31.12.2012

Tavoitettuja ja tavoittelemattomia asioita


 
  
Viimeisiä viedään, yksi päivä vuotta 2012 enää jäljellä. Ja koska maailmanloppu ei tullutkaan ja uusi kalenteri on jo kovaa vauhtia täyttymässä, on seuraavalle vuodelle kasapäin suunnitelmia.

(Leevin tavoitteena 2012..virallisten agikisojen korkkaaminen, möllejä paljon, ryhmäpaikka..silmätarkki..mejätreenit..vetskukehät.)

Leevin vuosi sisälsi keväällä paljon möllikisoja agilityn saralla ja nollia tuli sen verran tiiviisti että päätin uskaltautua virallisillekin radoille loppukesästä.
Startteja tuli ainakin kymmenkunta, niistä kaksi nollaa, muutama hylly ja loput vitosia/kymppejä.
Ryhmäpaikkaa en sitten tullut hakeneeksi, vaan ollaan treenattu itsekseen ja tarvittaessa Leevi on paikkaillut Leiaa ohjatuissa treeneissä ja toiminut varakoirana muillekin.
Hyvässä kunnossa se on pysynyt, ja nyt on otettu ohjelmistoon myös säännölliset fyssarikäynnit muun lihashuollon tueksi.
Mejämetsällä käytiin tänä vuonna vähän useammin ja koira nautti siitä yhtä kovasti kun aina ennenkin. Terveyspuolelta Leevi myös silmäpeilattiin ja puhtaat paperit sieltä saikin mukaansa.

 
(Leian tavoitteena 2012..Toko: AVO1, agi:mölleihin,varmat kepit + keinu, FI MVA, lonkkakuvaus/silmötarkki, Luonnetesti)
 
Leian yksi tavoite oli saavuttaa valionarvo suomesta, ja se saavutettiin lopulta Turun KV-näyttelyssä lokakuussa. Se tiesi kymmenen näyttelyreissua, 7x ERI, 2xEH ja 1xH.
 
Tokossa kisattiin kaksi kisaa, molemmista AVO3 epäonnistuneiden paikkisten seurauksena. Leia kuitenkin sai kisakokemusta ja toimi treeneissä hyvin. Koko kevät ja kesä treenattiin myös ohjatussa avo-ryhmässä ja saatiin tehtyä enemmän koemaisia treenejä. Voittajan liikkeitä treenattiin etenevissä määrin.
 
Agilityssä korkattiin möllit syksyllä, harmittavasti hyllyllä koska Leia jostain syystä oli päättänyt että tänään ei mennä pussiin, ei sitten mitenkään. Muuten Leia on mennyt kivasti eteenpäin ja ollaan treenattu aktiivisesti pitkin vuotta, sekä itse että ohjatusti. Keinu on kunnossa, ja kepit pientä hiomista vailla vielä, vaikka ne hyvällä mallilla onkin..
 
Terveyspuolelta Leia sairasti kesällä kennelyskän mikä toi mukanaan monen  viikon tauon kaikesta treenaamisesta. Muuten neiti on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa. Loppuvuodesta kuvattiin Leian lonkat uudestaan ja keväällä tarkastettiin silmät.
Luonnetestiin pääseminen tarkoitti lukuisia kyselyitä sähköpostitse ja puhelimitse, mutta lopulta onnistuttiin. Leian testi oli kovasti Leian näköinen, oli erittäin mielenkiintoista kuulla etten ole tuota koiraa ihan väärin tulkinnut vaan se oli pitkälti sellainen kun ajattelinkin myös tuomareidenkin mielestä.
 
Mejää treenattiin myös kevät-syyskausi, kesällä koiruus sai uida sydämmensä kyllyydestä ja koirakavereiden kanssa käytiin riekkumassa säännöllisesti. Laumassa on seikkaillut pitkin vuotta jos jonkinlaista nelijalkaista "vierailevaa tähteä" lomailemassa.
 







 
Entäs sitten vuosi 2013?
 
Leevi
 
- Hyvä fyysinen kunto ja terveys etusijalla, säännölliset fyssarikäynnit edelleen tukemassa lihashuoltoa.
- Viimeinen nolla ykkösistä ja kakkosissa kisaamista
- Veteraanikehässä pyörähtäminen, ainakin kerran
- Mejän säännöllinen treenaaminen keväästä syksyyn
 
Leia
- Tokossa vihdoinkin se AVO1, ja VOI-liikkeet koevalmiiksi. Mahdollisimman moniin epiksiin palkkailemaan paikallamakuusta ja koemaisia treenejä.
- Agissa starttaaminen ykkösissä, ja ensimmäinen nollatulos!

Ensi vuodelle on paljon suunnitelmia, kaikkea en viitsi blogiin vielä raapustaakkaan. Tavoitteet kuitenkin sellaiset mitkä pitäisi olla helposti saavutettavissa, kaikki muut toteutuneet suunnitelmat on vaan ekstraa sitten.
 Palataan ensi vuonna taas blogin äärelle, rauhallista uuden vuoden aattoa kaikille :)

30.12.2012

Vuoden viimeiset

Kisat.. Tässä videotodistetta että oltiin piisonin kanssa tänään kisaamassa. Tuloksilla ei tänään oikein juhlittu, ekalta radalta vitonen ja toiselta hylly.
Eka rata oli vielä ihan kiva, mitä nyt videolta pistää silmään miten paljon oma ohjaus hidastaa koiraa, kepit ehkä pahimpana. Koira osaa kyllä kepit kaukaakin ohjattuna, mutta minäpä sohin siinä miten sattuu ja olen koiran tiellä. Nolla se olisi kaikesta huolimatta ollut ilman tuota Leevin ihme pyörähdystä ennen putkea. Ja huom. se oli se radan helpoin kohta ;)

Toka rata oli ihme säätöä, siinä ei enää paljonkaan mitään hyvää löytynyt. Alku oli hyvin saman näköinen kun edellisellä radalla, mutta sillä erotuksella että putkesta PITI mennä ohi, vaan Leevipä sinkosi sinne onnessaan uudestaan (ja kröhöm, omalla löysällä ohjauksellahan ei ollut siihen vaikutusta..). Kepeillä taisin taas olla piskin tiellä, joten jouduin lähettämään uudestaan.

Kiitos Saralle videoinnista! Videolta taitaa parhaiten oppia omat mokansa. Ensi viikonloppuna sitten JUOSTAAN pienen valkoisen kanssa kolme starttia, ja tälläkertaa kyllä ohjaajakin saa vähän luottaa koiraansa eikä jarrutella sitä joka käänteessä. Nih.

23.12.2012

Leia tallikoirana


 




 






 




Käytiin tänään  lenkkeilemässä Pauliinan ja Nisse-vuonon kanssa aivan ihanassa talvisäässä. Leia sai juoksennella muutaman tunnin pelloilla ja metsän laidassa. Uskoman teräshermo tuo poni, Leia juoksi muutamaankin otteeseen Nisseä päin ja sen vatsan alta ja jalkojen välistä.. Nisse vaan katseli koiraa korvat höröllään Leian touhuja eikä välittänyt mitään tuosta suheltajasta :)

21.12.2012

Tyttö, sinä olet tähti

Toivoisin että ihmiset pysähtyisivät edes jouluna miettimään mikä oikeasti on tärkeää. Näin joulunalla mieleni tekee kiertää kaikki ostoskeskukset kaukaa, liikenneruuhkien seassa vain toivon etten olisi siellä ollenkaan, välillä haluaisin kömpiä talviunille ja sulkea silmäni kaikelta ihmisten jouluhömpötykseltä. Minne kaikilla on kiire, miksi kaikki stressaavat hullun lailla yhtä päivää, miksi siitä on tehty niin teollinen ja kaupallinen juhla, oi miksi? Tänä vuonna olen ensimmäisen kerran vuosiin vapaalla, koko työpaikka on kiinni eli ei ole edes mahdollista että joku hälyyttäisi minut töiden pariin. Eläimet ei stressaa joulua, ne elää tässä ja nyt. Niin pitäisikin, minne ihmisillä oikeastaan on jouluna kiire? Ajankulua kun ei voi pysäyttää.

Me käytiin Leian kanssa tällä viikolla vuoden viimeiset kaverikoirahommat tekemässä. Sitä määrää iloa mitä tälläinen karvakorva voi ihmiselle tuoda, ei määritelläkään minkäänlaisessa mittayksikössä. Vanhoja joululauluklassikoita, piparkakkuja, glögiä, puheensorinaa, kiireettömyyttä ja koirakavereita. Siitä on oikea joulu tehty, läsnäolosta ja kiireettömyydestä.

Vaikka toisinaan hakkaankin päätäni seinään näiden elukoideni kanssa, ja harmittelen blogissakin epäonnitumisia ja jaan niitä tylsiä epätoivon hetkiä, niin näistä on niin uskomattoman paljon iloa. Siinä missä Leia ilahduttaa yksinäisiä vanhuksia laitoksissa tai piristää lapsia, se tuo iloa minulle ihan vuoden jokaisena päivänä, ja jokaisena tuntina.

