31.3.2014

Pyöritään ympyrää

 

 

Tänään treenattiin ojangossa ulkokentillä (olis siihen aikaan päässyt hallillekin ja avainkin on, mutta kun ulkokentällä on vaan paljon kivempaa vaikkei siellä ole kun pari estettä). Nyt kun kenttiä ei ole vielä jaettu kummemmin, saatiin olla varsin leveästi.

Leevi pääsi pitkästä aikaa tekemään vähän agilityä, tai miksi sitä nyt haluaakaan sanoa. Se sai mennä vauvapuomia, rallatella putkiin ja tehdä ihan pienen takaakiertotreenin muutamalla pikkuisella hypyllä. Siinä oli ihan riittävästi, piisoni sai hepulin heti kättelyssä ja oli aivan liekeissä. Parin minuutin treeni sai koko koiran piristymään huomattavasti ja tuli itsekin niin hyvälle mielelle :)

Leian treenien päätteeksi olisi tehnyt mieli hakata päätään seinään. Meidän agittaamisesta nyt ei vaan tule yhtään mitään, tai siis kepeistä ei tule mitään. Iski pieni epätoivo miten voin olla niin surkea kouluttaja etten saa opetettua tuolla eläimelle niin yksinkertaista asiaa. Nyt taidetaan treenata jo neljättä vuotta ja on kokeiltu ties mitä kaikkia opetusmetodeja. Ei auta kun aloittaa alusta (taas). Nyt lupaan etten koskaan, ikinä enää kisaa tuon koiran kanssa tokoa ennen kun kepit on sen vahvin este agilityradalla. Taidan aloittaa tuon 2x2 opetuksen uudelleen, alusta ja edetä niin varmasti että jos nyt mennään metsään niin voin hyvillä mielin jättää koko lajin ja todeta ettei vaan onnistu. Viime treeneissä Leia teki tosi hienoja keppejä mutta sinkoili ennen vikaa väliä jatkamaan matkaa radalla, tälläkertaa sillä ei sitten ollut mitään imua kepeille ja se meni mihin väliin sattui ja tuli mistä sattui pois. Lopetin treenin siinä vaiheessa kun Leia ei vaan useasta yrityksestä huolimatta osannut, sillä ei ollut edes pyrkimystä tehdä niitä oikein.
Putkiin se sen sijaan irtoili täysiä melkein toisesta päästä kenttää lähetettynä ja ohjasin sitä tosi kaukaa, kontakteja tehtiin myös hyvällä menestyksellä, mutta se agilitystä.

Tokon puolelta toimii paikallamakuu, seuruut, luoksarin pysähdykset ja kaukot on menneet eteenpäin. Sen sijaan Leia aloitti tänään jonkun ihmeen himmailun metallin kanssa ja varasteli hyppynoudossa heti tilaisuuden tullen. Ei auta kun treenata, vaikka vuosia ollaankin yhdessä toimittu niin vaatii aina vähän panostamista etenkin alkukevät kun aktiivisemmin ruvetaan taas tekemään. Luultavasti ongelmat kepeillä liittyy ainakin siihen mun mielentilaan (no onnistuuko, osaako se, no ei) jota se peilaa vahvasti. Kun olen tyytyväinen koiraan niin se on oikea työmyyrä joka tekee kaiken uskomattomalla ilolla ja itsevarmuudella, ja sitten taas kun olen siihen pettynyt siitä tulee epävarma hetkessä eikä mitään edistymistä tapahdu.

9.3.2014

Päivä ilmapallona


Kyllä tää koiranomistajan arki osaa olla välillä olla hyvinkin yllätyksellistä. Viimeyön tähtihetkiä oli ne kun pieni musta oksensi matolle ja olin valmiuksissa lähtemään sen kanssa päivystykseen keskiyöllä jos tilanne sitä vaatii.. Moppailin lattioita ja torkuin sohvalla vuorotellen. Ja sunnuntai aamun ennätystäkin lähenee tuo  neljä aamulenkkiä ennen puoltapäivää.

