29.6.2013

Kesäillantokoa















Kaikkien kuvien © Pauliina Kontinen, kiitos :)

28.6.2013

Kesäheiloja ja hiekkarantoja


                                      Välillä väsyttää näiden kakaroiden vahtiminen.. T:Leevi

 
Leevin tehtävänä on viime viikkoina ollut näiden junioreiden (alle 6-vuotiaiden..) kaitseminen, rikkaruohojen harvennus pihoilta, sohvan lämmittäminen ja kaikkien koirien ruokakuppien huolellinen peseminen joka toisinaan vie hyvinkin kauan aikaa koska huolellinen täytyy olla..
 
Leevi on koiralauman pomo, ja nauttii siitä suuresti. Useimmiten pelkkä vihainen silmäys riittää pistämään juniorit ojennukseen tai ainakin kiertämään itse piisonin kaukaa. Riitaa se ei haasta koskaan, mutta on aina valmis järeämpiinkin toimiin jos alamaisilla on jotain epäselvyyksiä laumahierarkiassa. Onneksi hyvin pienillä kärhämillä ollaan selvitty vaikka hoitokoiria on ollut milloin minkäkin laisia.

 
Leian uusin kesäheila on tämän viikon meillä majaileva Sesse. Leia on selvästi onnellinen rotutoverista joka jaksaa samantapaisia (rajuja..ja vauhdikkaita..) leikkejä sen kanssa päivästä toiseen.
Ollaan käyty treenaamassa siellä sun täällä, samoiltu metsissä ja pelloilla, riehuttu koirarannassa muutamaankin otteeseen, nähty koirakavereita ja sen sellaista. Leia ja Sesse on niin mainio parivaljakko, että haikein mielin siitä luovun :) Kyllä laumassa pitäisi kolme koiraa olla.. Onneksi on näitä varajäseniä, mitä hengailee täällä kuitenkin suhteellisen usein.
 
Leia ja Sesse on opiskelleet tokojuttuja, kuten Leevikin. Voin kertoa että pieni valkoinen oli noista kaikkein nopein ruutuun juoksija! En olisi kyllä ikinä uskonut jos joku olisi minulle esim.5 vuotta sitten kertonut että Leevillä voi lähteä mopo käsistä tokokentällä! Minä kun löin päätäni seinään kun koiraa ei vaan aina jaksanut kiinnostaa.. No nyt kiinnostaa! Niin paljon että pikkukoira käy ihan kuumana kentällä :)
 
Muutama kuvanen Leista, Sessestä ja keskiviikon uinti/treenikaveri Odessa portugeesi.






 






 









21.6.2013

Paremmalta näyttää

 
 
Leevillä oli eilen kylpypäivä ja samalla lähti turkkia taas hitusen lisää.. Tälläkertaa onnettomat haituvat päästä, toivomuksena olisi saada vähän parempaa turkkia tilalle. Pikkutoipilas voi tällähetkellä mainiosti, tänään oli neljäs päivä ilman kipulääkettä ja Leevi pääsi jo mukaan ojankoon katselemaan menoa kentän laidalta käsin. Pikkukoira oli kovin näreissään kun kukaan ei treenannut sen kanssa mitään, se oli kokoajan valppaana että joko ollaan menossa aksailemaan. Hyvä merkki sekin, intoa olisi vaikka mihin. Nyt aletaan pikkuhiljaa pidentämään remmilenkkejä, muttei mitään pitkiä lenkkejä tai agilityä ole ohjelmassa vähään aikaan kuitenkaan.


Leia pääsi maanantaina herttoniemen rantaan kirmailemaan ja tiistaina suunnattiin rajasaareen. Kuten arvata saattaa niin taas oli nuoria uroksia Leian takapuolessa, muutama hankalampi tapaus karkasi jopa portilta toiselle puolelle saarta etsimään tuota neitiä - ei edes kerran, tai pari vaan sama koira ainakin kymmenesti. Eikä sekään ollut ainut. Vähän harmittaa välillä kun täällä helsingissä ei kauhean montaa paikkaa ole missä koiria saa uittaa, ne on pääasiassa tälläisiä koirapuistotyyyppisiä ratkaisuja.. Ja koska nuo urokset ei aina niin kovin hyvin ole omistajiensa hallinnassa, niin niitä saa sitten komennella pois ihan urakalla. Huoh.