Leia teki tänään vuoden kolmanneksi viimeiset agility- treenit ja teki niin hyvällä fiiliksellä hommia! Se on vuoden aikana saanut paljon lisää vauhtia, ohjaaja saakin pinkoa radalla itsekin aika kovaa vauhtia pysyäkseen mukana ;) Paljon on Leia oppinut uusia juttuja, ja sen ohjaaminen alkaa sujua joka kerta paremmin. Keppejä tehtiin tänään osana rataa, verkoilla toki, mutta Leia meni ihan tosi hienosti. Se hakee kepit hyvin ja pääsee ne kovaa vauhtia pinkoen. Ensi vuodelle meillä on paljon treenattavaa, mutta ei se mitään kun treenikaveri on niin innokas ja iloinen - sen kanssa treenaaminen on hauskaa :)

Tuo koira on mitä parhain, molemmat ovat. Nauttikaa koirienne läsnäolosta ja pysähtykää välillä miettimään niitä pieniä onnistumisia ja iloja - niiden epäonnistumisten sijaan. Iloista ja rauhallista joulua kaikille! Toivottavasti ensi vuodesta tulee kaikkiaan hieno ja ikimuistettava, tehdään siitä sellainen. Kiitos vuodesta kaikille meidän treenikavereille ja muille koiratutuille, jotka jaksavat aina kannustaa eteenpäin ja joille voi jakaa kaikki huolet ja murheet mitä eivät koirattomat ihmiset yleensä ymmärrä ollenkaan.

17.12.2012

Yhtä sun toista


Kuvissa meidän lauman uusimman jäsenet, 9 viikkoiset rottalapset Stara & Diili. Lisäksi neidit toimittavat ympäri vuorokauden livelähetystä Leeville, joka jaksaa seurailla siimahäntien toisnaan huimiakin akrobaattisia taidonnäytteitä.

Vielä en uskalla suunnitella ensi vuoden suunnitelmia blogiin saakka, kun vielä on vuotta jäljellä.. pari viikkoa. Ensi vuoden suurin hankita on kuitenkin päätetty, tarvitsen oman auton! On se hienoa kun on lämmitetty, hieno sisähalli ja sinne avain että treenaamisenhan pitäisi olla niin helppoa kun se vaan voi olla.. Mutta tällä lumimäärällä saan kulumaan tuohon matkaan helpostikin 2 tuntia yhteen suuntaan. Koska miksipä koirahallille meneviä teitä aurattaisiin, etenkään kun yksi niistä on autotie ja tähän aikaan vuodesta kävelijät saavat tyytyä kahlaamaan ojassa tien vieressä. Alan olla niin kyllästynyt matkustamaan tuota väliä useamman kerran viikossa. Kuinka helppoa olisi lastata koirat autoon ja hurauttaa alle vartissa hallille, käytännössä treeneihin voisi mennä tällöin vain pari tuntia illassa! Torstaina ei ehditty treeneihin, ei ollut bussiliikenne meidän puolella. (Jotenkin huvittavaa että suomessa kun on puolet vuodesta talvi, niin se yllättää liikenteen täysin ja kaikki on sekaisin.) Tänään oli se kauan odotettu kisaharkka, eikä päästy perille tälläkään kertaa. Tässä tuntee olonsa suorastaan tyhmäksi ja ennen kaikkea laiskaksi.. Turhauttaa.

Leian vastaehdollistaminen hiihtäjiin pistettiin tänään kunnolla käyntiin. 2,5 tunnin aamulenkillä tavattiin yli 100 hiihtäjää eli saatiin sopivasti toistoja. Leia alkoi jo hiihtäjän bongattuaan tarjota katsekontaktia, josta palkkailin. Kaikkein hankalinta on vaan pysyä itse rauhallisena, vaikka sieltä tulisi tusina aggressiivisia suksien ulkoiluttajia takaa ja saat hypätä ojaan väistääksesi. En vaan ymmärrä mikä siinä on niin haastavaa vaikka viheltää tai vihjaista että pois alta.. Tuntuu että ihmisiltä katoaa suksien päällä viimeisetkin ajatuksen rippeet, tai sitten suomessa hiihto on niin yleistä patoutuneiden aggressioiden takia.. Meinasin tänään jäädä neljän hiihtäjän alle, ensimmäisen kilometrin aikana. Ensimmäinen huusi mennessään kirosanojen saattelemana "..katsoisit vähän taaksesi, niin et jäisi alle", seuraava raivosi siitä kuinka koiria ei tartteisi liikkua siellä ollenkaan ja kolmas suhaisi sauvallaan protestiksi ihan milliä vaille koiria tassulle. Että olipas rentouttava lenkki taasen, oikea onni asua hyvien ulkoilumaastojen keskellä..

Ollaan me sentään jotakin tehtykin. Leevi kävi viimeviikolla fyssarilla ja koiruus syynättiin taas läpikotaisin. Piisoni oli taas aavistuksen takaa jumissa, mutta saatiin hyvin samalla kertaa auki. Helmikuussa mennään taas, ja Leia pääsee tuolloin myös käsittelyyn. Perjantaina Leian lonkat kuvattiin uudestaan, edellisestä arviosta olikin pari vuotta mennyt. Arvio oli nyt myös eläinlääkärin mukaan C, eikä kuvia tälläkertaa lähetetä uudestaan kennelliittoon. Oli hyödyllistä nähdä kuvat kokeneen ortopedin näyttämänä ja ihan hyvältähän ne näyttikin.

Viime viikonloppu vietettiin tehokkaasti messarissa Leian kanssa, esiteltiin kaverikoiria hyötykoirien ständillä molempina päivinä, ja ehdittiin me portugeesikehän laitamillakin keikkumaan. Menestystähän geeseille tulikin ihan BIS-kehässä asti, lauantaina 1. ja sunnuntaina 4. sijan verran! Leia otti ihailtavan rennosti messuhulinan, se makoili selällään ständillä ja pussaili ihmisiä :)
Siinä missä joskus ennen messari saattoi aiheuttaa kipinän ilmoittaa koiraa näyttelyyn, niin tälläkertaa se toi huojentuneen fiiliksen siitä että meidän näyttelyt on nyt juostu. Joidenkin rotujen kohdalla koko näyttelyhömpötys on mennyt niin yli ettei tosikaan. Niin paljon mielummin kirmailen viikonloput koirien kanssa muiden harrastusten parissa ja iloitsemalla niiden oppimisesta eri lajien saralla :)

Saran kanssa käytiin tokoilemassa tällä viikolla myös ja tehtiin Leian kanssa hyvä treeni, sisältäen melkein kaikki avoimen liikkeet. On se vaan ihana pikku tokoeläin :)

Ensi viikosta toivonmukaan tulee aktiivisempi, ja mehän raahaudutaan treeneihin oli mikä oli. Tämä vuosi on myös historiallinen siitä että todellakin olen vapaalla kaikki joulun pyhät, eli 5 päivän loma on ihan nurkan takana!

6.12.2012

lunta tulvillaan..


Lunta tässä vähän odoteltiinkin (ehkä vähän vähemmänkin olisi riittänyt..) ja nyt on jo yli viikon verran ollut ihanan talvista ja lumista. Allekirjottaneen lisäksi koirat on lumesta ihan innoissaan, etenkin pieni valkoinen piristyy vuosi toisensa perään aina talven tullessa. Yksi iso miinus on kuitenkin se että lumen tulon takia meidän matka treenihallille vaikeutuu huomattavasti, ihan kun se ei muutenkin olisi tarpeeksi haasteellista.. Haasteita tuo myös aurattujen kenttien löytäminen tokoilua ajatellen.

Joulukuu tuli vauhdilla. En ole varsinaisesti mikään suuri joulun ystävä, mutta joulukuu tuo aina mukanaan tiettyjä traditioita koirienkin kanssa. Viikko sitten maanantaina seistiin taas senaatintorilla kaverikoiraporukan kanssa lemmikkien joulusiunauksessa, se on jotenkin sympaattinen tapahtuma jossa on ihan omanlaisensa tunnelma. Tänä viikonloppuna on myös messarin voittajanäyttelyt, josta on vuosien saatossa tullut perinne - sinne on päästävä joko koiran kanssa tai ilman, ihan jo sen takia että siellä tapaa melkein kaikki vanhat koiratutut ympäri suomea.

Leian kanssa ollaan pitkästä aikaa harrasteltu sisällä etenevissä määrin "olkkaritokoiluita" sopivia kenttiä etsiskellessä. Teemana on olleet viime viikkoina erityisesti merkki, ohjattu nouto ja tunnari. Avoimen luokan liikkeitä ei jaksa hinkata millään, niin treenataan sitten voittajaa. Sain neidille viikon päähän paikan epiksistä, jossa pääsen kisatilanteessa palkkaamaan sitä kesken paikallamakuun - ollaan niin tarvittu tuollaista treeniä!

Leevin kanssa ollaan vaan naksuteltu vähän sitä sun tätä, ihan noin aktivoinniksi kun piisoni on niin pätevä tarjoamaan kaikenlaista :) Herra oli viikko taaksepäin ekalla kaverikoiravierailullaan, ja suoriutui siitä hienosti. Leevi ei ole niin innokas ja pyri ihmisen luokse samalla kun Leia, mutta makoili tyytyväisenä mummojen sylissä antamassa tassuterapiaa koirien ystäville ja suhtautui kaikkeen tyypilliseen tapaansa rauhallisesti.

Tävään käytiin piisonin kanssa kisaamassa kaksi starttia ojangossa Koivykylän järkkäämissä kisoissa. Ekalla radalla oli kepit taas heti radan alussa, ja eihän piisoni niitä sitten osannut. Pari kertaa jouduin sen lähettämään uudestaan, joten siitä otettiin virhepisteiden lisäksi yliaikaa.
Toinen rata meni paremmin, se olikin oikea juoksurata - sai pistellä menemään suoraaan. Muutama hankalampi putkikulma alussa, mitä ei olla varmaan koskaan treenattu mutta nehän toimi hyvin. Tältä radalta saatiin toinen LUVA, aika muistaakseni -5 sek. Nyt sitten sen vikan nollan metsästykseen.. Uuden vuoden kynnyksellä olisi tarkoitus kisailla seuraavaksi. katsotaan miten sitten käy.

