24.12.2011

19.12.2011

Vuodesta seuraavaan

Edellisistä viisaantuneena lupasin itselleni etten asettaisi uusia tavoitteita ensi vuodelle, koska a. ne eivät koskaan toteudu ja b. olen äärimmäisen huono asettamaan itselleni tavoitteita.. Mutta jospa kuitenkin tekisi jotain suunnitelmia, joihin nyt ensivuonna oikeasti pyritään! Sen lisäksi tämä(kin) vuosi ansaitsee oman postauksensa, tässä siis koko vuosi paketissa.

Alkuvuosi tahkottiin tokoa, paikkallamakuuta lähinnä. Olin asettanut tavoitteen että toukokuussa kokeeseen, ja toukokuu tuli yllättävän nopeasti. Olen edelleen yllättynyt miten me tuohon kokeeseen ylipäätään päästiin, sillä sinne ehtiminen ei ollut ihan niin helppoa kun olin suunnitellut. En ollut varmaan koskaan, ikinä jännittänyt mitään niin paljon. Yhtään ei helpottanut se etten ehtinyt valmistella koiraa paikkikseen tai koepaikkaan kun puoli minuuttia, siis yhteensä. Jostain ihmeestä revittiin 10 paikkiksesta, ja loppukoe menikin sitten omalla painollaan sarjassamme "ihan hyvä" mutta ensimmäinen ALO1 napattiin samaisesta kokeesta.

Tästä innostuttuani käytiin kevään-syksyn aikana myös kahdessa muussa ALO-kokeessa, jotka mursivat sen käsitykseni siitä että paikallamakuu olisi 100% varma. Ensimmäisen kokeen makuu oli täydellinen, seuraavassa koira paineistui uroksesta joka rähähti sille jo luoksepäästävyyden jälkeen ja kolmannessa koiruus luuli että kyse oli luoksarista "kun toi kaverikin lähti..". Kolmas koe oli rento ja hauska möhlimisestä huolimatta. Mutta paikkis söi motivaatiota syksyn treeneissä. Se mikä toimii treeneissä ei aina toimi kokeessa..


Alokasjuttujen lisäksi opeteltiin uutena tunnaria, ruutua ja metallinoutoa, niin ja jatkettiin kaukoja ja luoksarin stoppia. Näistä kaikki vaativat hiomista. paljon.


Huhtikuussa Leian kanssa päästiin agilityn soveltuvuuskokeeseen, mistä jo itsestään olin tyytyväinen sillä hakijoita oli paljon.. Siellä Leia oli oma itsensä, eli iloinen ja vallaton, ja sillä menolla saatiin myös ryhmäpaikka, jossa treenattiin ihan joulukuulle saakka. Neiti on kehittynyt hurjasti vuoden aikana ja minun haasteenani on edelleen Leian ohjaaminen. Mietin usein että "jos tämä olisi Leevi" ... Isompaa koiraa ei pyöräytetä ihan niin ahtaista kulmista esteille, eikä tuo osaa tietenkään lukea ohjausta samalla tavalla.


Kesä meni Leian osalta uidessa, Leevi ei luonnonvesiin uskaltanut vaikka se voittikin uimakammonsa. Kun Hyvinkään uimalassa katselin tuota valkoista uimakammoista eläintä juoksemassa innosta haukkuen altaan rampille ja kuinka sen häntä vispasi uinnin aikana en olisi uskonut sen olevan Leevi ellei se olisi sattunut olemaan ainut bichoni mustien postugeesien seassa. Uskomatonta :) Myös Leia tykästyi altaassa(kin) uiskenteluun ja se mahdollisti uimisen myös talviaikaan.



Leevi ei päässyt näyttelyihin, koska olin laiska tekemään asian eteen mitään ja toiseksi sen asian takia eli meille ei vielä tänäkään päivänä ole saapunut sitä todistusta siitä hampaasta..

Veteraanikehät korkattiin parissa mätsärissä jossa molemmissa herra pärjäsi mainiosti ja esiintyi iloisesti.


Leian kanssa käytiin kaikkiaan kuudessa näyttelyssä, joista 4x EH ja 2x ERI (AVK 3 ja 4). Arvostelut eivät radikaalisti toisistaan poikenneet, koira oli joko liian aivan liian kevyt kaikkialta, melko kevyt tai juuri passeli.. Ei siis tullut valiota neidistä. Vielä.


