leevi oikeasti tajusi että pujotellessa voi katsoa ihan eteenpäinkin ohjaajan käsien sijaan ja että ohjaaja voisi olla kauempanakin. Ja me edelleenkin esitellään kisoissa mitä kummallisempia virityksiä kepeille menosta, koska en uskalla vieläkään jäädä "väärälle" puolelle keppejä. Leevi kyllä hakee kepit hyvin ja nykyään suorittaa ne melko itsenäisesti ja nopeasti, mutta toinen puoli on sille edelleenkin tosi vaikea koska sitä on vahvistettu niin vähän.

No sitten tuli Leia kuvioihin ja kuten monessa muussakin asiassa ajattelin että Tämän koiran kanssa vältytään sitten keppiongelmilta opettamalla sille heti alusta pitäen itsenäiset kepit. Ja kappas, nyt parin vuoden treenaamisen jälkeen mulla on koira joka ei vieläkään osaa keppejä!

Ensin kokeiltiin kujakepeillä ja tehtiin paaaljon toistoja. Leia juoksi hyvin ohjaajasta irroten namikipolle kujien päähän. Kaventaminenkin sujui, kunnes tyssäsi siihen että ihan suoria keppejä se ei halunnut suorittaa vaan juoksi täysiä ohi, vaikka tekikin mutkattomasti hyvin kapeaa kujaa.

Sitten keksittiin verkot ja päästiinkin suoraan siirtymään suorille kepeille, mikä suuri askel eteenpäin!
Nyt on vuosi treenattu verkoilla ja Leian kepit on todella hienot - verkoilla. Olen saanut purettua niitä hiljalleen pois niin että verkkoja on parhaimmillaan ollut vain muutamia. Ja lopputreenistä olen saattanut ottaa kaikki verkot pois, eikä koira ole huomannut mitään eroa vaan pujotellut hienosti. Kunnes sitten on tajunnut ettei verkkoja ole, ja on seuraavalla toistolla vaan seisonut keppien vieressä tiedottomana tai valinnut keppivälin ihan arpomalla. Ja kun olen itse turhautunut ja lähettänyt sen uudestaan, niin Leia on vetänyt herneet nenään ja paineistunut, mitä se tekee vaan silloin kun se ei rehellisesti vain ymmärrä mitä siltä haluan.

Monenlaista neuvoa olen saanut. Osan mielestä verkoista ei kannata luopua, koska se on toiminut niin hyvin - ja varmasti se pian ymmärtää mistä on kyse. Osa kannattaa käsiohjausta, osa vannoo kujien nimeen ja osa puhuu 2x2 metodista. Viimeisempään vähän epäillen suhtauduin, koska mietin että meneekö Leia lopullisesti sekaisin jos esittelen sille saman asian jo kolmatta kertaa ihan eri taktiikalla. Sitten juttelin Saran kanssa pääsiäiskisoissa asiasta, jolla on aina hyviä vinkkejä takataskussa liittyen koulutusjuttuihin, että kiitos vaan sinne!

Leialla siis alkoi n.10 päivää sitten tehokas keppikoulu tuossa meidän pikkuruisessa pihassa. 2x2 metodilla siis, johon sain Saralta hyvät ohjeistukset ja videolinkin. Lähtötilanne oli se että Leia tarjosi yhdelle keppivälille merkkiä ja nenäkosketusta, kunnes sitten keksi mennä keppien läpi melkein vahingossa ja palkkasin sen ruhtinaallisesti. Siispä treenit on jatkuneet joka ikinen päivä, joskus kaksikin kertaa. Eilen Leia teki jo kuuden kepin suoraa eli ollaan jo ihan loppusuoralla!
Olen voinut itse seistä terassilla ja lähettää sitä suoralle keppiriville, juosta vieressä tai lähettää eri kulmista. Leia on ymmärtänyt homman jujun = etsi aina seuraava keppiportti ja näin ollen sille on tullut varmuus siihen tekemiseen. Se ei paineistu, koska se tietää mitä siltä haluan. Verkot on siis taaksejäänyttä elämää ja hyvä niin. Leian kepit on edenneet 10 päivässä enemmän kun 2 vuodessa aikaisemmin. Olisi pitänyt uskaltaa kokeilla jo aiemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Nyt näyttäisi ihan realistiselta että kesällä päästäisiin kiertelemään agikisoissa myös Leian kanssa.

