27.5.2012

Viikonlopun reissailut

Kunnon näyttelyviikonloppu takana, nyt väsyttää.. Eilen Lohjalla ja tänään sitten järvenpäässä.

Eilen tosiaan startattiin aikaisin aamulla bussilla ja metrolla Kamppiin, ja sieltä matkahuollon bussilla nummelaan, josta sitten autolla lohjalle spanieliliiton erikoisnäyttelyyn. Luulin että ilman muuta myös matkahuollon busseihin on koirat tervetulleita, mutta vastaanotto olikin vähän epäuskoinen "matkustaako tuo tosiaan sylissä", vakuutettuani että piski muotoutuu sylikoiraksikin tarpeen vaatiessa ja että se ei tosiaan syö ketään kanssamatkustajaa vaikka noin hurjan näköinen onkin..- niin päästiin kyytiin.

Näyttely oli sisätiloissa ja hyvin olikin paikka ilmastoitu, ei tarvinnut ulkona helteessa käristää koiria.
Leian arvostelu kuulosti tältä tuomarina toimineen Tarja Hovilan sanelemana:

"Feminiininen, erittäin hyvätyyppinen narttu jolla on oikeat mittasuhteet.
Hyvänmallinen pää, jossa sopiva vahvuus. Miellyttävä ilme.
Hieman niukasti kulmautunut. Hyvä kaula. Oikeanmallinen runko, joka
voisi olla hieman syvempi. Keskivahva luusto.
Hyvä häntä ja turkki. Hieman ahtaat takaliikkeet. Sivusta liikkuu hyvin.
Miellyttävä luonne ja esiintyy hyvin." ERI1

Loppupäivä kuluikin sitten ryhmäkehiä odotellessa ja seuraillessa, sekä sen jälkeen portugeesilauman uittoreissulla lohjan hiekkakuopilla ja Sarin luona kera koirien. Kiitos vaan kaikille mukavasta päivästä :) Kotiin tultiin myöhään illalla, joten edessä oli vaan Leian puunaus uudestaan näyttelykuosiin ja jälleen vähän lyhyehköt yöunet ennen kun täytyi taas lähteä kohti seuraavaa koitosta.

Tänään sitten suuntana järvenpää, eli reissailua bussilla, metrolla ja junalla. Asemalta päästiin Karoliinan poppoon kanssa näyttelypaikalle autolla. Ulkonäyttely oli tämän päiväinen, ja ihan järkyttävän paahtava helle kävi kentälle, sitä ei päässyt minnekkään karkuun. Leiallakin oli tosi kuuma, ja se näkyi kyllä sen liikkumisessa kehässä. Sellanen Leiamainen draivi puuttui kokonaan, vaikka hyvin käyttäytyikin. Arvostelu Tanya Stocmari-Ahlmanilta näytti tältä:

"Hyvänkokoinen narttu, joka kauttaaltaan kapealinjainen.
Kallo-osa saisi olla vankempi ja kuono-osa leveämpi. Puuttellinen eturinta.
Niukat etukulmaukset. Hyvä karvapeite.
Erinomainen käytös. Rintakehä saisi olla pidempi.
Liikkuu ahtaasti ja voimattomasti takaa. Esitetään hyvin." H

Heinäkuussa sitten jatketaan näyttelykehissä pyörähtelyä :) Nyt on koira viikonlopun jälkeen niin väsynyt nähtyään ja koettuaan taas vaikka ja mitä että se muistuttaa enemmän ryijymattoa kun itseään tällähetkellä. Huomenna jatkuu taas tokotreenit, palaillaan siis treenipostausten merkeissä ensi viikolla!

25.5.2012

Sitä saa mitä tilaa


Molempien kuvien c) Karoliina, ruutuun juoksevat piskit viime syksyltä

Tiistaina käytiin Leevin kanssa juoksemassa pari möllistarttia ojangossa, viimeisessä Ojanko cup-osakilpailussa tänä keväänä. Tosi kuuma päivä osui ja se vei kyllä Leevinkin vauhdista ainakin puolet pois. Itse rata oli helppo ja suoraviivainen. Mutta Leevi teki molemmilla radoilla KONTAKTIvirheen puomilla.. Juu kyllä vaan. Ensimmäisellä radalla lensi loppusuoralta myös rima, toinen mitä? No pikkukoiralle ei koskaan ole kontakteja opetettu, joten luotetaan hyvään tuuriin jatkossakin. Leialle sen sijaan rakennetaan sellaiset kontaktit että se pysähtyy vaikka maailmanloppu tulisi. Sillä on kyllä jo askelkin hitusen lennokkaampi kun tuolla piisonilla.. Leeville siis radoilta kymppi ja vitonen, jälkimmäisen aika jotain -17 sek.

