Kyllä tää koiranomistajan arki osaa olla välillä olla hyvinkin yllätyksellistä. Viimeyön tähtihetkiä oli ne kun pieni musta oksensi matolle ja olin valmiuksissa lähtemään sen kanssa päivystykseen keskiyöllä jos tilanne sitä vaatii.. Moppailin lattioita ja torkuin sohvalla vuorotellen. Ja sunnuntai aamun ennätystäkin lähenee tuo neljä aamulenkkiä ennen puoltapäivää.
Tuo rakas salamannopea musta eläin oli sitten illalla siepannut ison pussillisen koirannappuloita pöydältä ja syönyt tietenkin kaiken löytämänsä. Puunailin Leeviä sillä aikaa kaikessa rauhassa. Mahaan oli uponnut ehkä kilon verran tai enemmän, enkä edes huomannut heti vaan Leia sai vielä jälkkäriksi normaalin ilta-annoksen - 600g lihaa ja siihen kasvissoseet ja öljyt päälle. Enpä osannut ajatella, kun ei tuo ole koskaan mitään pöydältä vielä siepannut, niinpäniin.
Koira oli iltaruuan syötyään kun ilmapallo, sen jälkeen vasta huomasin mitä se oli syönyt. Onneksi se sai oksennettua useampaan otteeseen. Aamu juostiin sitten ulkona tunnin välein, eikä yhtään hukkareissua.. Ja koko päivän ollaan parin tunnin välein ulkoiltu rauhallisia lenkkejä. Ja juu ei tuo sunnuntain ruuhkassa bussissa matkustaminen ilmaa täynnä olevan koiran kanssa ole ehkä kanssamatkustajia ilahduttavaa. Turvotus onneksi on laskenut hurjasti päivän aikana, mutta tänä iltana ei kyllä heru ruokaa neidille. Oma vika, ja taatusti viimeinen kun jätän pöydälle nappuloita noin ison kasan. Voi huokaus. Koira onneksi on ollut elämäänsä tyytyväinen tänäänkin, mutta mikäpä sen maailmaa mullistaisikaan, oli miten oli ja olo minkälainen vaan niin aina on NIIN kivaa.
3 kommenttia:
Hui kamala, onneksi ei käyny pahemmin!
Pieni osa musta nauraa kun osaan niin kuvitella pienen mustan ilmeen ja muutenkin tapahtuneen - tää on niin tuttua (oksennutin pienimmäiseltä viikonloppuna pienen nyrkin kokosen pallon takiaisia ulos!), mutta tiedän myös, miten kovan huolen näiden seikkailut saa aikaiseksi... Onneksi ei käynyt pahemmin! Näiden kanssa ei jotenkin ikinä aika käy tylsäksi ;)
Niinpä, onneksi selvittiin säikähdyksellä! Leian kanssa tälläisiä tilanteita on onneksi ollut niin vähän, verrattuna tuohon pieneen valkoiseen joka on kyllä ehtinyt säikäyttää jo pahasti monet kerrat.. Juu tylsäksi ei käy arki koirien kanssa, aina sattuu ja tapahtuu. Onneksi sitä aikahyvin on oppinut ennakoimaan riskejä.
Lähetä kommentti