Nyt pitäydyn tässä kuudessa kepissä hetken, ja lähdetään viemään tätä ajatusta pois kotipihasta erivärisille kepeille hallille. Ja kun se hallillakin alkaa toimia, niin voidaan kohta lisätä kaksi 6:n kepin keppisarjaa.. Aika toiveikas olen tämän suhteen, nyt näyttää niin hyvältä että on todellakin syytä olla iloinen!

Leian keppiprojekti jatkuu, siitä lisää myöhemmin. Nyt vielä yksi setti keppejä ja iltalenkille.

Tassua toisen eteen

 

 

Lauantaina meillä oli ruuhkaa tassupesulla.. :) Olin mielissäni kun sain lauantai-aamuna viestiä voisiko portugeesitytöt tulla tänne viikonlopun viettoon, sillä juuri hetkeä aiemmin olin miettinyt että Leia tarvitsisi akuutisti jotain riehumiskavereita. Se ei nähnyt juoksujen aikana yhden yhtä koiraa, eikä muutenkaan ole pitkään aikaan saanut nenäkkäin olla muiden kun Leevin kanssa. Tuo neljän piskin lauma toimii niin hyvin, kun ovat toisinaan tottuneet elämään tällä kokoonpanolla pidempiäkin aikoja. Kaikilla on aina seuraa ja toimivat kuten laumassa kuuluukin. Neljän koiran kanssa arki on paljon mielenkiintoisempaa ja tavallaan helpompaa kun kahden nelijalkaisen kanssa, mutta tiedostan kyllä sen etten ikinä pystyisi tarjoamaan neljälle koiralle täyttä huomiota ja aktivointia pidemmällä tähtäimellä, ellen sitten voittaisi lotossa.. Mutta onneksi saan aina välillä toimia näiden ihanien geesineitien hoitotätinä :)

Koska Leia tosiaan oli aika väsynyt torstain ja perjantain agitreenien jälkeen, ei käyty liitelemässä hallilla viikonloppuna. Ei se kunto siellä hallilla kohene vaan metsässä! Ollaan tehty reippaita kävelylenkkejä metsissä ja käyty Leian kanssa juoksulenkeillä. Ja sillä hetkellä kun on tunnin juossut yhteen mittaan, eikä koira edes ole hengästynyt vielä - niin tuli kyllä mieleen että kenen kuntoa tässä kohotettiinkaan.. Siispä juoksutreenit jatkuu, molemmilla.

Tokokausi on pistetty myös vireille. Sunnuntaina järkättiin kimppatokot messukeskuksen viereen ihanassa lumipyryssä (mikä kevät?). Leevi keskittyi lähinnä näyttämään maailman surkeimmalta koiralta läpimärässä turkissansa keskijakauksella varustettuna, mutta vesikoiraa se ei haitannut. Leian kanssa palauttelin lähinnä luoksarin stoppeja mieleen, tehtiin seuraamista, kaukoja ja reilusti helpotettu paikallamakuu ryhmässä. En vaan ole saanut luottoa takaisin Leian makuun suhteen, joten edetään mielummin hitaasti ja varmasti takaisin siihen mistä ollaan tultu - ja toivottavasti päästäisiin eteenpäinkin.

Tänään käytiin tokoilemassa ihan yksikseen tuossa parin kilsan päässä. Leian kanssa pitkästä aikaa ruutua, ja sinne oli kova into ja palo! Laitoin välillä palkan ruutuun ja välillä mentiin ilman, yhtä hyviä kaikki. Hiottiin siirtymisiä, yleistä odottamista kentän laidalla, paikkista piilossa.. Olen lisäillyt tietoisesti Leian palkkaamista lelulla, etenkin luoksareiden pysähdyksissä toimii erinomaisesti lelun heitto sen selän taakse. Ja muutenkin mielellään saalistaa lelua ja saa siitä hyvin virtaa myös liikkeisiin.

Yritän nyt pitää itselläni motivaation tokoon tässä, ja sitä tukee todellakin tuo innokas treenikaveri :) Saatiin ryhmäpaikka touko-kesäkuulle, joten ehkä ohjatuista saadaan sitten uusia treeni-ideoita taas, jihuu!