Leian kanssa tehtiin laiskanlaisesti jälkeä ja suureksi häpeäksi mejää ei kertaakaan..! Jäljellä neitonen oli kuitenkin pätevä kun mikä! Kaverikoiratoiminnassa oltiin mukana pitkin vuotta, ja saatiin paljon uusia hienoja kokemuksia :)


Leevin kanssa käytiin muutamissa agimölleissä, joista toisesta nolla hyvällä ajalla ja 2.sija ja toisesta hylly joka pistää hymyilyttämään vieläkin. Aina ei uskoisi että tuo on "veteraani-ikäinen" :-) Agia treenattiin pitkin vuotta ohjatusti ja herra kehittyikin kivasti. Tokokentillä piisoni roikkui mukana ja sitä treenattiin "siinä sivussa". Ja jälkeä tehtiin.


Ja sitten niihin suunnitelmiin.. Eli tähän pyritään ensivuonna (!)


Leevi


- Agissa ryhmäpaikka mielellään heti keväällä

- Mölleissä ahkeraa kiertelyä ja virallisten korkkaaminen!

- Veteraanikehiin!

- Silmäpeilaus


Leia


- Tokosta AVO1 (jos jaksetaan vielä ALO'ssa pyöriä niin TK1 sitä ennen..). Ruutu kuntoon!

- Agissa mölleihin, kepit varmoiksi ja keinun huolellinen opettaminen

- Näyttelyistä FI MVA. Tietää paljon näyttelyitä (?) mutta yritetään.

- Silmäpeilaus ja uudet lonkkakuvat

- Luonnetesti!!

- BH'seen tähtääviä treenejä, itse kokeen suoritus voidaan siirtää seuraavaan vuoteen..

- Mejässä ryhdistäytyminen, nyt ei luisteta..


Ensi vuotta odotellessa. Kiitos kaikille koiramaisesta vuodesta :)

7.12.2011

Messukeskuksen hälinää ja lunta

Noniin, kotona ollaan :) Viime viikonloppu vietettiin Messukeskuksen hälinässä Leian kanssa. Molempina päivinä siellä vierähtikin melkein koko päivä. Leia esiintyi rotukehissä, ja muuten tuli pörräiltyä pitkin messuhallia ihmettelemässä vähän sitä sun tätä ja myyntikojuja tuli katseltua ja osteltua vuoden viimeiset koiramaiset ostokset. Leialle tuli hommattua kasa tunnarikapuloita ja "näätäriepu" treenilelukokoelmaan. Leeville vietiin tuliaisina oma pomppa-takki ja sian korvia pinollinen.

Lauantaina ei vaihteeksi junaliikenne ollut meille suosiollinen, joten aamulla täristiin niin bussi kun juna-asemallakin.. Junamatkat oli ihan kamalia koiran (ja takasin päin tullessa kahden) kanssa, kun juna oli ihan täysi ja pieni portugeesi meinasi jäädä sen ihmisjoukkion tallomaksi.. Lopulta Leia matkusti sylissä seisomapaikalla, joka aiheutti hilpeyttä ja kummastusta kanssamatkustajissa. Perille kuitenkin päästiin ehjänä, ja vieläpä ihan ajoissa kaikesta huolimatta.

Portugeesit arvosteli Juha Palosaari, tässä Leian arvostelu:
"Mittasuhteiltaan ok. Hyvä pään malli, muuten kauttaaltaan melko kevyt. Rungon tulisi olla kauttaaltaan tilavampi ja syvempi. Hyvä häntä ja takakulmaukset. Liike kaipaisi lisää voimaa. Seistessä miellyttävät ääriviivat." AVO EH

Leia tosiaan liikkui vähän tahmeasti lauantaina, ehkä alkoi koirakin jo olla päivällä vähän kyllästynyt messarin hälinään eikä virtaa ollut ylimääräisiä.

Sunnuntaina sitten uusiksi. Tällä kertaa päästiin autolla ja oltiin kehällä juuri samalla hetkellä kun rotukehä alkoi. Melkein lennosta siis kehään. Porvesit tuomaroi Jose Haro Haro Espanjasta. Tässä Leian arvostelu suomennettuna:
"Hyvä tyyppi. Kaunis ylälinja. Hyvä ____? Kaunis turkin kunto ja hyvät liikkeet." ERI AVK3

Molempien päivien tulokseen olen tyytyväinen, erityisesti tuo sunnuntain eri lämmitti kovasti mieltä. EH tuli selkeästi tuosta tavanomaisesta syystä - liian kevyt. Leiallahan on samaiselta tuomarilta myös serti ja rop-voitto, mutta se olikin nuorten luokassa se. Sunnuntaina Leia myös liikkui selkeästi paremmin. Seuraavaksi suunnataan turun näytelmiin tammikuussa.

Sunnuntaina hengailtiin vielä messukeskuksessa Karoliinan kanssa ja vasta lähempänä iltaa suunnattiin juna-asemalla, josta matka jatkui kohti lempäälää. Myös Leevi tuli mukaan.