Lomalla olen hylännyt entisen päivärytmin ja yrittänyt elää ilman mitään kiireitä ja tiukkaa aikataulua. Välillä on ihanaa vaan istahtaa pihalle koirien nukkuessa terassilla hyvän kirjan kanssa ja keskittyä vaan siihen hetkeen. En nyt ihan kotona kaikkia päiviä vietä, mutta jokatapauksessa paljon enemmän tulee kotona vaan oleiltua eikä koiraeläinten tarvitse olla keskenään sitä tavallista 9-10h päivässä. Tavaksi on myös muodostunut jokailtaiset tokotreenit hieman ennen puoltayötä.. :)

Maanantaina oli vikat ohjatut tokot. Leia teki tosi hienon paikallamakuun ja paikallaistumisen. Jälkimmäistä en ole sen kanssa pahemmin tehnytkään liikkeenä, mutta eilen kokeilin olla piilossa ja hyvinhän se istua tönötti silloinkin, pätevä likka. Lisäksi tehtiin omavalintaisia liikkeitä = kaukot, hyppy ja nouto. Leia koomaili kaukoissa, ei noussut ekalla istumaan! Leian vahvin liike, mikälie siihen iski ensin. Kun tehtiin uudestaan niin teki kyllä ihan hyvin. Olen nyt luopunut noista eteentuloista joka liikkeissä (noudon palautus, luoksari, hyppy..), mutta Leialla on vähän haastavaa tuo sivulletulon oikea ajoitus.. Noudossa se kulkee välillä takaperin monta metriä ennen minua, että varmasti pääsee hyvin sivulle.. ;) Yritin kokeilla siihen jotain takapalkkaviritystä, mutta se ei ollut kovin loistokas yritys.. Täytyy varioida tähän jotakin.Omissa treeneissä Leia on tehnyt hienoja ruututreenejä, metallinouto on vähän varmistunut ja ollaan tehty kokeenomaisempia treenejä.

Agilityyn ei sitten olekaan motivaatio oikein riittänyt, en vaan saa sitä intoa takaisin mitä keväällä oli. Koirilla olis kyllä intoa ja halua radalle, mutta toisen kanssa ei voi treenata eikä toisen kanssa ole asiaa kisaamaan. Ja minähän inhosin ennen kisaamista, nyt on vaikea saada mitään hyvää syytä lähteä ojankoon kun ei tarvitse viilailla mitään tiettyjä juttuja tulevia kisoja varten. Ja silti treenattavaa olisi vaikka kuinka.. Tänään tehtiin ohjatuissa jonkinlaista variaatiota sm-kisojen radasta. Otettiin radalle pörräämään "tuomareita" Leialle häiriöksi, puomilla se jännittyi hetkeksi kun siihen tulikin yksi treenikaveri ihan lähelle eli ilmeisesti otti siitäkin vähän häiriötä, jatkoi sitten kuitenkin nätisti matkaa mun kanssa eikä tehnyt mitään tyhmyyksiä. Kivaa oli neidin kanssa radalla muutenkin, mitä alkuun oli oma ohjaus taas niin jäljessä ja pielessä, mutta alkoihan se siitä taas sujumaan kun vähän hinkkailtiin ensin yksityiskohtia radasta..





 
Hyvää juhannusta kaikille! Meidän kööri pysyttelee kotona juhannuksen ajan, muutamia hoitokoiriakin tulossa tänne juhannuksen viettoon :)

16.6.2013

Koukussa tokoon

Minulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde tokoiluun. Helmikuussa vannoin etten enää koskaan harrasta tokoa, tai varsinkaan kisaa siinä. 6 viikon tokotauko tekikin kieltämättä hyvää ja huhtikuussa aloitettiin sitten ihan uudella innolla. Toukokuun alusta päästiin oman seuran tokokurssillekin, joka ikävä kyllä lähenee jo loppuaan.

Leia on treenannut tällä viikolla viidesti ja huomenna jatketaan. Torstaina ei treenattu, koska oli aksapäivä. Leia alkaa pitkästä aikaa näyttää koevalmiilta, mutta tietenkään nyt ei sitten ole kokeita kun jossain tosi kaukana tai ne on avoimia vain tietyille seuroille/roduille. BH-koettakin suunnittelin loppukesälle, mutta ei niitäkään näytä olevan inhimillisen matkan päässä. Plääh.

