13.9.2014

Ihan metsässä

 

 

 Syyskuu on alkanut vauhdikkaasti, enkä ole muistanut blogiin raapustella mitään moneen viikkoon. (Vaikka kuinka lupasin Nemon omistajalle skarpata tässäkin asiassa..)

Nemon kanssa käytiin parin lauantain mittainen rallytokon alkeiskurssi alkaneen kuukauden aikana. Alkeiskurssin kävin joskus kuusi vuotta sitten Leevin kanssakin vähän verkkaisemmalla tahdilla, mutta en vaan itse siitä innostunut vaikka koiruus innostuikin. En vieläkään siitä mitään ykköslajia kaavaile, mutta kurssi oli hyvä väylä aloitella meidän yhteistyötä Nemon kanssa ja laji itsessään sellainen mitä voisi Leevinkin kanssa vielä treenailla. Tokoakin ollaan sen kanssa tehty. "Uuden" koiran kanssa kaikki on uutta ja hauskaa, on helppo iloita siitä että koiran motivaatio on niin hyvä ja opin joka päivä tuosta koirasta lisää uusia puolia. Hiljaa odottelen josko päästäisiin jonnekin epiksiin kokeilemaan ohjaajan sääntöjen osaamista, koira varmasti osaa kaikki alossa vaaditut jutut..

 
 Leian kanssa käytiin nyt elo-syyskuussa kuukauden mittainen pelastuspuolen tottiksen häiriökurssi. Yhdellä kerralla Leia puhahti kovasti rapisevalle ja leijuvalle kouluttajan sadeviitalle, sen sijaan moottorinmelu, huutavat/juoksevat ihmiset, kolisevat purkit ja erilaiset koirahäiriöt eivät herättäneet siinä minkäänlaista mielenkiintoa. Luulen että jätetään peko-tottiksen treenaamiset vähän vähemmälle loppuvuonna ja keskitytään tokoon. Kettisesteitä toki tehdään kun ne sattuu sopivasti tuossa lähikentällä ja raunioradalla olemaan.

Perjantain maastotreeneissä ollaan nyt oltu monta kertaa peräkkäin metsässä, lokakuussa tarkoituksena olla enemmän raunioilla. Eilisissä treeneissä oli jo täysin pimeää kun oli Leian vuoro, ja koiran pystyi paikantamaan vain pannassa olevasta vilkkuvalosta ja ilmaisusta. On ihana katsella miten se tykkää etsiä, tyyppi on niin täynnä intoa ja ilmaisukin on edennyt hyvää vauhtia.

Agilityä Leia pääsi viimeviikolla tekemään useamman treenin. Maanantaina itse olin pikaista kotivisiittiä lukuunottamatta melkein koko päivän töissä, mutta Leia pääsi Heidin mukaan paikkailemaan juoksuista Hilmaa treeneihin. Koska Leia ei ole koskaan ollut hoidossa, saatika treenannut muiden kanssa - jännitin mitenhän se mahtaa mennä. Tosi hyvin oli kuulemma mennyt, mitä nyt neiti oli yrittänyt vähän varastella lähdöissä mutta intoa ja vauhtia oli piisannut, ja korvat pysyneet silti menossa mukana. Omissa torstaitreeneissä oli viimeiset ohjatut ratatreenit ja Leian kanssa oli tosi kivaa radalla vaikka vähän mokailinkin oman ohjauksen kanssa. Talveksi en hakenut ryhmäpaikkaa tänä vuonna, mutta toivon mukaan saan vapaatreenikortin niin voidaan treenata itsekseen. Kepit nyt ainakin on saatava kuntoon ennen ensi vuotta.

 
Metsässä on kyllä just nyt niin mielettömän kaunista, eikä ole enää kuuma. Ollaan samoiltu metsissä ihan urakalla kolmikon kanssa. Ihania syyspäiviä muillekin blogiin eksyneille!