31.12.2013

Hyvää Uutta Vuotta 2014!


Hyvää, iloista, onnellista, rauhallista ja vauhdikasta uutta vuotta 2014 kaikille koirallisille ja koirattomille ystävillemme! Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta! Meillä vuosi vaihtuu varsin rauhallisissa merkeissä :)



 

25.12.2013


21.12.2013

Kohti tulevaa


Mulla on ensimmäinen joululoma sitten peruskouluaikojen! Aika siistiä, 17 päivää ilman ainuttakaan heräämistä kukonlaulunaikaan, ei enää kiireisiä aamuja ja bussiin juoksuja.. Vasta loppiaisen jälkeen jatkuu arki. Syksy, ja etenkin tämä joulukuu on ollut niin hektistä aikaa että tekee kyllä hyvää rauhoittua ja hengähtää ennen uutta vuotta ja sen tuomia uusia haasteita.

Vuosi 2013 on ollut varsin raskas monessa suhteessa, mutta siihen on mahtunut myös paljon kaikkea hauskaa ja mukavaa. Koiraelämässä harmaita hiuksia on tuonut Leevin kesällä yhtäkkisesti alkaneet niskakipuilut jotka havahdutti allekirjoittuneen miettimään sitä ettei pieni valkoinen enää olekaan enää nuori vaan enemmänkin jo seniori-ikäinen koirakansalainen. Leian pentuprojekti vei myös jäätävän määrän aikaa ja jaksamista, monia menetettyjä yöunia ja pähkäilyitä milloin kenenkin kanssa, keskussteluja ja tapaamisia pennunetsijöiden kanssa, muutamia reissuja ouluun jne. Onnistuneista astutuksista huolimatta Leia jäi tyhjäksi, mutta koko projektista jäi käteen paljon tärkeätä kokemusta ja paljon uusia tuttavuuksia. Kennelnimikin on ollut matkalla viimekesästä ja FCI:n hyväksyttävänä. Aika näyttää tulenko koskaan kasvattamaan, tällähetkellä en usko että se on ainakaan vuosiin ajankohtaista. Toisinsanoen en usko että heti tulisi vastaan "toista Leiaa", jonka haluaisin omaksi "kantanartuksi". Kolmannella koiralla ei muutenkaan ole mikään kiire, joten voi olla mennä porskutamme tällä kokoonpanolla vielä pitkän aikaa.

 
 
Leia täytti tavoitteensa tokon osalta ja sai tämän vuoden ainoasta kokeesta AVO1. Kesän aikana käytiin myös suorittamassa BH-koe. Paikallamakuun kanssa tehtiín mielettömästi töitä ja oli kyllä sen arvoista kun koira pysyi makuussa! Loppukesä ja alkusyksy aloiteltiinkin sitten treenaamaan "enemmän tosissaan" voittajaa. Agilityn osalta ei mennyt ihan nappiin. Leia aloitti kisauransa ja kisaili aktiivisestikin alkukesästä. Nollia ei sadellut kuin mölleissä, pari kertaa päästiin kuitenkin palkinnoillekin vitosella tai jopa kympillä. Muuten Leia treenaili myös säännöllisesti mejää ja kävi vähintään viikoittain kaverikoirakeikoilla piristämässä vanhuksia.

Vuonna 2014: Panostetaan tokoon ja tähdätään VOI1 tulokseen. Agilityssä en aseta mitään tulostavoitteita, enkä lupaa että kisattaisikaan, mutta treenataan varmasti sitäkin enemmän. Kesällä treenaillaan varmaankin vesityöjuttuja, ehkäpä suoritetaan taipparit. Jotain uutta haluaisin kokeilla, kenties palataan sittenkin pelastuspuolelle hakua/raunioita treenaamaan, innostutaan vetolajeista tai syvennytään taas paremmin pk-jälkeen.

Leevin vuosi jakaantuu aika lailla kahtia. Tammi-toukokuun se vietti aktiivisen koiran elämää ja kisaili agilityssä kaikkiaan 24 starttia. Leevi nousi helmikuussa kakkosiin ja ehti kerätä tokaluokkalaisena viisi nollatulosta, mutta niistä vain yksi riitti LUVAan. Toiveikkaina ajattelin että ehdin tuon hurttimuksen kanssa vielä kolmosiin keräämään luvat kasaan, mutta sitten iski kun salama kirkkaalta taivaalta kipu kesken kisamatkan ja vei melkeinpä jalat alta pikkukoiralta..

