Tavoitettuja ja tavoittelemattomia asioita

 
  
Viimeisiä viedään, yksi päivä vuotta 2012 enää jäljellä. Ja koska maailmanloppu ei tullutkaan ja uusi kalenteri on jo kovaa vauhtia täyttymässä, on seuraavalle vuodelle kasapäin suunnitelmia.

(Leevin tavoitteena 2012..virallisten agikisojen korkkaaminen, möllejä paljon, ryhmäpaikka..silmätarkki..mejätreenit..vetskukehät.)

Leevin vuosi sisälsi keväällä paljon möllikisoja agilityn saralla ja nollia tuli sen verran tiiviisti että päätin uskaltautua virallisillekin radoille loppukesästä.
Startteja tuli ainakin kymmenkunta, niistä kaksi nollaa, muutama hylly ja loput vitosia/kymppejä.
Ryhmäpaikkaa en sitten tullut hakeneeksi, vaan ollaan treenattu itsekseen ja tarvittaessa Leevi on paikkaillut Leiaa ohjatuissa treeneissä ja toiminut varakoirana muillekin.
Hyvässä kunnossa se on pysynyt, ja nyt on otettu ohjelmistoon myös säännölliset fyssarikäynnit muun lihashuollon tueksi.
Mejämetsällä käytiin tänä vuonna vähän useammin ja koira nautti siitä yhtä kovasti kun aina ennenkin. Terveyspuolelta Leevi myös silmäpeilattiin ja puhtaat paperit sieltä saikin mukaansa.

 

(Leian tavoitteena 2012..Toko: AVO1, agi:mölleihin,varmat kepit + keinu, FI MVA, lonkkakuvaus/silmötarkki, Luonnetesti)

 

Leian yksi tavoite oli saavuttaa valionarvo suomesta, ja se saavutettiin lopulta Turun KV-näyttelyssä lokakuussa. Se tiesi kymmenen näyttelyreissua, 7x ERI, 2xEH ja 1xH.

 

Tokossa kisattiin kaksi kisaa, molemmista AVO3 epäonnistuneiden paikkisten seurauksena. Leia kuitenkin sai kisakokemusta ja toimi treeneissä hyvin. Koko kevät ja kesä treenattiin myös ohjatussa avo-ryhmässä ja saatiin tehtyä enemmän koemaisia treenejä. Voittajan liikkeitä treenattiin etenevissä määrin.

 

Agilityssä korkattiin möllit syksyllä, harmittavasti hyllyllä koska Leia jostain syystä oli päättänyt että tänään ei mennä pussiin, ei sitten mitenkään. Muuten Leia on mennyt kivasti eteenpäin ja ollaan treenattu aktiivisesti pitkin vuotta, sekä itse että ohjatusti. Keinu on kunnossa, ja kepit pientä hiomista vailla vielä, vaikka ne hyvällä mallilla onkin..

 

Terveyspuolelta Leia sairasti kesällä kennelyskän mikä toi mukanaan monen  viikon tauon kaikesta treenaamisesta. Muuten neiti on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa. Loppuvuodesta kuvattiin Leian lonkat uudestaan ja keväällä tarkastettiin silmät.

Luonnetestiin pääseminen tarkoitti lukuisia kyselyitä sähköpostitse ja puhelimitse, mutta lopulta onnistuttiin. Leian testi oli kovasti Leian näköinen, oli erittäin mielenkiintoista kuulla etten ole tuota koiraa ihan väärin tulkinnut vaan se oli pitkälti sellainen kun ajattelinkin myös tuomareidenkin mielestä.

 

Mejää treenattiin myös kevät-syyskausi, kesällä koiruus sai uida sydämmensä kyllyydestä ja koirakavereiden kanssa käytiin riekkumassa säännöllisesti. Laumassa on seikkaillut pitkin vuotta jos jonkinlaista nelijalkaista "vierailevaa tähteä" lomailemassa.

 

 

Entäs sitten vuosi 2013?

 

Leevi

 

- Hyvä fyysinen kunto ja terveys etusijalla, säännölliset fyssarikäynnit edelleen tukemassa lihashuoltoa.

