29.4.2013

Pikkukoira kisakentillä

 
 
Vitsit että tulee energinen olo kun ulkona paistaa aurinko ja on lämmin, tekee mieli olla kokoajan ulkona ja tehdä koirien kanssa kaikenlaista. Vaikka blogi aina hiljeneekin viikoksi tai pariksi, meillä on sitäkin aktiivisempaa elämää ruudun ulkopuolella. Ei vaan mukamas ikinä ehdi kirjoittaa mitään.
 
Leevin kanssa ei olla kisattu sitten pääsiäisen jälkeen kun skippasin vahingossa oman seuran kisojen ilmoittautumisenkin ja toisaalta ihan hyvä niin. Eilen sitten käytiin Purinalla juoksemassa kolme starttia. Leevi oli aivan ihana, niin täysillä mukana! Ihan hämmästyin miten hyvin se irtoili esteille, koska yleensä saan aika vahvasti sitä esteille saatella. Innokkuus kostautui kyllä ekalle radalle, jossa Leevi sai hepulin kesken keppejä ja ehti juosta pienen ympyrän itsekseen.. En voinut kyllä kun nauraa kun pappakoiralla meinasi lähteä mopo käsistä, tuollaisia päähänpistoja sillä oli silloin agilityä aloiteltaessakin vuosia sitten! Leian kohdalla ehkä en ehkä jaksaisi tollasta, mutta Leevi on Leevi, sen kanssa kaikki tekeminen on vaan niin huumorilla väritettyä ja hauskaa :)  Ekalta radalta saatiin 10 + yliaikaa sähläilystä, mutta 3. sija, toiselta radalta vitonen ja 3.sija ja viimeiseltä 0, LUVA ja luokkavoitto!! Ja parasta todellakin oli se fiilis tuon koiran kanssa radalla, sen meno oli sujuvaa ja tuon koiran kanssa oli niin kivaa olla radalla kun näki miten paljon sekin siitä nautti.
 
Leevi on aivan ihana, teräshermoinen kisakaveri. Välillä harmittaa että tosiaan aloitin sen kanssa kisaamisen vasta sen ollessa 9,5 vuotias, enkä jo vuosia sitten. Toisaalta estevarman ja elämänkokemusta keränneen koiran kanssa on paljon luottavaisempi mieli radalla ja se tuntee myös ohjaajansa niin että antaa myös sitä huonoa ohjausta anteeksi. Aika näyttää minne asti me ehditään agilityn saralla, varovasti toivoisin että ehdittäisiin vielä kolmosiin ainakin yleisöä viihdyttämään edes muutaman kerran. Mikään formulahan tuo piski ei enää ole, mutta kyllä tuo 3,2 m/s etenemä yleensä meille riittää ja saatetaan päästä vähän miinuksellekin. Päästäisiin kyllä parempiinkin aikoihin kun oikeasti oppisin luottamaan tuohon koiraan lisää ja treenaisin sitä kääntymään tiukemmin, sekunneistahan nuo luvatkin on usein kiinni..
Toivottavasti meillä on vielä kisa-aikaa edessä mahdollisimman paljon, vaikken ihan vuosista uskallakaan haaveilla. Ainakin kesä näyttäisi olevan kuitenkin melko aktiivinen kisojen osalta ja nyt kisataan vielä reilusti kun siihen ei ole mitään estettä vaan nimeomaan Leevi rakastaa näitä kisapäiviä :) Hyvillä mielin katselin sen menoa tänäänkin kun pikkukoira säntäsi hirmuisella draivilla lelun perään agitreeneissä ja repi saalistaan kovan murinan säestämänä, ei se vielä viisi vuotta sitten olisi ikinä leikkinyt treeneissä!

22.4.2013

Rapakoita ja kevätilmoja








 

Kuvat eiliseltä ojankoreissulta Leian kanssa. Ei ollut kiire niin jäähdyttelylenkki vaaralan bussipysäkille venähti vähän. Nautittiin lämpimästä kevätsäästä, Leia sai kahlailla lammikoissa ja juosta vapaana pelloilla. Kumpparit jalassa ei upottava savipelto tunnu ollenkaan ikävältä (nm.kokeilin tänään lenkkareilla..) ja koirastakin se rapa lähti ainakin osittain suihkussa :)

Kevät on kyllä ehdottomasti vuoden parasta aikaa!

17.4.2013

Kaksitoista oikein!