Illalla palasin takaisin hallille kisaamaan, tällä kertaa mukana oli Leevin lisäksi Leia. Olen odottanut viime kesästä saakka että saisin Leian jonnekin mölleihin, että päästäisiin treenaamaan kisatilannetta ilman keppejä ja nyt siihen tarjoutui tilaisuus.
Ohjelmassa oli siis kaksi starttia möllliradalla. Rata itsessään oli aika vaikea, ottaen huomioon että se tosiaan oli möllirata.. Nollia tuli ihan muutama yhteensä.
"Agilityura" ei alkanut kovin lupaavasti, tai no pussille asti.. En saanut sitä kahden startin aikana kertaakaan sinne, en kertaakaan. Toivoin että se olisi edes yhden onnistuneen pussin lopulta tehnyt niin olisin saanut palkattua, mutta ei ollut mitään mitä palkata.
Tosi ihmeellistä sikäli että Leialla ei koskaan ole pussin kanssa ollut mitään ongelmia eikä sillä muutenkaan ole tapana kieltää esteitä. Oliskohan kyse taas niistä mystisistä ongelmista jotka näkyy vaan siellä kisanauhojen sisäpuolella? Jokatapauksessa pussi tulee treenilistalle heti ensi viikolla.

Harvoin hyllyt oikeasti harmittaa etenkään epiksissä, mutta nyt kyllä ketuttaa.. Säälittävää että lukuisista yrityksistä huolimatta koira kieltäytyy kerta toisensa jälkeen samalla esteellä ilman mitään fiksua syytä.. Huoh. Muuten Leia oli nopea ja innokas, irtosikin ihan eri tavalla esteille mitä treeneissä ja siis oikein positiivisessa mielessä. Maksihypyt (+ muuri ja pituus) ei tuottanut mitään ongelmaa. Kontaktit teki hyvin ja pysyi nätisti lähdössä, jotain positiivista sentään.

25.11.2012

Tokokokeessa

¨Kokeesta selvitty, vähän ristiriitaisin mielin.  Toisaalta Leian kanssa kisaaminen on hauskaa kun koira on niin täynnä intoa ja vauhtia, toisaalta tuo kisapaikalla käyttäytyminen tuottaa päänvaivaa ja meidän ikuisuusongelma paikallamakuu. Tiedän että vika on pääasiassa allekirjoittaneessa. Leevi on perusluonteeltaan sellainen ON/OFF koira joka voi vedellä päivänokosia kisapaikoilla, ja sille on ihan sama mitä sen ympärillä tapahtuu. Sen kanssa olen saanut hakata päätä seinään sen suhteen että miten saisin sen motivoitumaan asioihin mitkä ei sitä luonnostaan kiinnosta, ja miten se innostuisi keskittymistä vaativista jutuista. Näitä virheitä varoessa ja täysin erilaisen koiran kanssa olen ehkä panostanut liikaa säilyttämään koiran olemassa olevaa innokkuutta ja sen tärkeimmän - rauhoittumisen opettelu on jäänyt liian vähälle, ja Leia sitä tarvitsisi..

Eipä meidän koesuorituksessa tänään paljon kehuttavaa ollut. Koe oli todella iso, koiria ja ihmisiä tuli ja meni kokoajan, ja kaksi luokkaa pyöri samanaikaisesti. Olin sentään koiran lenkittänyt kunnolla kävelemällä mellunmäestä ojankoon, ja kierreltiin vielä lähiryteiköissä ennen paikkiksia. Ehdin sen valmistelemaan rauhalliselle mielelle, en vaan tainnut taaskaan ehtiä riittävästi. Tässä meidän pisteet.

Paikallamakuu 0. Lähti 1-2 minuutin kohdalla piilolle, kovin iloisesti kun löysi mamman sieltä sermin takaa.. Hittolainen.
Seuraaminen: 8,5. Täykkärit oli rumia, ja itse kävelin miten sattuu. Tuomarin mukaan turha tehdä täykkäreitä vasemmalle Leian kanssa, kun ne voisi olla paljon parempia oikealle. Mutta kun ne treeneissä toimii niin näillä mennään..
Maahanmeno: 9. Tais olla ihan hyvä.
Luoksetulo: 5. Hienohan se oli, ja nopea, mutta mikä SEIS-käsky? Kuulemma malttia vähän puuttuu..
Seisominen: 5. Kävellessäni Leian taakse se lähti mun mukaan, ärr..
Noutaminen:8,5. Ei siinä muuta vikaa ollut, mutta kun se reagoi jo liikkurin käskyyn.
Kaukot:10. Hyvin malttoi keskittyä tekemiseen, melkein yhtä kivat kun treeneissä.
Hyppy: 9. En muista mistä pistevähennys tuli, mutta ihan hyvin taisi tehdä.
Kok.vaik. 7. Olisko rokottanut tosta yleisestä sähläilystä, en tiedä. Siirtymiset liikkeiden välillä omasta mielestä onnistui ihan kivasti taas. Tuomarin kommentteja en pahemmin ehtinyt kuunnella, keskityin koiran kanssa tekemiseen.
= 132 p. AVO3

Ihan tyhmiä virheitä siis, kyllä se kotona osaa.. :) Vähän mietityttää Leian "tokoura". Pidettäisiinkö taukoa vai jatketaanko kunnon tehotreenillä..? Paikallamakuu vaatisi vaan kymmenittäin lavastettuja kisatilanteita ja koepaikalla rauhoittuminen turistina hengailua kisapaikoilla. Tai onhan niitä tehtykin, mutta suuremmalla omistaumuksella. Ja jotain uusia ideoita kaivattaisiin, ehkä pitäisi saada ilmoitettua johonkin ohjattuun ryhmään tai kurssille taas..

23.11.2012

viimehetken treenejä..

Tällä viikolla ollaan Leian kanssa paneuduttu viimeistelemään liikkeitä huomista koetta silmällä pitäen. Kaiketi mulla on (vaihteeksi..) sellainen tunne ettei tässä ole mitään järkeä, onnistun kuitenkin pilaamaan Leian suorituksen omalla jännittämisellä. Kisaaminen on kivaa, jos on varma siitä mitä tekee. Mutta kun koe toisensa jälkeen päädytään siihen että koirat tekee nimenomaan siellä koenauhojen sisäpuolella virheitä, joita eivät koskaan tee treeneissä. Syy löytyy varmasti allekirjoittaneesta. Tokossa kisaamisesta pitäisi saada hauskaa, mutta olen kehitellyt siitä itselleni kauhen mörön ja pelkään jokaista paikallamakuuta..

Leia on tehnyt tosi hyviä treenejä. Ollaan tavallisesti taukoiltu ennen koetta tai ainakin otettu vähän kevyemmin, mutta tällä viikolla ollaan tehty niitä kokeenomaisiakin treenejä ja keskitytty niihin vaikeisiin kohtiin. Paikallamakuuta ollaan tehty sekä lyhyenä ja paljon palkattuna että pitkänä loppupalkalla. Siirtymisiä hinkattu, noutoa, kaukoja, seuruuta, jääviä.. Tuon koiran kanssa toko on hauskaa, nimenomaan se treenaaminen.

Agissakin oltiin torstaina ohjattujen treenien merkeissä. Tehtiin tekniikkaa, ja rata koostui pitkälti hypyistä joilla kokeiltiin erilaisia ohjaustekniikoita. Leia oli reipas ja hyvin ohjattavissa, ohjaaja sitten sähläili koirankin edestä. Se nyt ei ollut mitään uutta, pitäisi vaan treenata ja treenata. Ja omatoimitreeneissä välillä muutakin kun vauhtipätkiä ja estetreeniä.. :)

Olipas turha postaus kaikkiaan.. Huomenna kokeeseen, jos ollaan vielä hengissä sen jälkeen niin palaamme blogiin ruotimaan uusia toko-ongelmia.. :)

18.11.2012

Janakkalassa liitelemässä

Kisaraporttia pitkästä aikaa :) Käytiin tosiaan tänään juoksemassa kolme starttia janakkalassa agilitykisoissa Leevin kanssa. Odotukset ei olleen kovin korkealla kun muistelin miten piisoni esitteli jotain uudenlaista keppiongelmaa viime viikolla treenatessa..

Eka rata oli hypäri, helppo ja suoraviivainen sellainen. Yhteensä 10 sieltä haettiin. Leevin jalka osui pituuteen, mistä vitonen ja ihan viimemetreillä olleesta pussista kirmattiin iloisesti ohi. Pari sekuntia yliaikaa tuli myös tuosta ylimääräisestä sähellyksestä pussilla.

Toinen rata oli vähän haastavampi, erityisesti kepeille tuloa manasin kun Leevi ei edelleenkään osaa niitä kunnolla "väärältä" puolelta ohjattuna ja toiselta puolelta ohjaaminen vaati koiran pyöräyttämisen hypyltä aika jyrkän lenkin kautta toiselle puolelle. Piisoni teki kuitenkin hienon radan ja kaikeksi yllätykseksi kepeille vientikin onnistui! Tästä saatiin 0, eka LUVA siis ja 1. sija!

Kolmannella radalla oli kepit heti ensimmäisen hypyn jälkeen ja Leeville oikein ideaalissa kulmassa. Herra kuitenkin "unohti" yhden keppivälin sählätessään, ja siitä vitonen. Vähän jännitin jaksaako se kolmea starttia kisata, mutta vikalla radalla herralla oli nimenomaan kaikkein eniten vauhtia ;) Piisoni vain pinkoi täysiä eteenpäin täynnä intoa. Tämä oli sellainen hyvänmielen rata, en voinut kun nauraa kun toinen oli ihan hepulifiiliksissä ja valmiina sinkoamaan joka suuntaan. Ihan lopuksi napattiin vielä toinen vitonen kun koiruus kirmaili ensin täysiä putken ohi.. Pari sekuntia tuli taas yliaikaa tästä häseltämisestä.