Paluu arkeen

Juoksut lusittu ja herra piisoni on palannut onnellisesti kotiin reissultaan. Kauhea huoli ja ikävä oli pikkukoiraa, vaikka sillä olikin paras ja tutuin mahdollinen hoitopaikka. Huomasin välillä huutelevani Leeviä kotona ja laittavani Leian ruoka-annoksen viereen astian pikkukoiralle, kunnes taas muistin että eihän se ole kotona lainkaan. Hoitopaikassa se oli riehunut kissojen kanssa, jostain syystä se ymmärtää niiden elekieltä paremmin kun muiden koirien ja se todellakin leikkii niiden kanssa innoissaan. Muiden koirien kanssa se ei alennu leikkimään juuri koskaan.

Leevin kanssa juostiin pääsiäisen aikana 5 starttia agilityä yhteensä. Lauantain kisat ei menneet ihan nappiin, hyllytettiin molemmat radat. Leevi oli innokas, mutta jotenkin vielä aivan sekaisin Leian hajuista ja sen keskittyminen ratasuoritukseen oli vähän kyseenalainen. Piisoni juoksi siis useamman esteen ohi, vaikka toki ohjaajassakin oli vikaa. Luotin varmaan liikaa koiraan ja ajattelin että nyt vedetään sitten täysillä kun viimeksi jäi ne pari sekuntia ihanneajasta uupumaan. Radat itsessään oli tosi helppoja kakkosten radoiksi ja ihanneajat oli sen verran löysiä että varmasti oltaisiin niiden sisällä pysytty, kunhan olisin ohjannut koiran huolellisesti esteille, enkä ohi.. Hohhoi.

Maanantain kisoissa vedettiin sitten hypäriltä nolla ja aika oli  - 3,5 sek. Tällä sijoituttiin kolmanneksi, mutta hävittiin toiseksi tulleelle 3 sekuntia, eikä meille sitten riittänyt luvaa. Hieman ärsytti kun meni niin läheltä (taas..). Kaksi muuta rataa hyllyjä, toiselta Leevi tuli renkaan ali (!) ja toisella itse ohjasin koiran väärälle esteelle. Molemmat radat oli kuitenkin tosi kivoja ja sujuvia. Leevi meni innolla ja haki esteitä hyvin itse eikä ollut niin minussa kiinni kun lauantaina.

Leia oli juoksutaukonsa aikana ihan totaalisella toimettomuudella. Käytiin tunti tai pari päivässä lenkkeilemässä niin että piski oli liinassa ja ravaili kunnolla, muttei juuri mitään muuta. Nyt huomaakin kun Leian kanssa ollaan palattu normaaliin rytmiin että vähän on kunto ehtinyt 3,5 viikossa romahtamaan. Huomaa että eilen ja tänään on tehty kunnon lenkit, saanut olla vapaana + treenattu hallilla vauhdikkaita pätkiä agia, niin on se väsynyt iltaisin.

Kevät on ilmeisesti jo hyvää vauhtia menossa, koska tuntuu että asuu hiekkalaatikossa.. Piskit oli tämän päiväisen ojankoreissun jälkeen niin karmean näköisiä että hieman hävetti niiden kanssa tallustella bussiin kotiin tullessa, enkä ehkä itsekään niin edustavimmillani ollut saatuani vähän osumaa mudasta ja kuravedestä...

Yhtä juoksua

Kannatti mainita blogissa että ei näy juoksuja.. seuraavana päivänä Leia sitten aloitti vihdoinkin kevätjuoksunsa. Vaikka ärsyttääkin nämä koirajärjestelyt ja treenitauko nyt, niin pakko sanoa että loistavaan saumaan tuo narttu ne ajoitti! Huhtikuun alusta ollaan taas täynnä energiaa ja valmiina treeneihin, ja silloin toivottavasti alkaa lumetkin jo pikkuhiljaa sulaa ja lajivalikoima kasvaa pikkuhiljaa. En kyllä ihmettelisi jos tuota lunta riittäisi ihan kesäkuulle saakka..