Leian viikko on koostunut vain tokosta, sillä tällä viikolla ei sen kanssa olla liitelemään ehditty. Tämän päiväiset ohjatutkin jäi väliin, koska olin illan töissä. Mutta tokomotivaatio on molemmilla niin kohdillaan! Uskon että Leia on syyskuun alussa valmis kokeeseen, ellei tule takapakkeja..

Eilen tuli taas todettua se, miten helposti tuo oppii ennakoimaan asioita. Sen kanssa treenit saa tosissaan suunnitella tarkkaan, että tulee vahvistettua juuri niitä haluttuja asioita. Vastaavasti se oppii ihan hämmästyttävän nopeasti ja tekee niin suurella innolla. Luoksarin pysäytys toimii parin päivän harjoittelun perusteella tosi hyvin, vaikka vielä en sitä olekkaan liittänyt varsinaiseen luoksetuloon. (Tässäkin saa neidin kanssa olla tarkka ettei se ala ennakoimaan pysäytystä!) Jääviä ollaan myös kertailtu, avoimen hyppyä ja kaukoja, toimii! Paikkikset olleet hyviä, mieliala rauhallinen ja olen vaan siedättänyt koirulia siihen että käyn piilossa useaan kertaan paikkiksen aikana ja käyn palkkaamassa tiuhaan. Onhan tässä 3 minuuttiin matkaa, kun nyt palkkaan koiran jo 20 sekunnin välein. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen paikkista treenataan vanhoilla käskyillä (mutta ehdoton painotus rauhallisuudella ja valmistelukäskyllä) ja leuka maassa makaamista erikseen. Ehkä jonain päivänä saan ne liitettyä toisiinsa, tai sitten en. Se siitä hienosta suunnitelmasta taas ;)

19.5.2012

Menossa





                                        
                                      Kaikki kuvat ottanut Karoliina, kiitos :)!

Eilen Karoliina tuli Nemon kanssa tänne Helsinkiin meitä ilahduttamaan. Pyörittiin koirien kanssa keskustan turistivilinässä, haisteltiin merituulta ja kierreltiin kauniissa puistoissa. Käytiin me Kaisaniemessä tokoilemassakin lyhyesti ja loppupäivä vietettin täällä idässä. Kuvat siis kotoisin tuolta reissulta. Oma kamera ei tullut (taaskaan) mukaan, olen kai tullut hysteerikseksi sen kuivana pysymisen suhteen. Eikä loppuenlopuksi edes tainnut sataa.

Koska en aina jaksa ikävystyttää blogimme lukijakuntaa jatkuvilla paikallaolopäivityksistä, niin tässä nyt jotain tiivistelmää viikon tokoiluista. Leian kanssa ollaan useampana iltana käyty viilarilla paikkistelemassa. Olen mennyt itse piiloon ja palkkaillut tiheasti, koiran käytös pysynyt samanlaisena riippumatta siitä olenko näkösällä vai en. Myös kotipihassa olen hyödyntänyt varastoa piilopaikkana. Leia on ollut tosi rauhallisesti. Huippua! Olen myös tehnyt sille paikkiksia niin että itse olen selkä koiraanpäin. Varovasti edetään, en haluaisi kuitenkaan takapakkia enää milliäkään.
Kaukot on toimineet hyvin, samoin nouto ja hyppy. Jäävissä olen jatkanut sen siedättämistä siihen että kierrän Leian takaa, josta se meinaa vaihtaa lonkalle kyttäillessään missä menen.. Treeniä..treeniä..