Siskon perheen luokse siis suunnattiin, ja nautittiin talvesta muutama päivä. Lenkkeiltiin pelloilla koirien kanssa ja sen sellaista. Leia villiintyi lumesta ja nautti siitä täysin rinnoin. Sukelteli hangissa ja veti kunnon hepuleita. Leevikin sai olla vapaana ja pysyi hyvin kuulolla ja pinkoi muun lauman perässä :)



























29.11.2011

Lumeton Helsinki


Joulukuu lähestyy kovaa vauhtia, mutta lumi puuttuu edelleen. Sen sijaan pimeyttä, kylmää tuulta ja sadetta on riittänyt ihan kyllästymiseen saakka. Eipä ole blogiinkaan pitkään aikaan jaksanut raapustaa oikein mitään.

Tänään osallistuttiin ensimmäisen kerran Senaatintorilla järjestettyyn lemmikkien joulusiunaukseen, tästä voisi kehitellä jonkinlaisen vuosittaisen tradition. Kaverikoirat siunattiin ensin kuten myös muut hyötykoirat (pelastus-, etsintä- ja avustajakoirat) tuomiokirkon portailla, josta meillekkin oli paikka varattu Leian kanssa. Tilaisuudessa oli lämmin ja jouluinen tunnelma, ja mukavasti oli koiraihmisiä saapunut paikalle. Hilma ja Heidikin (kuva) bongattiin ja kotimatka taittui kivasti hyvässä seurassa :)

Heidi toi minulle lainassa olleen objektiivini, eli kuvia sain otettua vain tulomatkalta, Joulukadulta. Aika suttuista jälkeä nuokin on (Canon 50mm f1.8), kun ulkona oli (vaihteeksi) pilkkopimeää..

Viime torstaina oli viimeiset agitreenit Leian kanssa tänä vuonna. Nyt odotellaan hallin valmistumista käyttökuntoon, ja sitten alkaakin tammikuussa treenit hallissa. Ihan kivasti meni vuoden vikat treenit, paljon on vuodessa opittu, mutta sitäkin enemmän on vielä opittavaa jäljellä. Tehtiin yhtä pidempää rataa, ja sen lisäksi keppejä, kontakteja ja tehotreeninä sylkkäriä pienemmällä estesarjalla.

Tokon suhteen ollaan otettu ihan lungisti, nyt tuntuu siltä että parempi keräillä motivaatiota (siis itselle) ja aloitella taas uuden vuoden ja uusien tavoitteiden myötä treenit. Ensi vuodelle on tullut jo vähän katseltua kokeita, ja muutenkin alustavaa kalenteria tullut kirjailtua ylös.

Lenkkeilty ollaan viimeaikoina paljon koiraseurassa, ollaan nähty kaikkia vanhoja koiratuttuja, joiden kanssa ei olla ehditty olla juurikaan yhteyksissä viimeaikoina. Miten komea saksanpaimeuros oli Nemostakin kasvanut! Leian kanssa tulivat samoihin aikoihin, nyt kokoero on jo yli kaksinkertainen ;)

Täällä odotellaan kunnon lumien ja pakkasten lisäksi myös ensi viikonlopun messaria! Se vaan on yksi vuoden kohokohta, mitä ei voi ohittaa. Ensi kertaa olen messarissa koirallisena, Leia kun on ilmoitettu molemmille päiville kehäkettuilemaan. Mitään menestystä ei jo pelkästään ison koiramäärän takia ole odotettavissa, mutta niin hienoa nähdä taas kaikkia tuttuja eri puolilta suomea. Kaikkihan messariin tulee! ;)











11.11.2011

3-vuotta mittarissa..

Meidän musta pörriäinen täyttää tänään hurjat 3 vuotta! Aika kuluu järkyttävän nopeasti, pikkuneiti oli ihan eilen vielä NÄIN pieni...






Aika paljon on neitonen noista ajoista muuttunut, sen lisäksi että se on saanut vähän mittasuhteita, lihasta ja karvaa, on sille myös kasvanut jonkinverran järkeä päähän. Kaikki jotka Leian näkivät pentuna, muistavat sen mustan pienen pörriäisen joka suhelsi paikasta paikkaan nanosekunnissa ja jolta se energia ei tuntunut loppuvan sitten millään.