Leia on siis nyt tauolla kaikesta treeneihin liittyvästä muutaman viikon. Miten tylsää... Toki nyt on aikaa lenkkeillä enemmän, mutta vähälle on kyllä tuon koiran aktivointi muuten jäänyt. Leevi lähti tuttuun hoitopaikkaan ja on kuulemma käyttäytynyt hienommin kun koskaan ennen! Leiasta kyllä huomaa miten se ei ole koskaan elänyt ainoana koirana, Leevi taas nauttii saadessaan olla huomion keskipisteenä ja ainokaisena. Leia hakeutuu kokoajan lähelleni, kaipaisi seuraa ja hellyyttä.

Tänään oli vuorossa HSKH:n kisat ja niinpä lähdin aamulla hakemaan piisonia hoidosta. Suuntasimme sieltä kohti ojankoa ja agikisoja. Jos jotain uutta tuli opittua, niin todellakin se että kisakirja on ihan hyödyllinen ottaa mukaan kisapaikalle.. Onneksi tuomari antoi luvan kisata kuitenkin (huh!) ja kaiken sähläyksen jälkeen päästiin lopulta radalle.

Eka rata oli muuten kiva, mutta kepeille vienti oli meille haastava koska Leevillä kepit on toiselta puolelta niin huonot ja turvaudun aina menemään keppien oikealle puolelle kisoissa. Niinpä epämääräisellä persjätön tapaisella juostiin kepeille, jolloin koira olikin takana olevalla muurilla, siitä siis hylly.
Seuraavalla radalla menikin paremmin, nolla! Kepeille vienti oli vielä haastavampi kun edellinen, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Estevälit olikin sitten pitkiä, joka toi vähän haastetta tälläisen ei-niin nopean koiran kanssa. 3 sekuntia tuli yliaikaa, tuomarin mukaan kannattaa jättää varmistelua vähemmälle ja painella menemään niin pysytään aikojen sisällä. Tältä radalta kuitenkin voitettiin minikakkoset, eli ei hassumpi kakkosluokan debytointi. Tosi tyytyväinen olen, myös niihin muutamaan yliaikasekuntiin koska en tiedä mihin se luva-nolla olisi merkitty kun se kisakirja odotteli kotona.. ;)

Mölliluokkalainen

Leian kanssa ollaan nyt käyty harjottelemassa kisaamista agissa, mölliradoilla on siis kirmailtu näin alkajaisiksi. Kaikkein tyytyväisin olen ollut neidin käytökseen hallilla, häkissä on nukuttu rennosti ja kisapaikalla käyttäytyminen sujunut tosi rauhallisesti. Ei huutamista, ei sähläämistä, vaan sellainen normi treeni-Leia joka osaa ihan käyttäytyäkin. Ja häiriötä on kuitenkin ollut reippaasti, sillä sekä lauantaina että tiistaina oli ojangossa aika moinen säpinä ja hulina.

Lauantain möllirata oli aika haastava tälläisen möllikoirakon mielestä, tai sitten tollaisia pitkiä estevälejä ja tiukkoja käännöksiä tartteisi treenata paljon, paljon enemmän. Video todistaa ettei ohjaajakaan ihan virheetön ollut, olin niin myöhässä joka käänteessä ja Leiakin tuntui jotenkin tahmealta. Kontaktit se teki hyvin, mitä nyt valui toisella radalta puomilla, enkä tajunnut siinä palauttaa sitä takaisin.. Oli siinä ihan hyviäkin pätkiä seassa. Hauska jotenkin huomata että todellakin jännitän Leian ohjaamista möllikisoissa, Leevin kanssa sellasta samanlaista fiilistä ei ole vähään aikaan ollut. Maksikoiran ohjaaminen on jotenkin vaikeampaa kun tuon minin, täytyy todellakin opetella ajoittamaan omaa ohjausta paremmin. En vielä osaa yhtä hyvin luottaa Leiaan, kun tuohon piisonijätkään. Jokatapauksessa videot radoista (kiitos Sara!): tässä ja tässä .