Leia teki tänään hallilla hienoja keppejä, kokonaisella 12 kepillä! Aiemmin ollaan nyt tehty kuudella, ja nyt tänään ajattelin että kokeilempa laittaa kaksi 6 kepin rivistöä hieman erilleen toisistaan. Leia ei hämmentynyt lainkaan, joten ajattelin kokeilla miten se reagoi täyteen keppiriviin. Ei ollut millänsäkään ja teki virheettömiä, itsenäisiä keppejä!

Tehtiin keppejä myös pienen radan osana, ja Leia pisti oikein vauhtia kun näki että rata jatkuu vielä keppien jälkeen. Ihan parasta! Siitä epäröinnistä ja paineistumisesta ei ollut tänään tietoakaan.

Lupasin ilmoittaa Leian kisaamaan kun kepit alkaa toimia, joten taidetaan juosta helatorstaina pari starttia ykkösissä :) Sitä ennen meillä riittää treenattavaa yhdessä jos toisessakin asiassa, mutta onpahan sitten pakko treenata, eikä auta luistaa...

10.4.2013

2x2=6

Agilityesteiden opetus noille molemmille piskeille on ollut suhteellisen helppoa, kun ovat niin uteliaita, eivätkä yleensä ihan pienestä jää aristelemaan mitään vaan mennään vaan tukka liehuen seuraavalle esteelle. Mutta kepit, ne on sitten ollut pirun vaikeat molemmille koirille!

Leevin kanssa kun aloitettiin alkeiskurssi syksyllä 2006, ainoa tapa opettaa kepit oli peruuttamalla takapuoli taivasta kohti ja ohjata koiraa namilla. Meni pari vuotta ennen kun edes kuulin että kepit voi koiralle opettaa jotenkin muuten. Tuo namiohjaus tuntuu nykypäivänä olevan ihan vanhanaikainen juttu. Menikin vuosia ennen kun Leevi oikeasti tajusi että pujotellessa voi katsoa ihan eteenpäinkin ohjaajan käsien sijaan ja että ohjaaja voisi olla kauempanakin. Ja me edelleenkin esitellään kisoissa mitä kummallisempia virityksiä kepeille menosta, koska en uskalla vieläkään jäädä "väärälle" puolelle keppejä. Leevi kyllä hakee kepit hyvin ja nykyään suorittaa ne melko itsenäisesti ja nopeasti, mutta toinen puoli on sille edelleenkin tosi vaikea koska sitä on vahvistettu niin vähän.

No sitten tuli Leia kuvioihin ja kuten monessa muussakin asiassa ajattelin että Tämän koiran kanssa vältytään sitten keppiongelmilta opettamalla sille heti alusta pitäen itsenäiset kepit. Ja kappas, nyt parin vuoden treenaamisen jälkeen mulla on koira joka ei vieläkään osaa keppejä!

Ensin kokeiltiin kujakepeillä ja tehtiin paaaljon toistoja. Leia juoksi hyvin ohjaajasta irroten namikipolle kujien päähän. Kaventaminenkin sujui, kunnes tyssäsi siihen että ihan suoria keppejä se ei halunnut suorittaa vaan juoksi täysiä ohi, vaikka tekikin mutkattomasti hyvin kapeaa kujaa.

Sitten keksittiin verkot ja päästiinkin suoraan siirtymään suorille kepeille, mikä suuri askel eteenpäin!
Nyt on vuosi treenattu verkoilla ja Leian kepit on todella hienot - verkoilla. Olen saanut purettua niitä hiljalleen pois niin että verkkoja on parhaimmillaan ollut vain muutamia. Ja lopputreenistä olen saattanut ottaa kaikki verkot pois, eikä koira ole huomannut mitään eroa vaan pujotellut hienosti. Kunnes sitten on tajunnut ettei verkkoja ole, ja on seuraavalla toistolla vaan seisonut keppien vieressä tiedottomana tai valinnut keppivälin ihan arpomalla. Ja kun olen itse turhautunut ja lähettänyt sen uudestaan, niin Leia on vetänyt herneet nenään ja paineistunut, mitä se tekee vaan silloin kun se ei rehellisesti vain ymmärrä mitä siltä haluan.

Monenlaista neuvoa olen saanut. Osan mielestä verkoista ei kannata luopua, koska se on toiminut niin hyvin - ja varmasti se pian ymmärtää mistä on kyse. Osa kannattaa käsiohjausta, osa vannoo kujien nimeen ja osa puhuu 2x2 metodista. Viimeisempään vähän epäillen suhtauduin, koska mietin että meneekö Leia lopullisesti sekaisin jos esittelen sille saman asian jo kolmatta kertaa ihan eri taktiikalla. Sitten juttelin Saran kanssa pääsiäiskisoissa asiasta, jolla on aina hyviä vinkkejä takataskussa liittyen koulutusjuttuihin, että kiitos vaan sinne!