Ageistakaan en ole tainnut raapustella kummemmin. Tänään käytiin taas ojangossa. (Jestas oli yhdellä lapsella hauskaa sen todetessa että "tolla mustalla koiralla" on ihan kalju pylly! Toinen nauroi kippurassa metrossa, niin ettei meinannut loppua tulla.. :-D)  Leia teki tänään keppejä monta toistoa suh.kapealla kujalla ja oli pätevä :) Neidin kanssa tehtiin kippopalkalla myös kunnon hyppy-putki vauhtisuoria, joissa oli kiitettävästi vauhtia! Lisäksi muisteltiin pussia ja kontakteja. A-lla ja puomilla oli pysähtyi tosi nätisti ja odotti hyvin lupaa singota parin metrin päässä odottavalle kupille. Tosi hieno oli!

Leevi teki välistäveto- ja esteiden kiertämistreeniä ihan mieleen palautteluna. Keppejä tehtiin kanssa radanpätkän osana, ja haki niitä tosi kivasti sekä meni tosi itsenäisesti. Niin, kunnes muutin vähän rataa ja totesin että eihän tuo koira vieläkään hae kunnolla keppejä "väärältä puolelta". Toiselta puolelta menee kepit ihan tosi sujuvasti, ei mitään ongelmaa. Naksuttelin sen kanssa sitten tuota toista puolta, ja hitaasti kyllä raksutti pikkuäijällä. Meni sitten yhden välin kerrallaan, ei katsonut aina edes eteenpäin ja meno hidasta kun mikä.. En vaan ymmärrä miten se voi sille vuodesta toiseen olla yhtä vaikeaa, ihan kun se ei osaisi pujotella ollenkaan toisesta suunnasta, ja toiselta puolelta taas mennään niin täpäkästi että :( Ehkä sitä pitäis vaan vahvistaa ja vahvistaa.. Vai onko sen nyt niin väliäkään.. Muuten koiruus oli oikein hieno agipiski taas.

Nyt on taas joka illalle ollut agia ja tokoa ohjelmassa ja vaikka mitä muuta koiramaista ohjelmaa, ei ole kyllä vapaa-ajanvietto-ongelmia :D Mutta miten ihmeessä sitä ehtis jossain välissä kunnostautumaan siellä mejä-puolella.. ja jäljellä? Kesälomalla ainakin.. Tarvittais nyt kipeästi ainakin pari tuntia lisää jokaiseen vuorokauteen!

17.5.2012

Helsinki RN

Tälläkertaa oli määränpäänä tuomarinkartanon vinttikoirakeskus, näyttelyyn siis suunnistettiin Leian kanssa. Ilma näytti sateiselta, mutta kuivana päästiin kuitenkin ihan kotiin saakka.

Tuomarina Hannele Jokisilta, joka raapusteli Leiasta näin:

"Erinomainen tyyppi, erittäin narttumainen kokonaisuus.
Riittävän vahva pää. Hyvä kaula ja selkälinja. Riittävät kulmaukset edestä ja takaa.
Turhan avoimet kyynärpäät. Riittävä luusto. Riittävä runko. Kaunis karva.
Erinomainen luonne. Liikkuu hyvin." ERI AVK2

Ei hassumpi arvostelu :) Ensi viikolla jatkellaan näyttelyitä, suuntana lohja ja järvenpää.

15.5.2012

Treenejä maanantain iloksi

Leevi teki tänään pikaisen startin Ojanko Cupin mölliradalla. Näin aluksi voin sanoa etten sitten yhtään tykkää olla aloittamassa luokkaa, mutta oli vähän kiire kun Leialla alkoi tokotreenit klo 19 vastakkaisella kentällä ja minimöllit aloitti 18.55.. Niinpä sain Leeville numeron 0 ja heti rataan tutustumisen jälkeen vaan radalle.

Itse rata näytti alkuun aika haastavalta. Vauhtisuoria siitä ei pahemmin löytynytkään, ja aika tarkkana sai olla että koira löysi tiensä oikeille esteille. Möllirata oli siis hypäri, putkia ja hyppyjä siis sekä muuri. Meidän rata ei ollut mikään erityisen nätti, vähän sellasta sähläystä kun en ehtinyt valmistautumaan kunnolla. Putkiin sai ohjata koiran kummasta päästä tahansa, ja koska mun suunnitelmat vähän unohtui vauhdissa niin ohjailin sen vähän sattumanvaraisesti kumpaan päähän ehdin. Paremmalla suunnittelulla olis tullut parempi aikakin. Nollarata sieltä kuitenkin taas tuli, aika oli kutakuinkin -10 sek. ja sijoitus minimölleissä neljäs. Koira teki kivasti ja yllätti mut taas siitä kuinka hyvin se luki ohjaustani, vaikka olisin saanutkin olla paljon huolellisempi.