Kiva kisareissu oli meillä kaikkiaan :) Kiitos Sara kyydistä ja seurasta!
Leian kanssa saatiin myös treenattua tokoa kisahallin parkkipaikoilla ja koiruus toimi hienosti. Ensi viikko onkin sitten pyhitetty intensiiviseen paikkiksen treenaamiseen koetta silmällä pitäen.

Seuraavaksi kisaillaan itsenäisyyspäivänä ojangossa. Leevi kisaa 2 virallista agirataa ja Leia 2 möllirataa :)

12.11.2012

Takaisin blogin äärelle


On taas blogiin raapusteleminen vähän jäänyt. Tarkoituksena tälle blogille on ollut treenimuistiinpanojen kirjaaminen jonnekin konkreettisesti ja ongelmakohtien miettiminen, on kiva kun voi palata aina vanhoihin merkintöihin ja huomata kuinka koirat on kehittyneet sekä itse on oppinut uutta vuosien aikana. Toisaalta kisojen ja treenien väliin haluaisin tuoda blogiin myös ihan sitä tavallista arkea johon koirat vahvasti liittyy iloineen ja suruineen. Joskus sitä vaan unohtaa blogin olemassa olon..

Leevin hammas poistettiin kolmisen viikoa taaksepäin ja nyt on jo tikitkin lähteneet pois. Leevi on niin helppo toipilas koska se on niin maltillinen, tikit on saaneet olla ihan rauhassa ja ensimmäiset pari päivää se otti vähän rauhallisemmin pitkien päivätorkkujen merkeissä. Leevi on hengaillut mukana treenikentillä samaan tapaan kun ennenkin, mutta se on ollut "sairaslomalla" eli joutunut tyytymään vain sivusta seurailijan rooliin. Tarkoitus oli muutenkin että seuraavat kisat olisi vasta joulukuussa, mutta kun Sara nyt sattui kyselemään meitä kisaseuraksi niin tulinkin ilmoittaneeksi pienen valkoisen kolmelle startille janakkalaan ensi sunnuntaina. Hups. Niinpä melkein pakon sanelemana suunnattiin tänään tekemään jotain pientä agilityä muistuttavaa treeniä hallille, ja sen jälkeen lähinnä nauratti ajatus kisoista. Sanotaan vaikka näin että takaan että yleisöllä tulee olemaan hauskaa, minulla ei.. Leevillä oli kova halu sinkoilla väärille esteille ja keppejä se osannut sitten ollenkaan. Tosin jos vanhat merkit pitää paikkansa niin se osaa ne kisoissa ja kehittää jotain ihan uusia ongelmia sitten sinne. En tiennyt itkenkö vai nauranko kun piisoni pinkoi eteenpäin silmät loistaen, ja juoksi sitten pariin otteeseen täysiä keppejä päin.. Sellaset treenit, oliko se niin että taukoilu tekee hyvää, vai?

Leia tuli ilmoitettua toko-kokeeseen, oman seuran järjestämään ja se nyt sitten olis parin viikon päästä. Ja kuinka ollakaan tuntuu että treenit menee vaan huonommin mitä lähemmäs kokeita tullaan.
Tänään tuntuu siltä että voisin lahjottaa koepaikan jollekin muulle, tai sitten me mennään hyvällä fiiiliksellä kehään ja sanon ettei tehdä paikallamakuuta ollenkaan. Jälkimmäinen tuntuu hölmöltä, koska miksi mennä kokeeseen ellei tavoitteena ole se ykkönen..? Se on tai oli meidän tämän vuoden tavoite, toisaalta mikäs kiire meillä voittajaan on kun siellä paikallamakuu vaikeutuu entisestään. On vaan kurjaa miten koira kehittyy muuten, mutta sama ongelma seuraa meitä luokasta seuraavaan vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä asian eteen töitä. Tämä siis mietteitä tältä päivältä kun Leia vinkui makuussa vaikkei kyse edes ollut koetilanteesta, huoh.

Viime kokeessahan Leia lähti noutamaan liikkurin käskystä, jonka takia tehtiin treenejä joissa liikkuri käskyttää, heitän kapulan ja palkkaankin perusasennosta. Ja kuten tiedän Leia on taitava ennakoimaan ja muistamaan asioita, joten nyt se tarjoaakin sitten innokkaan noudon sijasta perusasennossa kökkimistä eikä kuule edes minun käskyä "tuo", tosi hienoa. Tänään vaan ketuttaa koko laji, vaikka noin muuten koira on toiminut viimeaikoina treeneissä ihan tosi hienosti. Ja mainitaan vielä että luoksarin pysäytyksen erityisesti toimii.

Mutta agilityssä Leialla on mennyt tosi hyvin viimeaikoina :) Kontaktit alkaa olemaan varmalla pohjalla, mukaanlukien keinu. Edelleen työstetään irtoamisen kanssa, mutta siinäkin ollaan päästy askelia eteenpäin. Kepit on vielä kesken, suoria keppejä verkoilla edelleen. Tänään otin kahdesta välistä verkot pois ja toimi hyvin, enempää en ole vielä uskaltanut ottaa pois. Leian kanssa olisi hauska päästä johonkin mölleihin kokeilemaan kisaamista, mutta kun ei ole mitään missään näin talven kynnyksellä :( Virallisia vain ja sielläpä ei ole verkotettuja keppejä.. ;)

Leia täytti tänään kokonaiset 4-vuotta, enkä voi vieläkään sitä uskoa.. Miten siitä voi olla neljä vuotta kun kouristelin pahalaatuisen pentukuumeen kourissa ja lopulta hain sitten pienen mustan karvapallon kotiin. Tänään oli hallilla kaksikin pikkupentua hengailemassa, tuli ihan mieleen pikkuinen Leia joka vielä säntäíli sinne tänne kaiken uuden ja ihmeellisen äärelle. Vaikkei tuo aikuiseksi varmaan koskaan kasvakkaan, niin on se kuitenkin jo tasapainoisempi ja paljon nähnyt/kokenut jo näiden vuosien aikana. Vaikea kuvitella enää elämää ilman sitä :)

21.10.2012

Leiasta valio ja Leevin kanssa kisailemassa


Tänään suuntana oli Turku KV Leian kanssa. Vielä eilen illalla oli kysymysmerkkinä mahdetaanko mitenkään päästä paikanpäälle, kun sunnuntai-aamu + julkinen liikenne Turkuun ei ollutkaan niin helppoa mitä olin suunnitellut. No, hypättiin aamulla ensimmäiseen lähtevään metroon ja ensimmäiseen Turkuun suuntaavaan matkahuollon autoon. Onneksi samaan bussiin oli päätynyt toinenkin näyttelyyn suuntaava koirakko, joten matka jatkui sitten yhdessä lopulta taksilla Turkuhalliin näyttelypaikalle. Paikalla oltiinkin sitten hyvissä ajoin, arvostelut kehässä kesti kauan ja oltiinkin vasta iltapäivällä vuorossa.

Leiasta raapustettiin tänään näin (olen nyt laiska ja jätän kääntämättä..)
"Typical bitch. Excellent topline and shape of the body.
Correct head, very strong muzzle (?). She's well balanced.
Moderate and correct angulations. Correct coat, good structure. Movement with short steps
and very typical." ERI, SA, AVK1, PN2, SERT, VARA-CACIB -> FI MVA!!

Huhhuh! En vieläkään usko että neiti nyt oikeasti valioitui.. Mutta mitäs tähän sanomaan muuta kun että tosi tyytyväinen ja iloinen olen, nyt on meidän tavoite saavutettu! :) Me jäädään nyt kehistä pois ainakin pitkäksi aikaa, ja keskitytään muissa harrastuksissa treenaamiseen/kisaamiseen.

Leevi kävi myös eilen kisaamassa pitkästä aikaa ojangossa. Ekalta radalta tuli harmittava riman pudotus, muuten hieno rata ja ihan hyvällä ajalla eli vitonen. Kerrankin sain torjuttua kisajännityksen pois ja keskityttyä selkeään ohjaamiseen, ja koirahan toimi tosi kivasti :) Kepeille tuli aika lujaa suoraan putkesta, mutta ei siinäkään mitään vaan veti ne hyvällä vauhdilla loppuun saakka. Tällä radalla tultiin kuitenkin toiseksi mineissä ja Levanderi sai näinollen olla ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa palkintojenjaossa ;)

Toka rata oli hypäri, ja siinä oli enemmän muistettavia ohjaustekniikoita joita sitten ehdin panikoimaan ennen suoritusvuoroa. Ja Leevi teki tosi hienosti, kaikki vaikeammatkin kohdat meni tosi hyvin - josta hämmästyneenä meinasin unohtaa "loppusuoran" ja ohjasin väärälle esteelle (jonka jälkeen toki muistin että ei hitto, se oli toi viereinen hyppy..) ja siitä siis hylly.
Leia oli mukana harjoittelemassa kisatilannetta. Kisat jätti taas jälkeensä valtaisan kisakuumeen, me jatketaan Leevin kanssa heti kun purukalusto sen sallii ja varoajat menee umpeen. Tiistaina se hammas siis leikataan. Kyllä me ne nollat vielä saadaan kasaan.. ;)

14.10.2012

Epäonnea ja onnistumisiakin

Jospa sitä taas jotain raapustelisi tännekin..

