Uusi alku

Myönnän unohtaneeni kuluneen kevään aikana koko blogin. Kevät on ollut yksi elämäni raskaimpia ja kiireisempiä, on ollut aika laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja juosta kellon kanssa kilpaa. Päällimmäisenä ollut huoli läheisen ihmisen sairastamisesta, elämän rajallisuudesta ja lopulta irti päästämisestä. Sen lisäksi lauma on pienentynyt kolmen rottamummon verran ja oli aika hyvästellä myös melkein koko elämäni matkassa kulkeneet kissakaverukset jotka tosin ei meidän "ydinlaumassa" asustaneetkaan. Surua ja luopumista, mutta myös hyviä ja iloisia hetkiä on mahtunut mukaan.

 

Erityisesti Leevi kunnostautui kevään "sairaalakoirana" ja sillä oli hyvin merkityksellinen rooli siinä suhteessa. Sen lisäksi ollaan pikkukoiran kanssa kierretty vanhainkodeissa kaverikoirahommissa. Koirat oli alkuvuodesta tosi vähällä treenillä kaikkiaan ja piti miettiä mihin kaventuneen harrastusajan käyttäisi fiksusti. Päätin olla hakematta agilityryhmään tulevalle kaudelle ja keskittyä pääasiassa pelastuskoiralajeihin. Leia sai treenipaikan tälle vuodelle ja uuden porukan kanssa on nyt takana muutamat hakutreenit metsässä ja yhdet rauniotreenit. Vanhalla porukalla ehdittiin vielä talven-kevään aikana käydä tekemässä rakennusetsintää ja harjoitella raunioilla.

 

Huomasin jo viime vuonna että tässä lajissa suunnistustaidot on välttämättömiä. Siispä tänään alkoikin suunnistuskurssi sipoon metsässä ja jatkuu ihan myöhäiseen syksyyn saakka. Treenattavaa riittää mutta jäi oikein hyvä fiilis ja paljon uutta oppia mieleen, josta on varmasti hyötyä.

Leialle olen kaavaillut tämän vuoden tavoitteeksi ensimmäistä rauniokoetta.. Haku vaatii enemmän treeniä, tällähetkellä harjoitellaan kovasti sitä että Leia irtoaisi itsenäisemmin ja suoremmin maalimiehille. Rauniot taitaa olla enemmän se meidän laji noista kahdesta ja Leia on siinä pidemmällä.

 

Nemon tokoprojekti on vähän jäänyt taka-alalle, mutta äsken laitoin kyselyitä josko mahduttaisiin johonkin kokeeseen vielä tälle keväälle- kesän alkuun. Nemon tulevaisuus on vielä vähän epäselvä, luultavasti alkusyksystä sen olisi tarkoitus pakata tavaransa ja palata kotiin. Saa nähdä.

Leevi täytti tiistaina tasan 12 vuotta! On sen kanssa pitkä matka kuljettu ja monenlaista yhdessä koettu. Päivääkään en antaisi pois, olisin taatusti ihan erilainen ihminen jos ei olisi tuota pientä otusta ollut kanssani kasvamassa aikuiseksi ja jakamassa elämän iloja ja suruja. Ja joka ikinen päivä tuo koira opettaa minulle niin paljon. Vaikea kuvitella että se olisi vielä vanha, meno on vauhdikasta ja olemus päivä päivältä leikkisämpää :)

 



AlokasNemo

Käytiin Nemon kanssa hallilla oman seuran kisatreenissä. Leia oli myös mukana treenaamassa häkissä odottelua ja rauhassa hengailua hallilla. Tehtiin liikkuroituna kaikki yksilöliikkeet läpi. Nemo sai palautetta innokkuudestaan ja iloisesta tekemisestään. Ottaen huomioon että koirat olleet viimeviikkoina paljon treenaamatta kun olen itse sairastellut ja telonut milloin minkäkin osan itsestäni, niin olen tosi tyytyväinen sen tekemiseen. Ja hyvin se pysyy kuulolla, mitä nyt kerran meinasi liikkeiden välissä käydä pussaamassa tuomaria, mutta kääntyi heti takaisin käskystä. Palkkailin jätkää kahdesti suorituksen aikana. Toisen vapaana seuruusta ja toisen hienosta seisomisesta. Tästä on hyvä jatkaa. Ehdottomasti osallistutaan seuraavaankin kisaharkkaan, kenties myös Leian voivoi-liikkeet saataisiin siihen mennessä ainakin osittain siihen kuntoon.