Tälläviikolla ollaan otettu koemaisempia treenejä, niin että satunnaisesti palkkaan sen jostakin liikkeestä. Tänään neiti teki kaikki avoimen liikkeet paitsi noudon - ja ihan superhyvin tekikin :)
Paikallamakuuta ollaan tehty nyt joka päivä, ja se todellakin sopii Leialle, nyt allekirjoittanut ei livistä näistä treeneistä tai tehty duuni alkaa hajoamaan.. Olen ottanut Leialle lisää valmistelukäskyjä ja se on auttanut sitä paljon. Olen aina ollut sitä mieltä että mitä vähemmän käskyjä sen parempi - mutta jos mulla on koira joka niistä hyötyy niin miksi ihmeessä en käyttäisi niitä?
Paikallamakuussa olen huomannut että Leiaa auttaa myös se että välillä vaan seison sen vieressä ja saatan silittää sitä kevyesti ja toisinaan olen mennyt vain parin metrin päähän ja lukenut esim.kirjaa pienen hetken. Leia lukee minua niin äärimmäisen tarkasti, että omalla oikeanlaisella mielentilalla saan paljon positiivista aikaan koirassakin. Lisäksi palkkaan Leiaa usein nappuloilla makuussa, koska sse ei kiihdy niistä niin paljon kun "paremmista palkkioista". Se on pysynyt rentona myös vieraiden koirien vieressä piilossa, mutta pelaan yhä varman päälle ja jos koiran mielentila ei ole sellainen mitä haluan niin helpotan treeniä jotta se voisi vain onnistua.

Viime viikonlopun agilitykisat oli katastrofi. Ekan radan keskeytin vähän yllätykseksi itsellenikin, koska koira vaan tuntui siltä ettei se yritä parastaan ja fiilis radalla oli molemmilla huono. Tokalla radalla minun stressi ja paha olo näkyi koirassa niin että se lähti huutamaan tuomarille ja raahasin sen rumasti pois radalta. Tuloksena vielä raastavampi fiilis, olin valmis kuoppaamaan koko typerän harrastuksen enkä halunnut edes katsoa Leiaan kotimatkalla. Tuntui siltä että se petti luottamukseni, koira jota pystyn kontrolloimaan kaikissa tilanteissa lähtikin sen alueen ulkopuolelle. Pelästyin todella paljon, ei minun koira hauku tuomarille! Eikä muuten haukukaan enää koskaan, se on varma.
Kisat on nyt tauolla jonkin aikaa agilityn suhteen.

Olen analysoinut tuota tuomarille haukkumista nyt viikon.. Leian kanssa ei koskaan kannattaisi lähteä kisaamaan "lennosta", eikä varsinkaan jos on itse hermostunut ja on sellainen fiilis että haluaisi olla jossain ihan muualla. Leevin vointi oli silloin päällimmäisenä mielessä, mietin että oliko sen taival tässä.. Juu kyllä, ylireagoin pikkukoiran sairastumisissa ihan täysin. Se on vaan niin järkyttävän rakas, ja olen kasvanut siihen niin kiinni. Leiaan tämä tarttui täysin, siksi se käyttäytyi hyvin oudosti.
Jatketaan kisaamista vasta aikaisintaan loppukesällä, on meillä treenattavaa muutenkin kunhan saan motivaation takaisin kunnolla...

Torstain treeneissä oli teemana irtoaminen, mikä ei ole meidän vahvuus. Leia on hyvin ohjaajassa kiinni oleva koira, se haluaisi mieluiten toimia lähellä ohjaajaa. Mutta mitä vielä, neiti irtosi tosi hyvin, ihan hämmästyin ja vauhtiakin oli vaikka kuinka! Kyllä nuo piskit välillä osaa yllättää, niin hyvässä kun pahassa..

14.6.2013

Missä se pieni valkoinen?

