30.12.2015

Vuosi 2015

 




 Vuosi alkaa lähentyä loppuaan ja on hyvä aika pysähtyä miettimään kulunutta vuotta ja miettiä millaisia odotuksia asettaa tulevalle vuodelle. Tämä vuosi on ollut yhtä vuoristorataa, paljon surua ja huolta - mutta vastaavasti paljon iloa ja hienoja hetkiä. Yksi tärkeä asia mitä opin tänä vuonna on ainakin se ettei elämää voi aina suunnitella, nurkan takaa voi aina tulla mitä tahansa.

Talven ja kevään aikana koirista kehittyi kelvollisia sairaalakoiria läheisen ollessa koko kevään osastolla. Niistä oli iloa niin potilaille kun hoitajillekin. Koiratreenit jäi olosuhteiden pakosta vähemmälle.  Leia kävi treenaamassa raunio- ja rakennusetsintää sekä myöhemmin keväällä myös hakua ja Nemon kanssa satunnaisesti tokoiltiin. Talvi ja kevät hurahti kovaa vauhtia ohi  kiireisten ja tiukkaan aikataulutettujen päivien takia.

Kesällä vietin pitkän loman ja vietin paljon aikaa koirien kanssa. Nemon kanssa käytiin ensimmäisessä tokokokeessa ja saatiin ALO1. Siitä innostuen käytiin myös ekassa avo-kokeessa naurattamassa tuomareita. Nemon piti muuttaa elokuussa, mutta tyyppi saikin jatkoaikaa vuodeksi omistajansa hankittua toisen viisumin  Nemo kävi myös rallytokokurssin. Siitä innostuessa käytiin kisaamassa  RTK1 koulutustunnukset Nemolle ja Leialle. Lenkkeiltiin valoisissa kesäöissä, nähtiin kavereita ja nautittiin elämästä. Taisteltiin punkkeja vastaan ja lopulta voitettiin bayvanticin ansiosta.
Nemo kävi eläinlääkärissä sekä tulehtuneiden punkinpuremien, että myöhemmin kesällä hännän hotspot ihottuman takia. Leian kanssa työstettiin arkikäytöstä. Elokuussa Leia joutui ensimmäisen kerran luopumaan turkistaan ja oli loppukesän täysin naku.

Syksyllä koitti muutto omaan asuntoon toiselle puolen Helsinkiä. Koiratreenit jäi muiden proektien takia valitettavan vähälle ja suunnitelma saada Leia rauniokoevalmiiksi oli pakko hylätä ainakin tältä vuodelta. Raunioita ja hakua treenailtiin maanantaisin. Innostuin itse juoksusta ja samalla koirien kunto kasvoi. Loppusyksystä Leevi ja Nemo rakastui Leiaan, joka aiheutti melkoisen paljon hankaluuksiaa arjessa. Syy löytyi lopulta Leevin kasvaimesta ja päädyttiin sen kastroimiseen. Koiravanhus säikäytti todella myös kun tällä viikolla löytyi pieni patti kainalosta, onneksi paljastui harmittomaksi rasvapatiksi.


Entäs tuleva vuosi 2016?
 
Toivoisin eniten että sekä koirat että itsekin pysyttäisiin terveinä se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Nemon kanssa olisi tarkoitus ehtiä kisaamaan rallytokoa ja tokoa kevään aikana ennen sen lähtöä kotiin. Bh-koe tehdään jos saadaan vihdoin koepaikka jostakin. Rallyssä olisin tyytyväinen avoimen koulutustunnukseen ja tokosta oikeus voittajaluokkaan olisi hieno homma!

Leevi jatkaa aktiivisena kaverikoirana mummojen piristämistä vanhainkodeissa ja toivon mukaan jaksaa vielä muutenkin porskutella menossa mukana virkeänä ja iloisena koiravaarina. Leian kanssa voisi panostaa ainakin tokoon ja kenties päästäisiin kisaamaankin pitkän tauon jälkeen. Suurin toive Leian kanssa olisi kuitenkin saada arkikäytös taas paremmalle mallille, viitaten lähinnä remmirähjäilyyn ja kasvattaa meidän välistä luottamusta lisää.

Hyvää, kaunista, rauhallista, iloista ja onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti uusi vuosi on taas täynnä uusia, mahtavia seikkailuita meille jokaiselle!