Tiistaina taas suunnattiin hallille mölleihin. Tuli taas useampi tuntia kisatilannetreeniä, koska maksit aloitti lopulta vasta kymmenen jälkeen illalla. Rata oli melko simppeli, mutta kuitenkin sopivasti haastetta. Etenkin kontaktiesteet tuppaa vetämään Leiaa puoleensa, ja ne oli tarjolla radallakin. A/puomi - putkierotteluita oli radalla, ja niitä ei olla pahemmin nyt tehtykään viime aikoina.
Leia teki kaksi tosi kivaa rataa ja vauhtia oli enemmän kun lauantaina. Ekalla radalla otettiin hylly, kun Leia singahti puomille omin luvin. Toiselta radalta vitonen, kun olin taas myöhässä samassa kohtaa ja jouduin niin jyrkästi heittämään koiruuden pituudelle että se osui siihen tassullaan hypätessään. Tällä tuloksella kuitenkin neljäs sija ja muutama piste hallicupissa. Olin ihan tosi tyytyväinen Leian suoritukseen ja ihan erityisesti sen kontakteihin jotka se otti tosi huolellisesti!

Tänään käytiin ojangossa treenaamassa jälleen, tälläkertaa oltiin niin hyvissä ajoin ennen ohjattuja treenejä hallilla että ehdin tehdä rata- ja keppitreenejä Leevinkin kanssa. Leevi teki tosi itsenäisiä keppejä ja takaaleikkauksia oikein tehostetusti radalla, nekin toimi. Piisoni oli niin innoissaan, kun sen kanssa ei sitten viime kisojen ole tehty mitään pidempää rataa.

Leia varasteli tänään lähdöissä (epiksissä ei mitään tollasta ollut, vain treeneissä..?) ja meni niin vauhdilla että olin jatkuvasti myöhässä. Tehtiin koko rataa ja välillä palkattiin radan vauhtiosuuksista etupalkalla että saataisi vähän irtoamaan tuota otusta lisää. Kepit haki hyvin ja oli hieno, mutta edelleen viisi verkkoa mukana. Taidan lauantaina lähteä taas hinkkaamaan keppejä hallille, josko päästäisiin hiljakseen niissä vähän eteenpäin..

Eli meille kuuluu tällä viikolla lyhyesti agilityä ;) Juoksuja ei näy eikä kuulu, joten treenit jatkuu normaalisti. Kaipa se lykkää niitä mahdollisimman huonoon ajankohtaan sitten.

Vuoristoradan kyydissä

 

Blogiin kirjoittaminen on taas totaalisesti jäänyt. Joskus vaan tuntuu että on parempi pysytellä hiljaa kaiken ajatustulvan keskellä ja miettiä ensin asioita omassa päässään ennen kun tarinoi ne kaikki tänne julkiseen päiväkirjaan.

 

Maaliskuuksi vaihtuminen tarkoitti ilmeisesti kumppareiden esiin kaivamista kaapista, tassupyykkiä ja pääkallokelejä, mutta myös sitä aikaa kun molemmilla koirilla on hormonit sekoittaneet päät ihan totaalisesti. Leia valmistelee kevätjuoksujaan ja Leevi on onnensa kukkuloilla. Raukka ei tiedä joutuvansa tälläkin kertaa evakkoon kun sen aika tulee. Leian mielialat menee kun vuoristorataa, ja Leevi taas elelee omassa pienessä kuplassaan haaveillen. Välillä niin raivostuttaa tuo narttukoira, sen elämä tuntuu olevan yhtä myllerystä ja verrattain sillähän on vielä helpot juoksuajat moniin muihin verraten. Saa nähdä kumpia tässä taloudessa tulee jatkossa olemaan, puolensa molemmissa...

 

Juurikin tästä syystä pistettiin tokoilut jäihin pariksi kuukaudeksi ja ollaan keskitytty vain ja ainoastaan agilityyn. Samalla olen alkanut taas panostamaan koirien arkikäytökseen, aina löytyy hiottavaa. Lähinnä Leialle se on tarkoittanut odottamistreeniä ulkona niin että itse poistun jonnekin piiloon, irtokoirien ohituksia ja hiihtäjiin siedättämistä. Leevi on sellainen viilipytty erilaisia häiriöitä kohtaan, mutta Leia kiihtyy nopeasti ja siltä ei mikään jää huomaamatta. Sen kanssa tärkeintä onkin saada paljon itsehillintätreeniä ja varmuutta uusien tilanteiden kohtaamiseen. Leevi taas treenaa kotona rottien sietämistä, kun sillä ajoittain menee niin maaniseksi niiden kyttääminen..