- Viimeinen nolla ykkösistä ja kakkosissa kisaamista

- Veteraanikehässä pyörähtäminen, ainakin kerran

- Mejän säännöllinen treenaaminen keväästä syksyyn

 

Leia

- Tokossa vihdoinkin se AVO1, ja VOI-liikkeet koevalmiiksi. Mahdollisimman moniin epiksiin palkkailemaan paikallamakuusta ja koemaisia treenejä.
- Agissa starttaaminen ykkösissä, ja ensimmäinen nollatulos!

Ensi vuodelle on paljon suunnitelmia, kaikkea en viitsi blogiin vielä raapustaakkaan. Tavoitteet kuitenkin sellaiset mitkä pitäisi olla helposti saavutettavissa, kaikki muut toteutuneet suunnitelmat on vaan ekstraa sitten.
 Palataan ensi vuonna taas blogin äärelle, rauhallista uuden vuoden aattoa kaikille :)

Vuoden viimeiset

Kisat.. Tässä videotodistetta että oltiin piisonin kanssa tänään kisaamassa. Tuloksilla ei tänään oikein juhlittu, ekalta radalta vitonen ja toiselta hylly.
Eka rata oli vielä ihan kiva, mitä nyt videolta pistää silmään miten paljon oma ohjaus hidastaa koiraa, kepit ehkä pahimpana. Koira osaa kyllä kepit kaukaakin ohjattuna, mutta minäpä sohin siinä miten sattuu ja olen koiran tiellä. Nolla se olisi kaikesta huolimatta ollut ilman tuota Leevin ihme pyörähdystä ennen putkea. Ja huom. se oli se radan helpoin kohta ;)

Toka rata oli ihme säätöä, siinä ei enää paljonkaan mitään hyvää löytynyt. Alku oli hyvin saman näköinen kun edellisellä radalla, mutta sillä erotuksella että putkesta PITI mennä ohi, vaan Leevipä sinkosi sinne onnessaan uudestaan (ja kröhöm, omalla löysällä ohjauksellahan ei ollut siihen vaikutusta..). Kepeillä taisin taas olla piskin tiellä, joten jouduin lähettämään uudestaan.

Kiitos Saralle videoinnista! Videolta taitaa parhaiten oppia omat mokansa. Ensi viikonloppuna sitten JUOSTAAN pienen valkoisen kanssa kolme starttia, ja tälläkertaa kyllä ohjaajakin saa vähän luottaa koiraansa eikä jarrutella sitä joka käänteessä. Nih.

Leia tallikoirana

 

 

 

Käytiin tänään  lenkkeilemässä Pauliinan ja Nisse-vuonon kanssa aivan ihanassa talvisäässä. Leia sai juoksennella muutaman tunnin pelloilla ja metsän laidassa. Uskoman teräshermo tuo poni, Leia juoksi muutamaankin otteeseen Nisseä päin ja sen vatsan alta ja jalkojen välistä.. Nisse vaan katseli koiraa korvat höröllään Leian touhuja eikä välittänyt mitään tuosta suheltajasta :)

Tyttö, sinä olet tähti

Toivoisin että ihmiset pysähtyisivät edes jouluna miettimään mikä oikeasti on tärkeää. Näin joulunalla mieleni tekee kiertää kaikki ostoskeskukset kaukaa, liikenneruuhkien seassa vain toivon etten olisi siellä ollenkaan, välillä haluaisin kömpiä talviunille ja sulkea silmäni kaikelta ihmisten jouluhömpötykseltä. Minne kaikilla on kiire, miksi kaikki stressaavat hullun lailla yhtä päivää, miksi siitä on tehty niin teollinen ja kaupallinen juhla, oi miksi? Tänä vuonna olen ensimmäisen kerran vuosiin vapaalla, koko työpaikka on kiinni eli ei ole edes mahdollista että joku hälyyttäisi minut töiden pariin. Eläimet ei stressaa joulua, ne elää tässä ja nyt. Niin pitäisikin, minne ihmisillä oikeastaan on jouluna kiire? Ajankulua kun ei voi pysäyttää.

Me käytiin Leian kanssa tällä viikolla vuoden viimeiset kaverikoirahommat tekemässä. Sitä määrää iloa mitä tälläinen karvakorva voi ihmiselle tuoda, ei määritelläkään minkäänlaisessa mittayksikössä. Vanhoja joululauluklassikoita, piparkakkuja, glögiä, puheensorinaa, kiireettömyyttä ja koirakavereita. Siitä on oikea joulu tehty, läsnäolosta ja kiireettömyydestä.