Käytiin eilen hyvinkäällä spanieliliiton erikoisnäyttelyssä, missä portugeeseja oli mukana ihan ennätysmäärä: 58 kappaletta! Koko päivä siellä vierähtikin portugeesiväen seurassa :) Leialle tuloksena ERI. Tässä neitosen arvostelu (onneksi paikanpäältä sai käännöksen ranskan kieliselle arvostelulle ;))
"Erinomainen rungon pituus. Erinomainen kallon ja kuonon suhde. Erittäin kaunis pää.
Kaunis kaulan kiinnitys. Narttumainen yksilö. Oikeanlainen rinta ja luusto. Hyvä takaosa.
Erittäin kauniit sivuliikkeet, mutta valitettavasti hieman ahtaat takaa."
 


Sain alkuviikosta avaimet ojangon hallille, nyt saadaan treenata koko talvi sisätiloissa :) Suunnattiin tänään aamupäivällä hallille molempien kanssa. Leian kanssa keskityttiin tänään lähinnä tokoon: tehtiin kaksi pitkää paikallamakuuta toisen koiran tehdessä keppejä ja keinua ihan vieressä ja neitonen ei ottanut siitä mitään häiriötä. Tehtiin myös luoksareita hinkaten pysähdyksiä, kaukoja ja jääviä. Ja otettiin toki agia kanssa. Leia teki suoria keppejä verkoilla hyppy-kepit-hyppy suoralla ja irtosi tosi hienosti. Leian kepit näyttää tässä vaiheessa niin kivoilta, se menee matalana ja lujaa :) Keinua tehtiin myös. Leevi teki myös superhienoja keppejä, vähän keinua, kontakteja ja putkisuoria.
Enempää en viitsinyt ottaa Leevin kanssa, koska unohdin häkin kotiin eikä Leia osaa odottaa (hiljaa) hallilla.. Treenien jälkeen käytiin pitkästä aikaa portugeesitreffeillä länsimäessä. Leevi sai nukkua sen aikaa Titan ja Peten autossa, kun en viitsi sitä puistoon viedä. Päivän saldona oli n. 6 tuntia raikkaassa syysilmassa :)


Viime viikonloppuna käytiin korkkaamassa AVO lempäälässä. Ei kyllä tuloksilla juhlittu, AVO3. Itse tosiaan olin aivan voimaton pe-la kun sain sitten töistä mukaani ärhäkän vatsataudin.. Leia oli siis pari päivää levossa ja sunnuntaina piti lähteä kokeeseen. Ajettiin vahingossa väärälle hallille, ja kun sitten oltiin oikealla hallilla vihdoin perillä niin luokka alkoi etuajassa ja meidän piti mennä suoraan kehään. Vieras halli + levossa ollut koira + ei mitään valmisteluja.. Tosi hienoa.
Paikallamakuussa siis nousi jo puolivälin jälkeen. Oli tosi epäreilua Leiaa kohtaan laittaa se ilman valmisteluita makuuseen, oma vika sanoisin. Leia vaatii sen rauhoittumisen ennen suoritusta.
Saatiin vieläpä suoritusvuoro heti toisena.. Kokeesta on ehkä helpompi sanoa mikä toimi, kun mikä ei.. Liikkeiden siirtymät oli tosi hyvät (liikkurin "kiitos" jälkeen laitoin koiran makaamaan ja kutsuin sivulle aina ennen uuden liikkeen alkua), liik.maahan oli 9, hyppy 10, kaukot 8 typerän kaksoiskäskyn takia. Mutta seuruu nollattiin kun piski hilppasi haistamaan kehänauhaa just ennen liikkeelle lähtöä, luoksarin stoppi venyi kun oli vähän jarru hukassa ja noutamaan lähti niin täpäkkänä ettei huomannut että se oli liikkurin käsky eikä minun. No joo, seuraavaksi kyllä valmistaudutaan paremmin ja ollaan paikalla mielummin liioitellun aikaisin. Leia osaa kyllä, avoimen liikkeet on sille ihan tuttua kauraa eikä se näköjään enää pahemmin mun jännityksestäkään paineistu. Marraskuussa sitten jatketaan kisailuja, sen ykkösen toivossa..

Viimeviikolla Leevi kävi myös fyssarilla käsittelyssä. Kuten arvelinkin, oli se vähän jumissa muttei mitenkään pahasti ollenkaan. Viimekertaista paremmin se myös rentoutui käsittelyyn ja nautti selvästi. Leia oli mukana seuraneitinä, hengaili taas mukana häntä huiskien huomion toivossa :) Sitä ei käsitelty tälläkertaa, kunhan katsottiin onko se saanut painoa lisää ja kuulemma on nyt oikein sopivassa massassa - ei liian hoikka enää. Samana iltana käytiin myös eläinlääkärissä.

Leevi katkaisi lempäälän reissulla poskihampaansa, oikean ylä P4:n. Se on juuresta asti halki, eli leikkaus edessä. Verikokeet siitä haluttiin ottaa koska koiralla ikää alkaa olemaan ja joudutaan kuitenkin nukuttamaan sitä varten. Tulokset näytti hyviltä ja leikkausaika sovittiin. Viikon päästä siis leikataan Leevin hammas pois :( Kaksi vuotta sitten siltä leikattiin samainen hammas toiselta puolelta. Nyt ei taida enää tuosta olla luita syömään, ja se tulee näkymään sitten hammaskivenä.

29.9.2012

Syksyä

 
Ei tätä blogiakaan voi kovin aktiiviseksi sanoa, mikäli sitä joskus on voinutkaan.. Aktiivista elämää ollaan syksy vietelty, mutta koneella onkin sitten tullut roikuttua vähän vähemmän mikä on vaan positiivista... Arki on kiireistä. Töistä tultua ei auta kun napata reppu selkään ja suunnata koirien kanssa bussiin ja treenikentille koko illaksi. Mutta mikäs sen parempaa :)

Leian kanssa oli tällä viikolla viimeiset ohjatut ulkotreenit agilityä. Leian kepit on ottanut ison harppauksen sen jälkeen kun otettiin verkot käyttöön. Leia menee suoria keppejä ja hakee ne hyvin, verkkoja olen purkanut väleistä pois eikä se ole reagoinut niihin mitenkään. Ollaan myös panostettu keinutreeneihin ja irtoamisiin. Leia on nopea, mutta se ei oikein pääse hyödyksi koska se ei irtoa minusta tarpeeksi kauas. Tätä siis treenaillaan, jotta saisin siitä vielä enemmän irti kentällä. Harmittaa kun me ei päästy tänä syksynä mölleihin, koska Leialle ne olisi tosi hyviä treenejä. Omalla kentällä vieläpä, mutta osui sen verran myöhäisiä työvuoroja noille päiville ettei ehditty. Hyviä treenejä on kuitenkin ollut takana :)
Tänä talvena ei olekkaan edessä osittaista treenilomaa, sillä saatiin meidän ryhmälle viikoittainen hallivuoro ja ostin vielä lisäksi oman vapaatreenikortin, jolla päästään hallille ohjattujen lisäksikin.

Ensimmäinen avoimenluokan tokokoe meillä koittaa reilun viikon päästä.. kääk. Yritän tässä olla hermoilematta enempää ja asettamatta liian korkeita tavoitteita.. Pääasia olisi että neiti pysyisi paikallamakuussa rauhallisella mielellä ja tekisi hyvin hommia vieraassa hallissa.
Treenit on näyttäneet nyt tosi hyviltä, mutta kisatilanne on aina kisatilanne. Treenattu ainakin on!

Keskiviikkona käytiin lohjalla tuomarikollegiossa, tulevien tuomareiden syynättävänä. Parin viikon päästä olisi sitten erkkari suuntana, siellä geesejä onkin sitten aika hulppea määrä tulossa :) Sitten olisi edessä vielä Turku KV ja Helsinki-voittaja joulukuussa. Pari näyttelyä vielä vähän kysymysmerkkinä, mutta ne on tosi epätodennäköisiä molemmat. Ehtii sitä sertiä sitten ensi vuonnakin etsiskellä.

Leevi herran olisi tarkoitus kirmailla agiradoilla marraskuussa useammankin startin verran, jossei muuta niin ainakin yleisöä viihdyttämässä :) Mejässä olis kanssa pakko ryhdistäytyä, ettei taas lumet tule ennen kun päästään edes vauhtiin..

10.9.2012

Porvoossa



                                            Kuvista isot kiitokset Mia Kontkaselle!

Käytiin Leian kanssa eilen Porvoo KR:ssä ja palauduttiin siitä oikein hyvillä mielillä :) Ei tullut valiota meidän neidosta vielä, mutta oikein hyvä arvostelu saatiin mukaan. Suuria näyttelymeriittejä ei me näistä karkeloista tavoitellakaan, tärkeintä on saada viettää aikaa mukavien portugeesi-ihmisten kanssa ja nähdä vähän elämää itä-helsingin ulkopuolellakin. Porvoo on muuten ihan tosi kaunis kaupunki, sinne täytyy ehdottomasti lähteä tässä syksyllä ihan vaan kävelylle kameran kanssa joku kaunis syysviikonloppu!