Leevin kesä meni toipilaana, ja se protestoi elämäntapamuutostaan tuhoamalla tavaroita ensikerran elämässään. Loppukesästä otettiin magneettikuvat jotka osoitti niskassa olevan pienenpieni välilevynpullistuma joka saattaisi aiheuttaa ajoittaiset kiputilat.Viimeaikaiset kiputilat on olleet onneksi lieviä ja nopeasti kipulääkkeillä hoidettavissa. Leevi lenkkeilee taas normaalisti ja on oma, iloinen itsensä, mutta agilitykentille se ei enää pääse revittelemään. Leevi on vuoden aikana kuitenkin kunnostautunut kaverikoirana, ja pieni valkoinen on varsin odotettu kaveri omassa vierailupaikassaan. Leevi on päässyt varautuneisuudestaan paljon eroon, ja pitää vierailuista tutussa vanhainkodissa ja nauttii siitä ihan eritavalla kun ennen.

Vuosi 2014: Kipuepisodien jälkeen olen oppinut olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä mitä saan tuon koiran kanssa olla. Leevi jatkaa elämäänsä kaverikoirana vanhainkodissa sekä minun pikku seurahauvana ja lähtee ehkä kokeilemaan jotain niskaystävällisempää lajia kuten rallytokoa ja hieman tokoakin.. Lenkkeillään paljon ja nautitaan elämän pienistä asioista. Jos terveys antaa myöten niin kesällä tottakai mejäillään, se kun on pikkukoiran suuri nautinto.

24.11.2013

Enemmistö pieniä valkoisia






 

 








 


 


 


 





 



 





Meillä on ollut piisoniherra Nemo hoidossa viime lauantaista saakka. Leevi on tyytyväinen kun on samanhenkistä seuraa tarjolla :)

17.11.2013

Leia 5 vuotta

 
Leialla tuli 11.11. tasan 5 vuotta mittariin :) Uskomatonta miten aika rientää, ihmettelen sitä joka vuosi.. Paljon ollaan yhdessä jo tähän asti nähty ja koettu, toivottavasti on vielä paljon yhteisiä seikkailuita edessä.

Hyvästit pentusuunnitelmille ja paluu arkeen

Blogin äärellä pitkästä aikaa. Nopeimmat ehkä huomasivat että poistin Pentuprojekti-sivun pois ylälaidasta, sillä kaikesta huolimatta meille ei olekaan pentuja odotettavissa loppuvuodelle.

Astutuksen jälkeen Leian vauhdikas olemus muuttui melkein heti. Vauhdikkaat metsälenkit, vetojuoksut ja aktiivinen treenaaminen jäivät heti pois päiväjärjestyksestä ja Leia on saanut viettää leppoisaa kotikoiran elämää jo yli kuukauden verran. Leia eläytyi tiineen mamman rooliin loistavasti, suurin osa vuorokaudesta kului vain sohvalla nukkuessa, loput rapsutusten kerjäämisessä ja ruuan odottamisessa. Toki lenkkeiltiin ja pidettiin kuntoa yllä, mutta Leia vaati myös useampia pelkkiä nukkumispäiviä.
Meidän kesyrottiin se tykäistyi ihan yllättäen, eikä tarvinnut enää pelätä rottahenkien puolesta tyyppien jaloitellessa lattialla. Leia opetteli myös taitavasti avaamaan keittiön koiraportin, koska ylimääräinen ruoka oli toki tarpeen ja neiti elätteli toiveita että keittiön kaapeista itsekseen tipahtelisi ruokaa nälkäiselle äidille, niinpä se istui siellä ja odotteli.. Mahakin alkoi kasvaa ja painoa tuli kilo lisää.. Muiden koirien kanssa ei suostuttu leikkimään ja yrittäjät saivat aika äkkiä nenillensä jos yrittivät yhtään liian tuttavallisesti kutsua leikkiin..Sen sijaan vieraiden ihmisten syliin se halusi käpertyä kokonaan, ihan kenen tahansa ja kuinka pitkäksi aikaa vain. Hellyyspula oli aivan mieletön..
Pikkuhiljaa sisäinen pessimistini alkoi väistyä ja aloin uskomaan kaikkien vakuutteluita siitä että eiköhän se ole tiine.