Leialla siis alkoi n.10 päivää sitten tehokas keppikoulu tuossa meidän pikkuruisessa pihassa. 2x2 metodilla siis, johon sain Saralta hyvät ohjeistukset ja videolinkin. Lähtötilanne oli se että Leia tarjosi yhdelle keppivälille merkkiä ja nenäkosketusta, kunnes sitten keksi mennä keppien läpi melkein vahingossa ja palkkasin sen ruhtinaallisesti. Siispä treenit on jatkuneet joka ikinen päivä, joskus kaksikin kertaa. Eilen Leia teki jo kuuden kepin suoraa eli ollaan jo ihan loppusuoralla!
Olen voinut itse seistä terassilla ja lähettää sitä suoralle keppiriville, juosta vieressä tai lähettää eri kulmista. Leia on ymmärtänyt homman jujun = etsi aina seuraava keppiportti ja näin ollen sille on tullut varmuus siihen tekemiseen. Se ei paineistu, koska se tietää mitä siltä haluan. Verkot on siis taaksejäänyttä elämää ja hyvä niin. Leian kepit on edenneet 10 päivässä enemmän kun 2 vuodessa aikaisemmin. Olisi pitänyt uskaltaa kokeilla jo aiemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Nyt näyttäisi ihan realistiselta että kesällä päästäisiin kiertelemään agikisoissa myös Leian kanssa.

Nyt pitäydyn tässä kuudessa kepissä hetken, ja lähdetään viemään tätä ajatusta pois kotipihasta erivärisille kepeille hallille. Ja kun se hallillakin alkaa toimia, niin voidaan kohta lisätä kaksi 6:n kepin keppisarjaa.. Aika toiveikas olen tämän suhteen, nyt näyttää niin hyvältä että on todellakin syytä olla iloinen!

Leian keppiprojekti jatkuu, siitä lisää myöhemmin. Nyt vielä yksi setti keppejä ja iltalenkille.

9.4.2013

Tassua toisen eteen

 
 
Lauantaina meillä oli ruuhkaa tassupesulla.. :) Olin mielissäni kun sain lauantai-aamuna viestiä voisiko portugeesitytöt tulla tänne viikonlopun viettoon, sillä juuri hetkeä aiemmin olin miettinyt että Leia tarvitsisi akuutisti jotain riehumiskavereita. Se ei nähnyt juoksujen aikana yhden yhtä koiraa, eikä muutenkaan ole pitkään aikaan saanut nenäkkäin olla muiden kun Leevin kanssa. Tuo neljän piskin lauma toimii niin hyvin, kun ovat toisinaan tottuneet elämään tällä kokoonpanolla pidempiäkin aikoja. Kaikilla on aina seuraa ja toimivat kuten laumassa kuuluukin. Neljän koiran kanssa arki on paljon mielenkiintoisempaa ja tavallaan helpompaa kun kahden nelijalkaisen kanssa, mutta tiedostan kyllä sen etten ikinä pystyisi tarjoamaan neljälle koiralle täyttä huomiota ja aktivointia pidemmällä tähtäimellä, ellen sitten voittaisi lotossa.. Mutta onneksi saan aina välillä toimia näiden ihanien geesineitien hoitotätinä :)

Koska Leia tosiaan oli aika väsynyt torstain ja perjantain agitreenien jälkeen, ei käyty liitelemässä hallilla viikonloppuna. Ei se kunto siellä hallilla kohene vaan metsässä! Ollaan tehty reippaita kävelylenkkejä metsissä ja käyty Leian kanssa juoksulenkeillä. Ja sillä hetkellä kun on tunnin juossut yhteen mittaan, eikä koira edes ole hengästynyt vielä - niin tuli kyllä mieleen että kenen kuntoa tässä kohotettiinkaan.. Siispä juoksutreenit jatkuu, molemmilla.

Tokokausi on pistetty myös vireille. Sunnuntaina järkättiin kimppatokot messukeskuksen viereen ihanassa lumipyryssä (mikä kevät?). Leevi keskittyi lähinnä näyttämään maailman surkeimmalta koiralta läpimärässä turkissansa keskijakauksella varustettuna, mutta vesikoiraa se ei haitannut. Leian kanssa palauttelin lähinnä luoksarin stoppeja mieleen, tehtiin seuraamista, kaukoja ja reilusti helpotettu paikallamakuu ryhmässä. En vaan ole saanut luottoa takaisin Leian makuun suhteen, joten edetään mielummin hitaasti ja varmasti takaisin siihen mistä ollaan tultu - ja toivottavasti päästäisiin eteenpäinkin.