Seuraamiset: Innokasta ja sujuvaa, mitä nyt hihnassa ensimmäinen pysähtyminen meinasi jäädä istumatta kun itse olin liian hätäinen, loput pysähdykset, siirtymät yms. hyvin. Vapaana seuraaminen mun mielestä vähän parempi kun hihnan kanssa.

Maahanmeno liikkeestä: Hyvä, meni nopeasti maahan.
Seisominen liikeestä: Hyvin pysähtyi ja muutenkin onnistui. Tätä vähän epäilin kun sillä on ollut vähän ongelmia viime treeneissä jäädä seisomaan kun seuraaminen olis paljon hauskempaa.

Luoksetulo: Nemolla on niin ihana into ja vauhti, hyvä.

Hyppy: Lähetin liian kaukaa ensin, Nemo nauratti yleisöä juoksemalla vauhdikkaasti hyppyä kohti, sitten sellanen "ainiin, meniköhän se ihan näin..?" ja pysähtyi esteen eteen istumaan ja katseli mua kysyvästi. Uudella yrityksellä lyhyemmällä matkalla se hyppäsi hyvin ja seisoi nätisti esteen takana.

Uuteen vuoteen!

 

Onnea ja iloa uudelle vuodelle 2015 kaikille tasapuolisesti!

 

 

Meillä uutta vuotta vietettiin kotona kolmikon kanssa ja mukaan liittyi vielä yksi portugeesineitonen lisää eli neljän koiran kanssa. Kukaan ei onneksi reagonut paukkeeseen mitenkään. Ulos mentin kuitenkin varmuuden vuoksi vasta yön hiljennettyä. Facebookin puolelle taas ilmestyi koirien katoamisilmoituksia kun sieniä sateella. Todella raivostuttavaa ja surullista miten joka vuosi käy sama juttu. Koiran paikka on uutena vuotena kotona, ei raketteja katsomassa eikä pihalla irrallaan. Musertavaa ajatellakin pieniä pentujakin paniikissa juoksevan aattoyönä sitä rätinää pakoon. Täytyy kädet ristissä toivoa että nämä koirat löytävät kotiinsa ja omistajat viisastuvat ensi vuonna. Jos minulta kysytään voisi koko raketit kieltää, niillekin rahoille löytyisi varmasti miljoonasti parempia sijoituspaikkoja..

 

 

Uusi vuosi havahdutti sihen että tämä on myös seitsemäs (!!) vuosi tämän blogin elämää! Ajan kulua ei voi pysäyttää millään. Nauran katketakseni lukiessani ensimmäisiä tänne raapustettuja kirjoituksia, mutta toisaalta en myöskään juuri siitä syystä ole halunnut aloittaa uutta blogia vaikka mieli tekisikin ajoittain. Blogia aloittaessa olin itse vielä peruskoulussa ja koiraharrastuskin oli aivan alkutekijöissään. Nyt itsellä tulee tänä vuonna vuosia täyteen peräti 23 ja Leevillä 12 ja Leiallakin 7. Näihin vuosiin on mahtunut isoja elämänmuutoksia. Koirat on olleet mukana niin ylä- kun alamäissäkin ja niiden kanssa on koettu yhtä jos toistakin, ja edessä on vaan uusia seikkailuja tulevinakin vuosina. Näiden vuosien aikana arkitottisryhmässä treenaaminen on vaihtunut kokeissa käymiseen ja useamman lajin treenaamiseen. Ensimmäinen harrastuskaverikin on siirtynyt pikkuhiljaa olemaan enimmikseen eläkkeelle menevimmistä harrastuksista. Leevi on yhä maailman paras pieni koira ja porskuttaa mukana ainakin samaa tahtia kun nuorempanakin!

Vuosi 2014 lopuillaan

Ajattelin raapustaa muutaman sanan tästä vuodesta, kuten tapana on ollut tässä blogivuosien aikana tehdä aina vuoden ollessa loppusuoralla.

Vuosi 2014 on ollut pääasiassa hyvä vuosi. Tein alkuvuodesta päätöksen vähän hidastaa tahtia tai siis ennemminkin unohtaa kisapaineet ja keskittyä siihen mikä tuo itselle ja koiralle iloa ja saavuttaa taas se alkuaikojen iloisuus ja tavoitteettomuus harrastuskentillä. Agilityssä hankittiin C-lisenssi eli päätin olla kisaamatta koko vuonna. Tokossakaan ei sitten kisattu vaikka alunperin suunnittelinkin, me ei siis kilpailtu koko vuonna missään lajissa - merkittävä saavutus sekin!