Julkisilla matkustaminen koirien kanssa pitkin pk-seutua ja toisinaan pitkin suomea on välillä äärimmäisen rasittavaa puuhaa kun kaikki koiriin liittyvä on usein niin keskellä "ei mitään". Olen kuitenkin oppinut pitämään suunnistamisesta uusiin paikkoihin ja siitä että ihmiset tulevat helposti juttelemaan koska onhan kaikilla jonkinlainen kokemus koirista, ainakin sen kaverinkaverin kaiman kautta tai sitten innostuvat muistelemaan omaa koiraansa. Siihen kaverikoiratouhutkin perustuu, koirat murtaa niitä väyliä ja avaa keskusteluja, herättävät muistoja..
Tänään viereeni pysäkillä istui nainen, jota en tunnistanut. Olin Leian kanssa matkalla treeneihin, ja hän kysyi heti että missä se pieni valkoinen koira on? Halusi kovin kuulla mitä tälle koiralle kuuluu ja kuunteli huolissaan kun kerroin sen olevan sairaslomalla ja kävin kaiken tapahtuneen läpi. On hauska huomata että minun koirat alkaa olla monelle jo tuttuja vain sen takia että matkustellaan samoilla busseilla. Koirat muuten oppivat hurjasti asioita vain bussissa matkustamalla.

Tosiaan, Leevi on viidettä päivää sairaslomalla tänään. Sunnuntai-aamuna oli suuntana kolmen startin agilitykisat ja koira oikein pihisi innosta jo nähdessään että pakkaan kisakamat reppuun mukaan. Häntä heiluen koiruus ravaili edessäni matkalla pysäkille, aurinko paistoi ja olin aika optimistisin mielin lähdössä radoille. Kunnes kun salama kirkkaalta taivaalta Leevi pysähtyi aivan yllättäen ja alkoi huutaa kivusta. Olin ensin varma että nyt se astui johonkin lasinsiruun, tai sitä puraisi joku otus tms., mutta ei. Ei meinannut antaa venytellä itseään, kääntymään ei suostunut edes namilla houkuteltuna ja tärisi. Oli aivan selvää että kisaamaan ei lähdetä, joten lähdettiin varovasti käppäilemään kotiinpäin. Leevi käveli varovasti pari metriä minun perässä.

Kotona tyyppi vetäytyi sängyn alle, kääntyessään huonosti se huusi kivusta ja oli todella surkean näköinen pieni eläin. Siispä lähdettiin taksilla Mevettiin päivystykseen. Eläinlääkäri tutki tuota otusta ja totesi sen olevan jonkinlainen akuutti kiputila niskassa, ja vertasi sitä ihmisillä esiintyvään noidan nuoleen joka voi myöskin olla hyvin kivulias. Taustalla voi olla lievä välilevytyrä, tai sitten ei.
Kipulääkkeitä pistettiin kahta erilaista, silti pikkuinen huudahti välillä kotona koska sattui. 2 viikkoa täyttä sairaslomaa, ei hyppimistä, pitkiä lenkkejä, treenejä, ei yhtään mitään.
Huoli pikkukoirasta oli kova, se oli niin kipeän oloinen.

Nyt näyttää jo paremmalta. Leevi on alkanut jo kapinoimaan tätä sairaslomailua vastaan, vaikka luulin että ihan helppo homma pitää sitä levossa.. Turhautunuthan se on, kun ei ole mitään tekemistä.
Sillä aikaa kun Leia on ollut treenikentillä, Leevi on mm. pissinyt sänkyyn, repinyt petauspatjan palasiksi, kaivanut kaapista tavaroita jne. Lisäksi se kiusaa rottia minkä ehtii, leikkii leluilla kotona (mitä??) ja haluaisi juosta kunnon hepulirallia pitkin kämppää.. Yritä sille sanoa että vielä olis edessä 1,5 viikkoa lisää joutilaana olemista ennen kun aloitetaan hiljalleen lisätä liikuntaa.

Sillä tuleeko leevistä vielä agilitykoira ei ole oikeastaan mitään merkitystä. On ilo katsella tuota koiraa nyt kun sillä ei ole enää kipuja ja pisti taas miettimään mikä oikeasti on tärkeää.
Kova palo sillä olisi jo agilitykentille, enkä sitä iloa meinaa siltä kokonaan viedä mutta haluan nyt antaa koiran parantua rauhassa ja ottaa mielummin varman päälle kun aiheuttaa sille vahingossa kipuja.