Sitten lähdettiin Leian kanssa ensimmäiseen avoryhmään. Muutamia uusia ideoita saatiin mukaan, ja treeniintoa kaupanpäällisenä. Kaukoja kokeiltiin sekä selkä koiraan päin äänellä ohjaten, että pelkillä käsimerkeillä. Tajusin nyt että Leiahan tuijottaa kaukoissa mua suoraan silmiin ja lukee huuliltani käskyt, ei niinkää ole kiinni käsimerkissä tai edes äänenpainoissa kuten kuvittelin.

Paikallamakuuta muut koirat teki rivissä ohjaajat piilossa. Laitoin Leian muutaman metrin päähän rivin reunaan, pysyttelin itse lähellä ja palkkailin tiuhaan. Leia pysyi sen 2-3 min. makuun kokonaan hyvin rauhallisena, ei ottanut painetta, eikä vilkuillut ympärilleen. Tosi hieno.

Häiriötreeniä tehtiin myös, Leia ei näemmä kiinnostu juurikaan muiden antamista käskyistä tai häiriöstä, vaan on hyvin kuulolla nimenomaan mun antamille käskyille kuten pitääkin. Yleinen käytös yhteistreeneissä vaatii taas vähän muistuttelua. Yksin kun ollaan tokoiltu pitkään niin tuon mielestä kaikki treeniaika käytetään tehokkaasti, ja se hyppelee tasajalkaa ympärilläni että "mitä seuraavaksi" eikä rentoudu välillä vaan olemaan. Tosi tyytyväisiä ollaan ryhmäpaikasta tokossa ja tosiaan päästä hioimaan meidän tämänhetkisiä pulmia.

Leia teki vielä ojangossa vauhdikkaita hyppy-putki pätkiä minikorkuisilla rimoilla. Jestas mikä vauhti ja imu putkille :o Hyvin irtosi kyllä, ja luki putket kaukaa. Lisäksi tehtiin taas jokunen toisto kontakteja, niitä tuskin voi liikaa treenata.

Meillä oli hurttien kanssa oikein mukava ilta tokon ja agin parissa :)

Täällä tuoksuu kesä




















Meidän helsinki

c) kuva googlehausta
Viime perjantaina Leia oli esillä Helsinki 200-vuotta tapahtumiin kuuluvassa Helsinki-paraatissa, jonne kaverikoirakkoja oli kutsuttu pääkaupunkiseutujen ryhmistä.

Paraatin tarkoitus oli avata kesäkausi ja "kukittaa Helsinki". Senaatintori täyttyikin hyvin erilaisista seuroista ja järjestöistä (nopeasti laskettuna 28 seuraa) joiden kanssa sitten 1,5 km matka taittui pitkin suuria katuja keskellä helsingin keskustaa.
Paljon oli ihmisiä kertynyt myös seuraamaan paraatia :)

Koirat otti tapahtuman mielettömän rauhallisesti, ja tuli tosiaan sellainen fiilis että jos tässä ei ole koiralle liikaa häiriötä niin ei ole taatusti missään. Poliisihevosia, kaikennäköisiä ajoneuvoja, keskellä kaupunkia kärrynpyöriä heittäviää ihmisiä, erilaisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä, raitiovaunuja.. Ihmisvilinää ja erilaisia ääniä. Keskellä mannerheimintietä tarpoessa iloisten ihmisten piirittämänä oli tosi hyvä tunnelma :)

On hienoa että 200 vuotta täyttävää Helsinkiä juhlitaan näyttävästi erilaisten tapahtumien merkeissä tänä vuonna. Olen asunut täällä koko ikäni ja vakuuttunut siitä että täältä en ihan helpoin perustein pois muuttaisi. Täällä on niin upeita paikkoja ja meri aina lähellä. Koirien kannalta kaupungin parhaat paikat löytyy töölön Rajasaaresta ja suomenlinnasta, ja puhtaista metsäalueista. Lisäksi täällä voi käytännössä harrastaa ihan mitä vaan, ja täällä on kaikki mitä voi tarvita..