Agilityt pyöri pitkin vuotta ohjattujen treenien merkeissä sekä silloin tällöin tehtiin omatoimitreenejäkin. Syksyllä saatiin paljon hyvää palautetta kouluttajalta. Pekotreenien myötä Leia alkoi myös irtoamaan aksakentillä hienosti ja sai radalle hurjan paljon itseluottamusta ja vauhtia! Kömpelön ohjaajansa kanssa en tiedä onko se niin hyvä yhtälö.. Käytiin me yksissä epiksissä kuulemassa tuomarilta että Leia on lahjakas, nopea ja taitava, mutta ohjaaja.. noh. - koiran tiellä takamuksensa kanssa joka kaarteessa. Allekirjoittaneella on onn/off suhde agilityyn ollut jo vuosia, taas tuskaillaan motivaation kanssa ohjaajan puolelta, mutta kenties kevät toisi taas uutta intoa.

Kevään tullessa alkoi pelastuskoiratreenit hepekolla. Silloin makkararinkiä tehdessä en olisi uskonut että syksyllä Leia ilmaisisi tarmokkaasti umpipiiloja, kävelisi häntä heiluen ritilätasoilla palotalossa ja juoksisi tikapuut intoa puhkuen. Tiesin kyllä että Leia tulee rakastamaan tätä lajia. Haukkuilmaisu oli sille arvatenkin helppo opettaa, ja tuntuu että palkan ohella sille myös etsiminen ja etenkin ilmaisu on palkinto. Pelastuskoiratouhuihin syventyminen on ollut äärimmäisen mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa. Kiitos siitä millainen etsijä Leia on, on ollut pitkälti sitä kouluttaneiden maalimiesten ansiota. Koiran ohjaajana on vielä päässyt aika helpolla. Tulevana vuonna olisikin tarkoitus alkaa kouluttamaan itseään paremmaksi koiranohjaajaksi. Muiden koirien kouluttaminen maalimiehen roolissa on myös ollut mielenkiintoista puuhaa. Perjantai-illat onkin kuluneena vuonna vietetty tiiviisti milloin sammalmättäiden suojissa vesisateessa ja milloin raunioiden uumenissa hiirten ja hämähäkkien seuralaisena :) Jälkeä olen ollut laiska treenaamaan ja mejän jätin Leian kanssa pois kun totesin että Leialla alkaa olla aika maksimimäärä eli lajeja ja koiralle on ehkä selkeämpää että metsästä etsitään nyt alkuun ainakin vain ihmisiä, eikä haavoittuneita eläimiä.

Koirat on olleet terveitä Leevin alkuvuoden korvatulehdusta lukuunottamatta. Ei niskavaivoja ollenkaan! Fyssarilla ollaan käyty yhä säännöllisesti, lähinnä Leevin takia koska sillä on taipumusta mennä alaselästä hiljalleen jumiin. Myös Nemolla on taipumusta mennä selästään jumiin joten piisonit käyvät yhdessä fysioterapiassa joka toinen kuukausi.
Leia sterilointiin maaliskuun alkupuolella ja se on ehdottomasti ollut yksi parhaista päätöksistä tänä vuonna. Tähystämällä tehtynä ei pitkää sairaslomaa tarvinnut pitää ja operaatiosta selvittiin kivuitta ja komplikaatioitta. Koko vuoteen ei ole ollut hoitopaikkaongelmia kun ei ole ollut juoksujakaan. Ainoana miinuksena Leian turkista on tullut hieman suuritöisempi sen pehmennettyä laadultansa. Onneksi turkin määrä on kuitenkin pysynyt samana, eikä vanhan turkin tilalle ole tullut mitään valtavaa pehkoa :)

Elokuussa meille muutti Nemo koira lauman jatkeeksi, ystäväni muuttaessa  vuodeksi ausseihin.
Alkuun Leevi oli jännittyneempi ja katseli Nemoa välillä pahalla silmällä, nopeasti ne kuitenkin taas ystävystyi ja piisoneista on tullut erottamattomat ystävykset. Leevi jakaa lempi nukkumispaikatkin Nemon kanssa ja kulkee lenkit kylki toisen kyljessä kiinni. Yhä useammin yllätän nuo jurot äijät nukkumassa vierekkäinkin, vaikka Leevi yleensä vierastaakin läheisyyttä muilta koirilta. Toisaalta Leevin puolelta on välillä myös pientä kyräilyä ilmassa, joten poikien keskenäistä elekieltä saa seurailla tarkkaan. Leevistä on vanhemmiten tullut herkempi puolustautumaan kokiessaan asemansa johtajakoirana yhtään uhatuksi.
Nemon kanssa ollaan tehty tokoa ja käyty rallytokon alkeet opiskelemassa. Mahtava harrastuskaveri! Ja mahtava tyyppi muutenkin. Nemosta on viidessä kuukaudessa tullut olennainen osa meidän porukkaa.