Tuo rakas salamannopea musta eläin oli sitten illalla siepannut ison pussillisen koirannappuloita pöydältä ja syönyt tietenkin kaiken löytämänsä. Puunailin Leeviä sillä aikaa kaikessa rauhassa. Mahaan oli uponnut ehkä kilon verran tai enemmän, enkä edes huomannut heti vaan Leia sai vielä jälkkäriksi normaalin ilta-annoksen - 600g lihaa ja siihen kasvissoseet ja öljyt päälle. Enpä osannut ajatella, kun ei tuo ole koskaan mitään pöydältä vielä siepannut, niinpäniin.

Koira oli iltaruuan syötyään kun ilmapallo, sen jälkeen vasta huomasin mitä se oli syönyt. Onneksi se sai oksennettua useampaan otteeseen. Aamu juostiin sitten ulkona tunnin välein, eikä yhtään hukkareissua.. Ja koko päivän ollaan parin tunnin välein ulkoiltu rauhallisia lenkkejä.  Ja juu ei tuo sunnuntain ruuhkassa bussissa matkustaminen ilmaa täynnä olevan koiran kanssa ole ehkä kanssamatkustajia ilahduttavaa. Turvotus onneksi on laskenut hurjasti päivän aikana, mutta tänä iltana ei kyllä heru ruokaa neidille. Oma vika, ja taatusti viimeinen kun jätän pöydälle nappuloita noin ison kasan. Voi huokaus. Koira onneksi on ollut elämäänsä tyytyväinen tänäänkin, mutta mikäpä sen maailmaa mullistaisikaan, oli miten oli ja olo minkälainen vaan niin aina on NIIN kivaa.

6.3.2014

Sairastuvalta takaisin arkeen

 

Toivonmukaan maaliskuu ja kevät toisi vähän parempaa onnea myös terveyden osalta näille otuksille.
Ensimmäinen kuukausi vähään aikaan kun kännykkä ei soita aamuin illoin muistutusta jonkun otuksen lääkekuurista, tammikuussa lääkittiin rottia ja helmikuussa Leevi söi kuukauden antibioottikuurin.

Melkein alkoi epätoivo iskeä kun Leevin korvatulehdus ei tuntunut loppuvan millään. Ensimmäisen parin viikon antibioottikuurin jälkeen oli jatkettava vielä toinen samanlainen ja vaihdettiin vaan uusiin korvatippoihin. Ehdin jo diagnosoida sille kaikenlaista vakavampaakin, mutta onneksi lopulta lääkkeet alkoi purra ja reilu viikko sitten otetut näytteet oli täysin puhtaat!

Leia kävi viikko sitten steriloitavana Mevetissä. Pitkän miettimisen ja pohimisen jälkeen ajattelin sen olevan hyvä ratkaisu kohtutulehdusriskin välttämiseksi ja nyt ei tarvitse Leevinkään hoitoon laittamista stressata kahdesti vuodessa. Juoksuja ei kyllä tule ikävä ja eikä niihin liittyviä mielialan heittelyitä. Täytyy vain toivoa että muutokset olisi positiivisia, eikä leikkaus ainakaan vaikuttaisi neitikoiran luonteeseen tai varsinkaan terveyteen negatiivisesti.

Leia steriloitiin tähystyksessä, ja ulkoisesti nyt viikon jälkeen on havaittavissa vain muutama pieni haava vatsassa jotka nekin on jo rupeutuneet eli tuskin huomaa edes. Paraneminen on ollut todella nopeaa, ainostaan ensimmäisen illan koiruus oli vähän pyörällä päästään lääkkeistä ja nukutuksesta. Heti seuraavana aamuna Leia oli täysin entisellään ja täynnä virtaa. Ohjeeksi saatiin lepäillä ensimmäinen päivä ja liikkua suhteellisen rauhallisia remmilenkkejä viikko. Nyt on viikko kulunut (huh, onneksi!) ja pakko kyllä sanoa ettei viikko ilman treenejä + kunnon metsälenkkejä oikeen sovi tuolle otukselle.. Ensi viikon puolesta välistä tulee taas agilityt ja muut treenit mukaan kuvioihin, voidaan jatkaa ihan normaalia elämää :)

Joten kevät - täältä tullaan! Nyt ei jaksa enää sairastella kotona.. (Ei kiitos mitään takatalvea..jooko)