Nyt se on sitten melkein aikuinen.. Ei aina uskoisi, sen verran pentumainen se on luonteeltaan. Meno jatkuu melkein yhtä innokkaana ja vauhdikkaana, voisiko muuta olettaakkaan? Voisin sanoa että Leia on parhaassa harrastusiässään, ja niitä vuosia tulee olemaan toivottavasti vielä monia. Hienompaa koiraa en olisi uskonut saavani, onhan tuo mitä mainion otus, sen lisäksi että se on mitä mainioin harrastuskoira on se myös oikea arjen sankari, jonka elämäntarkoitus lienee kuitenkin se ihmisten ilahduttaminen - ja siinä se toimii erinomaisesti :)


Tulipas pitkä tarinointi, tarkoitus oli vaan onnitella Leiaa synttäreiden johdosta, kuten myös koko sisaruslaumaa eli Pennydalen E-pentuetta, hienosti 11.11.2011 :)

2.11.2011

Uuteen aikaan

Marraskuuta mennään ja kellojakin on siirretty tunnilla taaksepäin. Kun katsoo ikkunasta on selvää että vuoden pimein aika on juuri nyt käsillä. Toisaalta ollakseen marraskuu, nyt on vielä aika lämmintä!



Sen verran kuitenkin pimeys ja viilentyneet illat on vaikuttaneet Leeviin, että se on alkanut viihtyä vieressä. Piisoniherra käpertyy joka yö nukkumaan viereen peiton alle. Päivisin se ottaa pitkiä päivänokosia sohvan lämmössä, omien tyynyviritelmiensä päällä ja tarvittaessa hyödyntää Leian lämmintä turkkia päänalusenaan. Lenkille lähdetään innoissaan, mutta yhtä hyvin näyttäisi maistuvan tuo nukkuminenkin, syömisestä puhumattakaan. Kun taivaan täydeltä sataa vettä, ei tarvitse paljon miettiä kumman se valitsisi - kodin lämmön vai reippaan sadelenkin.. Leia valitsisi toisin :D



Mutta ollaan me muutakin tehty kun laiskoteltu.. Maanantaina käytiin Ojangossa aksailemassa. Molemmilla oli virtaa ihan mielettömästi, olihan viimekerrasta jo melkein kaksi viikkoa aikaa. Treenit oli molempien kanssa kohtuu lyhyet, koska palkkana toimineet nakinpalat hupeni vähän suunniteltua nopeammin.. Leevi teki tosi hienoja keppejä, eri suunnista läheteltynä ja haki nyt hyvin jopa "väärältä puolelta" keppejä :) Tehtiin myös pientä putki-keinu ympyrää, jossa herra stoppasi oikein kivasti joka kerta keinulla. Hypyillä tehtiin pieniä ohjaustreenejä, ja lopuksi parin hypyn ja A'n pätkä. Tässä sattuikin pieni työtapaturma.. Herra tuli niin kovaa kun pienillä jaloillaan pääsi, mutta lähestyi A'ta ilmeisesti vähän huolimattomasti. Seurauksena kova *TÖMS*, Leevi juoksi päin A'n kontaktia, ei sis lähtenyt nousemaan kuten normaalisti vaan kolautti kuononsa/hampaansa/etuosansa kontaktipinnalle ja kiljaisi. Ehdin jo kuvitella kuinka nyt irtosi kaikki hampaat, koiralta murtui kuono ja mitä kaikkea.. Onneksi ei mitään kuitenkaan näkynyt ja ihan normaali on ollut sen jälkeen. Hetkeksi jopa Leevi säikähti tilannetta, mutta hetken päästä tehtiin vielä A'ta uudelleen ja kiipesi sinne oikein mielellään - mitä nyt ylösmeno oli normaalia varovaisempaa, alastulo olikin sitten normaalin vauhdikas.. Leevi on aika tapaturma-altis eläin, mutta onneksi sille harvemmin mitään varsinaisesti käy (*kop,kop*).



Leia harjoitteli keppejä kapealla kujalla. En tiedä onko sen kanssa junnattu leveällä kujalla liian kauan vai mistä johtuu, mutta se selvästi vierastaa nyt tuota kapeampaa kujaa kun saanut juosta ennen vaan täysiä ja suoraan. Se osaa kepitellä hyvin, sillä on hyvä taktiikka - mutta se ei aina viitsi. Nytkin se ehti monta kertaa juosta vaan täysiä namikipolle, ei mitään aikomustakaan kepitellä. Lähettäessäni sen tosi läheltä ja laittamalla myös loppupalkan lähelle, se teki tosi hienoja keppejä, jos siis näki minun odottavan sitä keppien edessä tai sivussa. Eteenlähettäessä se paineli suoraan kipolle häntä heiluen. Kivakiva. Neiti sai tehdä myös kontakteja urakalla. Vauhtia oli "pikkasen " enemmän kun osaamista, täysiä vaan ja sitten ihan alastulolla sellanen "ai juu, piti pysähtyä", eikä meinannut muistaa. Hinkattiin ja hiottiin, lopulta näytti jo paremmalta. Tein sen kanssa myös välistä veto-, ja kiertämisharjotuksia hypyillä ja päästin sitä putkiin milloin mistäkin suunnasta. Hyvin se kuunteli, vauhtiakin oli ehkä tuplasti enemmän kun yleensä (hui!). Tehtiin pääasiassa ihan lyhkäsiä radanosia ja yhdistelin kontaktiesteitä hyppyihin.



