31.8.2013

Elokuu paketissa

 


Blogi on hiljentynyt koko elokuuksi, mutta elävien kirjoissa ollaan jälleen kerran. Syksy on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin töiden ja harrastusten kanssa. Viimeaikoina on taas saanut monet kerrat muistaa miten tärkeää on osata nauttia hetkestä ja elämän pienistä asioista, eivätkä nämä nelijalkaisetkaan ystävät elä ikuisesti joten jokaisesta päivästä on osattava ottaa kaikki irti. Tähän kuukauteen on mahtunut paljon iloa, onnistumista, suunnitelmia, pettymyksiä ja suruakin. Alla muutama kuva viimeviikolta rauhallisilta iltalenkeiltä tuolla lähipelloilla. Aina ei muista että asustellaan keskellä kaupunkia kun pelloilla laiduntaa kymmennittäin lehmiä ja tuhansia hanhia, vastaan saattaa tulla hevosia ja tietenkin metsäneläimiä. Täältä en kyllä muuttaisi pois..

 


 Elokuu starttasi HSKH:n koko viikonlopun kestävällä agilityleirillä järvenpäässä. Kunnon helle tulikin koko viikonlopuksi, ja Leia pääsikin sitten uimalla viilentämään itseään ainakin kymmenen kertaa päivässä. Leevi oli mukana myös, vaikkei agility sen päiväjärjestykseen kuulunutkaan.Hyvin mahtui muuten viisi koiraa ja kolme naisihmistä samaan pikkuiseen mökkiin. Koirat tuli erinomaisesti juttuun, ei mitään kähinöitä.

Perjantai alkoi leirikisalla jossa mentiin Leian kanssa vähän omia ratoja, koira sinkoili ja kartturi sekoili - aika normimeininki siis. Lauantaina ja sunnuntaina oli molempina kahdet treenit. Kouluttajana meillä oli Janne Karstunen ja Jenna Caloander.

Molempina päivinä Janne ja Jenna oli tehneet kumpikin tosi kivat radat, joissa haastettakin oli ihan riittämiin.. Jannen kanssa hinkattiiin Leian keppejä myös siltä epävarmemmalta puolelta, ja saatiin vinkiksi treenata niitä niin että apuohjaaja kävelee toisella puolella keppejä ja se todella toimi hyvin. Niistoja hinkkailtiin molempien kanssa, ja valsseja, persjättöjä, sylkkäreitä.. Aika paljon ohjaustekniikkaa, mutta myös vauhdikkaampia pätkiä. Saatiin tosi hyviä neuvoja molemmilta ja niin kotiläksyä kun kannustavaakin palautetta tuleviin treeneihin mukaan. Sunnuntain aamutreeneistä saatiin videotakin, mutta laitan sen sitten myöhemmin kun se päätyy nettiin asti.


 17.päivä käytiin Leian kanssa suorittamassa BH-koe tuossa lähikentällä eli viilarilla. Meillä meinasi tyssätä koe alkumetreillä siihen kun tuomari aloitti puheensa "pk-koirilla on sitten ketjupannat kaulassa".. Minä olin lukenut pk-puolen säännöistä ettei nykyään katjupantapakko koske bh-koetta millään rodulla, tai sitten en vaan osaa lukea.. Luoksepäästävyydestä mainitsin asiasta tuomarille ja sain napakan kommentin että sitten et voi kilpailla ja sillä hyvä. Onneksi yksi järjestäjä sitten taikoi meille ketjun autostaan, joten päästiinkin osallistumaan - huh! Panta tosin oli niin iso että sinne olisi mahtunut toinenkin Leia, mutta kyllä se päällä pysyi vaikka roikkuikin aika alhaalla.

