28.11.2015

Aika kuluu

 

 Päivät, viikot ja kuukaudet kuluu ihan uskomatonta vauhtia. Eikä se taida olla vaan oma kokemus, kun samaa valitteli sataa vuotta lähestyvä rouva tänään kaverikoiravierailulla.

Koko vuosi on ollut tapahtumarikas, syksy mukaan lukien. Syyskuun alussa muutin koirakolmikon kanssa uuteen asuntoon. Tässä olisi tarkoitus pidempään asustella, - ei kiitos sille muuttokaaokselle.

Syksyllä tehtiin vielä muutama kisareissu ja nyt on molemmilla koirilla RTK1 koulutustunnukset hyppysissään. Nemon kanssa käytiin yhdessä avokokeessakin - vähän keskeneräisillä suorituksilla joten arvatenkaan ei sieltä saatu tulosta. Sen sijaan paljon kannustavaa palautetta miten hyvällä moottorilla tuo pikkukoira tekee töitä. En hetkeäkään mieti etteikö Nemo voisi päästä tokossa vielä pitkälle, mutta sohvalla makaamalla se ei valmistu. Bh-kokeesta kyselin sille paikkaa mutta valitettavasti ne ehtivät täyttyä. Leian kanssa oli tarkoitus päästä rauniokokeeseen syksyn aikana, mutta hautasin sen tavoitteen kun ei vaan kerta kaikkiaan aika ole riittänyt treenata sitä riittävästi.

Leevi jouduttiin kastroimaan viikko sitten kun siltä löydettiin kiveskasvain toiselta puolelta. Pikkukoira on ollut uskomattoman helppo potilas ja kaikki muutenkin meni tosi hyvin. Eläinlääkärin mukaan todella harvassa on ne tapaukset kun tälläinen kasvain lähettäisi etäispesäkkeitä muualle elimistöön. Kyllä siinä havahtui siihen ettei pikkukoira ole enää nuori. Onneksi se on muuten hyvässä kunnossa ja tänäänkin veteli sellaisia hepuliralleja mitä pentunakin aina harrasti. Maailman paras pikkukoira :)

Kasvain löytyi siis yllätyksenä, vein sen todellakin lääkäriin vain "varmuuden vuoksi" näytille kun se oli käyttäytynyt niin oudosti. Leevi ja Nemo siis käyttäytyivät 1,5 kk ihan kun Leia olisi ollut kokoajan tärppipäiväinen juoksunarttu. Pojat valvoivat välillä vuorokauden ympäri, piippailua, haukkumista, astumisyrityksiä, perässä juoksemista, riidanhaastamista.. Leevi alkoi naapureiden iloksi haukkua työpäivieni aikana. Sain Leevin lopulta pariksi päiväksi hoitoon, jolloin Leevi rakastui melkein samalla tavalla hoitopaikan narttukoiraan ja Nemo rauhottui kotona.
Alkoi olla itsellä niin voimat vähissä kun heräilin yöllä siihen piippailuun ja koirat oli kokoajan levottomia. Aika epätoivoista alkoi olla ratkaisujen keksiminen varsinkin tuohon haukkumisongelmaan.

Nyt on viikko kulunut ja kotona on ihanan rauhallista. Pitkästä aikaa. Nyt sitä todella osaa arvostaa!