Tälläinen kesäloman aloitus oli meillä, toivotaan että kesä jatkuu paremmissa merkeissä.. :)

2.6.2013

Hyvällä fiiliksellä kesää kohti


Pakko sanoa että tykkään tuosta ylläolevasta koirasta vaan niin mielettömän paljon! Se on samaan aikaan koko maailmaa rakastava hulvaton pelle ja totisesti hommia suorittava työnarkomaani. Välillä niin lyön päätäni seinään tuon koiran kanssa ja kiroan sen alimpaan maanrakoon, mutta suurimmaksi osaksi tykkään siitä vaan niin mielettömän paljon ettei sitä sanat riitä kertomaan.

Viime agikisojen jälkeen ei näyttänyt kovin valoisalta meidän treeni- ja kisarintama. Luulen että Leian tahmeus ja keppivirheet johtui pitkälti siitä ettei se ole vielä tottunut monen startin kisaviikonloppuihin eri paikoissa ja pysty vielä keskittymään 100% vierailla kentillä.
Nyt viimeviikkoina sitten taas on treenit menneet vaan kertakaikkisen kivasti, Leialla on hyvä draivi päällä ja itsellekin tullut lisää luottamusta siihen että ehkä siitä tulee vielä jotakin. Tokossa ollaan hinkattu voittajaa avoimen rinnalla. Ruutukin alkaa olla hyvällä mallilla, treenilistalla olisi vielä metallinouto kun Leia on yllättäen alkanut himmailemaan sen kanssa ja tunnari. Omaa tunnarikapulaa etsii tosi taitavasti nenää käyttäen kun olen sitä piilotellut metsään ja nurmikon alle, mutta täytyisi päästä lisäilemään nyt vieraita kapuloita mukaan. Muuten näyttäisi toimivan ja Leia on tosiaan tehnyt töitä ihan satasella. Ja ollaan käyty nyt tälläkin viikolla viitenä päivänä tokoilemassa, ja luonnollisesti koirakin edistyy kun asioita saa harjoiteltua sopivissa pätkissä usein, ja pääsee aina hitusen vaikeuttamaan treenejä.

Ohjatuissa agitreeneissä meillä on ollut kahtena torstaina Korhosen Maiju kouluttamassa, ja ollaan saatu vähän uusia juttuja treenattavaksi ja erilaisia ratoja. Ollaan hinkattu backlappia, niistoja, niistosokkareita, sylkkäreitä, pimeitä putkikulmia ja leijeröintiä. Leia on pysynyt tosi kauniisti lähdöissä ja ollaankin omatoimitreeneissä niitä vahvisteltu niin että olen hypellyt pitkin kenttää hullun lailla ja palkkaillut kun neidin takapuoli on pysynyt paikallaan vaikka kiusaus lähteä mukaan ohjaajan rallatteluihin onkin suuri. Leia on tehnyt muutenkin kivasti ratoja, ohjaaja on vaan saanut harjoitella sitä omaa liikumistaan radalla. Toisinaan on vaan niin hemmetin vaikeaa ajoittaa oma liikkuminen oikein ja osata hahmottaa koirankin kanssa ne omat askeleet ja rintamasuunta.. Mutta se tässä lajissa onkin hauskaa kun aina on opeteltavaa lisää, ja aina löytyy tusina uusia ohjaustekniikoita mitä ei ole tullut ajatelleeksinkaan. Yllätyksenä Leevikin pääsi viime torstaina treenattavaksi ja piisoni oli niin onnellinen päästessään radalle. Se meni yllättävän lujaa ja vain haukkui mennessään, ohjautui nätisti mutta teki vähän turhan pitkiä kaarteita johtuen ihan allekirjoittaneen ohjauksesta.

Ensi viikolla taas kisataan sitten molempien kanssa. Toivon että Leia tekee yhtä itsenäisiä keppejä mitä se on tehnyt viime aikoina kentällä, sillä alkaa jo tekniikka pysyä vauhdissa mukana. Käytiin me yhdet hyvänmielen epiksetkin tässä viikko taaksepäin, viimeisessä tehiscupin osarissa. Leia sijoittui mölliradalla toiseksi nollalla, ajalla -17 sek ja Leevi ulkopuolisena mölliradalla, nolla ja -13 sek :)