Ei ole sattumaa että täällä viihtyy niin suuri osa suomalaisista :)

11.5.2012

Agiliitelyitä

Eipä taas ole tullut hetkeen blogiin raapustettua mitään treeneistä. Koirien kanssa ollaan nyt käyty Ojangossa useamman kerran viikossa agittaamassa, kun pyörällä pääsee niin kätevästi. Pyörä + pieni matka metrolla yhdistelmällä matka taittuu alle tunnissa, aika luksusta! Joka kerralla on ollut molemmat mukana.

Leevin kanssa oltiin keskiviikkona taas pyörähtämässä mölleissä kahden startin verran. Molemmat radat meni aika tasaisen varmasti, muutamalla sekunnilla heitti aika mutta nollaradat siis molemmat. Ensimmäiseltä aika -11,76 ja seuraavalta -12,9sek. Radalla muutama kinkkisempi kohta, tai lähinnä luulin että myöhästyn ohjauksessani noissa kohdissa, mutta hyvin toimi. Mediradalta ei ainakaan nollia tullut yhtään, mutta mineiltä sitten kuudelle koiralle kuitenkin. Leevi sijoittui neljänneksi tuolla toisella startillaan. Tosi hyvin oli kuulolla ja irtos niin varmasti oikeille esteille. Tosi kiva fiilis jäi noista radoista :)

Leevin kanssa on muutenkin sujunut tosi hyvin kentällä. Piisoni on intoa täynnä, mutta paljon paremmin kuulolla mitä se aiemmin oli. Meidän meno on toisinaan ollut yhtä häseltämistä, mutta viimeaikoina olen vaan kerta kerralta saanut paremman yhteyden tuohon pikkukoiraan.
Eilen tehtiin rengasta + keinua Leian treenien jälkeen ja tosi varmasti teki. Lisäksi haettiin taas keppejä erilaisista kulmista, ja tosi itsenäisesti suoritti - ei niinkään välittänyt missä itse menin ja pyrinkin irrottautumaan siitä kokoajan kauemmas.
Lisäksi Leevi teki samaa harjotusta mitä Leian kanssa tehtiin ja siitä huomasi kyllä miten Leeville on kehittynyt paljon parempi veto esteille, tottakai kun sen kanssa on treenattu niiin paljon enemmän. Tosi  positiivinen kuva on jäänyt nyt taas tuosta pienestä valkoisesta, on se superi.

Leian kanssa muistuu viimeviikoisista treeneistä lähinnä vain yksi oikein totaalisen huono treeni, ei tainnut olla Leian päivä ollenkaan ja jätettiin sitten tosi vähälle tekeminen. Kontakteista rynni ensimmäisen kerran läpi ihan tosta noin vaan, eikä muutenkaan kuunnellut ohjausta kunnolla. No jos jotain onnistunutta, niin vauhdikkaita putkista juoksuja lelupalkalla ja sitten ihan vaan odotustreeniä esteiden takana ja vapautin taakse - tuleepahan sitäkin välillä harjoteltua näin ennaltaehkäisevästi..

Ohjatut oli tosiaan eilen, ja nyt neiti oli niin täsmällinen taas kontaktien kanssa. Tehtiin pientä (jotain 10 esteen) rataa, missä puomin lisäksi hyppyjä, pituus ja putkia. Tosi kiva into oli Leialla, mutta vielä pitäs treenata sen kanssa lisää irtoamista ja vahvistaa sitä hakemaan itse esteitä paremmin. Loppusuoran päähän jätettiin lelu palkaksi, mutta Leia taas kaahasi lelun ohi kovalla innolla ja vasta sitten innostui leikkimään. Hyvin lelupalkka kuitenkin imee sitä eteenpäin. Itse ohjausharjotukset meni ihan hyvin.