Vaikka toisinaan hakkaankin päätäni seinään näiden elukoideni kanssa, ja harmittelen blogissakin epäonnitumisia ja jaan niitä tylsiä epätoivon hetkiä, niin näistä on niin uskomattoman paljon iloa. Siinä missä Leia ilahduttaa yksinäisiä vanhuksia laitoksissa tai piristää lapsia, se tuo iloa minulle ihan vuoden jokaisena päivänä, ja jokaisena tuntina.

Leia teki tänään vuoden kolmanneksi viimeiset agility- treenit ja teki niin hyvällä fiiliksellä hommia! Se on vuoden aikana saanut paljon lisää vauhtia, ohjaaja saakin pinkoa radalla itsekin aika kovaa vauhtia pysyäkseen mukana ;) Paljon on Leia oppinut uusia juttuja, ja sen ohjaaminen alkaa sujua joka kerta paremmin. Keppejä tehtiin tänään osana rataa, verkoilla toki, mutta Leia meni ihan tosi hienosti. Se hakee kepit hyvin ja pääsee ne kovaa vauhtia pinkoen. Ensi vuodelle meillä on paljon treenattavaa, mutta ei se mitään kun treenikaveri on niin innokas ja iloinen - sen kanssa treenaaminen on hauskaa :)

Tuo koira on mitä parhain, molemmat ovat. Nauttikaa koirienne läsnäolosta ja pysähtykää välillä miettimään niitä pieniä onnistumisia ja iloja - niiden epäonnistumisten sijaan. Iloista ja rauhallista joulua kaikille! Toivottavasti ensi vuodesta tulee kaikkiaan hieno ja ikimuistettava, tehdään siitä sellainen. Kiitos vuodesta kaikille meidän treenikavereille ja muille koiratutuille, jotka jaksavat aina kannustaa eteenpäin ja joille voi jakaa kaikki huolet ja murheet mitä eivät koirattomat ihmiset yleensä ymmärrä ollenkaan.

Yhtä sun toista

Kuvissa meidän lauman uusimman jäsenet, 9 viikkoiset rottalapset Stara & Diili. Lisäksi neidit toimittavat ympäri vuorokauden livelähetystä Leeville, joka jaksaa seurailla siimahäntien toisnaan huimiakin akrobaattisia taidonnäytteitä.

Vielä en uskalla suunnitella ensi vuoden suunnitelmia blogiin saakka, kun vielä on vuotta jäljellä.. pari viikkoa. Ensi vuoden suurin hankita on kuitenkin päätetty, tarvitsen oman auton! On se hienoa kun on lämmitetty, hieno sisähalli ja sinne avain että treenaamisenhan pitäisi olla niin helppoa kun se vaan voi olla.. Mutta tällä lumimäärällä saan kulumaan tuohon matkaan helpostikin 2 tuntia yhteen suuntaan. Koska miksipä koirahallille meneviä teitä aurattaisiin, etenkään kun yksi niistä on autotie ja tähän aikaan vuodesta kävelijät saavat tyytyä kahlaamaan ojassa tien vieressä. Alan olla niin kyllästynyt matkustamaan tuota väliä useamman kerran viikossa. Kuinka helppoa olisi lastata koirat autoon ja hurauttaa alle vartissa hallille, käytännössä treeneihin voisi mennä tällöin vain pari tuntia illassa! Torstaina ei ehditty treeneihin, ei ollut bussiliikenne meidän puolella. (Jotenkin huvittavaa että suomessa kun on puolet vuodesta talvi, niin se yllättää liikenteen täysin ja kaikki on sekaisin.) Tänään oli se kauan odotettu kisaharkka, eikä päästy perille tälläkään kertaa. Tässä tuntee olonsa suorastaan tyhmäksi ja ennen kaikkea laiskaksi.. Turhauttaa.