Viime viikonloppuna myös canicrossailtiin pitkästä aikaa, eikä mitään maratonilenkkiä - kunhan halusin vakuuttaa koirattomalle kaverille millaista on juosta koiran kanssa. Leia yritti vähän kusettaa bongailemalla irtokissoja ja lähtemällä vetämään sinne suuntaan. Muutenkin se oli hämmentynyt, koska ei ole koskaan vetänyt ketään muuta kun minua. Katteli mua jatkuvasti, että mitäs tässä nyt oikeen meinataan. Alkoi se kuitenkin vetää alkuhankaluuksien jälkeen ja kovaa vetikin. Me hölkkäiltiin Leevin kanssa perässä, tai yritettiin ottaa etumatkaa..

30.10.2011

Mätsäri Purinalla











Ylläolevissa kuvissa poseeraa näiden omien turriaisten lisäksi pikkuinen Hilma, 8 kk.


Lähdettiin tänään käymään mätsärissä Purinalla. Samalla tuli nähtyä vähän helsinkiä. Seikkallessani vuoroin lassilassa, kannelmäessä, haagassa ja konalassa kellon kanssa kilpaa juosten mietin miten paljon auto (navigaattorin kera!) helpottaisi elämää. Ihmisistä ei paljoa ollut apua, "mikä se sellainen purina-areena on? En ole koskaan kuullutkaan". Kiitos vaan Heidille (joka löysi sinne myös viime minuuteilla :D) joka ilmoitti Leian kehään ja Heidin vanhemmille jotka loppuenlopuksi kuskasivat minut loppumatkan kannelmäestä Purinalle! Sama seikkailu tehtiin takaisinpäin, päätyen lopuksi haagan asemalle, josta matka jatkui keskustan kautta kotiin. Yhtään liioittelematta tuli tehtyä mätsärin ohessa vähintään 10 km kierros. Harmi etten ollut paikalla kun sitä suuntavaistoa jaettiin.. Karttakin jäi kotiin. Perhana sentään!


No joka tapauksessa Leia kävi kehässä ja Leevi oli turistina hengailemassa. Leia esiintyi tosi hienosti kehässä vaikka viime kerrasta on ties kuinka kauan aikaa. Se meni kehässä kovaa ravia, mikä myös toi sen lennokkaat liikkeet hyvin esille. Häntä vispasi, ja koiruus tuntui siltä että se nautti kehässä olemisesta :) Isoja koiria oli 40 paikalla. Leian tulos tänään SIN2, mikä oli mukava yllätys noinkin isosta porukasta. Hieno Lei :)

25.10.2011

Koirakavereita ja aivoituksia tokokentällä





Yllä kuvia meidän viimeviikkoisesta "vierailevasta tähdestä", jonka asusteli meillä muutaman päivän verran. Pikkuinen Ruu asustelee siis Lempäälässä siskoni perheen luona. Aika hauska otus kaikkiaan, pieni mutta pipppurinen ;) Neiti on tervetullut tänne hoitoon toistekin!


Ja sitten tämänpäiväiseen reissuun, käytiin siis moikkaamassa Karoliinaa ja Nemoa järvenpäässä. Tehtiin kunnon lenkki koirien kanssa, ja piskit kirmaili pelloilla (tai siis Nemo ja Leia, Leevi väisteli parhaansa mukaan..), niin ja käytiin toki myös tokoilemassa kentällä. Molemmista kyllä huomasi että liian vähillä treeneillä on menty viimeviikot. Molemmat oli ihan kierroksilla..


Leevi teki ruutua, noutoa ja luoksareita, kaikki noita pitkästä aikaa. Nouto oli kaikkea muuta kun noutoa, en voinut kun nauraa sille kun se viiletti aivot piisonihepulin sumentamana pitkin kenttää niin kovaa kun jaloista lähti ja piti samalla kapulan laipasta kiinni etuhampaillaan.. Juu, tehtiin sitten vaan tylsiä pitoharjotuksia. Ruutuun piisoni taas keksi omia varioitaan (miksi sinne pitäisi suoraan juosta, kun voi keilata pari törppöä ensin tai vaihtoehtoisesti kiertää niistä jonkun sattumanvaraisesti?) Luoksarit sitten oli ihan näppäriä.