Leia aloitti paikallamakuulla, eli omistaja piinaavalla jännityksellä. Koiruus odotteli hyvin levollisen näköisenä kun tulin takaisin sen luokse toisen koirakon saatua suoritettua tottiksensa. Myöhemmin tuomari kertoi että se oli kesken makuun noussut seisomaan (!), mutta oli mennyt takaisin maahan. Tätähän en itse nähnyt kun seisoin selkä koiraan päin. Siitä huolimatta saatiin ihan hyvät arvostelut paikkiksesta.

Tottis meni ihan ok:sti, olisi se paremminkin voinut mennä. Henkilöryhmästä ei ottanut häiriötä yhtään, vaikkei oltu sitä ennätetty treenaamaan ollenkaan. Seuruu oli ihan hyvää, muttei yhtä intensiivistä kun treeneissä. Kaavio tuntui tuhottoman pitkältä ja paineistin Leiaa omalla jännittämiselläni. Liikkeestä istuminen sujui hyvin. Luoksetuloon tarvitsi kaksoiskäskyn (?!), mutta tuli hyvin eteen. Tuomari antoi kommenttia että ohjaaja jännittää vähän tuhan paljon ja nimenomaan allekirjoittanut sai omista virheistään palautetta. Koira suoritui testistä hyvin ja läpi päästiin siis.

Kaupunkiosuudella ei ollut mitään ihmeellistä, saatiin vain kehuja koiran käytöksestä. Leia kulki löysällä remmillä tiensivussa eikä reagoinut mitenkään fillareihin, koiriin, autoilijaan.. Nyt se on virallisesti ihan yhteiskuntakelpoinen elikko :-)

 
 Sitten ollaankin kisattu aksaa, aika monta starttia..vähän turhankin monta. Huomenna kisataan vielä kaksi ja sitten katsotaan ehditäänkö vielä ennen syysjuoksua enempää.

Nollaprosentti pyöreä nolla. Vitosia ja kymppejä sitäkin enemmän, ja jokunen hylly.. Kuvat on Pauliinan käsialaa parin viikon takaa (kiitos!:)) ja tämän päivän radat amyn videoimana: Eka rata ja toka rata. Rumia ratoja molemmat. Ekalla radalla tuli joku muistikatkos puomin jälkeen ja vein kepeille epävarmasti - leia paineistui eikä osannut. Loppu onkin sitten hyvä esimerkki siitä miksi koira kannattaisi aina päästää putkeen samasta suunnasta mistä sen tulisi tulla sieltä pois.. ;) Toisella radalla keppivirhe ja kontaktivirhe.. ihan oma vika, en nähnyt sen takaa osuiko jo kontaktiin ja vapautin sen, muuten olis ottanut sen. Huono, surkea ohjaaja. Aika oli tokalla radalla hyvä, -8 sek. ja oltaisiin päästy parempaankin jos olisin antanut sen irrota enkä saatellu joka esteelle.

Viime lauantaina Leia teki hienoja keppejä. Kuitenkin vitonen puomin ohituksesta (en ohjannut sitä sinne..) ja toiselta 10 kun olin niin paljon myöhässä vikalla kolmella esteellä joten Leia kielsi. Oltiin kuitenkin palkinnoilla molemmilla radoilla, koska nollia ei juuri noissa kisoissa jaeltu.
Sunnuntaina sitten yksi tosi hyvä rata joka hyllytettiin viimemetreillä ja Leia juoksi tokaan keppiväliin, ja yksi katasrrofirata kun Leia varasti joten olin koko radan ihan auttamattomasti myöhässä..







 

 Leevi on ollut nyt jo normaalimmalla liikunnalla viimeisimmät viikot eikä kipulääkkeitä ole tarvinnut syöttää. Paitsi eilen ensimmäisen kerran yli kuukauteen. Se rupesi kesken lenkin ontumaan etu- ja takajalkaa mutta illan lepo ja kipulääke sai sen taas ennalleen.. Toivotaan ettei vastaavia kipuiluja ja ontumisia ole tulossa enempää. Pikkukoira on nyt kyllä sairastellut tarpeeksi kuluneen kesän aikan.