23.8.2014

Vilijonkka ja pienet valkoiset

 

 
 Nemolla tulee pian kaksi viikkoa täynnä stadilaisena ja osana meidän poppoota. Leevi on ottanut Nemon hyvin kaverikseen, vaikkakin sen mielestä on järkyttävää että öisin sängyn alle pyrkii toinenkin koira tai joku muukin haluaisi nukkua päivänokosia sohvan kulmassa. Onneksi matala murina ja pahalla silmällä katsominen saa jo Nemon nöyräksi niin ei tarvitse pelätä valtataisteluita. Nemolla ja Leevillä on paljon samanlaisia juttuja vaikka ovatkin aika erityyppisiä. Leian suuret eleet ja vilkas häntä saa Nemonkin totiseksi, eikä se lähde leikkimään. Kaikki siis tulee toimeen ja lauma toimii, mutta ne eivät vielä toimi tiiviinä laumana varsinaisesti.

Nemo on muuten tosi luottavainen ja sopeutunut mainiosti, mutta ihan yksin oleminen on sille selkeästi nyt vaikeaa. Ensi viikolla jatketaan harjoituksia, tavotteena kuitenkin on että Nemo oppisi odottamaan satunnaisesti myös ilman koiraseuraa.


 
 Viime lauantaina trimmeri lauloi, eikä vain Leian takamuksen verran vaan myös Nemon tukka lähti häntätupsua ja minimaalista pallopäätä lukuunottamatta. Nemo on selkeästi järsinyt tassujaan, koska turkki oli niissä niin onneton  - nyt kasvatellaan sitten uutta tilalle ja paljon parempana. Myös Nemon ruokavalio vaihtui raakaruokaan kokonaan, vähän epäilen ettei piisoni ole siitä pahoillaan :-)

 
Viime lauantaina vierähti ilta tällä kokoonpanolla. Näistä vaan neljä tosin asusti meillä viikonlopun, kun Leia sai portugeesivahvistusta laumaan.
 

 
Leia on kaahaillut taas koko viikon. Onneksi tällä viikolla on ollut kolmet ohjatut treenit niin ei ole voinut livistää treenaamisesta. Tottista, agilityä ja hakua ohjelmassa. Sekä viime- että tämän perjantain hakutreeneissä kaikki maalimiehet on ilmaistu hyvällä haukulla, mutta itse maalimiehelle irtoaminen ei tänään ollut yhtä sujuvaa kun yleensä. Pienellä ääniavulla lähti kyllä hyvin etsimään.
Agissa hinkkailtiin tiiviitä käännöksiä ja tehtiin suhtellisen lyhyitä ratoja muutama mitä sitten viilailtiin, Lei oli oikein taitava oppilas.

13.8.2014

Meitä on kolme

 
 Leia kävi tänään juoksemassa yhden mölliradan herttoniemessä ihan hetkellisenä päähänpistona. Toinen meno peruuntui ukkosen ja myrkyvaroituksien takia, mutta sehän ei ollut este päästä aksailemaan. Viimeisestä agistartista on ikuisuus aikaa, en todella osannut edes jännittää enää mikä on sinällään aika positiivista. Meidän meno sen sijaan oli samaa sarjaa kun alkeiskurssilla monta vuotta sitten. Ne tavalliset ongelmat, ohjaaja on tiellä, ei muista Ohjata vaan menee sellaisen epämääräisen huitomisen puolelle ja on liian hidas. Saatiin sellaista palautetta että mulla on nopea ja hyvä koira, mutta ohjaaja on takapuolensa kanssa sen tiellä etenkin valsseissa :D Siinä oli hyvin tiivistetty meidän ongelma, ja näkyi ulkopuoliselle muutamassa kymmenessä sekunnissa. Eli aika huonosti menee, mutta menköön. Ei ole ehkä meidän juttu tämä agissa kisaaminen, kun alkaa vaan masentaa oma surkeus ohjaajana. Onneksi ei ole pakko.

 

 Sen sijaan käytiin tokoilemassa möllien jälkeen, liikkeiden välejä ja kisamaisia kokonaisuuksia. Koska päivään sopien ei ollut rekvisiittaa mukana niin tehtiin kaukoja, jääviä, luoksareita ja seuruuta. Lei oli super, ihana tarmokas ja innokas pieni koira. Etenkin kaukot on tällähetkellä tosi hyvät. Mutta meidän pitäisi treenata nimenomaan ruutua ja tunnaria, muuten ei kokeisiin ole mitään asiaa..