Leia teki ruutua namialustalla ja oli ihan jees. Täytyisi vaan kehitellä joku fiksumpi opetusmetodi tuohon että päästäisiin joskus eteenpäinkin. Tehtiin myös kaukoja, ja ne oli kivat, koira jaksoi keskittyä jopa! Luoksetuloja tehtiin ja voin kertoa ettei tuota liikettä mennä enää tänävuonna kokeisiin esittelemään! Olipa kerran tiivis eteentulo, sitten tuli vauhtia, lisää vauhtia, ja sitten unohtui jarru matkasta kokonaan.. En todellakaan tiedä mitä tuolle liikkeelle tehdään, se nimittäin törmää nyt lähes poikkeuksetta, ja niin että tömähtää. Hemmetti sentään. En vaan tiedä miten saisin sen hidastamaan, ilman että se kuitenkaan rikkoisi raville. Leian luoksetulovauhti on ihan liian kova, niin kova kun noilla pitkillä koivilla lähtee. Tässä riittääkin mietittävää.. Lopuksi tehtiin vielä paikkista, ja ihan pätevä likkahan tuo oli.


Kiitos Karoliinalle ja Nemppaselle tästä päivästä! Sellaset 6 h. taisi mennä yhteensä reissuun, jonka seurauksena sohvallani on hienot pörröiset karvatyynyt, musta ja valkoinen. Päivän riehumiset taitaa olla riehuttu :-D

19.10.2011

Laatikkokoira







Elokuisesta muutosta on jäljellä vielä yksi yksinäinen banaanilaatikko, joka toimii tällähetkellä paperinkeräyslaatikkona.. tai piisoniherran uutena asumuksena. Pohjana tässä sanomalehtiä, ja takkini jonka herra on varastanut (ja myllännyt) naulakosta.


Älä häiritse nukkuvaa koiraa! Ei ainakaan ole huolta murtovarkaista, tätä vakuuttavampaa vahtia saa etsiä :)

17.10.2011

Ollaan me treenattukkin...

Viime viikkoina treenit on jatkuneet tuttuun tapaan, vaikken ole mitään jaksanut tänne raapustellakkaan. Leevillä tosin ei ole nykyään ryhmäpaikkaa, mikä vähän harmittaa. Tässä(kin) tapauksessa koira on niin paljon ohjaajaansa edellä, että itse tarvitsisin neuvoja sen ohjaamiseen ja jonkun joka suunnittelisi meille sopivalla vaativuusasteella varustettuja ratoja. Itsekseen treenaillaan toki (ainakin melkein) joka viikko, mutta itse tulee tehtyä vain pieniä radan osasia tai hiottua niitä pieniä ongelmakohtia (kuten kuinka saada piisoni stoppaamaan keinulla, ja kuinka saada siitä itsenäisempi kepittelijä...).

Leian kanssa onni on hyvä ryhmäpaikka :) Viimeisimmissä treeneissä ollaan saatu kivasti keppikujaa kavennettua (ja jee, kepit ei enää ole ollenkaan kamalat!), työstetty kontakteja ja tehty jo ihan agilityradaksi kutsuttavia esteratoja. Rengasta olisi hyvä treenata lisää, kuten myös tehdä "hallitumpia" treenejä. Leia on alkanut kuumentumaan radalla ja sen seurauksena siitä on tullut herkempi reagoimaan erilaisiin häiriötekijöihin, kuten nyt muiden koirien haukkumiseen.
Saa nähdä kauanko vielä pystyy ulkona treenaamaan, toisinaan alkaa olla jo hyvinkin kylmiä illat.. Meillä hallikausi alkaa tammikuussa eli jonkinlainen tauko on loppuvuodesta tulossa. Silloin varmaan aktivoidutaan enemmän kaverikoirahommissa ja tokoiluissa.

Viime viikolla sain aikaiseksi tehdä muutamat jäljetkin, palveluskoirajälkeä siis. Leevi joka on sellanen luottokoira jälkihommissa oli ihan porsas. Se keskittyi enemmän siihen etenemiseen (ja syömiseen) että harhaili jäljeltä sivuun ja sitä joutui korjailemaan takaisin jäljen päälle.
Leia sen sijaan oli ihanan tunnollinen ja tarkka, ja jäljesti kaikki kulmat hienosti. Pitäisi tuolla saada aikaiseksi opettaa jonkinlainen ilmaisutapa jäljelle, niin voisi niitäkin ottaa mukaan. Tällähetkellä vaan motivaatio on vähän hukassa, enemmän se mejä kiinnostaisi mutta sen treenaaminen autottomana on aina niin työlästä..