Leia mitattiin kehässä ensimmäistä kertaa (aiemmin jos on mitattu niin Leia aina ohitettu kun se ei taatusti ole ylikorkea..). Tuomarina oli Eeva Rautala, ja tälläisen arvostelun se Leialle kirjasi:

" Sopiva koko. Hyvä tyyppi. Miellyttävä pää ja ilme.
Sopiva kaulan pituus. Hyvät mittasuhteet ja hännän asento.
Hieman lihasköyhät reidet. Esitetään hieman liian laihassa kunnossa.
Hyvä karvanlaatu ja väri. Liikkuu normaalisti, mutta saisi olla hieman
voimakkaammat takaliikkeet. Hyvä luonne." ERI1

Tuomari vielä sanoi erikseen että luokan voittava koira on erinomaista tyyppiä, mutta ikävä kyllä laihuuden takia ei voi antaa SA'ta. Sain kuulla kuinka se on aivan liian hoikka (ja lihakseton, alikunnossakin?) ja kyselyä siitä onko se jotenkin huono syömään. Leiahan syö kun pieni hevonen, ja se myös kuluttaa paljon aika aktiivinen kun on. Ei se mun silmään ole laiha, hoikka toki ja lihasmassa on oikein tervetullutta mutta ei tuota nyt ruveta näyttelyiden takia lihottamaan. Mutta sen kerran kun tuomari tykästyi Leiaan ja SA jäi tästä kiinni niin kyllähän se vähän harmittaa. Niin lähellä oli, mutta ei voi mitään. Vielä olis edessä 4-5 näyttelyä tälle vuodelle, isoja näyttelyitä kaikki mutta kunhan käydään näyttäytymässä ja reissailemassa :)

Leian juoksut on nyt juostu ja treenikentille suunnataan kovaa vauhtia. Leialle varmistui paikka avoimenluokan kokeesta ensi kuulle, joten se tietää jäätävästi treenejä! Paikkiksia erityisesti. Tämän päiväiset tokoilut toi kuitenkin varmuutta siihen että kyllä se osaa, kun vaan saadaan tuo paketti toimimaan täysin vieraassa hallissa ja vieraalla koirahäiriöllä. Leia myös starttaa tällä viikolla ekat agiepiksensä, saa nähdä mitä siitäkin tulee ;)

Leevin kanssa on aksailtu ja se oli taas loppuviikon kotona. Lauantai-aamuna se lähti kuitenkin vielä hetkeksi takaisin, sen verran lujaa sillä vielä meni.. Oli tosi rauhaton. Torstaista asti meillä on asustanut porvesneidit Cava ja Blanka, joten koiramaista menoa riittää :D Leevi palaa näinä päivinä kotiin takaisin, on sitä ikäväkin.

2.9.2012

Agia ja kehäkettuilua

Nyt on taas viikonlopun kisat ja näytelmät ohi. Eilen kisailtiin Leevvin kanssa pari starttia purinalla agilityä ja tänään Leian kanssa suunnattiin taas näyttelykehien äärelle.

Leevi oli tässä loppuviikosta kolmen päivän ajan kotona, sen aikana se ehti käydä tuuraamassa Leiaa torstain treeneissä ja kisaamaankin hieman. Ja tietty sain samalla hoidettua sitten jätkän viikoittaisen turkinhoitosession. Nyt poika lähti takaisin hoitoon ensi viikon treeneihin asti ja toivonmukaan voisi sitten jo jäädä pysyvästi kotiin. Tosi hienosti piisoni on kyllä hoitopaikassaan pärjäillyt, edes kissanruokaa ei ole tälläkertaa varasteltu.

Treeneissä meni Leevin kanssa aika kivasti, hinkattiin ratana takaaleikkauksia ihan urakalla ja tehtiin vauhtisuoraa kuppipalkalla. Ja keppejä, ja rengasta hinkkailtiin.
Kisat olikin sitten mitä oli, silloin hävetti mun surkea ohjaus, nyt ehkä ennemminkin naurattaa meidän sähläilyt radoilla. Ekalta radalta tuli kymppi kahdesta kiellosta. Keinu tehtiin lentona kun oli pikkasen kiire putkeen ja toinen siitä kun luulin olevani ihan väärällä puolella ja sain niin urpon idean tehdä persjätön ihan liian pieneen esteväliin. Jäätiin kuitenkin alle ihanneajan..
Toisella radalla koira juoksi liian holtittomasti puomille, ja jouduin ohjaamaan sen sinne uudestaan kun tipahti kontaktilta sivuun. Ja renkaasta tultiin ali.. Ja taidettiin ottaa kielto putkeltakin.. Tältä radalta ei kyllä muita tullutkaan kun hyllyjä ;)

Radat oli helppoja mun mielestä, mutta mun ohjaaminen oli vähintäänkin epämääräistä. Ekalla radalla unohdin karjasta sille pysähtymiskäskyn ennen kun se oli keinun päässä eli vika oli ihan oma taas kerran. Kiellot tuli ihan siitä syystä että en ehtinyt sanoa käskyjä ajoissa tai olin koiran tiellä... Ens kisoissa sitten vähän paremmalla keskittymisellä liikkeelle. Lähtöjäkin pitäisi vahvistaa, meinasi taas varastaa.

Leia oli tänään Janeiro Francisco Salvadorin (portugali) arvioitavana Mastery syysnäyttelyssä tuomarinkylässä. Tällä kertaa Leia sai ERIn, johon olen kyllä tosi tyytyväinen :) Viimeaikoina on tullut monesti palautetta joko leveistä etuliikkeistä tai ahtaista takaliikkeistä. Omasta mielestäni Leia liikkui tänään tosi kivasti ja innokkaasti. Ja puhtaalta sen liikkeet ja luusto näytti fyssaristakin, jonka syynissä tässä taannoin oltiin. Tai sitten se liikkuu kehässä jotenkin vinosti? Täytyykin yrittää käydä jossain mätsärissä, jos saisi jonkun vaikka kuvaamaan Leian liikkeitä.

Tässä arvostelu suomennettuna: " Erittäin hyvä tyyppi. Erittäin hyvät mittasuhteet päässä.
Erittäin hyvät silmät. Toivoisin paremman ylälinjan. Kulmaukset saisivat olla paremmat.
Lyhyt ja ahdas liike takaa." ERI2

26.8.2012

Juoksuja ja tervakoski kv

Allekirjoittanut on ollut kovin saamaton tämän blogin kanssa, pari viikkoa hujahti aivan ohi!
Viimeviikko meni tavalliseen tapaan toko ja agitreenien merkeissä. Tälläviikolla sitten neiti aloitti juoksunsa heti alkuviikosta, joten treeneihin sen kanssa ei ole asiaa muutamaan viikkoon ainakaan.

Itse juoksut ei Leialla ole mitenkään hankalat ja pieni tauko tekee varnasti sillekkin ihan hyvää, mutta tietty harmittaa kun syksyn koesuunnitelmat meni vähän uuteen uskoon. Leevi muutti perjantaina hoitopaikkaan ainakin pariksi viikoksi, vaikka toki se kotona käy turkinhoidossa ja treeneissä + kisoissa eli ei se ihan koko viikkoa vietä muualla.
Leevi tuuraili siis torstaina agitreeneissä Leiaa. On se vaan mahtava pieni agilityeläin, sen mielestä radalla on vaan niin hurrrjan kivaa :) Ja se on niin helppo ohjattava, kun se lukee mun epämääräistäkin ohjausta, minikoira on jotenkin niin paljon helpompi ohjattava.

Leian treenaillaan vaan kevyesti nyt juoksun aikaan, tokoa ja mejää siis. Tunnarin kanssa ollaan päästy eteenpäin kun olen käynyt illan pimetessä lähimetsässä tekemässä oman piilotusta ryteikköön, tarkoituksena siis vahvistaa nimenomaan nenänkäyttöä.

Käytiin me näyttelyssäkin piipahtamassa tänään, Tervakoskella. Leia haki taas yhden EH:n kokoilminsa :) Kyllä se serti sieltä ehkä joskus vielä tulee.. Tänään kuitenkin vietettiin mukava näyttelypäivä ja sääkin oli mitä mainioin!

Leian arvostelu Tapio Eerolalta:
"Kevyt narttu. Riittävän vahva pää.
Kevyt rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut.
Hyvä turkin laatu. Hieman epävakaat etuliikkeet. Askelpituus ok."

12.8.2012

Reissailua ja treenejä


Viikko taaksepäin Leevi lähti viikonloppulomalle äitini luokse, ja minä nappasin Leian ja rinkkani suoraan lennosta, päästyäni töistä kotiin. Suuntana oli Järvenpää, HSKH:n 3 päiväinen agilityleiri vanhankylän leirintäalueella.

Julksilla kun mentiin, niin en ehtinyt perjantain leirikisoihin mutta ehdittiin me aksailla lauantain ja sunnuntainkin aikana ihan kiitettävästi. Oli varsin mielenkiinnoista seikkailla karttani kanssa sellainen 4km järvenpäässä koiran ja rinkan kanssa, kaatosateessa tietenkin :D Vähän kurjassa ilmassa siis aloitettiin leireilyt, mutta etenkin sunnuntaina oli jo oikein kesäinen sää.

Leiriin kuului 2x 2h. treenit päivässä eli yhteensä neljät treenit. Neiti pääsi myös uimaan useamman kerran päivässä. Aika tehokkaasti meni päivät agilityn parissa, ja iltasella sitten saunottiin ja grillailtiin rennosti.

En jaksa nyt niin tarkasti puida eri koulutuskertoja, niitä tuli niin paljon. Tehtiin useimmiten sellaisia 20-30 esteen ratoja, mutta pilkottiin aina hankalia kohtia pienempii palasiin ja tehtiin oman tason mukaan. Yhteenvetona mun täytyy opetella omaa ohjausta selkeämmäksi ja opetella lukemaan rataa mm. erilaisiin ratapiirroksiin tutustumalla. Leian kanssa saadaan myös tehdä paljon irtoamistreeniä. Se on nopea koira, mutta koska se roikkuu liikaa minussa kiinni niin se ei voi hyödyntää sitä vauhtiaan. Puomi-putki harjoitteita täytyisi tehdä lisää, opetella pimeitä putkikulmia ja erilaisia lähestymisiä muurille. Oli tosi kiva saada vähän erilaisia näkökulmia ja vinkkejä treeneihin.