Leian vastaehdollistaminen hiihtäjiin pistettiin tänään kunnolla käyntiin. 2,5 tunnin aamulenkillä tavattiin yli 100 hiihtäjää eli saatiin sopivasti toistoja. Leia alkoi jo hiihtäjän bongattuaan tarjota katsekontaktia, josta palkkailin. Kaikkein hankalinta on vaan pysyä itse rauhallisena, vaikka sieltä tulisi tusina aggressiivisia suksien ulkoiluttajia takaa ja saat hypätä ojaan väistääksesi. En vaan ymmärrä mikä siinä on niin haastavaa vaikka viheltää tai vihjaista että pois alta.. Tuntuu että ihmisiltä katoaa suksien päällä viimeisetkin ajatuksen rippeet, tai sitten suomessa hiihto on niin yleistä patoutuneiden aggressioiden takia.. Meinasin tänään jäädä neljän hiihtäjän alle, ensimmäisen kilometrin aikana. Ensimmäinen huusi mennessään kirosanojen saattelemana "..katsoisit vähän taaksesi, niin et jäisi alle", seuraava raivosi siitä kuinka koiria ei tartteisi liikkua siellä ollenkaan ja kolmas suhaisi sauvallaan protestiksi ihan milliä vaille koiria tassulle. Että olipas rentouttava lenkki taasen, oikea onni asua hyvien ulkoilumaastojen keskellä..

Ollaan me sentään jotakin tehtykin. Leevi kävi viimeviikolla fyssarilla ja koiruus syynättiin taas läpikotaisin. Piisoni oli taas aavistuksen takaa jumissa, mutta saatiin hyvin samalla kertaa auki. Helmikuussa mennään taas, ja Leia pääsee tuolloin myös käsittelyyn. Perjantaina Leian lonkat kuvattiin uudestaan, edellisestä arviosta olikin pari vuotta mennyt. Arvio oli nyt myös eläinlääkärin mukaan C, eikä kuvia tälläkertaa lähetetä uudestaan kennelliittoon. Oli hyödyllistä nähdä kuvat kokeneen ortopedin näyttämänä ja ihan hyvältähän ne näyttikin.

Viime viikonloppu vietettiin tehokkaasti messarissa Leian kanssa, esiteltiin kaverikoiria hyötykoirien ständillä molempina päivinä, ja ehdittiin me portugeesikehän laitamillakin keikkumaan. Menestystähän geeseille tulikin ihan BIS-kehässä asti, lauantaina 1. ja sunnuntaina 4. sijan verran! Leia otti ihailtavan rennosti messuhulinan, se makoili selällään ständillä ja pussaili ihmisiä :)
Siinä missä joskus ennen messari saattoi aiheuttaa kipinän ilmoittaa koiraa näyttelyyn, niin tälläkertaa se toi huojentuneen fiiliksen siitä että meidän näyttelyt on nyt juostu. Joidenkin rotujen kohdalla koko näyttelyhömpötys on mennyt niin yli ettei tosikaan. Niin paljon mielummin kirmailen viikonloput koirien kanssa muiden harrastusten parissa ja iloitsemalla niiden oppimisesta eri lajien saralla :)

Saran kanssa käytiin tokoilemassa tällä viikolla myös ja tehtiin Leian kanssa hyvä treeni, sisältäen melkein kaikki avoimen liikkeet. On se vaan ihana pikku tokoeläin :)

Ensi viikosta toivonmukaan tulee aktiivisempi, ja mehän raahaudutaan treeneihin oli mikä oli. Tämä vuosi on myös historiallinen siitä että todellakin olen vapaalla kaikki joulun pyhät, eli 5 päivän loma on ihan nurkan takana!

lunta tulvillaan..

Lunta tässä vähän odoteltiinkin (ehkä vähän vähemmänkin olisi riittänyt..) ja nyt on jo yli viikon verran ollut ihanan talvista ja lumista. Allekirjottaneen lisäksi koirat on lumesta ihan innoissaan, etenkin pieni valkoinen piristyy vuosi toisensa perään aina talven tullessa. Yksi iso miinus on kuitenkin se että lumen tulon takia meidän matka treenihallille vaikeutuu huomattavasti, ihan kun se ei muutenkin olisi tarpeeksi haasteellista.. Haasteita tuo myös aurattujen kenttien löytäminen tokoilua ajatellen.