Ultraan mentiin kun päiviä vikasta astutuksesta tuli täyteen 30. Ultralla ei kuitenkaan löydetty ainuttakaan koiranalkua vaikka kuinka etsittiin :/ Leia on edelleen omasta mielestään tiine, mutta virkistynyt tämän viikon aikana hurjasti. Nyt paukuttaa häntä taas kaappien ovia ja seiniä, Leeviä käydään hakemassa leikkimään jne.

Täytyy myöntää että pettymyksen määrä on kyllä melkoinen, mutta tälläistä tämä elämä vaan on, vastoinkäymisiä tulee eikä niille voi mitään. Ehkä silläkin oli tarkoituksensa että Leia ei tullut tiineeksi, niin ainakin haluan uskoa. Enempää en olisi voinut pentuprojektin eteen tehdä, joten asian miettiminen ei oikein johda mihinkään.

Harmittaa pentuja odottaneiden puolesta, oli ikävä ilmoittaa kaikille että Leia jäi tyhjäksi kaikesta huolimatta. Vaikka yritinkin ultraan asti olla lupailematta liikoja, oli näitä pentuja odottamassa jo monia ihania ihmisiä. Aktiivisia ja motivoituneita ihmisiä, joille olisin hyvillä mielin voinut pentuja luovuttaa. Toki mukaan mahtui toisenlaisiakin kyselyitä.

En kuitenkaan kadu niitä satoja, tuhansia tunteja minkäverran on asiaa pohdittu ja puntaroitu, etsitty sopivaa urosta kissojen ja koirien kanssa, reissailtu ympäri suomea ja vaihdettu sähköposteja, istuttu kursseilla ja luennoilla, haalittua tietoa ja taitoa, haettu kennelnimeä, mietitty omia tavoitteita ja suunniteltu kaikenlaista.. Olen saanut niin mahtavia ystäviä ja hyviä kokemuksia tämän projektin aikana :)

Todennäköisesti Leia steriloidaan tulevan kevään aikana. Moni (fyssarit ja eläinlääkärit lukuunottaen) on yrittänyt ehdottaa jos astutusta kokeilisi vielä keväällä uudestaan, kun tuo kuitenkin on fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Leia olisi silloin 5v. ja n.7kk, ensisynnyttäjäksi aika paljon rodun keskimääräistä vanhempi. Haikein mielin jätän Leian pois jalostuksesta, mutta uskon että se on kuitenkin oikea ratkaisu. En voisi ikinä antaa anteeksi itselleni jos Leia vaikka itse vahingoittuisi synnytyksessä tai pennuillle kävisi jotain ikävää. Korkeampi ikä on kuitenkin aina riski. Näillänäkyminen hautaan siis omat kasvatussuunnitelmani tai ainakin ne siirtyy kaukaiseen tulevaisuuteen. Ehkä sitten joskus, jos käsiin vielä osuu sellainen koira jonka pohjalta haluan kasvatustyötä lähteä rakentamaan ja joka vastaa omia ihanteitani/kriteerejäni kaikissa suhteissa. Aika näyttää.


27.10.2013

Odottavan aika on pitkä

 
Leevi saapui kolme viikkoa kestäneeltä reissultaan lempäälän kulmilta keskiviikkoiltana. Piisoni oli siis ensimmäistä kertaa juoksuhoidossa äitini luona, ja ilmeisesti hyvin oli mennyt kun ei siitä meinattu enää luopuakaan.. ;-)  Kotiin se tuli kuitenkin mielellään, ja intoilee Leian perään minkä kerkeää. Leiaa ei kiinnosta tippaakaan tuollainen perässä piipittävä innokas pikkukoira..
Ylläoleva kuva on otettu tänään pesupäivän päätteeksi. Hyvin huomaa että turkkia alkaa olla päässäkin jo aika kivasti, turhaa pelkäsin ajaa turkki alas sen pelossa ettei se kasvakaan takaisin.. Nyt sitä olisi taas vaikka muille jakaa. Saa nähdä saisinko sen ensi vuonna yhteen näyttelyyn ilmoitettua, ihan vain mielenkiinnosta haluaisin kuulla mitä siitä sanotaan.. Viimeksi se oli kehässä noin seitsemän vuotta sitten..