Tokoiltukin ollaan Leian kanssa pääasiassa. Tai teki Leevikin viime treeneissä paikkista, aika pitkääkin sellaista ja se on sille niin simppeli liike :) Ainut vaan että se ennakoi aika usein peruasentoon nousemista, vaikka vapautankin sen aina maasta. Leian kanssa tehtiin viime treeneissä ekaa kertaa ruutua ja joo, oli aika mielenkiintoista.
Kaavailin päässäni että sheippaamalla se tajuaa varmasti idean nopeasti. Joo koira innostui heti, yrittäen tosin tarjota varsin aktiivisesti ruututörppöjen heittelyä ilmaan, niiden polkaisua tassuilla ja niiden syömistä. Sen jälkeen lähettelin sitä ruutuun namialustalle syömään, mikä oli sen mielestä huippuhauskaa, mutten nyt kuitenkaan tiedä onko se pidemmällä tähtäimellä kovin fiksua. Mielummin opettaisin sen suoraan juoksemaan sinne ilman alustoja, ettei tartte jälkeenpäin häivyttää niitä pois.. Otamme vinkkejä mielellään vastaan ;) Ehkä voisi hankkia ruututörpöt itsellekkin, niin voisi naksutella ensin kotona ilman häiriötä..
Paikallamakuu viime treeneissä oli tosi hyvä, taisi olla 4 minuuttia tuo makuu. Koira vaihtoi keskellä rauhallisesti lonkalle, mikä on Leialta jopa toivottua. Sen kanssa tärkeämpää on oikea mielentila, kun pilkunviilaus, kun kyseessä on paikallamakuu - ja onhan se ihan sallittuakin.
Muuten tuo on tokoillut varsin innokkaasti, oikea kumipallo - jolle on taas jostain ilmestynyt valtavat annokset käyttämätöntä energiaa.. :)

Ainiin, soittelin noin viikko sitten siitä luonnetestistä. 15 minuutin päästä pääsin linjoille kun ilm.aika oli alkanut, ja neiti on "vääränrotuisten" listalla nyt neljäntenä, mutta on siis hyvin epätodennäköistä että mahduttaisiin. Ensi viikolla yritän uudelleen soitella marraskuussa olevaan luonnetestiin, kokeillaan vielä sitä. Yhdestä Mh-luonnekuvauksestakin kyselin, mutta taisi olla täynnä sekin kun en saanut vastausta.. Tylsää. Haluaisin niin saada tuon ominaisuuksista jonkun ulkopuolisen arvion, ja nähdä täsmääkö se ollenkaan omiin havaintoihini ja kokemuksiini. Viimestään keväällä sitten haluaisin tuon saada testattua, nihin on vaan järkyttävän vaikea mahtua kun ovat niin suosittuja.

Messariviikonloppuun on nyt ilmottauduttu, molemmille päiville :) Kerrankin ilmoittauduin ennen viimeistä ilmopäivää jonnekkin, historiallista.. ;)

16.10.2011

Tunnustuksen hetki

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitokset tunnustuksesta kuuluu siis Mialle, kiitos!

Tunnustuksemme annamme Kartsulle, Amylle, Annille, Annelle, Katriinalle, Kanervalle, Piattalle, ja Saralle.

Niin ja sitten ne kahdeksan asiaa.. Täytyy myöntää etten oikein tiedä millaisia asioita tässä haetaan, mutta tässä nyt joitain tunnustuksia meistä.

1. Leialla on vakava-asteinen rotta-addiktio, joka kohdistuu erityisesti Ikean “Råtta” pehmoleluihin, mutta myös kaikenlaiset muut rottaa tai hiirtä muistuttavat lelut ovat saaneet suuren suosion. Rottaa esitellään vieraille, sen vieressä nukutaan, se löytyy tyynyni alta joka aamu, sitä esitellään kun tulee kotiin, sillä yritetään kiusata Leeviä ja sitä yritetään tunkea matkalaukkuihin ja treenireppuihin. Rotta suussa kuuluu pitää tietynlaista örinää ja paukuttaa häntää seiniin ja huonekaluihin..

2. Leevi on ehkä hieman rasistinen eläin. Tai no pikemminkin se ajattelee olevansa paljon arvokkaampi mitä monet muut koirat. Pahimpia ovat mutaojissa uineet (haisevat) koirat, liian riehakkaat koirat, kuolaavat koirat tai liian lähellä viihtyvät koirat. Täytyy olla joko bichoni tai kissa päästäkseen sen suosioon…

3. Toisinaan sitä miettii että olisiko elämä helpompaa ilman koiria. Joka kerta päädyn siihen että olisi, mutta kuka niin tylsää elämää jaksaisi elää?

4. Koirilta olisi paljon opittavaa. Haluaisin samanlaisen kärsivällisyyden ja kyvyn rentoutua kun Leevillä. Leialta haluaisin edes puolet tuosta loputtomasta elämänilosta..!


5. Leevi on paljon viattomamman näköinen mitä se todellisuudessa on. Pehmeän ja valkoisen kuoren alla on hyvä kätkeä pippurista ja toisinaan hieman ilkikuristakin luonnetta..