Joulukuu tuli vauhdilla. En ole varsinaisesti mikään suuri joulun ystävä, mutta joulukuu tuo aina mukanaan tiettyjä traditioita koirienkin kanssa. Viikko sitten maanantaina seistiin taas senaatintorilla kaverikoiraporukan kanssa lemmikkien joulusiunauksessa, se on jotenkin sympaattinen tapahtuma jossa on ihan omanlaisensa tunnelma. Tänä viikonloppuna on myös messarin voittajanäyttelyt, josta on vuosien saatossa tullut perinne - sinne on päästävä joko koiran kanssa tai ilman, ihan jo sen takia että siellä tapaa melkein kaikki vanhat koiratutut ympäri suomea.

Leian kanssa ollaan pitkästä aikaa harrasteltu sisällä etenevissä määrin "olkkaritokoiluita" sopivia kenttiä etsiskellessä. Teemana on olleet viime viikkoina erityisesti merkki, ohjattu nouto ja tunnari. Avoimen luokan liikkeitä ei jaksa hinkata millään, niin treenataan sitten voittajaa. Sain neidille viikon päähän paikan epiksistä, jossa pääsen kisatilanteessa palkkaamaan sitä kesken paikallamakuun - ollaan niin tarvittu tuollaista treeniä!

Leevin kanssa ollaan vaan naksuteltu vähän sitä sun tätä, ihan noin aktivoinniksi kun piisoni on niin pätevä tarjoamaan kaikenlaista :) Herra oli viikko taaksepäin ekalla kaverikoiravierailullaan, ja suoriutui siitä hienosti. Leevi ei ole niin innokas ja pyri ihmisen luokse samalla kun Leia, mutta makoili tyytyväisenä mummojen sylissä antamassa tassuterapiaa koirien ystäville ja suhtautui kaikkeen tyypilliseen tapaansa rauhallisesti.

Tävään käytiin piisonin kanssa kisaamassa kaksi starttia ojangossa Koivykylän järkkäämissä kisoissa. Ekalla radalla oli kepit taas heti radan alussa, ja eihän piisoni niitä sitten osannut. Pari kertaa jouduin sen lähettämään uudestaan, joten siitä otettiin virhepisteiden lisäksi yliaikaa.
Toinen rata meni paremmin, se olikin oikea juoksurata - sai pistellä menemään suoraaan. Muutama hankalampi putkikulma alussa, mitä ei olla varmaan koskaan treenattu mutta nehän toimi hyvin. Tältä radalta saatiin toinen LUVA, aika muistaakseni -5 sek. Nyt sitten sen vikan nollan metsästykseen.. Uuden vuoden kynnyksellä olisi tarkoitus kisailla seuraavaksi. katsotaan miten sitten käy.

Illalla palasin takaisin hallille kisaamaan, tällä kertaa mukana oli Leevin lisäksi Leia. Olen odottanut viime kesästä saakka että saisin Leian jonnekin mölleihin, että päästäisiin treenaamaan kisatilannetta ilman keppejä ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus.
Ohjelmassa oli siis kaksi starttia möllliradalla. Rata itsessään oli aika vaikea, ottaen huomioon että se tosiaan oli möllirata.. Nollia tuli ihan muutama yhteensä.
"Agilityura" ei alkanut kovin lupaavasti, tai no pussille asti.. En saanut sitä kahden startin aikana kertaakaan sinne, en kertaakaan. Toivoin että se olisi edes yhden onnistuneen pussin lopulta tehnyt niin olisin saanut palkattua, mutta ei ollut mitään mitä palkata.
Tosi ihmeellistä sikäli että Leialla ei koskaan ole pussin kanssa ollut mitään ongelmia eikä sillä muutenkaan ole tapana kieltää esteitä. Oliskohan kyse taas niistä mystisistä ongelmista jotka näkyy vaan siellä kisanauhojen sisäpuolella? Jokatapauksessa pussi tulee treenilistalle heti ensi viikolla.

Harvoin hyllyt oikeasti harmittaa etenkään epiksissä, mutta nyt kyllä ketuttaa.. Säälittävää että lukuisista yrityksistä huolimatta koira kieltäytyy kerta toisensa jälkeen samalla esteellä ilman mitään fiksua syytä.. Huoh. Muuten Leia oli nopea ja innokas, irtosikin ihan eri tavalla esteille mitä treeneissä ja siis oikein positiivisessa mielessä. Maksihypyt (+ muuri ja pituus) ei tuottanut mitään ongelmaa. Kontaktit teki hyvin ja pysyi nätisti lähdössä, jotain positiivista sentään.