Tänään käytiin tokoilemassa ihan yksikseen tuossa parin kilsan päässä. Leian kanssa pitkästä aikaa ruutua, ja sinne oli kova into ja palo! Laitoin välillä palkan ruutuun ja välillä mentiin ilman, yhtä hyviä kaikki. Hiottiin siirtymisiä, yleistä odottamista kentän laidalla, paikkista piilossa.. Olen lisäillyt tietoisesti Leian palkkaamista lelulla, etenkin luoksareiden pysähdyksissä toimii erinomaisesti lelun heitto sen selän taakse. Ja muutenkin mielellään saalistaa lelua ja saa siitä hyvin virtaa myös liikkeisiin.

Yritän nyt pitää itselläni motivaation tokoon tässä, ja sitä tukee todellakin tuo innokas treenikaveri :) Saatiin ryhmäpaikka touko-kesäkuulle, joten ehkä ohjatuista saadaan sitten uusia treeni-ideoita taas, jihuu!

5.4.2013

Paluu arkeen


Juoksut lusittu ja herra piisoni on palannut onnellisesti kotiin reissultaan. Kauhea huoli ja ikävä oli pikkukoiraa, vaikka sillä olikin paras ja tutuin mahdollinen hoitopaikka. Huomasin välillä huutelevani Leeviä kotona ja laittavani Leian ruoka-annoksen viereen astian pikkukoiralle, kunnes taas muistin että eihän se ole kotona lainkaan. Hoitopaikassa se oli riehunut kissojen kanssa, jostain syystä se ymmärtää niiden elekieltä paremmin kun muiden koirien ja se todellakin leikkii niiden kanssa innoissaan. Muiden koirien kanssa se ei alennu leikkimään juuri koskaan.

Leevin kanssa juostiin pääsiäisen aikana 5 starttia agilityä yhteensä. Lauantain kisat ei menneet ihan nappiin, hyllytettiin molemmat radat. Leevi oli innokas, mutta jotenkin vielä aivan sekaisin Leian hajuista ja sen keskittyminen ratasuoritukseen oli vähän kyseenalainen. Piisoni juoksi siis useamman esteen ohi, vaikka toki ohjaajassakin oli vikaa. Luotin varmaan liikaa koiraan ja ajattelin että nyt vedetään sitten täysillä kun viimeksi jäi ne pari sekuntia ihanneajasta uupumaan. Radat itsessään oli tosi helppoja kakkosten radoiksi ja ihanneajat oli sen verran löysiä että varmasti oltaisiin niiden sisällä pysytty, kunhan olisin ohjannut koiran huolellisesti esteille, enkä ohi.. Hohhoi.

Maanantain kisoissa vedettiin sitten hypäriltä nolla ja aika oli  - 3,5 sek. Tällä sijoituttiin kolmanneksi, mutta hävittiin toiseksi tulleelle 3 sekuntia, eikä meille sitten riittänyt luvaa. Hieman ärsytti kun meni niin läheltä (taas..). Kaksi muuta rataa hyllyjä, toiselta Leevi tuli renkaan ali (!) ja toisella itse ohjasin koiran väärälle esteelle. Molemmat radat oli kuitenkin tosi kivoja ja sujuvia. Leevi meni innolla ja haki esteitä hyvin itse eikä ollut niin minussa kiinni kun lauantaina.

Leia oli juoksutaukonsa aikana ihan totaalisella toimettomuudella. Käytiin tunti tai pari päivässä lenkkeilemässä niin että piski oli liinassa ja ravaili kunnolla, muttei juuri mitään muuta. Nyt huomaakin kun Leian kanssa ollaan palattu normaaliin rytmiin että vähän on kunto ehtinyt 3,5 viikossa romahtamaan. Huomaa että eilen ja tänään on tehty kunnon lenkit, saanut olla vapaana + treenattu hallilla vauhdikkaita pätkiä agia, niin on se väsynyt iltaisin.

Kevät on ilmeisesti jo hyvää vauhtia menossa, koska tuntuu että asuu hiekkalaatikossa.. Piskit oli tämän päiväisen ojankoreissun jälkeen niin karmean näköisiä että hieman hävetti niiden kanssa tallustella bussiin kotiin tullessa, enkä ehkä itsekään niin edustavimmillani ollut saatuani vähän osumaa mudasta ja kuravedestä...