Entäs vuosi 2015?

Leia
- Tokoa! Koulutuksia, kursseja, teematunteja.. Paljon erilaisten häiriöiden harjoittelua. Vanhojen sääntöjen aikaan vielä useampi startti voittajaluokassa.

- Pelastuskoiratreeniryhmään pääseminen taas keväällä. Tottiksen viilailu valmiiksi. Erilaisia häiriöääniä ja ihmisiä treeneihin mukaan. Rakennusetsintää, jälkeä lisää. Paljon, paljon treeniä!

- Ulkoilukäytöksen vahvistamista ja uskon valamista koiruuden päähän ettei naapureiden koirat tule päälle enää kertaakaan, rauhallisen pihakäytöksen vahvistamista..

Leevi
- Jos vain pikkukoira pysyisi edelleen terveenä olisin ikionnellinen!

- Kenties Leevinkin kanssa innostuttaisiin vähän rallytokoilemaan?

Nemo
- Suunnataan helmikuussa rallytokon jatkokurssille, ja toivottavasti kisaamaankin mikäli tuo valtava ruuhka kisoihin alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja koepaikan saaminen on realistisempaa.. Epiksiin ainakin.

- Tammikuun alussa ensimmäiset yhteiset tokomöllit! Kenties Nemon pitkä kisatauko tulisi päätökseen tänä keväänä? Treenaillaan ainakin ja hiotaan yhteistyötä.

Ohjaaja
- opettelee suunnistusta ja päivittää juuri vanhaksi menneet ensiapukortit, yrittää kovasti opetella mm. sääolosuhteiden vaikutusta hajujen liikkumiseen rakennuksissa, raunioilla, metsässä..
- treenaa ahkerasti keskittyen muutamaan lajiin kerrallaan, opettelee sietämään jäätävää kisajännitystä, mutta ei ota treeneistä turhaa painetta vaan tarkoituksena on yhä pitää hauskaa kentällä eikä ottaa turhan vakavasti tätäkään harrastusta :)

Joulu

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukoira on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

 Koiralla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.

 Jälkeen koulun on odotus joulun,
kaikkein kauneinta maailmassa.

 Koiran mielessä joulu väikkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.

 

(Upponallen jouluruno muokattuna..)

Iloista, rauhallista, lämmintä, lumista ja koiramaista joulunaikaa meidän blogia seuraaville!
Toivottaa: Laura & Leia, Leevi ja Nemo

Tilataan lumisade

 

 Voi sitä riemua kun oli tässä jokin aika sitten muutama päivä lunta!

 

Synttäreitä ja umppareita

 

Pieni musta täyttää tänään 6 vuotta!! Kuono sen kun harmaantuu, mutta Leia on ikuinen pentu ja sellaisena niin mahtava tyyppi ja rakastettava otus. Samaan aikaan se on kun oikea käteni ja toisaalta taas oikea Hessu Hopo, joka naurattaa kaikkia ihmisiä ympärillään vaan olemassolollaan.

Leia on treenaillut viimeaikoina enimmikseen pelastusjuttuja. Ja tokoa siinä sivussa. Ollaan oltu viimeaikoina raunioilla aina perjantaisin. Ollaan viimeiset pari kertaa otettu Leialle umpipiiloja, eikä se niistä hämmentynyt ollenkaan vaan ilmaisi voimakkaasti hajun perusteella. Luulenpa että Leia osittain palkkautuu jo haukkumisesta, se on niin kauhen kivaa. Hyvällä haukulla se jaksaa ilmaista pitkän aikaa. Hyvin se on muutenkin tehnyt töitä raunioradalla.

Peko tottiksista ollaan pidetty vähän taukoa ja tehty enimmikseen sitten tokoa kun ollaan oltu kentällä. Tänään tehtiin sitten tottista ja kettistä. Leialle supervaikeat tikapuut meni tänään kun vettä vaan, meni ne alusta loppuun itsenäisesti, keskittyneesti ja iloisesti! Mahtava likka :)

Piisoneille kuuluu myös hyvää. Niiden kanssa ollaan naksuteltu pieniä tokojuttuja ja Nemon kanssa treenitty tokoliikkeitä pidemmälläkin kaavalla. Piisonit riehaantui molemmat viimeviikolla sataneesta ensilumesta, joka ikävä kyllä muuttuikin sitten rännäksi maahan asti päästyään...