 

Motivaatio tokoiluun on täysin nollassa tällä hetkellä. Ei ollut järin viisas idea lähteä "kokeilemaan onneaan" kisaharkkaan muutama viikko sitten Agimestaan. Leia haukkui ja oli tosi levoton. Paikallamakuuta me lähinnä tultiin tekemään, ja ilmoitin kaikille mahdollisuudesta että Leia saattaa nousta (koska kisatilanne..) ja palkkaisin sitä mahdollisimman tiuhaan. En ehtinyt kun piilolle, niin neiti juoksi rivistä. Samaan aikaan oli lähtenyt myös toinen koira makuusta, en tiedä kumpi lähti ensin ja ottiko siitä häiriötä.. En saanut palauttaa koiraa kehänauhojen sisäpuolelle, mutta jatkettiin makuuta kehän vieressä ja pysyi loppuajan mutta.. Ei se mikään positiivinen paikallamakuutreeni ollut todellakaan, eikä mitenkään parantanut meidän kisamakuu-ongelmaa. Huoh.

 

Olin niin tuohtunut että oli kehään mennessä jo todella huono fiilis. Leia kestää nykyään jännitystäni ja kireyttä paremmin, mutta nyt onnistuin tartuttamaan fiilikseni koiraan ja se selvästi paineistui seuruussa. Leialla ei ollut aikomustakaan tehdä oikein, se teki ihan ihmeellisiä virheitä. Olin niin vihainen mielessäni katsellessani koiran touhuja (alisuorittamista) että päätin tehdä vain noudon, luoksarin ja hypyn jotka on Leian vahvuuksia. Luoksarissa varasti, noudossa palautti sivulle.. Hyppy oli hieno, mutta se ei kokonaisuutta pelastanut. En todellakaan ole ihminen joka suuttuisi koiralle epäonnistumisista, saatika koskaan syyttäisi epäonnistumisista niitä mutta yllätyin itsekin miten suuren epäonnistumisen tunteet yksi leikkimielinen tokokisa voi aiheuttaa. Olin todellakin valmis jättämään koko harrastamisen.. Pakkasin laukkuni ja lähdin kotiin heti oman vuoron jälkeen, oli mitta niin täysi ja paha mieli kaikesta. Parempi olla treenaamatta kokonaan tokoa vähään aikaan, koska en halua koiralla yhtään epäonnistunutta treeniä enää alle. Mielummin niin helppoja harjoituksia ettei se voi kun onnistua.

 

Agin osalta menee hyvin. Ollaan treenattu 2-3 kertaa viikossa hallilla, joista torstain treenit ohjattuina. Leian vauhti ja suoritusvarmuus kasvaa kokoajan. Lähdöissä on ollut vähän ongelmia, mutta niitä on treenattu. Kepit aiheuttaa tällähetkellä harmaita hiuksia, mutta niistä saisi kirjoitettua vaikka oman postauksensa.. Täytyisi saada joku joskus kuvaamaan meidän keppitreenejä, jos näkisin mikä niissä mättää. Pöytää tehtiin eilen piiiitkästä aikaa radalla, ja pakko sanoa että aika koomisen näköinen oli tuo pikkuportugeesi seistessään käytännössä etujaloillaan luullessaan sitä kontaktiesteeksi :D Kyllä se sieltä muistui mieleen kuitenkin.

 

Leevi on myös ollut treeneissä ihan tykki, se menee toisinaan niin lujaa pienet radanpätkät mitä itsekseen hallilla hinkataan etten muistanutkaan miten kovaa se pääsee. Viimeksi kuumui niin että nappasi lahkeestani ohi mennessään, sitäkään en ole nähnyt pitkään aikaan. Joskus nuorempana kuumui välillä radalla juurikin noin.. Tuntuu että viimekertainen fyssarikäynti teki ihmeitä, se todellakin menee kovempaa ja lenkillä ravaa niin helpon näköisesti. Piisonilla kun on tapana körötellä mielummin sellaisella lyhyellä laukalla, kun oikeasti ravata kunnolla.

 

Lopuksi kuvia vähän tärähtäneen näköisistä karvaisista.. Tervetuloa vaan kevät, sateet, kikkura turkki, mutatassut ja keskijakaukset!