Maanantaina jatkui taas meidän ohjatut tokot ja torstaina agit, ojangossa molemmat.
Tokossa saatiin kehuja että paikkis tosiaankin on mennyt eteenpäin. Tehtiin kaksi 3 min. koepituista makuuta piilossa, kävin 1-3 kertaa palkkaamassa välissä. Kuulemma kannattaisi alkaa nuo välipalkatkin jättämään, kun kyllä se siellä näyttäisi pysyvän rentona.
Neiti oli niin hyvässä vireessä, vaikka ajattelin että vkl oli sille jo aika rankka.

Torstaina tehtiin 20 esteen hyppy-putkirataa ja tutustuttiin kepeillä verkkoihin. Ja neitihän meni jo suoria keppejä ihan tuosta vaan, kun oli verkot auttamassa. Tuntuu että meidän kepit alkoi ottaa heti askelia eteenpäin, nyt vaan täytyy sitten alkaa niitä häivyttämään hiljakseen. Eilenkin käytiin aksailemassa, lähinnä kontaktit + kepit-treeneillä ja irtoamisharjotuksia. Leevikin on ollut treenaamassa mukana agikentällä joka kerta, kyllä on piisonilla virtaa :)

Tänään sitten suunnattiin Leian kanssa helsingin kesänäyttelyyn ruotsalaisen tuomarin Göran Bodegårdin arvioitavaksi. Meidän matka näyttelyyn ei mennyt ihan putkeen, mutta päästiin kuitenkin ajoissa perille. EH sieltä haettiin tälläisellä arvostelulla:

"Feminiininen. Erinomaiset mittasuhteet, hyvä pää. Toivoisin lisää vahvuutta rintakehään ja hieman lisää "massaa"/voimakkuutta runkoon ja kokonaisuuteen. Liikkuu sivusta hyvin, mutta hieman leveästi edestä"

Nyt olisi varmaan viikko paketissa. Aika paljon kaikenlaista on tässä ehditty. Täytyy vaan toivoa että Leia malttaisi vielä hetken malttaa juoksujensa kanssa, ei huvittaisi yhtään nyt pitkä treenitauko..

Leia luonnetestissä 2.8.

VIDEO TÄÄLLÄ


Leia pääsi vihdoinkin luonnetestattavaksi tuossa reilu viikko sitten torstaina. Suuntasimme siis Oulunkylään Tarja Matsuoin ja Leena Turusen arvioitavaksi.

Luonnetestipöytäkirja näytti seuraavalta:

Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +1 Erittäin vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarna
= 129 p.

Video kertoo varmaan enemmän kun sanat, mutta tosiaan ihan Leian näköinen testihän tuo oli. Tuomareiden mukaan "aika topakka tyttö", tuo puolustushalukkuus yllätti vähän minutkin. Sanoivat että voin kyllä huoletta Leian kanssa kulkea missä vain, se taatusti puolustaa minua tosipaikan tullen eikä peräänny. Se ei heti palautunut uhan loputtua, mutta antoi kuitenkin koskea ja lopetti puolustamisen kun itse poistuin kauemmas.

Leia puolusti myös itseään aika tomerasti, mutta lopulta kuitenkin väistää ennemmin kun hampaitaan käyttää. Temperamentistä sanoivat että Leia näkee paljon kaikenlaista, vähän niitä mörköjäkin ja on nopea reagoimaan kaikkeen mitä havainnoi ympärillään.

Pimeässä huoneessa kesti, kun neiti ei meinannut mua heti sieltä löytää ja se vaikutti tuohon toimintakykyyn sitten. Lopulta sain antaa pieniä äänimerkkejä, jolloin se sitten löysi minut sieltä pimeästä huoneen nurkasta. Alun perusteella olisivat luoksepäästävyyden arvioineet avoimeksi, mutta sitten testin edetessä alkoi sitä pidättyväisyyttä näkyä mm. pimeässä huoneessa ollessaan testinohjaajalla. Lisäksi Leia oli enemmän sillä mielellä että me ollaan koulutuskentällä, niin tässä nyt odotellaan vaan omistajalta käskyjä eikä juosta vieraiden syliin ;)

Mainitsivat että se on varmasti mukava harrastuskoirana, koska neiti on kokoajan valmiina uusille käskyille ja odottelee että mitäs seuraavana tehdään :) Tyytyväisiä ollaan testiin ja sain lisää varmuutta siihen että tunnen tuon otukseni ja opin siitä hieman uuttakin.

30.7.2012

Lyhyt kooste

Lyhyt kooste hurttien viikosta, kun kirjaston koneella taas mennään siihen saakka että saan oman nettini toimimaan, johan se ehtikin toimia jotenkuten melkein parin koko kesän.

Perjantaina koirat kävi ensimmäisellä fysioterapia-käynnillään. Ihan "varmuuden vuoksi" halusin molemmat viedä tarkistettavaksi, kun kuitenkin aktiivisessa harrastuskäytössä on kuitenkin molemmat. Suunnattiin siis käpylään Tamaran käsittelyyn :)

Leevillä olikin jumeja takaosassa, mutta ne saatiin avattua. Syyskuussa mennään sen kanssa uudestaan ja katsellaan onko ehtinyt jumiutua sieltä uudelleen. Leevi vähän epäilevästi suhtautui moiseen touhuun, kunnes sitten rentoutui ja nauttikin käsittelystä. Leevi sai kehuja hyvästä kunnostaan ja venyttelyvinkkejä.

Sen sijaan Leia touhotti kokoajan ympärillä, pussaili fyssaria ja omalla vuorollaan nautiskeli tapansa mukaan täysin siemauksin huomiosta. Leialta ei mitään jumituksia löytynyt mistään. Leian mielestä fyssarireissu oli mieleinen senkin suhteen että sain kehoituksen lisätä sen ruokaan rasvaa + suurentaa annoskokoa, sillä se saisi hyvin painaa ainakin kilon verran enemmän. Lisäksi Leian kanssa saadaan tehdä erilaisia tasapainoharjoituksia.

Fyssarin jälkeen koirat oli viikonlopun ihan kevyellä liikunnalla. Eilen sitten suunnattiin ojankoon aamulla kun taivas oli pilvinen, ilma viileä ja taisi vähän sadellakin. Päästiin mellunmäkeen saakka kunnes alkoi se luvattu kesän ennätys-helle ja oli ihan järkyttävän kuuma. Käveltiin kuitenkin ojankoon saakka.

Leian kanssa tehtiin ainoastaan pari kertaa melkein suorat kujakepit, jotka se muuten teki hyvin kun kerrankin oli vauhtia kuumuuden takia vähemmän. Sen jälkeen pari toistoa keinua ja puomia, Leevi taas ihan pienen pätkän putki-hyppy ympyrää. Enempää en raaskinut, olisivat vielä saaneet lämpöhalvauksen..

Illalla vielä käytiin uimassa Leian ja Amyn + koirien kanssa tuorinniemessä. Ja illalla sitten suuntasinkin metsään Virvan kanssa kera mejäilykamppeideni.

Jäjet vanheni n. 10 tuntia yön aikana. Jälkien pituutta on niin vaikea arvioida mutta Leevin jälki oli ehkä kutakuinkin 100-150m sisältäen yhden kulman ja Leian 70-100 m ollen aika suoraviivainen ja vain loivasti kaartuva.
Leevi oli taas ihan huippu, se on niin söpö kun se sukeltaa onnellisena varvikkoon ja se haistelee jälkeä nenä aivan maanrajassa kiinni ja tekee tosi tarkkaa työtä. Jätkä oli tosi hieno :) Leialla taas oli vauhtia taas vähän liiaksikin, ja se jäljestää nenä huomattavasti korkeammalla kun Leevi. Loppuun kuitenkin löydettiin mainiosti, kyllä siitä hyvä tulee kunhan se saisi vielä vähän malttia lisää :)

26.7.2012

Sitä ja tätä

(c) Karoliina, vasemmalta oikealle: Cava, Leevi, Leia, Nemo, Blanka

 Viimeisimmän päivityksen jälkeen ollaan jatkettu ahkerasti toko- ja agitreenejä, käyty pidennetyllä viikonloppureissulla Lempäälässä ja vietetty rentouttavaa lomaa. Viime viikko kului käytännössä hevostalleilla, kun allekirjoittanut elvytti hevosharrastustaan tehokoulukurssilla. Kesäloma on muutenkin kulunut aika rennoissa merkeissä, olen oppinut arvostamaan sitä ettei kokoajan ole kiire jonnekkin - kellon kanssa ei tarvitse juosta kilpaa. Ehkä se tekee ihan hyvää..

Toisaalta odotan tulevaa syksyä. Ilmotin Leian nyt elokuulle näyttelyihin helsinkiin ja tervakoskelle, syyskuussa helsinkiin ja porvooseen. Hyvinkäällekin ehkä suunnataan, ja on tossa nyt muutama muukin näytelmä rustattu alustavasti kalenteriin ylös. AVO korkataan tokon osalta syyskuussa, riippuen koska neiti aloittaa juoksunsa. Lisäksi olisi  varovainen tavoite päästä starttaamaan agimölleissä, ja Leeviä taas odottaa syksyllä ainakin 6 starttia virallisia ratoja.. Ensi viikolla on myös Leian luonnetesti ja agilityleiri...