Paljon on taas tullut Leiallakin odotustreeniä kehän laidalla, ja on se rauhoittunut huomattavasti. Keskiviikkona se otti tosi rennosti kun oli ne möllit. Leevi on sille välillä suuttunut, jos se on meinnut alkaa huutaa ja se on kyllä ottanut siitä opikseen. Palkkaillut olen aina kun se on rauhallisesti käynyt maaten odottelemaan hiljaa. Hyvähyvä :)

Muutakin päivitettävää olisi vaikka mitä, mutta nyt lienee paras lähteä unten maille kun olis taas aikainen herätys duuniin edessä huomisaamuna. Palaillaan siis blogin ääreen!

4.5.2012

Leevi 9 vee!


Huomenna 5.5. Leevi täyttää 9-vuotta! Pitkä matka on yhteistä taivalta taitettu, ja toivonmukaan vuosia on vielä edessä monenmonta. Yhdessä tämän pienen valkoisen kanssa on koettu vaikka ja mitä, on tuo vaan sellainen persoona ettei toista kävele joka kadunkulmassa vastaan.

Meno on edelleen kun nuorella jätkällä, vauhtia riittää vaikka muille jakaa!

Suuren suuret synttärionnittelut siis piisoniherralle! <3

.. Ensi vuonna sitten komeat kekkerit :-D Nyt tyydytään viettämään synttäreitä hyvän ruuan merkeissä ja vaihdikkailla metsälenkeillä.

Hyvän mielen haaste

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen). "

Kiitos haasteesta Mialle.

1. Lenkit koirien kanssa keskiyön hiljaisuudessa. Kun koko muu maailma nukkuu ja aika tuntuu pysähtyneen paikalleen.

2. Se, kun Leevi nauttii raikkaan merituulen haistelusta ja tuoreen ruohon maistelusta täysin siemauksin. Siitä muistaa miten pienistä asioista onnellisuus koostuu.

3. Leia meren äärellä. Se, kuinka se kiitää pitkin rantahiekkaa ja sukeltaa kerta toisensa jälkeen meriveteen. Kuinka se vaan kerrassaan näyttää kuuluvan sinne merivedestä kihartuneen turkkinsa kanssa ja kuinka se siitä nauttii jokaikinen kerta yhtä paljon.

4. Hyvin menneiden treenien jälkeinen hyvä fiilis! Se onnistumisen ilo siitä että olet onnistunut koiran kanssa jossain matkan varrella vaikeuksia tuoneessa jutussa. Tai se kun olet taas oivaltanut jotain olennaista koirasi kouluttamisesta.

5. Se Leevistä paistava ilo vuosi toisensa ja kerta toisensa jälkeen kun se saapuu agilitykentälle. Silloin ei tarvitse miettiä miksi harrastankaan tätä lajia tai miksi vaivaudun tänne kentälle useamman kerran viikossa. Kun piisoniherra on hepulin vallassa aina kentälle tullessaan, se vilpitön riemu niinkin "pienestä" asiasta saa aina hymyn huulille.

6. Toisinaan harmaankin arjen keskellä koirien toinen toistaan nerokkaammat älynväläykset, joille et voi kun nauraa..

7. Leian naurava häntä. Kuinka se joka ikisen ihmisen toivottaa meille tervetulleeksi milloin minkäkinlainen esiteltävä  pehmolelu suussaan ja häntä paukuttaa seiniä ja ovia. Kuinka se toisinaan herää itsekin siihen että sen häntä alkaa heilua kesken makeiden päiväunien.

8. Pitkän työpäivän jälkeen kun pääset vihdoin kotiin, sinua odottaa kaksi iloista ja toiveikasta silmäparia, kun kysyen "Mitäs meillä tänään on ohjelmassa"? Sitä piristyy kummasti.

9. Kylmän talvisen iltalenkin jälkeen käpertyä lämpimän viltin alle lukemaan hyvää kirjaa ja kaksi karvakuonoa lämmittää kylmiä varpaitasi.

10. Se, kun Leia saa kaverikoirahuivin kaulaansa merkiksi vierailusta ja sen ilme on juuri sellainen että "Nyt lähdettiin töihin!". Se, kuinka voit kiireettömästi istua alas ja vain olla läsnä näille ihmisille. Ja se tunne kuinka paljon koira voi ihmisille tuoda iloa jo pelkällä läsnäolollaan.


Haaste matkaa nyt vuorostaan Kanervalle , Nealle , Heidille , Amylle ja Karoliinalle .