Lei myös aloitti eilen pelastuspuolen tottiksen häiriökurssin, mikä kuulosti meille just sopivalta. Kaikki koirat treenasi samaan aikaan kentällä, tehtiin mm. pujottelua aivan tuntemattomien koirien kanssa, ryhmäpaikkista koirahäiriöillä, erilaisia häiriköityjä ryhmäseuruita jne. Leia ei ottanut häiriötä vaikka sen kanssa on viimeaikoina paljon treenattu ihan kahdestaan.


 

 Niin ja Nemo ♥ muutti meille maanantaina evakkoon, siksi aikaa kun omistajansa viettää välivuotta toisella puolella maailmaa, Australiassa. Sinne koiran ottaminen ei olisi ollut kovin mutkatonta. Allekirjoittaneelle tämä on hyvä tilaisuus oppia tuntemaan ja kouluttamaan "uutta" koiraa ja kokeilla millaista elämä on kolmen koiran kanssa. Kiitos vaan Nemon omistajalle luottamuksesta (tiedän että kyttäilet blogia sieltä kuitenkin) :) Nemosta on tarkoitus tänä aikana tehdä kaverikoira vanhainkotiin sekä kokeilla rallytokoa ja jatkaa vanhaa tokoharrastusta.

Tähän asti on mennyt tosi hyvin. Leevi ja Nemo on niin hyvät kaverukset ja Nemolla on pitkä pinna Leiankin kanssa. On sellainen fiilis ettei talossa ole yhtään vierasta koiraa, vaan meillä on nyt lauma. Ei vaan kaksikko, vaan lauma. Nemolle meidän arki on jo ennestään tuttua ja se on niin sopeutuvainen että tuntee jo pitkälti kaikki talon tavat.

Tänään treenasin möllien jälkeen myös Leevin ja Nemon kanssa tokoa. Nemolla on ihailtava työmoraali ollakseen puhdasverinen seurakoira, sille on siis tehty hyvät pohjatyöt vaikka sen kanssa ei juuri nyt olekaan kauhean aktiivisesti harrastettu. Tehtiin seuruuta, hyppyä ja paikallamakuuta. Hetken mielijohteesta kokeilin myös liikkeestä seisomista, mutta käsky oli väärä ja Nemo katsoi mua sen näköisenä että meillä oli selkeästi kielimuuri.. Päätin tarkastaa kotona mikä sen käskyn nimi oli, vaatii vielä hieman hiomista siis meidän kommunikointi mutta kaikki treenin alla olleet jutut Nemo suoritti täysillä, kovalla tarmolla ja iloisuudella. Tästä on hyvä jatkaa :)



 
Agilitykuvista ylhäällä kiitos Heidille! :)

4.8.2014

Tikapuita pitkin helteeseen

 
Viikonloppuna käytiin koirien kanssa uimassa ja Leia sai rallatella koirakaveriensa kanssa. Myös Leevi pääsi joutui uimaan. Uiminen ei ole sen suosikkipuuhaa ja tekniikka on vähän hakusessa..
 
 


Leian treenit on ollut edelleen helteiden takia ihan minimissä, tarkoittaen vaan lyhyitä tokotreenejä ja kettistä lähikentällä. Voiskohan nämä helteet jo pian olla ohi?

Leian kanssa kertailtiin tänä iltana ruutua ja meinasi omistajalta loppua huumorintaju. Kenties tauko tekisi hyvää tokosta ja voitaisiin jatkaa ensi viikolla paremmalla meiningillä. Melkein tulin ilmottaneeksi viimeviikkosen perusteella Lein voivoi-koitokseen loppukuulle, mutta turha haaveilla tällä menolla menevänsä nolattavaksi kokeeseen kun ei suju lähikentälläkään. *syvä huokaus*

Leia ei osannut istu-seiso vaihtoa sitten mitenkään vaikka kaukot on sen varmin liike. Ruutuun se juoksi ihan väärästä laidasta sisään ja tarjosi merkkiä mahdollisimman kaukana olevalle ruutukartiolle vaikka ei merkkiä olla treenattu aikoihin. Tunnaripalikkaa oli kiva järsiä ja mässyttää..

Kettis taas toimii paremmin. Leia teki kokonaiset tikkaat ilman että autoin sitä takajalkojen siirtelyssä ollenkaan. Vesiäinen on taas muistanut että sillä on takajalat ja järki on tullut sen häsläämisen tilalle. Keinu on tosi hyvä ja tynnyrisilta myös.

Leevikin on tehnyt pikkupätkiä tokoa. Into ja iloisuus on toki se ykkösjuttu, mutta joskus sitä malttia voisi ottaa kentälle mukaan...


                                  Kaikesta huolimatta ne on ihan maailman parhaat otukset ♥


2.8.2014

Elokuu







Kuvia iltalenkiltä. Elokuu on ehdottomasti yksi parhaista kuukausista vuodessa. Kesäillat ♥