Missä se koiralle kuuluva makkara? Väsyttäähän se ylimääräinen venailu nuotiolla...
 Leian piilopaikkis on edistynyt hiljalleen, kunnes tänään neiti päätti juuri 3 minuutin kohdalla tallustella hiljakseen piilolle tsekkaamaan mitä se mamma niin innokkaasti siellä höpisee Amyn kanssa.. Perhana sentään. Tehtiin lopuksi vielä onnistunut 2 minuutin piilomakuu, josta superpalkka. Mutta, saadaanko me tuo makuu reilussa kuukaudessa toimimaan? Ainakin toivon sen nyt oppineen että sinne piiloon se EI ole tervetullut, ja joutuu salamana takaisin.

Muuten tämän päivän tokot meni niin nappiin. Tein kaikki avo-liikkeet putkeen ja hyvin toimi piski. Erityisesti nouto oli hieno, ja hyppy. Jäävätkin on alkanut toimimaan paremmin. Ja hemmetti soikoon, mehän treenataan tuo paikkis kuntoon niin saadaan koko paketti koevalmiiksi.

Agissa neiti toimi niin hyvin viimeviikolla. Tein sen kanssa suht pitkääkin rataa, ja sen verran pitkiä suoria että sitä vauhtiakin löytyi koirasta aika kivasti.. Keinuakin tehtiin tehotreeninä taas, ja kontakteja.. ja keppejä tietenkin. Ja ne tuon kepit on niin siistit, aina kun se viitsii keskittyä niiden hakemiseen kunnolla.

19.7.2012

Aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy


Täytyy sanoa että kumma kesä kun vettä sataa päivästä päivään, mutta on tässä hetkittäin ihan aurinkoisiakin ja vähemmän kylmiä päiviä ollut.

Viimeviikolla treenattiin ahkerasti, sekä tokoa että agia. Ojangossa käytiin Leian kanssa muistaakseni torstaina, myöhään illalla ja juuri kun saavuin fillarin ja hurtan kanssa kentälle, alkoi vettä sataa kaatamalla. Sade ei Leiaa haitannut, se oli täynnä virtaa ja tosi hyvin menossa mukana. Tehtiin pieniä (5-7 esteen..) ratoja, ja hyvinhän tuo ohjausta kuunteli ja eteni nopeasti.
Keppejä tehtiin kapealla kujalla ja likka meni sellasella draivilla ne kerta toisensa jälkeen. Keinua tehtiin monta toistoa, ja kun sujui niin hyvin niin annoin Leian mennä sen itsenäisesti. Tosi nätisti se pysähtyy odottamaan puomin laskeutumista ja ottaa kontaktit. Luulin että keinun kanssa saadaan tahkota kauemminkin, mutta sehän sujuu jo paremmin kun hyvin.

Tokoiltu ollaan Amyn ja lappalaisten kanssa lähinnä ja sitten itsekseen toki myös. Ruutua ollaan tehty melkein joka kerta ja Leia juoksee sinne hyvin kosketusalustalle. Samoin paikkis on kuulunut jokaiseen treeniin, piilossa. Niin ja luoksetulon pysähdykset, nekin päteviä. Sen sijaan tunnari pissii ja pahasti. Olen huvikseen opettanut sen myös Leeville, ja todennut että taitaa vika olla tässäkin tapauksessa hihnanjatkeessa. Ja miksikö?

Leevin tunnari: löntystele rauhallisesti puunpalojen luokse, haista jokaista yksitellen ja odota naksausta. Jos sitä ei 5 minuutin päästäkään kuulu, kävele seuraavalle.. Ja seuraavalle. Kunnes onnistaa..Seuraavalla toistolla sama uudelleen..
Leian tunnari: Juokse palikoiden luokse mahdollisimman lujaa. Haista nopeasti jotakin niistä ja vie omistajalle. Jos palkkaa ei tipu, niin kokeile viereistä palikkaa. Kun osuu oikeaan, niin kannattaa seuraavallakin kerralla kokeilla samassa kohdassa olevaa palikkaa, koska kuka niitä nyt siirtelisi?

Eli kumpikaan ei ymmärrä tunnarin ideaa sitten alkuunkaan. Ne osaa vain haistaa, koska se nyt kuuluu asiaan - mutta eivät ymmärrä erotella sitä oman hajuista.. Pöh.

Tällä viikolla koirat on lomailleet alkuviikon kaikista treeneistä. Paitsi tänään Leia teki seuruuta (tiivis, painaa melkein..) ja paikkista. Tein tälläkertaa etäisyydeltään koetilannetta vastaavan makuun, ja menin minuutiksi piiloon. Neiti oli ryhdikäs, mutta tuijotti toisinaan kiinnostuneena lähipusikossa riehuvaa rusakkoa (?) kiinnostuneena. Ei kuitenkaan noussut, katseli vain. Palkkasin välillä ja olin vielä toisen minuutin piilossa. Mutta miten ihmeessä sitä pääsisi siihen 3 minuuttiin.. tai pidempäänkin. kääk!

Allekirjoittanut on tosiaan kesälomilla. Meillä on täällä juossut jos jonkinlaista hoitokoiraa, trimmattavia koiria ja koirallisia kavereita. Naapurit tuskin enää pysyy laskuissa tästä sakista. Viimeisimpinä portugeesineidot Cava ja Blanka oli meillä pari päivää ja Karoliinakin kävi Nemon kanssa meitä moikkaamassa järvenpäästä. Mitä olisikaan kesä ilman koiria, ja ainahan tässä menee pari ylimääräistäkin nelijalkaista :)

12.7.2012

Lomarientoja





Kesälomalla ollaan. Toisaalta lomaa on odotettu kauan, toisaalta tälläinen olotila ettei kokoajan ole kiire on niin vieras etten osaa lomasta oikeen vielä nauttiakkaan. Koirille loma meinaa myös sitä että ne saavat suurimman osan päivää palloilla mukanani kaikkialla, ja ovat yksin mahdollisimman vähän.

Maanantaina käytiin aksailemassa Ojangossa. Varustaiduin sen mukaan että sataisi vettä oikein kunnolla, sen verran uhkaavalta näytti. Kuinka ollakkaan päästiin mellunmäkeen asti niin tulikin oikein kunnon helle. Koirilla oli kuuma, allekirjoittaneella oli kuuma.. Totesin että tehdään pelkkää esteharjoittelua molempien kanssa. Leevi teki parit keinut ja kepit, siinä oli riittävästi. Leian kanssa hinkattiin kontakteja ja A:lla meinasi valua kontaktista yli kun tuli niin lujaa.
Tehtiin myös kokonaista keinua, eikä neiti ollut siitä millänsäkään. Kontaktitkin toimi.
Keppejäkin hinkattiin jonkinverran. Ei sen ihmeempiä.

Tiistaina sitten käytiin Leian kanssa uimassa. Menin itsekin uimaan, ja Leian ilme oli mielenkiintoinen, "no nyt se hukkuu".. Juoksi rantaa pitkin haukkuen, lopulta ui perääni. Neiti on silminnähden huolissaan. Ollessani itse rannalla se nousi keppiä iloisesti vedestä ja juoksutti muita koiria. Illalla vielä tokoiltiin Amyn kanssa. Paikkista piilossa Sansin vieressä ja oli ihan tosi levollinen koko ajan. Ohjelmassa oli myös ruutua ja hyppyä.

Tänään käytiin hauvasten kanssa Malminkartanossa Hau-openissa. Vielä paikanpäällä piti ratkaista monta kysymystä. 1) Kisataanko me vai ollaanko turisteina. 2) Jos kisataan niin 1 vai 2 rataa, epävirallisena vai virallisena. Oltiin ihan viimeisten joukossa ilmoittautumassa, ja koska en siihen mennessä ollut nähnyt ketään tuttua kelle voisin Leian lykätä pidettäväksi, ilmoittauduin vain ulkokentällä olevalle radalle koska tiesin saavani mustiaisen sinne kiinni. (*kirjoittaa vihkoonsa yhden autoa puoltavan lauseen lisää*) Leevi siis suoritti yhden virallisen startin, ensimmäisen laatuaan.
Itse rata oli melko suoraviivainen, mutta meidän kohtaloksi koitui puomin alla oleva putki, jonne piisoni sitten säntäsi puomin sijaan. Siitä siis hylly. Muuten rata meni kivasti, ne mitkä kuvittelin olevan meidän kompastuskivet - menikin hyvin. Erityisesti keppeihin olin tyytyväinen, sillä ne oli pitkään meille iso probleema  - nyt herra haki ne tosi nätisti ja itsenäisesti. Rengas mentiin vauhdilla ja keinullekin maltettiin pysähtyä. Kisakaverina tuo on niin ihana - niin rauhallinen ja teräshermoinen <3

5.7.2012

Kesä on tullut


 Kylmästä ja syksyntuntuisesta alkukesästä huolimatta se on tullut, KESÄ! Enää 2 päivää niin alkaa sitten allekirjoittaneella kesälomakin, ensimmäinen laatuaan. Kelpaa :)

Eilen käytiin Rajasaaressa, ensimmäisen kerran koko kesänä. Saatiin portugeesiseuraa mukaan, Naomi ja Rento lähti omistajineen mukaan polskimaan. Asianmukaisesti eiliseen kuului siis hepulointia hiekkarannoilla, uimista ja riekkumista.


                                                               
Illalla vielä käytiin tekemässä ruutu + paikkis + luoksaritreeniä Amyn kanssa ja kunnon lenkillä. Tulipahan neiti vesiäinen liikutettua kunnolla, hyvin se toimi kentälläkin.


 Tänään meidän laumanjatkeeksi muutti pariksi päiväksi kääkkäneiti Ruu pitkästä aikaa. Kolmikon + Amyn koirien kanssa käytiin treenaamassa illalla vieraalla kentällä tokoa. Tokokuurilla ollaan, etenkin paikkiksen tehotreenit menossa.