Koiramaisia touhuiluja

MIKÄ tämä on? Ei koira ainakaan. Nauratti yhtenä päivänä bussissa kun lapsi totesi ettei tuosta koirasta tiedä kumpi on sen etupää ja kumpi takapää, mutta kuvan perusteella en ole itsekkään ihan varma asiasta.. :D

Tälläviikolla ajattelin etten edes mieti mitään tokoon liittyvää, vaan taukoillaan vaan. Ja seuraava koehan meillä piti olla vasta syyskuussa.. No ihan vahingossa ilmoitin sen toukokuun lopulle kokeeseen, eli 2 viikon päähän. 2 viikkoa aikaa keksiä miten tuo koira toimisi kuumuudesta huolimatta osaamisensa mukaisesti, opettaa sille kuppipalkkaus varmemmaksi ja kertailla paikallamakuuta ja jääviä. Niin ja toivoa ettei tuo tyttönen kehitä juoksuja sitä ennen.. Tajusin juuri että sillähän oli juoksu viimeksi toukokuun loppupuolella, mutta talvenkin juoksut oli niin myöhään että voi olla että niitä vielä odotellaan heinäkuulle. Tokoilut siis jatkuu heti ensiviikolla.

Tänään Leia oli esillä Helsingin koiranpäivässä, lähinnä kaverikoiria edustamassa :) Ehdittiin me käydä agilityäkin vähän tekemässä, tai no muutamia hyppyjä eri suunnista, takaakiertäen jne. ja putkea. Leia haahuili ensimmäisen kerran siinä nurmikkokentällä, lähti ainakin metrin päähän maata haistelemaan. No juu olihan siinä koiria illan mittaan käynyt ihan pirusti, ja varmasti myös nameja oli tippunut joltakin ja koiria pissinyt siihen jne. Ihan hyvin se kuitenkin teki, ei siinä mitään. Huomenna onkin sitten Leian ihan ekat agitreenit koskaan, ohjatut siis :D
Tokonäytöksen vieressä Leia kävi vähän kuumana, se oikeen heräsi ohjaajien ruutu-käskyistä :D Niin, ja mehän ei sitä vielä koskaan olla edes treenattu ;) Kiva ilta meillä oli koiramaisessa seurassa, ja nähtiin paljon tuttujakin samalla :)

Viimeviikolla jäi ihan Leevin treenit vähemmälle, tai en ainakaan niistä blogin puolella pulissut. Mä olen aina manannut niitä juoksuisten narttujen omistajia, jotka tietyntahtoen kuskaavat narttujaan niin koirapuistoissa, treenikentillä kun näyttelykehissäkin juoksuaikoina. Leevihän on aina ollut kova naisten perään, mätsäreissä se on monesti pilannut suorituksensa yrittämällä hirttäytyä hihnaansa kehässä kun juoksunarttuja on istuskellut kehänlaidalla. Juoksutytöt tuo on aina haistanut pitkälle ja silloin mikään muu ei ole sitä kiinnostanut, ja siitä onkin seurannut vaan hermojen menettämistä..

No mitä vielä, viimeviikolla oltiin Piattan kanssa molemmat unohdettu että Norilla on juoksu ja mulla urokoira. Treenaamaan oltiin lähdössä ja totuus muistui vasta kun oltiin jo lähdetty. Ajattelinpa sitten että kokeilenpa huvikseni miten Leevi toimisi juoksunartun lähellä ja miten lenkkeily sujuu, tai laitan sen sujumaan ;) Leevi itki kaihoisasti kun se katseli tolpassa Norin treenailuja. Mutta kun otin sen tokoilemaan, niin ei kiinnostanut juoksutyttö tipan tippaa! Leevi teki hommia sata lasissa, ja riehui lelun kanssa, sai jopa kuuluisan piisonihepulin :) Vitsit, että olin siitä ylpeä. Joko se alkaa pikkuhiljaa osata keskittyä juoksuisten narttujen läsnäollessa tai sitten sille on jotain jäänyt päähän treeneistä. Motivaatio sillä ainakin on kohdillaan, kun treenaaminen menee kaiken edelle! Huippupiski. Alla jokunen kuva tuolta pellolta, kesäfiiliksissä ollaan jo :D