 Ja sitten tämä toinen tapaus.. Leiasta on tullut aivan mielettömän hellyydenkipeä ja mukavuudenhaluinen pieni koira. Joko se on oikeasti tiine tai sitten sillä on vain hyvin aito valeraskaus aluillaan. Nisätkin alkaa erottua selvemmin. Astutuksesta on siis nyt tasan 2 viikkoa, eli ultraamiseen on vielä toinen samanlainen aikaa.

Leia nukkuu sohvalla melkein kaiken aikaa, ellei se onnistu tunkeutumaan mielummin jonkun syliin pienelle kerälle. Yöt se hakeutuu nukkumaan ihan kylkeen kiinni. Aamulenkille löntystellään hihna löysällä perässä, mutta treenaaminen on yhä huippukivaa koska tahansa. Ruokakipolle tullaan myös nanosekunnissa. Treenattu ollaan kovin vähän, mutta ensi viikolla aloitetaan tokoilemaan kuukauden tauon jälkeen. Agilityt pidetään suosiolla tauolla, ainakin kunnes selviää onko se tiine vai ei. Kennelyskää ainakin on ollut liikkeellä, eikä hallilla häärääminen ole varmasti nyt kovin järkevää senkään takia. Katsotaan, ja odotellaan..


 

14.10.2013

Oulussa vihdoinkin!


Blogin päivittely on jäänyt yli kuukaudeksi ihan kokonaan... Nyt siihen tulee loppu!

Leian juoksu on jo voiton puolella, Leevi lempäälässä hoidossa ja treenit tauolla. Viime viikon stressailin Leian astutusta ja olin jo jalka oven välissä hilppasemassa ouluun heti sopivan päivän tultua. Töistäkin sain pari vapaapäivää, vaikka neiti itse sitten lopulta päättikin odotuttaa viikonloppuun. Maanantai oli 10 juoksupäivä, mutta proget eläinlääkärissä eivät silloin olleet nousseet vielä lainkaan. Keskiviikkona arvo oli jo 2, eli viikonloppuun suositeltiin odottelemaan.. Siltä tuo itse koirakin vaikutti, mutta koska välimatka helsingistä ouluun on aika pitkä niin koin parhaimmaksi pelata mielummin varman päälle.

Itse reissu meni hyvin! Perjantaina lähdettiin junalla helsingistä töiden jälkeen ja oltiin yöllä oulussa. En olekaan ennen majoittunut koiran kanssa hotellille, mutta ihanasti ottivat koiravieraankin vastaan!
Lauantaina Viksu ja Leia treffasi ensimmäisen kerran, ja tulivat erinomaisesti juttuun toistensa kanssa. Ajankohta vaikutti oikealta, eikä koirat turhia aikailleet. Sunnuntaina saivat vielä treffata uudestaan, ja olivat taas intoa täynnä :-) Kaksi hyvin onnistunutta astutusta siis takana!

Nyt sitten jännitetään että tuottiko reissu tulosta... Pitkiä viikkoja siis tiedossa. Nyt otetaan rauhallisesti, ja jatketaan agilitytaukoilua vielä ainakin siihen saakka kun selviää onko mahassa elämää vai ei. Ei auta kun toivoa :)

Yhteensä 15 tuntia junanatkustamista, asumista hotellissa, kauniin syksyisissä keskuspuistoissa kävelyä, riekkumista Viksun kanssa, autoilua paikasta toiseen ja pentutreffejä.. Tosin viimeksi mainituille Leialla ei juoksuisena ollut mitään asiaa ;) En tiedä kumpi meistä on väsyneempi, mutta ollaan molemmat oltu ihan nukuksissa tänään koko päivä.. On se reissailu vaan rankkaa :-)

 
 
















 


Viksulla on yksi pentue ennestään, viime keväältä. Kolme pennuista osallistui yhteisiin pentutreffeihin, ikää lapsosilla nyt 6kk. Iloisia ja touhukkaita kakaroita :)