6. Monet koirattomat pitävät vähintään sekopäisenä jos kerron kuinka paljon aikaa koirat vievät, kuinka paljon vaivaa niiden kanssa harrastaminen ja kouluttaminen vaatii, kuinka paljon rahaa tähän kaikkeen lystiin kuluu ja kuinka se rajoittaa/sitoo koko elämää. Onneksi maailmassa on paljon meitä koiraihmisiä, jotka tekevät tästä elämäntapaharrastuksesta entistä tärkeämmän, eikä heille tarvitse perustella edellä mainittuja asioita.

7. Minun ei koskaan pitänyt kisata tai lähteä virallisiin näyttelyihinkään.. Nyt harmittelen että olen töissä valtaosan viikonlopuista, enkä pääse kisailemaan ja reissailemaan koirien kanssa joka viikonloppu. Ei minulle muuten pitänyt toista koiraakaan tulla koskaan ja nyt salaa jo haaveilen siitä kolmannesta.. Niin ja sen rodunkin piti olla (käyttölinjainen) saksanpaimenkoira..

8. Koirat on siitä hienoja otuksia että ne mukautuu täysin omistajansa elämänrytmiin, tai rytmittömyyteen. Meillä jokainen päivä on erilainen, eikä mitään tiettyyn aikaan tapahtuvia rutiineja pääse muodostumaan. Silloin kun ollaan valveilla niin mennään täysillä, ja silloin kun nukutaan niin levätään sitten ihan kunnolla.

5.10.2011

kuka voisi kellot seisauttaa..?

Syksy on vuoden parasta aikaa, kunpa se vaan kestäisi mahdollisimman pitkään. Päivät, viikot, kuukaudet vaan kuluu niin nopeasti etten pysy perässä! Koko vuosikin on pian ohi..
Välillä tuntuu että aika menee hukkaan, en ehdi puoliakaan siitä mitä haluaisin ehtiä ja harrastusten osalta ei olla saatu juuri mitään aikaan..

Koirilla on ollut mukavaa viimepäivät, niiden ei tarvinnut olla yksin lainkaan, kun olen tehnyt yövuoroja ja kaverini on pitänyt niille seuraa. Päivisin on ollut aikaa ulkoilla tunteja metsissä, ja jopa Leevi on nyt kirmaillut onnessaan metsälenkeillä. Kameraakin olen koittanut ulkoiluttaa, ettei se ihan pölyttyisi hyllyn päälle, mutta kuviin en ole kovin tyytyväinen. Nämäkin kuvat on niin tylsiä, en vaan saa tallennettua sitä ihanaa väriloistoa mitä omilla silmilläni näen. Masentavaa.

Leevi aiheutti taas eilen uuden huolenaiheen. Se okseni aamupäivällä yllättäen kaiken edellisenä päivänä syoneensä ruuan, ja muuttui sen jälkeen aivan voimattomaksi. Se aristi koskettamista, kulki häntä alhaalla ja vetäytyi sohvan alle, ei syönyt, ei edes juonut, lenkille se ei halunnut ja hakeutui vaan mahdollisimman pieneksi murjottamaan kohtaloaan. Tuli heti mieleen että liittyiskö tämä nyt siihen viimeviikkoiseen sipulin syömiseen.. Edessä oli siis soittelua eri eläinlääkäreihin, joista parista ensimmäisestä tuli kehoitus soittaa muualle, ei vapaita aikoja samalle päivälle ollut, kunnes sitten sain yhteen paikkaan alle tunnin varotusajalla ajan :)
Eläinlääkäri epäili jotain akuuttia vatsatautia, ja nesteytti Leeviä hieman sekä laittoi sille pahoinvoinninestolääkettä. Muuten kaikki näytti olevan kunnossa, vähän apeahan se oli ja vähän vatsaansa aristi, mutta ei mitään sen kummempaa. Leevi piristyikin samantien, ruoka ja vesi maistuu normaalisti, eikä sen yhden oksentamisen jälkeen ole ollut mitään viitteitä vatsataudista. Se on normaali, iloinen ja päättäväinen oma itsensä :) Se on kyllä koira, joka on heti maailman surkeimman näköinen otus kun sillä on joku huonosti. Leiasta taas on hyvin vaikea nähdä koska sillä on kipuja, kun sitä ei tunnu lannistavan mikään. Vaikka olo olisi mikä, niin aina on isompi kasa positiivisia asioita ;)

Treenaamisessa pitäisi taas aktivoitua.. Nyt kun on vielä sopivat ilmat kaikenlaisiin harrastuksiin. Huomenna mennään agittaamaan Leian kanssa, ja ehkäpä sitten loppuviikosta voisi palautella mieleen jälki- ja vetohommia. Nyt on aika nauttia syksystä ja ulkoilusta :)